Museo yhteiskunnan peilinä? - pääkaupunkiseudulle perustetut kulttuurihistorialliset museot 1875-2010

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan museoita osana yhteiskunnan historiakulttuuria; niitä tapoja joiden pohjalta käsityksiä menneestä tuotetaan ja käytetään. Aihetta lähestytään kysymällä millaisia kulttuurihistoriallisia museoita pääkaupunkiseudulle on perustettu ja millaiset teemat eivät ole olleet museon arvoisia. Tutkielmassa selvitetään onko pääkaupunkiseudulle perustetuissa kulttuurihistoriallisissa museoissa havaittavissa ajallista aaltoa sen suhteen millaisille aiheille on perustettu oma museo. Lopuksi pohditaan esimerkkitapausten valossa sitä, miten erilaisia teemoja edustavien museoiden perustamistarvetta on perusteltu omana aikanaan. Etsimällä vastauksia tutkimuskysymyksiin pyritään samalla hahmotetaan sitä, millaista yhteiskunnallista historiakulttuuria museot ovat olleet osa. Työn ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin millaisia kulttuurihistoriallisia museoita pääkaupunkiseudulla on ollut. Museoviraston ja Suomen museoliiton aineistojen avulla on listattu kooste vuosien 1875-2010 välillä pääkaupunkiseudulla olleista museoista. Museoiden perustamiseen ja museokentältä katoamiseen liittyvää koostetta on täydennetty Helsingin matkailuyhdistyksen julkaisujen tiedoilla sekä museoiden omilla tiedonannoilla. Tutkielman museot on luokiteltu edustamiensa teemojen mukaan. Tarkoituksena on ollut hahmotella miten pääkaupunkiseudun kulttuurihistoriallisten museoiden kenttä on muuttunut 135 vuoden aikana. Työn toisessa vaiheessa tarkasteltiin neljän esimerkkitapauksen kautta museokentän ajallista muutosta ja sitä millaisia perusteluita museoiden perustamiselle on annettu sekä millaista keskustelua museon perustamisesta on omana aikanaan käyty. Esimerkkitapausten tarkastelun lähteinä käytettiin arkistomateriaalia, aikakauden lehdissä museoista käytyä keskustelua ja museoista kirjoitettuja historiikkeja. Pääkaupunkiseudun kulttuurihistoriallisissa museoissa on tutkielman mukaan havaittavissa löyhä ajallinen muutos. Kulttuurihistoriallisten museoiden edustamat historian kertomukset ovat muuttuneet ja pirstaloituneet 135 vuoden aikana virallisesta, kansallisesta historian kertomuksesta kohti useita pienempiä historian kertomuksia ja erilaisten ryhmien omaa historiaa. 1800-1900-lukujen taitteessa perustettiin pääosin valtiollisia ja instituutioiden historiaan keskittyneitä museoita sekä suurmiehille omistettuja henkilöhistoriallisia museoita. Valtiolliset ja henkilöhistorialliset teemat näkyvät museoissa läpi koko tutkielman tarkasteluajanjakson. Kansallisen historian katse suuntasi paikalliseen 1900-luvun alussa ja 1980-luvulla, jolloin perustettiin erityisen paljon paikallishistoriallisia ja alueellisia museoita. 1970-1990-luvuilla museokenttää hallitsivat monet tekniikkaan, teollisuuteen ja yrityshistoriaan keskittyneet museot. Tultaessa 2000-luvulle museot edustivat lapsiin, nuoriin, koulutukseen ja monikulttuurisuuteen liittyviä teemoja. Tutkielman toisen vaiheen esimerkkitapausten tarkastelu osoitti, että erilaisia teemoja edustavien museoiden perustamistarvetta perustellaan hyvin samankaltaisesti. Niin 1800-luvun lopussa kuin 1900-luvun lopussa museoiden tarvetta perusteltiin kasvatus- ja sivistystyöllä ja aihealueen arvostuksen kasvulla. Museon perustamisen koettiin osoittavan Suomen kuuluvan osaksi länsimaisia sivistysyhteiskuntia. Museoiden perustamisen taustalla on usein ollut asiaa ajanut yhdistys. Kuitenkin museohanke on ollut vuosikausien projekti ja konkretisoitunut usein vasta kun museon tiloihin ja talouteen liittyvät kysymykset on saatu kuntoon. Tutkielman loppupäätelmien myötä hahmottui monia historiantutkimuksellisen lisätarkastelun arvoisia aiheita museoista osana yhteiskunnan historiakulttuuria. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kulttuurihistorialliset museot, historiakulttuuri, historiankäyttö, yhteiskunta

FURTHER RECORDS OF THE SINDH AWL-HEADED SNAKE, Lytorhynchus paradoxus (GUNTHER, 1875), FROM INDIA WITH NOTES ON ITS HABITAT AND NATURAL HISTORY

This paper presents additional distributional records of the Sindh awl-headed snake Lytorhynchus paradoxus from India, along with scale counts, measurements and natural history observations of this poorly known species.

1989年3月和8月太阳大事件的日地系统整体行为研究

<正> 1989年3月日面出现了近四十年来最大的黑子群,发生了剧烈的太阳活动,产生了重大的地球物理效应。对这些事件的联测取得了大量日地物理的资料。为了推动进一步的分析和研究,中国科学院第22周太阳活动峰年日地系统整体行为研究专家组于1990年4月23日至26日在北京召开了“1989年3月和8月重大日地事件观测与分析研

Regimento interno da Câmara dos Deputados : 1875

Reimpresso com as respectivas modificações,Secretaria da Câmara dos Deputados, em 20 de dezembro de 1874.

