Päällepuettavan tietotekniikan hyödyntäminen savusukelluksen tukena taistelualuksella

Tutkimuksen aiheena on tietotekniikan hyödyntäminen taistelualuksen palontorjunnan tukena. Aihe on kiinnostava, sillä tietotekniikan hyödyntämistä palontorjunnassa ei Suomessa ole juurikaan tutkittu. Tietotekniikan avulla on mahdollisuus lisätä mahdollisen palontorjuntatehtävän onnistumista. Tutkimuskohteena oli myös, miten puettavaan tietotekniikkaan olennaisesti liittyvä reaaliaikainen radioteitse tapahtuva telemetria toimii vaativassa toimintaympäristössä, 50–80 metrin kokoisessa alumiini- ja teräsrakenteisessa taistelualuksessa. Pääongelma on, miten taistelualuksen savusukeltajan varustusta on mahdollista kehittää päällepuettavan tietotekniikan ja älypukuteknologian avulla seuraavien kymmenen vuoden aikana. Alaongelmat ovat, miten savusukeltajan puettavan tietotekniikan telemetria toimii taistelualusolosuhteissa ja millaisia savusukelluksen telemetriaan liitettäviä biomittausmenetelmiä on mahdollista ottaa käyttöön aluksilla. Teoreettinen viitekehys on rajattu savusukellustelemetrian ja informaatiotekniikan hyödyn-tämiseen sekä keinoihin saada reaaliaikainen palaute savusukeltajien fyysisestä rasituksesta biomittauksen keinoin. Tutkimuskysymyksiin päällepuettavan tietotekniikan kehittämismahdollisuuksista vastattiin kirjallisuustutkimuksella ja telemetrian toimivuus 50–80 metrin tais-telualuksella todennettiin kenttätestin avulla. Kenttätesti toteutettiin Dräger PSS Merlin -telemetrialaitteistolla Hamina-luokan ohjusveneellä ja Hämeenmaa-luokan miinalaivalla. Tutkimuksessa selvisi, että päällepuettavaa tietotekniikkaa kehitetään kahdella tavalla. Julkiset toimijat kehittävät EN469-normin mukaista savusukeltajan suojahaalaria, johon on lisätty tilannetietoisuutta lisääviä antureita sekä tietoverkkoja, ja suuret palontorjuntavälinevalmistajat kehittävät yksittäisiä komponentteja. Tutkimuksessa selvisi myös, että teknologia päällepuettavan tilannetietoisuutta lisäävän järjestelmän kehittämiseksi on jo olemassa, mutta ke-hittäminen kaupalliseen käyttöön on hidasta, eikä teknologiaa uskalleta ottaa nopeasti käyt-töön. Suoritetun kenttätestin perusteella teknologiaan liittyvä telemetria toimii 50–80 metrin taistelualuksessa, mutta edellyttää 1–2 signaalintoistimen käyttämistä alustyypistä riippuen. Tutkimustuloksia pystytään hyödyntämään palontorjuntavarusteiden kehittämisessä taistelualuskäyttöön tai väestönsuojelun apuna poikkeusoloissa.

Työidentiteetti ja samaistuminen epätyypillisissä työsuhteissa

Työelämän muuttuminen on nostanut esiin keskustelun identiteetistä ja työhön liittyvistä identiteeteistä. Identiteetti ja työhön liittyvä identiteetti nousevat yleensä keskeisiksi käsitteiksi, kun niihin liittyy muutospaineita tai, kun ne ovat uhattuina. Sen lisäksi, että uudessa työelämässä työidentiteetin muodostaminen on yhä haastavampaa, myös organisaatioon samaistumisen on ennustettu tulevaisuudessa vähenevän ainakin joissakin ryhmissä. Tässä tutkimuksessa tutkimuksen kohteena ovat osa-aikaeläkeläisten, määräaikaisten ja vuokratyöntekijöiden epätyypillisiksi määritellyt työsuhteet yhdessä organisaatiossa. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat miten ja millaiseksi epätyypillisessä työsuhteessa olevan työidentiteetti rakentuu sekä mihin epätyypillisessä työsuhteessa oleva työntekijä samaistuu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kolmen tutkimuksen kannalta oleellisen käsitteen varaan, jotka ovat epätyypillinen työsuhde, työidentiteetti ja samaistuminen. Samaistumisen käsitteeseen päädytään laajaa, monimutkaista ja usein kaksiulotteiseksi käsitettyä sitoutumisen käsitettä rajaamalla. Tutkimus toteutetaan laadullisena tutkimuksena ja sen kohteena ovat yhden yrityksen epätyypillisissä työsuhteissa olevat työntekijät. Tutkimuksen aineisto kerätään teemahaastatteluilla ja aineiston analyysi suoritetaan sisällönanalyysin menetelmiä käyttäen. Tutkimuksen tulokset tiivistyvät kolmeen päätulokseen. Ensinnäkin kaikissa epätyypillisen työsuhteen muodoissa ja niistä muodostetuissa työntekijätyypeissä esiintyy jonkinlaista samaistumista organisaatioon. Toiseksi epätyypillisissä työsuhteissa olevien samaistuminen organisaatioon on usein ristiriitaista samaistumista sen sijaan, että yksilön ja organisaation välinen suhde olisi yksiselitteinen. Kolmanneksi epätyypillistä työsuhdetta paremmin työntekijän elämäntilanne, ikä ja työsuhteen kesto selittävät työidentiteetin tyyppiä ja samaistumisen kohteita. Epätyypilliset työsuhteet tulevat tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän tyypillisiä. Lisätutkimusta tarvittaisiin epätyypillisissä työsuhteissa olevista työntekijöistä huomioiden erilaisia epätyypillisen työn ryhmiä. Huomionarvoista on myös se, että epätyypillinen työ on laaja käsite, mikä johtaa siihen, ettei epätyypillisessä työsuhteessa olevia työntekijöitä voida käsittää yhtenä homogeenisena ryhmänä. Epätyypillisten työsuhteiden yhä lisääntyessä yritysten olisi hyvä selvittää oma suhteensa näihin työntekijöihin. Jos heiltä toivotaan sitoutumista ja maksimaalista suoritusta tulisi epätyypillisissä työsuhteissa oleviin erityisesti kiinnittää huomioita.