Euroopan unionin ulkoisten merirajojen ekstraterritoriaalinen valvonta ihmisoikeus- ja pakolaissääntelyn valossa

Kun henkilö saapuu valtion ulkorajalle tai alueelle, hänet on pyynnöstä päästettävä turvapaikkamenettelyyn, eikä häntä välttämättä voida enää palauttaa lähtömaahansa, koska kansainvälisen oikeuden ehdoton non refoulement –periaate eli palautuskiellon periaate estää valtioita palauttamasta ihmisiä sellaisiin maihin, joissa he ovat vaarassa joutua vainon, kidutuksen tai muun vakavan vaaran kohteeksi. Viime vuosina Euroopan unionin maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan keskeisenä tavoitteena on ollut estää paperittomien maahanmuuttajien ja potentiaalisten turvapaikanhakijoiden pääseminen unionin rajojen sisäpuolelle ja välttyä näin maahanmuutosta syntyviltä velvollisuuksilta. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ekstraterritoriaalisten meriulkorajavalvontatoimien suhdetta unionin ja sen jäsenvaltioiden velvollisuuksiin turvata potentiaalisten turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien toteutuminen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti vuonna 2012 kantaa Välimerellä toteutettaviin maahanmuuttajien palauttamisiin ratkaisussaan Hirsi Jamaa ym. v. Italia, jossa se katsoi Italian syyllistyneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan, 13 artiklan sekä sopimuksen neljännen lisäpöytäkirjan 4 artiklan loukkauksiin, kun Italia oli palauttanut aavalla merellä Välimerellä kiinniottamansa henkilöt Libyaan, tarjoamatta heille mahdollisuutta vastustaa palauttamistaan tai hakea kansainvälistä suojelua. Hirsi Jamaa ym. v. Italia -ratkaisun velvoittamana EU:ssa säädettiin uudet, rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevat säännöt vuonna 2014. Säännöt harmonisoivat unionin jäsenvaltioiden etsintä- ja meripelastusta sekä ulkoisten merirajojen valvontaa koskevia toimia, mutta jättävät silti toivomisen varaa: niillä luodaan EU:n varsinaisen turvapaikkasääntelyn rinnalle rinnakkainen meriturvapaikkamenettely, jossa aavalla merellä tai kolmansien valtioiden alueella tavattuja turvapaikanhakijoita voidaan kohdella olennaisilta osin eri tavalla kuin unioniin tai sen ulkorajoille päässeitä turvapaikanhakijoita.

Kuntien liikenneturvallisuustyön arviointi - Kohti viiden tähden liikenneturvallista kuntaa

Kuntien liikenneturvallisuustyön arviointi – Kohti viiden tähden liikenneturvallista kuntaa -suunnitelma laadittiin Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimeksiantona. Suunnitelman tarkoituksena oli arvioida Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen kuntien liikenneturvallisuustyön menetelmiä ja nykytilaa sekä muiden tahojen kuntien liikenneturvallisuustyölle tarjoamia tukimuotoja. Suunnitelma pohjautuu kuntien nykyisiin toimintamuotoihin sekä muista Pohjoismaista saatuihin kokemuksiin ja hyväksi koettuihin toimintatapoihin kuntien liikenneturvallisuustyön arvioinnista. Suunnitelma kuuluu osaksi Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueellista prosessia, joka tähtää liikenneturvallisuustyön jatkuvuuteen ja kehittämiseen. Suunnitelmassa selvitettiin kuntien nykyisen liikenneturvallisuustyön tilanne kunnille suunnatulla liikenneturvallisuustyöhön liittyvällä pilottikyselyllä. Pilottikysely toteutettiin syksyllä 2015 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen 47 kunnalle. Kunnista kyselyyn vastasi 60 prosenttia. Kyselyn tarkoituksena oli saada käsitys siitä, mitä tarpeita ja valmiuksia toimintatapojen kehittämiseen sekä jatkuvan liikenneturvallisuustyön toteuttamiseen kunnilla on. Lisäksi haluttiin selvittää, kuinka kunnat itse kokevat liikenneturvallisuustyöhön liittyvän tilanteensa. Kysely jaettiin kolmeen osioon: liikenneturvallisuussuunnitelma, liikenneturvallisuustyön toteutus ja liikenneturvallisuustyön raportointi ja seuranta. Suunnitelmassa kehitettiin kunnille liikenneturvallisuuden tähtiluokitus, jonka avulla kunnista saadaan toisiinsa nähden vertailukelpoisia. Tähtiluokitus huomioi sekä kuntien henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet että kyselystä saadut pisteet. Tähtiluokituksessa onnettomuuksien osuus on noin 17 prosenttia pisteistä. Hyvin menestyneet kunnat voivat hyödyntää tähtiluokitustaan kuntansa mainonnassa. Suunnitelman päätavoitteena oli kannustaa ja aktivoida kunnissa tehtävää liikenneturvallisuustyötä kyselyn avulla. Suunnitelman painopisteenä oli kunnan liikenneturvallisuustyön suunnittelu- ja seurantajärjestelmän kehittäminen. Tulevaisuudessa tavoitteena on kehittää tämän suunnitelman pohjalta kaikkien Suomen kuntien liikenneturvallisuustyön arviointiprosessia toisiinsa vertailukelpoiseksi yhtenäisellä suunnittelu- ja seurantajärjestelmällä.

