Ne bis in idem – hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudellisen rangaistuksen välisessä suhteessa erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa

Käsittelen työssäni ne bis in idem- periaatetta, joka tarkoittaa ei kahdesti samassa asiassa. Kyse on kaksoisrangaistavuuden estämisestä. Periaate liittyy keskeisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan. Periaatteen oikeutus on perinteisesti nähty siinä, että se antaa turvaa yksilölle viranomaisten mielivaltaa vastaan. Henkilöä, joka on jo kertaalleen tuomittu tai vapautettu syytteestä, ei voida asettaa tuomioistuimessa uudelleen syytteeseen samasta teosta. Periaate on ollut kansallisessa keskustelussa esillä siksi, koska on ilmennyt, ettei kaksijakoinen järjestelmämme erityisesti veroasioissa ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta ongelmaton. Esille on noussut erityisesti kysymys hallinnollisen seuraamuksen vaikutuksesta rikosoikeudellisen rangaistuksen määräämiseen. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään muodostanut tulkintalinjan, joka poikkeaa kansallisesta oikeuskäytännöstämme. Ihmisoikeustuomioistuimen laaja tulkinta siitä, minkälaisia asioita pidetään rikosasioina arvioitaessa, onko henkilöä vastaan ryhdytty rikosperusteisiin toimiin kahdesti (bis), yhdistettynä laajaan tulkintaan asioiden samuudesta (idem) on aiheuttanut ongelmia nykyisessä seuraamusjärjestelmässämme. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää ne bis in idem – periaatteen sisältöä ja merkitystä. Kirjoituksessa pyritään esittelemään ja analysoimaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ne bis in idem- periaatteen tulkintakäytännön aiheuttamia jännitteitä. Aihe ei ole lainkaan niin yksiselitteinen kuin ensi näkemältä vaikuttaa ja arviointi on hyvinkin hankalaa erilaisten tilanteiden paljoudesta sekä lukuisista arvioinnin osatekijöistä johtuen. Raja hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi katsotun hallinnollisen seuraamuksen välillä on häilyvä ja vaikeasti rajattavissa.

Dynamic model development of adiabatic compressed air energy storage

The share of variable renewable energy in electricity generation has seen exponential growth during the recent decades, and due to the heightened pursuit of environmental targets, the trend is to continue with increased pace. The two most important resources, wind and insolation both bear the burden of intermittency, creating a need for regulation and posing a threat to grid stability. One possibility to deal with the imbalance between demand and generation is to store electricity temporarily, which was addressed in this thesis by implementing a dynamic model of adiabatic compressed air energy storage (CAES) with Apros dynamic simulation software. Based on literature review, the existing models due to their simplifications were found insufficient for studying transient situations, and despite of its importance, the investigation of part load operation has not yet been possible with satisfactory precision. As a key result of the thesis, the cycle efficiency at design point was simulated to be 58.7%, which correlated well with literature information, and was validated through analytical calculations. The performance at part load was validated against models shown in literature, showing good correlation. By introducing wind resource and electricity demand data to the model, grid operation of CAES was studied. In order to enable the dynamic operation, start-up and shutdown sequences were approximated in dynamic environment, as far as is known, the first time, and a user component for compressor variable guide vanes (VGV) was implemented. Even in the current state, the modularly designed model offers a framework for numerous studies. The validity of the model is limited by the accuracy of VGV correlations at part load, and in addition the implementation of heat losses to the thermal energy storage is necessary to enable longer simulations. More extended use of forecasts is one of the important targets of development, if the system operation is to be optimised in future.

