833 resultados para TV Journalism
Resumo:
The JoMeC Network project had three key objectives. These were to: 1. Benchmark the pedagogical elements of journalism, media and communication (JoMeC) programs at Australian universities in order to develop a set of minimum academic standards, to be known as Threshold Learning Outcomes (TLOs), which would applicable to the disciplines of Journalism, Communication and/or Media Studies, and Public Relations; 2. Build a learning and teaching network of scholars across the JoMeC disciplines to support collaboration, develop leadership potential among educators, and progress shared priorities; 3. Create an online resources hub to support learning and teaching excellence and foster leadership in learning and teaching in the JoMeC disciplines. In order to benchmark the pedagogical elements of the JoMeC disciplines, the project started with a comprehensive review of the disciplinary settings of journalism, media and communication-related programs within Higher Education in Australia plus an analysis of capstone units (or subjects) offered in JoMeC-related degrees. This audit revealed a diversity of degree titles, disciplinary foci, projected career outcomes and pedagogical styles in the 36 universities that offered JoMeC-related degrees in 2012, highlighting the difficulties of classifying the JoMeC disciplines collectively or singularly. Instead of attempting to map all disciplines related to journalism, media and communication, the project team opted to create generalised TLOs for these fields, coupled with detailed TLOs for bachelor-level qualifications in three selected JoMeC disciplines: Journalism, Communication and/or Media Studies, and Public Relations. The initial review’s outcomes shaped the methodology that was used to develop the TLOs. Given the complexity of the JoMeC disciplines and the diversity of degrees across the network, the project team deployed an issue-framing process to create TLO statements. This involved several phases, including discussions with an issue-framing team (an advisory group of representatives from different disciplinary areas); research into accreditation requirements and industry-produced materials about employment expectations; evaluation of learning outcomes from universities across Australia; reviews of scholarly literature; as well as input from disciplinary leaders in a variety of forms. Draft TLOs were refined after further consultation with industry stakeholders and the academic community via email, telephone interviews, and meetings and public forums at conferences. This process was used to create a set of common TLOs for JoMeC disciplines in general and extended TLO statements for the specific disciplines of Journalism and Public Relations. A TLO statement for Communication and/or Media Studies remains in draft form. The Australian and New Zealand Communication Association (ANZCA) and Journalism Education and Research Association of Australian (JERAA) have agreed to host meetings to review, revise and further develop the TLOs. The aim is to support the JoMeC Network’s sustainability and the TLOs’ future development and use.
Resumo:
The study Slogans of Change. Three Outlooks on Finnish Television Contents is concerned with alleged changes of television contents during the 1990s and 2000s, such as dumbing down, tabloidisation, entertainisation , and the like. Specifically, the focus is on the ways these changes might manifest in Finnish television. The aim of the study has been threefold: 1. To operationalise public and academic discussions about changes via specific slogans emerging from the debates; 2. Consequently, to study the slogans empirically and reflect on the findings with earlier research, including studies on institutional and audience-related aspects; 3. Finally, to suggest what the findings might mean regarding discussions about television s role, and what kinds of slogans or concepts might best serve future discussions and research. The empirical outlooks presented in this study offer analyses with three different sets of opposing slogans of change. The outlooks also follow three different traditions of the study of television. The first outlook focuses on quantity, as it gives a longitudinal (1993-2004), macro-level view on programme structures. The methodological approach is derived from media economic and policy studies. The claims that frame the analysis are convergence versus diversification of programme structures. The second outlook provides quantitative and qualitative views on the characteristics and quality the term signifying essence as well as worth of Finnish television journalism during sample weeks from the years 2002 and 2003. This outlook follows the traditions of quantitative content analysis found in journalism studies coupled with descriptive qualitative content analyses. The slogans reflected in this section are the lightening or widening of journalism. The third outlook narrows down the material and focuses at a micro-level on form; that is, communicative conventions in a small array of selected programmes in 1993, 2000 and during 2002-2004. The analyses have been inspired by the method of conversation analysis of verbal interaction, and coupled with qualitative close readings, with the focus of different communicative situations in the programmes. The catchphrases employed in this part are emotainment versus democratainment, coupled with more specific claims of discursive hybridisation and conversationalisation. The findings depict that, empirically, changes in Finnish television contents are not clear linear trends and cannot easily be moulded into neat slogans. The quantitative outlook on programme output during 1993-2004 depicts a tendency towards differentiation of channels, paving the way for the multi-channel digital system. The change in programme structures, however, is not dramatic on the level of total output. The second outlook suggests that the dualistic concepts, such as the pair information-entertainment, are not sufficient in understanding the array and changes of programmes that could be called journalism. The outlook on communicative conventions highlights hybridisation in the manner of television talk and its relation to broader debates on contents. Despite the three dissimilar empirical approaches, unifying aspects emerge. The outlooks suggest, albeit in different ways, tendencies toward distinction and polarisation. This study proposes that in order to facilitate a more nuanced understanding of the changes in television contents, dualistic slogans should be replaced with a multi-dimensional understanding of the concept of diversity.