”Etenivät sitten tappajasudet vedestä välittämättä” – Viikinkisotajoukot anglosaksisessa Englannissa 865-1016

Varhaiskeskiajan Euroopassa sodankäynti oli monin paikoin endeemistä ja omien, sisäisten konventioidensa määrittelemää. Vaikka viikinkitoiminta oli monessa suhteessa samanlaista kuin muu aikakauden sodankäynti, viikingit olivat kristityn Euroopan näkökulmasta pakanoita ja ulkopuolisia. Anglosaksisessa Englannissa viikinkejä odottivat useat, erilliset kuningaskunnat, jotka kärsivät monista sisäisistä kriiseistä. Viikinkien lähtökohta olikin siinä, että he tulivat meren takaa, liikkuivat koko Länsi-Euroopan alueella ja muodostivat näin jatkuvan uhan. Tutkielmassa tarkastellaan viikinkisotajoukkojen toimintaa, luonnetta ja rakennetta. Niitä tutkitaan niin ulkoisesta, sotaretken näkökulmasta kuin sisäisen dynamiikan ja rakenteen näkökulmasta. Tutkielma rajautuu nykyisen Englannin alueelle sekä vuosiin 865-1016, jolloin viikingit tekivät kaksi invaasiota Englantiin. Tutkielman alkuperäislähteet kertovat viikingeistä vastapuolen näkökulmasta, jota ohjasivat poliittiset intressit ja kristillinen maailmankuva. Lähteistä tärkein on Anglosaksien kronikka, tekstijoukko, johon monet kronikoitsijat kirjasivat vuosittaiset tapahtumat koko anglosaksiselta ajalta. Lisäksi tutkielmassa käytetään Æthelweardin kronikkaa, piispa Asserin kirjoittamaa kuningas Ælfredin elämäkertaa ja Maldonin taistelusta kertovaa sankarirunoa. Tutkielmassa havaittiin, että viikingit muodostivat ulkoisesti ja sisäisesti joustavia ja muokkautuvia ryöstelyjoukkoja, jotka olivat pienten, erillisten ryhmien yhteenliittymiä. Viikinkisodankäynnin keskeisin selittäjä on intressien dynamiikka, joka ohjasi joukkoja ja joka henkilöityy sosiaalisten suhteiden rakentaman, orgaanisen hierarkian komentajiin, jotka olivat lahjojen ja uskollisuuden kannattelemassa, vastavuoroisessa suhteessa seuraajiinsa. Nopeuden ja helppojen kohteiden tarjoaman ravinnon avulla joukot pystyivät hyödyntämään kohteensa ongelmia ja heikkoja kohtia. Sisäisesti joukot vaihtelivat koostumustaan ja komentajiaan, minkä takia niiden sisäinen dynamiikka oli inhimillisen monimutkainen. Tulosten ilmeisin ongelma oli lähteissä itsessään, sillä tutkielmassa havaittiin, että lähteet ovat niukkasanaisia, kaavamaisia ja voivat siksi johtaa harhaan, minkä lisäksi kristittyjen ja pakanoiden välinen ristiriita värittää lähteitä esimerkiksi viikinkien väkivaltaisuuden kuvauksissa. Näistä syistä lähdeaineiston laajentaminen niin anglosaksien parissa kuin viikinkimaailmassa laajemmin auttaa viikinkikuvan tarkentamisessa. Tutkielmassa havaittu toiminta voidaan rinnastaa muihin alueisiin, sillä viikinkijoukkojen lähtökohta oli joka tapauksessa samankaltainen.

POLITICAL RISK IN FOREIGN DIRECT INVESTMENT IN THE RUSSIAN ELECTRIC POWER SECTOR

Russia approved ambitious reform plan for the electricity sector in 2001 including privatisation of the country’s huge thermal generation assets. So far the sector had suffered from power shortages, aging infrastructure, substantial electricity losses, and weak productivity and profitability numbers. There was obvious need for foreign investments and technologies. The reform was rather successful; the generation assets were privatised in auctions in 2007-2008 and three European energy companies, E.On, Enel and Fortum, invested in and obtained together over 10% of the Russian production assets. The novelty of these foreign investments serves unique object for the study. The political risk is involved in the FDI due to the industry’s social and economic importance. The research’s objective was to identify and analyse the political risk that foreign investors face in the Russian electricity sector. The research had qualitative study method and the empirical data was collected by interviewing. The research’s theoretical framework was based on the existing political risk theories and it focused to understand the Russian government in relation to the country’s stability and define both macro-level and micro-level sources of political risk for the foreign direct investments in the sector. The research concludes that the centralised and obscure political decision-making, economic constriction, high level of governmental control in economy and corruption form the country’s internal macro-level risk sources for the foreign investors in the sector. Additionally the retribution due to the companies’ home country actions, possible violent confrontations at the Russian borders and the currency instability are externally originated risk sources. In the electricity industry there is risk of tightened governmental control and increased regulation and taxation. Similarly the company-level risk sources link to the unreformed heating sector, bargaining with the authorities, diplomatic stress between host and home countries and to companies and government’s divergent perspective for the profit-making. The research stresses the foreign companies’ ability to cope with the characteristics of Russian political environment. In addition to frequent political and market risk assessment, the companies need to focus on currency protection against rouble’s rate fluctuation and actively build good company-citizenship in the country. Good relationship is needed with the Russian political authorities. The political risk identification and the research’s conclusive framework also enable political risk study assessments for other industries in Russia

