Opas lukemista aljettaessa: kotiopetusta ja kiertokouluja varten

Nimiösivulla myös: Laajennettu laitos.

Lasten ensimäinen kirja, eli Aapinen: kiertokouluja ja kotiopetusta varten

Tekijä: Herman Niemi.

Uusi kuwa-aapinen: alku-opetusta varten kodissa

Lisäpainokset: 2. p. 1884.

Lastenpsykiatrisen avohoidon tuloksellisuus – lapsen mielenterveyden ja elämänlaadun arviointi

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lastenpsykiatrisen avohoidon tuloksellisuutta tarkastelemalla lapsen mielenterveyshäiriössä tapahtunutta muutosta vanhemman arvioimana ja lapsen elämänlaadussa tapahtunutta muutosta lapsen itsensä arvioimana. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat lastenpsykiatriseen avohoitoon 1.8.2013–30.6.2014 tulleet lapset (n=86), joilta löytyivät tutkimuksen kannalta tarvittavat tiedot. Aineisto kerättiin lastenpsykiatrisen yksikön hoidonseuranta-taulukkoon tallennetuista tiedoista. Lapsen mielenterveyshäiriössä tapahtunutta muutosta vanhemman arvioimana mitattiin lapsen vahvuuksia ja heikkouksia mittaavalla Strengths and Difficulties Questionnaire (SDQ) -mittarilla. Lapsi arvioi itse omaa elämänlaatuaan 17D-mittarilla. Vanhemmat arvioivat lapsen mielenterveyshäiriötä hoidon alussa ja puolen vuoden kuluttua. Lapsi arvioi omaa elämänlaatuaan samoissa aikapisteissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin mittareiden tuottamien kokonaispisteiden keskiarvoja kahdessa eri mittauspisteessä. Aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelmalla. Lapsista hieman yli kaksi kolmasosaa oli poikia (67 %). Lasten ikä oli keskimäärin 10 vuotta. Lapsista hieman yli puolella (53 %) oli käyttäytymisen säätelyn häiriö ja vajaalla puolella (47 %) tunne-elämän häiriö. Puolen vuoden mittauspisteessä kokonaispisteiden keskiarvot olivat tulleet paremmiksi sekä lapsen vahvuuksien ja heikkouksien että elämänlaadun suhteen. Myös tarkasteltaessa tuloksia sukupuolen, ikä- ja häiriöluokan mukaan voitiin havaita keskiarvoissa kohentumista toisella mittauskerralla. Lasten mielenterveyshäiriöiden osalta eniten edistymistä tapahtui pojilla, tytöillä, nuoremmalla ikäluokalla ja käyttäytymisen säätelyn häiriöitä olevilla lapsilla. Elämänlaadun osalta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tulokset ovat suuntaa-antavia, mutta tuovat näyttöä hoidon tuloksellisuudesta. Lapsen kokonaistilanteen kartoittamiseksi ja hoidon suunnittelua varten on tärkeää kerätä tietoa lapsesta eri tiedonantajilta. Tiedon kerääminen mittareiden avulla on tärkeä osa lapsen kokonaishoitoprosessia. Saadun tiedon hyödyntämiseen lapsen hoitoprosessissa tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Jatkossa olisi myös mielenkiintoista tutkia lasten ja vanhempien omia käsityksiä hoidon vaikuttavuudesta sekä elämänlaadun eri osa-alueiden pistemäärien muutoksia hoidon aikana.

Closer to life : the work of sari dienes

Like many of her female contemporaries, artist Sari Dienes’s contributions to the art historical dialogue have been largely overlooked in favor of her male counterparts. Often seen as a mentor and mother figure to neo-Dada artists Jasper Johns and Robert Rauschenberg, Dienes was an active member of the New York avant-garde circle surrounding composer/choreographer duo John Cage and Merce Cunningham in the 1950s and 1960s. These social relationships are central to the existing discourse on Sari Dienes, while her work remains little discussed. The fact that her dynamic, ever-changing style lacked aesthetic consistency was commonly lamented by notable figures such as Betty Parsons, however, I argue that Dienes’s diverse oeuvre is unified by her philosophies on art and life. The unification of art and life, denoted clearly by Dienes’s use of the found object, experimentation and chance happenings, and sensory experience, marks her as an innovator and catalyst in the neo-Dada movement as well as in other experimental art endeavors that took place in the aftermath of Abstract Expressionism.

T͡Sarstvovanie t͡sari͡a Mikhaila Ḟedorovicha i vzgli͡ad na mezhdut͡sarstvie.

Vol. 2. includes folded leaf with facsimile of writing by Patriarch Filaret.

Respiratory virus-associated severe acute respiratory illness (SARI) and viral clustering in Malawian children in a setting with a high prevalence of HIV, malaria and malnutrition

BACKGROUND:  We used four years of paediatric severe acute respiratory illness (SARI) sentinel surveillance in Blantyre, Malawi to identify factors associated with clinical severity and co-viral clustering.

METHODS:  From January 2011 to December 2014, 2363 children aged 3 months to 14 years presenting to hospital with SARI were enrolled. Nasopharyngeal aspirates were tested for influenza and other respiratory viruses. We assessed risk factors for clinical severity and conducted clustering analysis to identify viral clusters in children with co-viral detection.

RESULTS:  Hospital-attended influenza-positive SARI incidence was 2.0 cases per 10,000 children annually; it was highest children aged under 1 year (6.3 cases per 10,000), and HIV-infected children aged 5 to 9 years (6.0 cases per 10,000). 605 (26.8%) SARI cases had warning signs, which were positively associated with HIV infection (adjusted risk ratio [aRR]: 2.4, 95% CI: 1.4, 3.9), RSV infection (aRR: 1.9, 95% CI: 1.3, 3.0) and rainy season (aRR: 2.4, 95% CI: 1.6, 3.8). We identified six co-viral clusters; one cluster was associated with SARI with warning signs.