Resumo:
Yleisradion jouluaamuna lähettämä TV-jumalanpalvelus kerää vuosittain enemmän katsojia kuin kaikissa Suomen kirkoissa yhteensä käy ihmisiä samana aamuna. TV:n joulusaarnalla onkin merkitystä siihen, miten ihmiset mieltävät kirkon sanoman joulusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella TV-jumalanpalveluksen joulusaarnan muutosta vuosien 1985 ja 2009 välisenä aikana sekä toteutuksen että sisällön näkökulmasta. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli sisällön muutos (1) kirkollisen sanoman, (2) jouluperinteen ja -tunnelman sekä (3) perheyhteisön kuvausten suhteen. Teemat valittiin aiempien saarnatutkimusten sekä kolmen joulusaarnan alustavan analyysin perusteella. Tutkimusaineiston muodostivat kaikki Kirkon tiedotuskeskuksen arkistosta löytyneet joulusaarnat, joissa oli sekä kuva että ääni. Aineisto koostui 20 saarnasta, jotka litteroitiin ja analysoitiin. Lisäksi nauhoitettiin kaksi taustahaastattelua. Tutkimusmetodina käytettiin kvalitatiivista metodia, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka tulokset luokiteltiin ja kvantifioitiin. Sisällönanalyysin tuloksia havainnollistettiin taulukoiden ja graafisten kuvioiden avulla. Muutoksen havaitsemisen apuna käytettiin summamuuttujia neljän tarkastelujakson osalta, vuosilta 1985-1991, 1992-1996, 2000-2004 ja 2005-2009. Saarnojen toteutuksen suhteen todettiin, että joulusaarnat lyhentyivät hieman tutkimusjakson aikana. Saarnan kuvitus muuttui vuodesta 2003 lähtien niukemmaksi, jotta katsojat voisivat keskittyä paremmin saarnan sisältöön. Saarnaajien oheisviestintä oli vähäistä, ja useimmiten saarnaajilla oli vain yksi ilme ja erittäin vähän eleitä. Kertomusten käyttö lisääntyi saarnoissa selvästi, ja vuosina 2005-2009 sekä jouluevankeliumia että muita raamatunkohtia havainnollistettiin kertomusten avulla aiempaa enemmän. Yleisin saarnoissa lainattu raamatunkohta oli enkelien julistus ”Teille on syntynyt Vapahtaja” . Jeesukseen viittaavat nimitykset muuttuivat tutkimusjakson aikana mielenkiintoisella tavalla. Nimike Jeesus oli yleisin nimike vuodesta 1985 vuoteen 2004. Sen jälkeen yleisimmäksi nimikkeeksi nousi lapsi, ja joulusaarnoissa käytettiin runsaasti myös muita yleiskieleen kuuluvia nimikkeitä, jotka tiivistettiin muotoon avuton lapsi/vastasyntynyt. Perinteisiä kristillisiä nimikkeitä, kuten Herra, Kristus ja seimen lapsi, ei käytetty vuosina 2005-2009 lainkaan. Tämä herätti kysymyksen siitä, onko joulun sanoma maallistunut. Oletus ei saanut tukea kirkolliseen sanomaan liittyvien