Pulssitettu laserablaatio mikrofluidisten kanavistojen sarjatuotantomenetelmänä

Puolijohteiden yleistyttyä vuodesta 1948 alkaen, ovat elektroniset laitteet pienentyneet jatkuvasti tehojen kuitenkin kasvaessa. Kasvaneet tehotiheydet kuitenkin vaikeuttavat laitesuunnittelua, sillä puoljohdekomponenttien suorituskyvylle ja eliniälle on oleellista lämpötilojen ja lämpötilavaihteluiden minimointi. Perinteisen ilmajäähdytyksen lähestyessä rajojaan niin kokonaistehon kuin järkevän energiatehokkuudenkin suhteen, on parhaaksi seuraavaksi teknologiaksi ennustettu kaksifaasijäähdytystä, jonka suorituskyky ja energiatehokkuus ovat vaaditulla tasolla. Kaksifaasijäähdytyksen optimaaliselle toiminnalle tärkeää on hyvin suunniteltu ja tarkasti valmistettu lämmönsiirtopinta, jota kutsutaan mikrokanavistoksi. Pulssitettu laserkaiverrus on edistynyt valmistustekniikka, jonka tarkkuus ja luotettavuus sopisivat mikrokanavistojen valmistamiseen. Laserkaiverruksella saavutettavat lopputulokset vaihtelevat kuitenkin materiaalista riippuen ja kupari – jota käytetään yleisesti lämmönjohteena – on eräs huonoimmin lasertyöstöön reagoivista materiaaleista ja siksi on oleellista selvittää laser-kaiverruksen toimivuutta kuparisten mikrokanavistojen valmistuksessa. Pulssitetun laser-kaiverruksen eri variaatioista nanosekunti-luokan pulssinpituuksilla toimivat laitteet ovat jatkuvan tuotannon kannalta paras vaihtoehto niiden hyvän tuottavuuden, saatavuuden sekä kohtuullisen alkuinvestoinnin vuoksi. Käytännön kaiverruskokeiden perusteella selvisi, että menetelmä on laatunsa ja tarkkuutensa puolesta sopiva varsinaiseen tuotantoon. Kaiverruksen tehokkuus kuparia työstettäessä on kuitenkin ennakoituakin heikompi ja niin valmistus- kuin suunnitelu-prosessikin vaativat vielä jatkotutkimusta ja -kehitystä.

Kaupallisen sekajätteen mekaaniset käsittelyprosessit ja laitos investoinnin kannattavuus

Työn tavoitteena oli tutkia mekaanisia käsittelylaitteita ja -prosesseja kaupalliselle sekajätteelle ja selvittää mahdollisen laitoshankkeen kannattavuutta case-yritykselle. Jätehuollon yritykset ovat jatkuvan muutoksen alla kasvavien keräys- ja käsittelykustannusten takia, joka vaatii säästöjen etsimistä. Sekajäte sisältää arvokkaita kierrätysraaka-aineita ja näiden erottelu voisi luoda lisäarvoa alentuneina hävityskustannuksina ja lisääntyneinä myyntituottoina. Työssä selvitettiin kaupallisen sekajätteen koostumusta lajittelukokeen ja muiden sekajätetutkimusten avulla. Mekaanisia käsittelylaitteita tutkittiin kirjallisuuden ja case-esimerkkien kautta. Laitoshakkeen kannattavuutta arvioitiin taulukkolaskentamallin avulla. Laitosvaihtoehtoja tarkasteltiin 10-30 tuhannen tonnin kapasiteetin välillä. Laskelmien ja kirjallisuustutkimuksen pohjalta kannattavimpana vaihtoehtona nähtiin SRF kierrätyspolttoainetta valmistava laitos. Kirjallisuustutkimuksen ja case-laitosten pohjalta luotiin kaksi investointiskenaariota, joille laskettiin taulukkolaskentamallin avulla yksikkökustannukset, nettonykyarvot ja sisäiset korot. Kustannusaineisto oli peräisin case-yritykseltä ja muista laitostutkimuksista. Kannattavuuslaskelmien mukaan skenaario 2, jossa SRF-tuotannon lisäksi eroteltaisiin sekalaisia muoveja, on kannattavampi. Skenaarioiden 1 ja 2 kriittiset pisteet olivat noin 15,3 ja 13,6 tuhatta tonnia vuodessa. Kumpikaan skenaarioista ei kuitenkaan ole kannattava case-yrityksen omilla vuotuisilla kuormilla (10 000 tonnia). Lisää käsiteltävää jätettä tulisi hankkia ulkopuolisilta yrityksiltä taloudellisesti edullisen vaakamaksun avulla. Skenaarion 2 ongelmaksi kuitenkin muodostuu sekalaisten muovien poistuminen SRF:n komponenttina, mikä vaikuttaa SRF:n markkinoitavuuteen tehollisen lämpöarvon alenemisen takia.

