Depressive disorder moderates the effect of the FTO gene on body mass index.

There is evidence that obesity-related disorders are increased among people with depression. Variation in the FTO (fat mass and obesity associated) gene has been shown to contribute to common forms of human obesity. This study aimed to investigate the genetic influence of polymorphisms in FTO in relation to body mass index (BMI) in two independent samples of major depressive disorder (MDD) cases and controls. We analysed 88 polymorphisms in the FTO gene in a clinically ascertained sample of 2442 MDD cases and 809 controls (Radiant Study). In all, 8 of the top 10 single-nucleotide polymorphisms (SNPs) showing the strongest associations with BMI were followed-up in a population-based cohort (PsyCoLaus Study) consisting of 1292 depression cases and 1690 controls. Linear regression analyses of the FTO variants and BMI yielded 10 SNPs significantly associated with increased BMI in the depressive group but not the control group in the Radiant sample. The same pattern was found in the PsyCoLaus sample. We found a significant interaction between genotype and affected status in relation to BMI for seven SNPs in Radiant (P<0.0057), with PsyCoLaus giving supportive evidence for five SNPs (P-values between 0.03 and 0.06), which increased in significance when the data were combined in a meta-analysis. This is the first study investigating FTO and BMI within the context of MDD, and the results indicate that having a history of depression moderates the effect of FTO on BMI. This finding suggests that FTO is involved in the mechanism underlying the association between mood disorders and obesity.

Familiality and SNP heritability of age at onset and episodicity in major depressive disorder.

BACKGROUND: Strategies to dissect phenotypic and genetic heterogeneity of major depressive disorder (MDD) have mainly relied on subphenotypes, such as age at onset (AAO) and recurrence/episodicity. Yet, evidence on whether these subphenotypes are familial or heritable is scarce. The aims of this study are to investigate the familiality of AAO and episode frequency in MDD and to assess the proportion of their variance explained by common single nucleotide polymorphisms (SNP heritability). METHOD: For investigating familiality, we used 691 families with 2-5 full siblings with recurrent MDD from the DeNt study. We fitted (square root) AAO and episode count in a linear and a negative binomial mixed model, respectively, with family as random effect and adjusting for sex, age and center. The strength of familiality was assessed with intraclass correlation coefficients (ICC). For estimating SNP heritabilities, we used 3468 unrelated MDD cases from the RADIANT and GSK Munich studies. After similarly adjusting for covariates, derived residuals were used with the GREML method in GCTA (genome-wide complex trait analysis) software. RESULTS: Significant familial clustering was found for both AAO (ICC = 0.28) and episodicity (ICC = 0.07). We calculated from respective ICC estimates the maximal additive heritability of AAO (0.56) and episodicity (0.15). SNP heritability of AAO was 0.17 (p = 0.04); analysis was underpowered for calculating SNP heritability of episodicity. CONCLUSIONS: AAO and episodicity aggregate in families to a moderate and small degree, respectively. AAO is under stronger additive genetic control than episodicity. Larger samples are needed to calculate the SNP heritability of episodicity. The described statistical framework could be useful in future analyses.

Tarinateatteri : taidetta ja terapiaa kuunnellen

Tämä työ käsittelee tarinateatteria teatterin ja taiteen tekemisen muotona. Pohdin työssä näyttelemistä sekä tarina- että perinteisessä teatterissa ja käsittelen tarinateatterin taiteellisia ja terapeuttisia ulottuvuuksia. Kerron työssäni, mistä tarinateatterissa on kyse ja käyn läpi miten tarinateatterin tekeminen on vaikuttanut minuun teatterintekijänä. Tarkastelen myös, mitä kyseinen teatterin tekemisen muoto on antanut minulle näyttelijänä. Pohdin millä tavoin se on kehittänyt muun muassa kuuntelu- ja improvisaatiokykyäni ja rohkaissut minua menemään teatterin tekemisessä kohti ihmistä ja ihmisyyttä. Lisäksi pohdin nykypäivää ja aikamme ihmisten suurta tarvetta tulla kuulluksi, kun tiiviitä yhteisöjä ei enää ympärillämme aina ole. Aluksi käyn läpi tarinateatterin historiaa ja valotan suomalaisen tarinateatterin vaiheita. Tämän jälkeen pohdin roolinkäyttöä ja näyttelijäntyötä sekä tarina- että perinteisessä teatterissa ja vertailen niitä keskenään. Kuvailen ja pohdin myös tarinateatterin eri tasoja sekä kerron, kuinka joskus tarinateatteria tehtäessä saa huomata jonkin ihmisissä ja maailmassa näkymättömissä olevan tulevan näkyväksi lavalle. Sen jälkeen esittelen ja kuvailen kaksi tarinateatteriesitystä, joista toinen toteutettiin Hämeenlinnan Kaupunginteatteriin ja toinen Lammille kehitysvammaisten hoitajille. Mietin, mitä nämä toisistaan monella tavalla poikkeavat tarinateatteriesitykset antoivat minulle teatterintekijänä, ihmisenä ja näyttelijänä ja minkälaisia ajatuksia ja näkymiä ne avasivat minulle tarinateatterin tekijänä. Pohdin myös, mitä nämä kaksi esitystä antoivat kokijoilleen ja mitä tarinateatterin olennaisimmista ytimistä näissä esityksissä toteutui.