teemojen tarkastelusta. Vaikka syyllisyyden kuvaukset vähentyivät, rakkauden merkitys korostui tutkimusjakson loppua kohden, ja myös elämän tarkoitukseen liittyvät asiat mainittiin 2000-luvulla useammin kuin aiemmin. Erityisesti inkarnaation Jumalan ihmiseksi tulemisen kuvaukset lisääntyivät, joten joulun kirkollinen ydinsanoma oli entistä selkeämmin esillä. Jouluperinteen kuvausten suhteen ei havaittu muutosta vuosikymmenten aikana. Tunnelmaa kuvattiin tutkimusjakson alussa rauhan ja ihmeen käsittein, mutta lopussa valo korostui. Perheyhteisön kuvaukset olivat hyvin esillä, sillä lapset mainittiin joka toisessa ja perhe joka kolmannessa saarnassa. Lapset mainittiin vuosikymmenten kuluessa entistä useammin, ja myös yksinäisyyden kuvaukset lisääntyivät. Seurakunta mainittiin joulusaarnoissa hyvin harvoin, mikä sai pohtimaan seurakunnan roolia yhteisöllisyyden kannalta. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että suomalaisen nyky-yhteiskunnan maallistumiskehitys ei näy TV:n joulusaarnoissa 1985-2009.
TV-toimittajan kolmannen position vuoroista Venäjän televisiossa: dialogipartikkelit ja interventiot
Resumo:
The Cold War era was characterized by ideological struggles that had a major impact on economic decision-making, and also on management practice. To date, however, these ideological struggles have received little attention from management and organizational scholars. To partially fill this research gap, we focus on the role of the media in these ideological struggles. Our starting point is that the media both reflect more general societal debates but also act as an agency promoting specific kinds of ideas and ideologies. In this sense, the media exercise significant power in society; this influece, however, is often subtle and easily dismissed in historical analyses focusing on political and corporate decision-making. In this article, we focus on the role of business journalism in the ideological struggles of the Cold War era. Our case in point is Finland, which is arguably a particularly interesting example due to its geo-political position between East and West. Our approach is socio-historical: we focus on the emergence and development of business journalism in the context of the specific struggles in the Finnish political and economic fields. Our analysis shows how the business journalists struggled between nationalist, pro-Soviet and pro-West political forces, but gradually developed into an increasingly influential force promoting neo-liberal ideology.