”Etenivät sitten tappajasudet vedestä välittämättä” Viikinkisotajoukot anglosaksisessa Englannissa 865-1016

Varhaiskeskiajan Euroopassa sodankäynti oli monin paikoin endeemistä ja omien, sisäisten konventioidensa määrittelemää. Vaikka viikinkitoiminta oli monessa suhteessasamanlaista kuin muu aikakauden sodankäynti, viikingit olivat kristityn Euroopannäkökulmasta pakanoita ja ulkopuolisia. Anglosaksisessa Englannissa viikinkejäodottivat useat, erilliset kuningaskunnat, jotka kärsivät monista sisäisistä kriiseistä.Viikinkien lähtökohta olikin siinä, että he tulivat meren takaa, liikkuivat koko Länsi-Euroopan alueella ja muodostivat näin jatkuvan uhan. Tutkielmassa tarkastellaan viikinkisotajoukkojen toimintaa, luonnetta ja rakennetta. Niitä tutkitaan niin ulkoisesta, sotaretken näkökulmasta kuin sisäisen dynamiikan ja rakenteen näkökulmasta. Tutkielma rajautuu nykyisen Englannin alueelle sekä vuosiin 865-1016, jolloin viikingit tekivät kaksi invaasiota Englantiin. Tutkielman alkuperäislähteet kertovat viikingeistä vastapuolen näkökulmasta, jota ohjasivat poliittiset intressit ja kristillinen maailmankuva. Lähteistä tärkein on Anglosaksien kronikka, tekstijoukko, johon monet kronikoitsijat kirjasivat vuosittaiset tapahtumat koko anglosaksiselta ajalta. Lisäksi tutkielmassa käytetään Æthelweardin kronikkaa, piispa Asserin kirjoittamaa kuningas Ælfredin elämäkertaa ja Maldonin taistelusta kertovaa sankarirunoa. Tutkielmassa havaittiin, että viikingit muodostivat ulkoisesti ja sisäisesti joustavia ja muokkautuvia ryöstelyjoukkoja, jotka olivat pienten, erillisten ryhmien yhteenliittymiä. Viikinkisodankäynnin keskeisin selittäjä on intressien dynamiikka, joka ohjasi joukkoja ja joka henkilöityy sosiaalisten suhteiden rakentaman, orgaanisen hierarkian komentajiin, jotka olivat lahjojen ja uskollisuuden kannattelemassa, vastavuoroisessa suhteessa seuraajiinsa. Nopeuden ja helppojen kohteiden tarjoaman ravinnon avulla joukot pystyivät hyödyntämään kohteensa ongelmia ja heikkoja kohtia. Sisäisesti joukot vaihtelivat koostumustaan ja komentajiaan, minkä takia niiden sisäinen dynamiikka oli inhimillisen monimutkainen. Tulosten ilmeisin ongelma oli lähteissä itsessään, sillä tutkielmassa havaittiin, että lähteet ovat niukkasanaisia, kaavamaisia ja voivat siksi johtaa harhaan, minkä lisäksi kristittyjen ja pakanoiden välinen ristiriita värittää lähteitä esimerkiksi viikinkien väkivaltaisuuden kuvauksissa. Näistä syistä lähdeaineiston laajentaminen niin anglosaksien parissa kuin viikinkimaailmassa laajemmin auttaa viikinkikuvan tarkentamisessa. Tutkielmassa havaittu toiminta voidaan rinnastaa muihin alueisiin, sillä viikinkijoukkojen lähtökohta oli joka tapauksessa samankaltainen.

Remote Observation of Radioactive Permit-Required Confined Spaces – Case: Posiva Oy’s Fuel Handling Cell