IPR-asioiden käsittelyn keskittäminen markkinaoikeuteen erityisesti tavaramerkkioikeuden näkökulmasta

Vuoden 2013 syyskuussa astui voimaan lakiuudistus, jonka myötä teollis- ja tekijänoikeudellisten riita- ja hakemus- sekä valitusasioiden käsittely keskitettiin markkinaoikeuteen ja Suomeen perustettiin IPR-tuomioistuin. Tutkielmassa tarkastellaan IPR-asioiden käsittelyn keskittämisen tavoitteita ja niiden toteuttamista erityisesti tavaramerkkioikeudellisesta näkökulmasta. Erityisen tarkastelun kohteena on uuden oikeudenkäynnistä markkina-oikeudessa annetun lain ensimmäisen luvun viides pykälä, jonka mukaisesti tuomioistuimella on toimivaltaa IPR-asian yhteydessä tutkia myös muita olennaisesti samasta perusteesta johtuvia riita-asioita. Tutkielman tarkoituksena on antaa selventävä kuva aiemman hajautetun käsittelyn tavaramerkkiasioissa aiheuttamista ongelmatilanteista, uudistuksen tavoitteista sekä ajantasainen kuva siitä, miten uuden keskitetyn käsittelytavan voidaan parivuotisen käytännön perusteella katsoa vastanneen näihin kysymyksiin. Luonteeltaan tutkielma on lainopillinen. Aihepiiriä ei sen tuoreuden ja edelleen jatkuvan murrostilan johdosta ole käsitelty alan kirjallisuudessa kovinkaan laajasti. Näin ollen tärkeimpänä lähteenä työlle toimii asiaa koskeva oikeuskäytäntö, haastattelut ja esitykset, muu empiirinen tieto sekä erilaiset lainvalmisteluasiakirjat. Tukevana tutkimusmetodina tutkielmassa hyödynnetään myös oikeushistoriaa, jonka avulla kehitystä nykymuotoiseen IPR-asioiden käsittelyn järjestämiseen voidaan taustoittaa ja paremmin ymmärtää. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että uusi IPR-asioiden keskitetty käsittelyjärjestys on osin vastannut tavoitteisiinsa, mutta toisaalta myös uusia ongelmakohtia on ilmennyt.

Ne bis in idem – hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudellisen rangaistuksen välisessä suhteessa erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa

Käsittelen työssäni ne bis in idem- periaatetta, joka tarkoittaa ei kahdesti samassa asiassa. Kyse on kaksoisrangaistavuuden estämisestä. Periaate liittyy keskeisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklaan. Periaatteen oikeutus on perinteisesti nähty siinä, että se antaa turvaa yksilölle viranomaisten mielivaltaa vastaan. Henkilöä, joka on jo kertaalleen tuomittu tai vapautettu syytteestä, ei voida asettaa tuomioistuimessa uudelleen syytteeseen samasta teosta. Periaate on ollut kansallisessa keskustelussa esillä siksi, koska on ilmennyt, ettei kaksijakoinen järjestelmämme erityisesti veroasioissa ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta ongelmaton. Esille on noussut erityisesti kysymys hallinnollisen seuraamuksen vaikutuksesta rikosoikeudellisen rangaistuksen määräämiseen. Ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännössään muodostanut tulkintalinjan, joka poikkeaa kansallisesta oikeuskäytännöstämme. Ihmisoikeustuomioistuimen laaja tulkinta siitä, minkälaisia asioita pidetään rikosasioina arvioitaessa, onko henkilöä vastaan ryhdytty rikosperusteisiin toimiin kahdesti (bis), yhdistettynä laajaan tulkintaan asioiden samuudesta (idem) on aiheuttanut ongelmia nykyisessä seuraamusjärjestelmässämme. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää ne bis in idem – periaatteen sisältöä ja merkitystä. Kirjoituksessa pyritään esittelemään ja analysoimaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ne bis in idem- periaatteen tulkintakäytännön aiheuttamia jännitteitä. Aihe ei ole lainkaan niin yksiselitteinen kuin ensi näkemältä vaikuttaa ja arviointi on hyvinkin hankalaa erilaisten tilanteiden paljoudesta sekä lukuisista arvioinnin osatekijöistä johtuen. Raja hallinnollisen sanktion ja rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi katsotun hallinnollisen seuraamuksen välillä on häilyvä ja vaikeasti rajattavissa.

CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektin onnistumisen osatekijät

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektia ja erityisesti sen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksessa tehtiin ensimmäisenä kirjallisuuskatsaus, jossa kuvattiin CRM- järjestelmien ominaisuuksia sekä niiden suhdetta laajempaan asiakkuudenhallinnan käsitteeseen. Kirjallisuuskatsauksessa tuotiin myös esille aikaisemmassa tutkimuksessa havaittuja seikkoja, joiden on nähty vaikuttavan CRM- järjestelmien käyttöönoton onnistumiseen. Tutkimustulokset syntyivät kun teoreettisessa viitekehyksessä havaittuja CRM- järjestelmien käyt-töönoton onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä verrattiin tapausyrityksen käyttöönottoprojektiin. Ky-seessä on siis empiirinen tapaustutkimus, jossa aineiston kerääminen toteutettiin puolistrukturoituina haastatteluina sekä hyödyntäen konstruktiivista tutkimusotetta. Tutkimuksessa todettiin CRM- järjestelmien tukevan yrityksen laajempaa asiakashankintaan ja asiakassuhteisiin liittyvää liiketoimintastrategiaa, jonka tavoitteena on luoda pitkäaikaisia ja kan-nattavia asiakassuhteita. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan näe CRM- järjestelmää yhtä tärkeänä työkaluna vaan ne voidaan nähdä yrityksessä vain yhtenä tietoteknisenä ratkaisuna tai osana laa-jempaa asiakkuudenhallinnan kokonaisratkaisua, jossa CRM- järjestelmä tukee yrityksen perusta-vanlaatuista asiakaskeskeistä strategiaa ja visiota. Tutkimuksessa todettiin myös, että CRM- järjes-telmällä voi olla operatiivisiin, analyyttisiin ja yhteistyötä tukeviin toimintoihin liittyviä ominai-suuksia. Tutkimuksessa tosin havaittiin, että toisinaan CRM- järjestelmistä hyödynnetään ainoas-taan rajallista kapasiteettia ja yrityksen tavoitteista riippuen CRM- järjestelmän kaikkia ominai-suuksia ei ole aina tarkoituskaan ottaa käyttöön. Teoriakatsauksen avulla pyrittiin myös löytämään yleisimmin CRM- järjestelmän käyttöönottopro-jektiin vaikuttavia tekijöitä. Aikaisemmasta tutkimuksesta löydettiin kahdeksan tekijää joiden näh-tiin yleisimmin vaikuttavan projektin onnistumiseen. Tutkimuksen empiriaosassa näitä tekijöitä verrattiin tapausyrityksessä suoritettuun CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektiin sekä selvitettiin kuinka miten ne vaikuttivat projektin onnistumiseen. Tutkimuksessa tärkeimmiksi CRM- järjestelmän käyttöönottoprojektin onnistumista edesauttaneiksi tekijöiksi tunnistettiin ylimmän johdon sekä myyntijohdon sitoutuminen projektin läpiviemiseen sekä CRM- järjestelmän jatkuvan käytön vaatimiseen. Myös loppukäyttäjien koulutukseen panos-taminen oli tärkeässä osassa käyttöönototon alkuvaiheen kivuttomuuden varmistamiseksi. Laaduk-kaampi käyttöönotto olisi edellyttänyt myyntijohdon parempaa koulutusta CRM- järjestelmän käyt-tämiseen sekä ominaisuuksien tunnistamiseen, markkinointiosaston osallistamista heti projektin alkuvaiheessa sekä CRM- järjestelmän jatkokehitysprosessin parempaa suunnittelua.