Collecção das Leis do Brazil de 1819

Parte 1 - Cartas de Lei, Alvarás, Decretos e Cartas Régias

Collecção das Leis do Imperio do Brazil de 1875

Parte 1 - Poder Legislativo

Charles M. Breder, Jr.: Palmetto Key, 1942

Charles M. Breder and his wife Ethel spent part of the summer of 1942 at the Palmetto Key field station, known today as Cabbage Key, on the west coast of Florida south of Charlotte Harbor. The Palmetto Key field station began in 1938 and ended in 1942 because of World War II. His Palmetto Key diary ran for 95 pages of notes, tables, diagrams, drawings, lists, and business records and this report presents a variety of fascinating entries. Diaries from other years all bear Breder's style of discipline, curiosity, humor, and speculations on nature. The diary was transcribed as part of the Coastal Estuarine Data/Document Rescue and Archeology effort for South Florida. (PDF contaons 24 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Hypothetical considerations, 1931-1937

Charles M. Breder Jr. “hypothesis” diary is a deviation from the field diaries that form part of the Breder collection housed at the Arthur Vining Davis Library, Mote Marine Laboratory. There are no notes or observations from specific scientific expeditions in the document. Instead, the contents provide an insight into the early meticulous scientific thoughts of this biologist, and how he examines and develops these ideas. It is apparent that among Dr. Breder’s passions was his continual search for knowledge about questions that still besieged many scientists. Topics discussed include symmetry, origin of the atmosphere, origin of life, mechanical analogies of organisms, aquaria as an organism, astrobiology, entropy, evolution of species, and other topics. The diary was transcribed as part of the Coastal Estuarine Data/Document Rescue and Archeology effort for South Florida. (PDF contains 33 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Dry Tortugas, 1929

During the summer of 1929, Dr. Charles M. Breder, Jr., employed at that time by the New York Aquarium and American Museum of Natural History, visited the Carnegie Laboratory in the Dry Tortugas to study the development and habits of flying fishes and their allies. The diary of the trip was donated to the Mote Marine Laboratory Library by his family. Dr. Breder's meticulous handwritten account gives us the opportunity to see the simple yet great details of his observations and field experiments. His notes reveal the findings and thoughts of one of the world's greatest ichthyologists. The diary was transcribed as part of the Coastal Estuarine Data/Document Rescue and Archeology effort for South Florida. (PDF contains 75 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Bahamas and Florida

Dr. Charles M. Breder, a well known ichthyologist, kept meticulous field diaries throughout his career. This publication is a transcription of field notes recorded during the Bacon Andros Expeditions, and trips to Florida, Ohio and Illinois during the 1930s. Breder's work in Andros included exploration of a "blue hole", inland ecosystems, and collection of marine and terrestrial specimens. Anecdotes include descriptions of camping on the beach, the "filly-mingoes" (flamingos) of Andros Island, the Marine Studios of Jacksonville, FL, a trip to Havana, and the birth of seahorses. This publication is part of a series of transcriptions of Dr. Breder's diaries. (PDF contains 55 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Atlantis Expedition, 1934

Dr. Charles M. Breder participated on the 1934 expedition of the Atlantis from Woods Hole, Massachusetts to Panama and back and kept a field diary of daily activities. The Atlantis expedition of 1934, led by Prof. A. E. Parr, was a milestone in the history of scientific discovery in the Sargasso Sea and the West Indies. Although naturalists had visited the Sargasso Sea for many years, the Atlantis voyage was the first attempt to investigate in detailed quantitative manner biological problems about this varying, intermittent ‘false’ bottom of living, floating plants and associated fauna. In addition to Dr. Breder, the party also consisted of Dr. Alexander Forbes, Harvard University and Trustee of the Woods Hole Oceanographic Institution (WHOI); T. S. Greenwood, WHOI hydrographer; M. D. Burkenroad, Yale University’s Bingham Laboratory, carcinology and Sargasso epizoa; M. Bishop, Peabody Museum of Natural History, Zoology Dept., collections and preparations and H. Sears, WHOI ichthyologist. The itinerary included the following waypoints: Woods Hole, the Bermudas, Turks Islands, Kingston, Colon, along the Mosquito Bank off of Nicaragua, off the north coast of Jamaica, along the south coast of Cuba, Bartlett Deep, to off the Isle of Pines, through the Yucatan Channel, off Havana, off Key West, to Miami, to New York City, and then the return to Woods Hole. During the expedition, Breder collected rare and little-known flying fish species and developed a method for hatching and growing flying fish larvae. (PDF contains 48 pages)

Charles I : unhero of royalist poetry

During the English Civil War, Charles I appeared as a character in Royalist poetry, both directly and allegorically. These depictions drew on ancient Roman epic poems, particularly Lucan’s De Bello Civili, in their treatment of the subject matter of civil war and Charles as an epic hero. Though the authors of these poems supported Charles, their depictions of him and his reign reveal anxiety about his weakness as a ruler. In comparison to the cults of personality surrounding his predecessors and the heroes of De Bello Civili, his cult appears bland and forced. The lack of enthusiasm surrounding Charles I may help to explain his downfall at the hands of his Parliamentarian opponents.