Posiva Oy’s final disposal facility’s encapsulation plant will start to operate in the 2020s. Once the operation starts, the facility is designed to run more than a hundred years. The encapsulation plant will be first of its kind in the world, being part of the solution to solve a global issue of final disposal of nuclear waste. In the encapsulation plant’s fuel handling cell the spent nuclear fuel will be processed to be deposited into the Finnish bedrock, into ONKALO. In the fuel handling cell, the environment is highly radioactive forming a permit-required enclosed space. Remote observation is needed in order to monitor the fuel handling process. The purpose of this thesis is to map (Part I) and compare (Part II) remote observation methods to observe Posiva Oy’s fuel handling cell’s process, and provide a possible theoretical solution for this case. Secondary purpose for this thesis is to provide resources for other remote observation cases, as well as to inform about possible future technology to enable readiness in the design of the encapsulation plant. The approach was to theoretically analyze the mapped remote observation methods. Firstly, the methods were filtered by three environmental challenges. These are the high levels of radiation, the permit-required confined space and the hundred year timespan. Secondly, the most promising methods were selected by the experts designing the facility. Thirdly, a customized feasibility analysis was created and performed on the selected methods to rank the methods with scores. The results are the mapped methods and the feasibility analysis scores. The three highest scoring methods were radiation tolerant camera, fiberscope and audio feed. A combination of these three methods was given as a possible theoretical solution for this case. As this case is first in the world, remote observation methods for it had not been thoroughly researched. The findings in this thesis will act as initial data for the design of the fuel handling cell’s remote observation systems and can potentially effect on the overall design of the facility by providing unique and case specific information. In addition, this thesis could provide resources for other remote observation cases.

Macroalgal Defenses Against Herbivory: Causes and Consequences of Intraspecific Variation

In marine benthic communities, herbivores consume a considerable proportion of primary producer biomass and, thus, generate selection for the evolution of resistance traits. According to the theory of plant defenses, resistance traits are costly to produce and, consequently, inducible resistance traits are adaptive in conditions of variable herbivory, while in conditions of constant/strong herbivory constitutive resistance traits are selected for. The evolution of resistance plasticity may be constrained by the costs of resistance or lack of genetic variation in resistance. Furthermore, resource allocation to induced resistance may be affected by higher trophic levels preying on herbivores. I studied the resistance to herbivory of a foundation species, the brown alga Fucus vesiculosus. By using factorial field experiments, I explored the effects of herbivores and fish predators on growth and resistance of the alga in two seasons. I explored genetic variation in and allocation costs of resistance traits as well as their chemical basis and their effects on herbivore performance. Using a field experiment I tested if induced resistance spreads via water-borne cues from one individual to another in relevant ecological conditions. I found that in the northern Baltic Sea F. vesiculosus communities, strength of three trophic interactions strongly vary among seasons. The highly synchronized summer reproduction of herbivores promoted their escape from the top-down control of fish predators in autumn. This resulted into large grazing losses in algal stands. In spring, herbivore densities were low and regulated by fish, which, thus,enhanced algal growth. The resistance of algae to herbivory increased with an increase in constitutive phlorotannin content. Furthermore, individuals adopted induced resistance when grazed and when exposed to water-borne cues originating from grazing of conspecific algae both in the laboratory and in field conditions. Induced resistance was adopted to a lesser extent in the presence of fish predators. The results in this thesis indicate that inducible resistance in F. vesiculosus is an adaptation to varying herbivory in the northern Baltic Sea. The costs of resistance and strong seasonality of herbivory have likely contributed to the evolution of this defense strategy. My findings also show that fish predators have positive cascading effects on F. vesiculosus which arise via reduced herbivory but possibly also through reduced resource allocation to resistance. I further found evidence that the spread of resistance via water-borne cues also occurs in ecologically realistic conditions in natural marine sublittoral. Thus, water-borne induction may enable macroalgae to cope with the strong grazing pressure characteristic of marine benthic communities. The results presented here show that seasonality can have pronounced effects on the biotic interactions in marine benthic communities and thereafter influence the evolution of resistance traits in primary producers.

Leanin soveltaminen haavanhoitotuotteiden valmistuksen läpimenoaikojen lyhentämiseksi

Mölnlycke Health Care valmistaa kertakäyttöisiä leikkaussali- ja haavanhoitotuotteita. Yritys on saavuttanut arvostetun aseman markkinoilla ja pitääkseen asemansa sen tulee koko ajan kehittää toimintaansa. Keväällä 2016 yritys aloitti leanin implementoinnin, minkä vuoksi nykytilanteen kartoittaminen ja sen pohjalta tuotannon kehittäminen tuli ajankohtaiseksi. Diplomityössä selvitettiin Mölnlycke Health Care Oy:lle sopiva nykytilan kartoitusmenetelmä. Sopivaksi menetelmäksi osoittautui arvovirtakuvaus. Nykytilanteen kartoitus tehtiin yrityksen kannalta tärkeälle tuoteperheelle, joka tässä tapauksessa oli edistyksellinen haavanhoitotuote ja haavasidos Mepilex Border. Nykytilanteen kartoitus antoi tuotteen läpimenoajaksi 100 päivää varaston riitto huomioituna. Tästä ajasta kuitenkin suurin osa oli hukkaa, jota pystytään poistamaan. Nykytilanteesta tehtiin kuva, jonka pohjalta pystyttiin havainnoimaan kehittävät kohteet ja tekemään ehdotukset kohteiden parantamiseksi. Kehitysehdotusten tavoitteena oli tuoda yritystä lähemmäs Lean-filosofiaa ja auttaa pitämään yllä jatkuvan parantamisen kulttuuria.