Valmentava johtamisosaaminen kuntaorganisaation esimiestyössä

Kuntaorganisaatioissa esimiehen rooli on muotoutumassa työntekijän edustaman asiantuntijuuden vahvistajaksi. Tämä edellyttää esimieheltä uusia osaamisvalmiuksia. Valmentavalla johtamisella tehostetaan yksilöiden ja tiimien suoritustasoa kannustamalla alaisia kyseenalaistamaan asioita sekä tekemään ongelmanratkaisua itsenäisesti. Valmentavan johtamisotteen juurtumisen keskiössä on esimiehen valmennusosaaminen, jonka on todettu lisäävän alaisen työsuoritusta, työhön sitoutumista sekä työtyytyväisyyttä. Tämän tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten kuntaorganisaation esimiestyössä toteutuu valmentava johtamisosaaminen ja mitä valmentavan johtamisen toimintatapoja esimiestyössä on tunnistettavissa. Tutkimustapauksena toimi yksi kuntaorganisaatio ja sen keski- ja työnjohdossa työskentelevät esimiehet. Tutkimus toteutettiin sekä määrällistä että laadullista tutkimusotetta hyödyntäen. Empiirinen tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, joka lähetettiin tapausorganisaation neljän eri toimialueen esimiehille (N= 90) saaden vastausprosentiksi 36 %. Kyselyn määrällinen aineisto kerättiin strukturoiduilla väittämillä ja laadullinen aineisto lomakkeeseen lisätyillä avoimilla kysymyksillä. Tutkimuksessa käytetty kyselylomake perustui strukturoidulta osaltaan validoituun arviointimittariin, jonka sisältämät viisi ulottuvuutta: avoin vuorovaikutus, tiimityöskentely, ihmisten arvostaminen, epävarmuuden hyväksyminen ja kehittämisen mahdollistaminen mittaavat esimiehen valmennusosaamista. Ulottuvuuksista johdetuille väittämäpareille suoritettiin kaksoiskäännöstoimenpide. Strukturoidut vastaukset analysoitiin tilastollisesti hyödyntäen Pearsonin korrelaatiotestiä sekä yhdensuuntaista ja monen eri tekijän varianssianalyysejä. Avoimien kysymysten vastaukset analysoitiin sisällön analyysillä. Tutkimustulosten perusteella esimiesten valmennusosaaminen näyttäytyi tapausorganisaatiossa vahvimpana avoimen vuorovaikutuksen ja heikoimpana ihmisten arvostamisen alueilla. Tilastollisesti merkitsevästi (P < 0,05) vuorovaikutusosaaminen oli yhteydessä kykyyn hallita epävarmoja muutostilanteita sekä vahvistavan tiimityöskentelyä. Epävarmuuden sieto korreloi osaamista kehittämisen mahdollistamisen alueella varsinkin naisesimiesten kohdalla. Esimiesten valmentavista toimintatavoista keskeisin oli kehityskeskustelu. Muiksi keinoiksi tunnistettiin jatkuvan palautteen antaminen sekä kuunteleva ja kyseenalaistava oivalluttaminen. Alaisia tuettiin vastuuseen voimavaraistavin keinoin. Valmennusosaaminen näyttäytyi kohdeorganisaatiossa enemmän tiedostamattomana toimintana. Tapaustutkimuksen perusteella voitiin kuitenkin todeta valmentavan johtamisen aktiviteettia ja hallinnan elementtejä esimiesten toiminnassa.

Yhteisneuvottelu ja viranomaisyhteistyö ympäristöasioissa : YVA- ja lupamenettelyjen yhteyden vahvistaminen