CONCLUSIONS:  Influenza vaccination may benefit young children and HIV infected children in this setting. Viral clustering may be associated with SARI severity; its assessment should be included in routine SARI surveillance.

Rehtoreiden näkemyksiä asiantuntijuudesta ja muodollisen kelpoisuuden merkityksestä luokanopettajan ammatissa

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa alakoulujen rehtoreiden näkemyksiä luokan-opettajan asiantuntijuudesta ja muodollisen kelpoisuuden merkityksestä. Tarkoituksena oli saada ensinnäkin käsitystä elementeistä, joista luokanopettajan asiantuntijuuden voi-daan katsoa rakentuvan. Asiantuntijuuden osana omaan tarkasteluunsa nostettiin koulu-tus, joka nähtiin tärkeäksi tekijäksi jo pelkästään siitä syystä, että se on ainoa tie hankkia muodollinen kelpoisuus luokanopettajan ammattiin. Tutkimuksessa kartoitettiin lisäksi, miten luokanopettajan työtä ja asiantuntijuuden toteutumista seurataan käytännössä ja mitkä asiat näyttäytyvät kehittämisen alueita luokanopettajan asiantuntijuudessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin kahdeksaa alakoulun rehtoria neljällä eri paikkakunnalla Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä. Alakoulujen rehtoreiden valikoituminen tutkimushenkilöiksi perustui heidän luokanopettajan koulu-tustaustaansa sekä heidän asemaansa alakoulussa toimivien luokanopettajien esimiehinä. Näillä perusteilla rehtoreiden arvioitiin kykenevän moniulotteiseen ja perusteltuun luokanopettajan asiantuntijuuden arviointiin. Tulosten laajin kokonaisuus muodostui luokanopettajan asiantuntijuuden elementeistä, joista muodostettiin neljä yläluokkaa. Niiden puitteissa asiantuntijuutta tarkasteltiin op-pilas−opettaja-suhteessa, kollegiaalisina taitoina, jaetun ja uuden tiedon rakentamisena sekä persoonan merkityksen korostumisena. Siinä missä asiantuntijuuden oppi-las−opettaja-suhteessa katsottiin edustavan varsin perinteisellä tavalla opettajan asian-tuntijuutta, nähtiin kollegiaalisen toiminnan ja sen myötä rakentuvan jaetun ja uutta tie-toa luovan asiantuntijuuden edustavan osaltaan kehittymässä ja kehitettävänä olevaa luokanopettajan asiantuntijuutta. Kollegiaalisiin valmiuksiin liittyen erityisesti opetuk-sellinen yhteistyö ja sen kehittäminen vaikuttivat olevan ajankohtaisia koulussa. Muo-dollisen kelpoisuuden merkityksen tarkastelussa voitiin puolestaan erottaa luokanopetta-jan, työyhteisön, oppilaan ja arvostuksen näkökulmat. Kelpoisuustarkastelun yhteydessä ristiriitaa nähtiin siinä, että rehtorit esittivät poikkeuksetta kannattavansa luokanopetta-jan koulutuksen pitämistä ylempänä korkeakoulututkintona, mutta toisaalta luokanopet-tajan työtä katsottiin voitavan tehdä menestyksekkäästi ilman koulutuksen tuottamaa muodollista kelpoisuutta. Kartoitettaessa kehittämisen alueita luokanopettajan asiantun-tijuudessa nousi selvimmin esiin erityispedagoginen osaaminen. Parantamista kaipaavan osaamisen tunnistamisen voi katsoa antavan koulutuksen järjestäjille hyödyllistä tietoa koulutuksen suunnittelua varten. Luokanopettajan asiantuntijuuden tarkastelu erityispe-dagogisen osaamisen näkökulmasta voidaan tämän tutkimuksen perusteella nähdä myös kiinnostavana jatkotutkimuksen aiheena.

International study of temperature, heat and urban mortality: the `ISOTHURM` project

Background This study describes heat- and cold-related mortality in 12 urban populations in low- and middle-income countries, thereby extending knowledge of how diverse populations, in non-OECD countries, respond to temperature extremes. Methods The cities were: Delhi, Monterrey, Mexico City, Chiang Mai, Bangkok, Salvador, So Paulo, Santiago, Cape Town, Ljubljana, Bucharest and Sofia. For each city, daily mortality was examined in relation to ambient temperature using autoregressive Poisson models (2- to 5-year series) adjusted for season, relative humidity, air pollution, day of week and public holidays. Results Most cities showed a U-shaped temperature-mortality relationship, with clear evidence of increasing death rates at colder temperatures in all cities except Ljubljana, Salvador and Delhi and with increasing heat in all cities except Chiang Mai and Cape Town. Estimates of the temperature threshold below which cold-related mortality began to increase ranged from 15 degrees C to 29 degrees C; the threshold for heat-related deaths ranged from 16 degrees C to 31C. Heat thresholds were generally higher in cities with warmer climates, while cold thresholds were unrelated to climate. Conclusions Urban populations, in diverse geographic settings, experience increases in mortality due to both high and low temperatures. The effects of heat and cold vary depending on climate and non-climate factors such as the population disease profile and age structure. Although such populations will undergo some adaptation to increasing temperatures, many are likely to have substantial vulnerability to climate change. Additional research is needed to elucidate vulnerability within populations.