Sähköiset koejärjestelmät

Sähköiset koejärjestelmät ovat käytössä lähes kaikissa suomalaisissa korkeakouluissa ja erilaisten sähköiseen oppimiseen liittyvien järjestelmien käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Kuitenkin uuden tietotekniikan ja uusien pedagogisten käytäntöjen käyttöönotto on ollut välillä haastavaa oppilaitoksille. Ja uudistuksista on toisinaan syntynyt myös muutosvastarintaa, joka on voinut muodostua pitkäkestoiseksi. Suomalaiset korkeakoulut ovat hyvin erilaisissa vaiheissa sähköisten järjestelmien käyttöönotoissa, ja joissain korkeakouluissa ei sähköistä koejärjestelmää ole otettu vieläkään käyttöön, vaikka toisissa se on ollut käytössä jo vuosikymmenen ajan. Tässä työssä perehdyttiin sähköisiin koejärjestelmiin eri näkökulmista ja käsiteltiin sähköisten koejärjestelmien etuja, haittoja sekä niiden käyttöönottoa. Työssä myös esiteltiin yleisimpiä erityisesti Suomessa käytössä olevia järjestelmiä. Lisäksi toteutettiin kysely, joka lähetettiin kahteentoista suomalaiseen korkeakouluun. Korkeakouluista yhdeksän vastasi kyselyyn. Kyselyn perusteella muodostettiin vertailutaulukko, jotta korkeakoulujen järjestelmien erojen huomioiminen olisi mahdollisimman helppoa. Vaikka opiskelijat ovat valmiita sähköisille kokeille, on opettajilla ja instituutioilla ongelmia niiden käyttöönotossa sekä täysimittaisessa hyödyntämisessä. Erityisesti automaattisen arvioinnin, opetuksen tilastoinnin ja kehityksen sekä jatkuvan oppimisen mahdollistavia menetelmiä näytetään käyttävän huonosti hyödyksi korkeakoulujen pääasiallisissa sähköisissä koejärjestelmissä.

”Tiesittekö tytöt, että tissit...?” Tapaustutkimus tyttöyden neuvottelusta internetmeemissä

Pro gradu -tutkielma tarkastelee tyttöyttä ja ruumiillisuutta tyttöjen internet-vuorovaikutuksessa keskittyen erityisesti siihen, kuinka tytöt yhtäältä normittavat sukupuolitetun ruumiin esittämisen tapoja, ja kuinka he toisaalta aktiivisesti neuvottelevat näitä normeja nettimeemin välityksellä. Nettimeemit ovat verkon käyttäjien välityksellä leviävien, usein imitaatiolle, parodialle ja kommentoinnille perustuvien kulttuuristen yksiköiden kuten muuntuvilla teksteillä varustettujen kuvien tai videoiden ryhmiä. Aiempi tutkimus on nostanut esiin nettimeemien potentiaalin toimia yhteisöllisyyden ja identiteettien rakentamisen välineinä, mutta etenkin ruumiillisuuden näkökulma on jäänyt tarkasteluissa taka-alalle. Tässä tutkimuksessa pureudutaan nettimeemin mahdollistamaan vuorovaikutukseen sekä kytköksiin, joita meemi voi saada suhteessa ruumiisiin. Tutkimus keskittyy Hey girls, did you know –internetilmiön (HGDYK) tapaukseen. HGDYK on Tumblr-verkkosivustolta vuonna 2012 alkunsa saanut digitaalinen esitysmuoto, jossa usein tytöiksi tunnistettavat internetin käyttäjät alunperin kommentoivat joidenkin tyttöjen paljastavaa pukeutumista tai voimakasta meikkaustyyliä valokuvaa ja tekstiä yhdistelevän kuvasarjan välityksellä. HGDYK-meemiä tarkastellaan performatiivisena ilmiönä kahdella tasolla: netinkäyttäjien yksilöllisinä performansseina sekä kategorisia identiteettejä ja sosiaalista todellisuutta tuottavina tekoina eli performatiiveina. Aineisto koostuu 71:stä HGDYK-meemiin lukeutuvasta kuvasarjasta, joissa tytöiksi ymmärrettävät esiintyjät ottavat jollain tavoin kantaa siihen, miten ruumis tulisi hyväksyttävällä tavalla esittää internetissä tai sen ulkopuolella. Kuvasarjat on kerätty vuosina 2013 ja 2014 verkkosivustoilta, joilla niitä on julkaistu tai arkistoitu ja jotka ovat yhteydessä Tumblriin. Analyysissa on sovellettu diskurssianalyyttista otetta, jossa on aineiston kielellisten piirteiden ohella huomioitu multimodaalisuus ja vuorovaikutus. Analyysi perustuu ennen kaikkea teoreettisen kehyksen ja tutkimuskirjallisuudessa esitettyjen käsitteellistysten ohjaamaan aineiston lähilukuun. Tutkimus osoittaa nettimeemin voivan toimia tyttöjen välisen verkkovuorovaikutuksen mediumina ja sukupuolitetun ruumiin normeista käytävän neuvottelun muotona. Lisäksi se voidaan itsessään nähdä ruumiillisena käytäntönä, sillä meemikuvat rakentuvat tekijöidensä toisiaan imitoivista ja parodioivista ruumiinesityksistä. HGDYK-meemi toimii tyttöjen välisen vuorovaikutuksen muotona, jossa yhdistyvät nettimeemeille tyypilliset piirteet – toisto, imitaatio, variaatio, kommentointi, huumori ja parodia – ja sukupuolittunut verkkotiloihin sijoittuva draama, jonka keskeisiä piirteitä ovat vastavuoroisuus ja konfliktit.