Tähän raporttiin on koottu Uudenmaan ELY-keskuksen ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) yhteisen, YVA- ja ympäristölupa-menettelyjen yhteyttä edistävän kokeiluhankkeen ensimmäisen vaiheen (9 / 2015 – 8 / 2016) tulokset. Tavoitteena on ollut mm. selvittää ympäristövaikutusten arviointia (YVA), ympäristölupaa ja mahdollista kemikaaliturvallisuuslupaa edellyttävien hankkeiden etenemis-tä nopeuttavia käytäntöjä sekä keinoja parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä. YVA- ja lupamenettelyjen ohella tarkasteltiin kaavoitusmenettelyä ja kaavoituksen liittymäpintoja muihin ympäristömenettelyihin. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin haastatteluja, kyselyjä ja käytännön kokeiluja. Keskeinen tarkasteltu käytäntö oli toiminnanharjoittajan ja eri viranomaisten välinen yhteisneuvottelu. Neuvottelun tavoitteena on toiminnanharjoittajan hankkeeseen liittyvien YVA-, lupa-, Natura-arviointi-, ja kaavoitusmenettelyjen yhteensovittaminen. Lisäksi neuvottelussa on tarkoitus tunnistaa hankkeeseen liittyviä (ympäristö)selvitystarpeita sekä mahdollisuuksia parantaa yhteistyötä ja tiedonvaihtoa hankkeen kanssa tekemisissä olevien tahojen välillä. Vastaavantyyppisistä neuvotteluista on aiemmissa selvityksissä käytetty termiä ennakkoneuvottelu. Yhteisneuvotteluja voidaan järjestää hankkeen ja siihen liittyvien viranomaismenettelyjen eri vaiheissa. Neuvottelujen määrä, ajoittuminen ja osallistujat suunnitellaan tapauskohtaisesti, hankkeen tarpeista ja siihen liittyvistä viranomaismenettelyistä riippuen. Kaikissa hankkeissa yhteisneuvotteluja ei välttämättä tarvita. Tulosten perusteella raportissa suositellaan viranomaisten välisen yhteistyön parantamista mm. verkostoitumisen ja tiiviimmän yhteydenpidon keinoin. Samoin suositellaan viranomaismenettelyjen yhteensovittamista yhteisneuvottelujen avulla, menettelyjen tiiviimmän yhdistämisen kokeiluja, toiminnan asiakaslähtöisyyden lisäämistä ja viranomaistiedon saatavuuden parantamista. Neuvottelujen onnistumiseksi osallistujilta edellytetään luottamusta, yhteistyöhalukkuutta sekä vastuunottoa yhteensovittamiselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Lisäksi suositellaan, että yhteisneuvottelu säädetään lailla joustavaksi ja tapauskohtaisen harkinnan mahdollistavaksi. Kokeiluhankkeen toisessa vaiheessa (9 / 2016 – 2 / 2017) selvitetään tarkemmin YVA- ja lupamenettelyjen yhteyden vahvistamista ja viranomaisyhteistyön parantamismahdollisuuksia lupavaiheen näkökulmasta. Hankkeen loppuraportti ilmestyy alkuvuodesta 2017.

Beyond the Cosmological Principle

Simplifying the Einstein field equation by assuming the cosmological principle yields a set of differential equations which governs the dynamics of the universe as described in the cosmological standard model. The cosmological principle assumes the space appears the same everywhere and in every direction and moreover, the principle has earned its position as a fundamental assumption in cosmology by being compatible with the observations of the 20th century. It was not until the current century when observations in cosmological scales showed significant deviation from isotropy and homogeneity implying the violation of the principle. Among these observations are the inconsistency between local and non-local Hubble parameter evaluations, baryon acoustic features of the Lyman-α forest and the anomalies of the cosmic microwave background radiation. As a consequence, cosmological models beyond the cosmological principle have been studied vastly; after all, the principle is a hypothesis and as such should frequently be tested as any other assumption in physics. In this thesis, the effects of inhomogeneity and anisotropy, arising as a consequence of discarding the cosmological principle, is investigated. The geometry and matter content of the universe becomes more cumbersome and the resulting effects on the Einstein field equation is introduced. The cosmological standard model and its issues, both fundamental and observational are presented. Particular interest is given to the local Hubble parameter, supernova explosion, baryon acoustic oscillation, and cosmic microwave background observations and the cosmological constant problems. Explored and proposed resolutions emerging by violating the cosmological principle are reviewed. This thesis is concluded by a summary and outlook of the included research papers.