Neuvotteluja hegemonisen maskuliinisuuden kanssa Miesten vuoro –elokuvassa ja Kalle Päätalon Iijoki- sarjassa

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaamassa Miesten vuoro -dokumenttielokuvassa sekä Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa esiintyvää subjektiivista ja kulttuurista neuvottelua hegemonisen maskuliinisuuden kanssa. Rajaan hegemonisen maskuliinisuuden kolmeen kattokäsitteeseen 1) ruumiillisuus 2) isyys 3) työ. Tarkastelen näiden käsitteiden ristiriitaista suhdetta tutkittavan aineiston subjektiivisiin ja kulttuurisiin esityksiin sekä narraatioihin. Pyrin pohtimaan, onko suomalainen mies pelkkä hegemonisen maskuliinisuuden kulttuurinen tuote, sidottu kiinteästi ja yksioikoisesti maskuliinisen hegemonian keskeisiin attribuutioihin ja adjektiiveihin; järkiperäisyyteen, tunnekylmyyteen, kovuuteen sekä haavoittumattomuuteen, vai onko mies myös heikko, haavoittuva, herkkä, kulttuurisesti osaton subjekti ja sukupuoli suhteessa ruumiillisuuteen, isyyteen ja työhön. Julkisessa keskustelussa puhutaan yleistäen suomalaisesta miehestä ja mieheyden ilmenemismuodoista sillä oletuksella, että jokainen mies automaattisesti astuu hegemonisen maskuliinisuuden positioon. Tutkielmassani tarkastelen hegemonista maskuliinisuutta neuvottelun alaisena prosessina. Metodologisesti lähestyn tutkimuskysymystä affektiteorian kautta, jona toimii Melanie Kleinin kehittämä käsitepari depressiivinen positio. Tutkielmassani pohdin lähdeaineistoa tutkimalla onko suomalaisen miehen subjektiivinen ja kulttuurinen positio juuri edellä mainittu depressiivinen positio. Miesten vuoro -elokuvaa käytän tutkittavana aineistona sen monipuolisen hahmo- ja tyyppigallerian takia ja Kalle Päätalon Iijoki-sarjaa paitsi siksi, että sitä pidetään suomalaisen miehen ja miehen tekemän työn kirjallisena monumenttina. Päätalon tuotanto antaa myös mahdollisuuden pohtia hegemonisen maskuliinisuuden roolia mieheksi kasvamisen laajakaavisesta näkökulmasta. Eri aikakausien luoma ristivalotus tuo tutkimusaineistoon suhteuttavaa reflektiota miehen olemisesta, asemasta ja suhteesta hegemoniseen maskuliinisuuteen.

Se on aina vähän ryhmän mukaan. Hämeen linnan opastetut kierrokset kulttuuriperintöprosessina

Tutkimuksessa tarkastellaan Hämeen linnan opastettujen kierrosten sisältöä ja sen muutoksia, soveltaen Anna Sivulan esittämää kulttuuriperintöprosessiteoriaa. Teorian mukaan kulttuuriperintöyhteisön monumentalisoivan, omaksuvan ja historioivan identiteettityön kohtauspisteessä on kulttuuriperintöprosessi. Tutkimuskysymys on: miten kulttuuriperintöprosessin identiteettityö on näkynyt ja näkyy Hämeen linnan opastettujen kierrosten muotoutumisessa ja muutoksessa? Oppaiden kierrokset tulkitaan syntyneiksi identiteettityön tuloksena. Opas myös esittää linnan kävijöille kutsun tekemään identiteettityötä kierroksillaan ja siten uusintaa osallisuutensa jatkuvasti. Tutkimusaineisto koostuu yhdentoista linnassa työskennelleen oppaan haastattelusta, yhdeksän opastetun kierroksen havainnoinnista ja 56 tutkimusaiheeseen liittyvästä linnan lehtileikearkiston lehtijutusta. Haastattelut ja havainnoinnit on litteroitu ja tematisoitu aiheittain. Haastatteluaineiston analyysissa esiin tulleet kertomukset liitettiin tutkimuskirjallisuudessa esiintyviin käsityksiin kulttuuriperinnön luonteesta ja muuttu-misesta. Havainnointi¬aineistoa ja haastateltujen oppaiden näkemyksiä opastuksista ja niiden välittämästä tiedosta vertailtiin lehtijutuissa esiintyviin käsityksiin. Opastetut kierrokset rakentuvat joka kerta osallistujien mukaan. Oppaat muokkaavat kierrosta paitsi verbaalisen palautteen, myös tulkitsemiensa eleiden, ilmeiden ja asentojen perusteella, käynnistäen kulttuuriperintöprosessiin kuuluvan neuvottelun. Kulttuuriperintöprosessin jatkuva läpikäyminen kehittää opasta työssään. Opaskoulutus on kulttuuriperintöprosessin kannalta tärkeä. Koulutuksessa syntyy osalli-suuden kokemusta, joka johtaa kulttuuriperintöyhteisön jäseneksi, kun jaettua historiaa liitetään menneen jälkeen ja kun oppaat rakentavat itsestään historiatietoista Hämeen linnan toimijaa. Linnaa tutkineiden luennoitsijoiden käyttäminen opaskoulutuksessa tukee oppaiden käsitystä roolistaan jaetun historian asiantuntijoina. Kierrosten pääasiallisena sisältönä on historiatieto linnasta. Erityisenä murroskohtana sisällössä näkyy linnaa koskevan tutkimuksen muuttuminen rakennushistoriapainotteisesta sosiaalihistoriapainotteiseksi. Käsitykset historiatiedosta ja kuulijoiden odotuksista voivat olla ristiriidassa, näin erityisesti kummitustarinoiden kohdalla. Suurin osa haastatelluista on pyrkinyt välttämään fiktiivisiä tarinoita keskittymällä faktatiedon kertomiseen. Lehtiartikkeleiden perusteella kummitusjuttujen vähemmälle jättämisen voi tulkita periytyvän restaurointiajalta, jolloin linnan tutkijat eivät ole kertoneet fiktiivisiä tarinoita, joten sel¬laisia ei ole oppaiden tutkijoilta saamaan jaettuun historiaan kuulunut. Osa oppaista pitää kuitenkin fiktiivisiä tarinoita opastetun kierroksen sisältöön kuuluvina ja myös osa kävijöistä ja linnasta kirjoittaneista toimittajista olettaa fiktion kuuluvan linnan tarjoamaan jaettuun historiaan.

Venäjän asevoimat 2000-luvun alussa

Venäjän yhteiskunta on ollut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen koko 1990-luvun jatkuvien muutosten kourissa. Samanlainen kehitys näyttää jatkuvan siirryttäessä uudelle vuosituhannelle. Venäjän asevoimien uudistamiseksi käynnistetyn laajan ja kunnianhimoisen reformisuunnitelman tavoitteena on uudistaa niin asevoimien rakenne, tehtävät kuin niiden käyttöperiaatteetkin. Lähivuosina näemme, millainen uusi sotilaallinen doktriini lopulta on sekä millaiseksi asevoimien rooli Venäjän yhteis- kunnassa muotoutuu. Venäjän yhteiskunnan poliittinen kehitys vaikuttaa siihen, miten ja millaisissa tilanteissa asevoimia suunnitellaan tulevaisuudessa käytettävän. Venäjän taloudellinen tilanne toisaalta lopulta ratkaisee, missä muodossa sotilaallinen reformi toteutuu sekä minkälaiset asevoimat Venäjällä on 2000-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Käytettävissä olevat asevoimat, mukaan lukien henkilöstön koulutustaso, sekä sen laadulliset ja määrälliset ominaisuudet vaikuttavat aina operaatiotaitoon ja taktiikkaan. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Venäjän operaatiotaidossa ja taktiikassa tulee tapahtumaan seuraavien vuosikymmenien aikana joitakin muutoksia. Suunniteltujen ja käynnissä olevien Venäjän asevoimien kehityssuunnitelmien toteutuminen kestää vuosia, joten liian pitkälle menevien johtopäätösten tekemistä nykytilanteen perusteella, tai edes muutaman seuraavan vuoden kokemusten pohjalta, tulee välttää, koska Venäjällä selvästi on voimakas poliittinen tahto panostaa huomattavia resursseja maan asevoimiin. Tällä hetkellä Venäjän tulevaisuuteen liittyy joka tapauksessa niin monia epävarmuustekijöitä, etteivät venäläiset todennäköisesti pysty itsekään ennustamaan, mikä on yhteiskunnan tilanne vaikkapa viiden vuoden päästä. Todennäköisten kehitystrendien ennustaminen on olemassa olevien tosiasioiden valossa kuitenkin mahdollista. Puolustusvoimien tehtävänä on seurata kaikkien lähialueidemme asevoimien kehittymistä, jotta tiedämme mihin suuntaan ja missä tarkoituksessa asevoimia eri maissa kehitetään. Samalla voimme kehittää omaa puolustusjärjestelmäämme oikeaan suuntaan, jotta kykenemme vastaamaan alkavan vuosituhannen turvallisuuspoliittisiin haasteisiin riittävän suorituskykyisillä ja nykyaikaisen sodan kuvan mukaan koulutetuilla joukoilla. Maanpuolustuskorkeakoulun Taktiikan laitoksen tehtäviin kuuluu kaikkien naapurivaltioidemme asevoimien operaatiotaidon ja taktiikan kehityksen seuraaminen.