Resumo:
Medialla on valta päättää, miten väkivallasta kerrotaan, ja miten kriisit esitetään. Median kerrontatavoilla on suuri vaikutus siihen, miten katastrofi näyttäytyy tavalliselle kansalaiselle. Keskityn tutkielmassani siihen, millaisia kerrontatapoja Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tv-uutisointiin on rakennettu. Selvitän, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä uutiskerronnassa oli kahden koulusurmatapauksen välillä sekä eri tv-kanavien välillä. Tarkastelen myös, mitkä toimijat korostuvat uutisten eri kerrontatavoissa. Laadullisen tutkimusotteen piirissä metodologinen tutkimustapani on representaatioanalyysi. Tutkielman lähtökohtana on malli katastrofiuutisoinnin kerrontatavoista. Gert Z. Nordström (1996) on kehittänyt mallin alun perin kuva-analyysiä varten. Myöhemmin sitä on sovellettu mediatekstien analyysiin (Huhtala jaa Hakala 2007). Tässä tutkielmassa sovellan mallia audiovisuaalisen kerronnan analyysiin. Tutkimusaineistoni koostuu television uutislähetyksistä seitsemän päivän ajalta sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumien jälkeen neljällä valtakunnallisella tv-kanavalla. Analyysimallin mukaisesti koulusurmat esitetään televisiossa käyttäen eeppistä, dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontatapaa. Lisäksi kyseessä olleesta tv-aineistosta nousi viides kerronnan luokka, kriittinen kerronta. Eeppisellä kerronnalla tarkoitetaan tyypillistä raportoivaa ja referoivaa uutiskerrontaa. Dramaattista kerrontaa käytetään raportoitaessa suoraan tapahtumapaikalta. Lyyrinen kerronta kuvaa tunteita. Didaktisessa kerronnassa pohditaan, mitä tapahtuneesta voi oppia. Kriittisen kerronnan keinoin vaaditaan vastuunottoa tapahtuneesta. Tv-uutisten kerrontatavoissa näyttäisi korostuvan eeppisen kerronnan määrä. Kauhajoen ja Jokelan uutiskerronnat kuitenkin erosivat toisistaan niin, että eeppinen kerronta lisääntyi entisestään Kauhajoen uutisoinnissa. Myös kriittinen kerronta korostui Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa esiintyi puolestaan enemmän dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontaa. MTV3-kanavalla käytettiin muita kanavia vähemmän eeppistä kerrontaa. Didaktista kerrontaa esiintyi MTV3:lla muita kanavia reilusti enemmän molempien koulusurmatapausten yhteydessä. Lisäksi MTV3-kanavalla esiintyi eniten kriittistä kerrontaa Kauhajoen uutisoinnissa. YLEn ja Nelosen kerrontatapojen esiintyminen oli lähes samankaltaista sekä Jokelan että Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa Nelonen käytti kuitenkin merkittävästi enemmän dramaattista kerrontaa YLEen verrattuna. Jokelan uutisoinnissa toimijoina korostuivat ampuja, ja uhrit, kun taas Kauhajoella päätoimijoita olivat poliisi ja poliitikot. Jokelan tv-uutisoinnissa sekä uhrit että ampuja olivat kolmen keskeisimmän toimijan joukossa useassa kerrontatavan luokassa. Kauhajoen uutisoinnissa puolestaan uhrit eivät olleet missään kerrontatavan luokassa kolmen keskeisimmän toimijan joukossa, ja ampujakin vain yhdessä luokassa. Eeppisen ja kriittisen kerrontatavan korostuminen sekä poliitikkojen keskeisyys toimijoina Kauhajoen tv-uutisoinnissa kertoo siitä, että Jokelaan nähden Kauhajoen koulusurmien uutisointi oli selvästi yhteiskuntakeskeisempää. Jokelan uutisointi painottui enemmän yksittäisen tapahtuman traagisuuteen sekä henkilökohtaloihin.
Resumo:
The new paradigm of connectedness and empowerment brought by the interactivity feature of the Web 2.0 has been challenging the traditional centralized performance of mainstream media. The corporation has been able to survive the strong winds by transforming itself into a global multimedia business network embedded in the network society. By establishing networks, e.g. networks of production and distribution, the global multimedia business network has been able to sight potential solutions by opening the doors to innovation in a decentralized and flexible manner. Under this emerging context of re-organization, traditional practices like sourcing need to be re- explained and that is precisely what this thesis attempts to tackle. Based on ICT and on the network society, the study seeks to explain within the Finnish context the particular case of Helsingin Sanomat (HS) and its relations with the youth news agency, Youth Voice Editorial Board (NÄT). In that sense, the study can be regarded as an explanatory embedded single case study, where HS is the principal unit of analysis and NÄT its embedded unit of analysis. The thesis was able to reach explanations through interrelated steps. First, it determined the role of ICT in HS’s sourcing practices. Then it mapped an overview of the HS’s sourcing relations and provided a context in which NÄT was located. And finally, it established conceptualized institutional relational data between HS and NÄT for their posterior measurement through social network analysis. The data set was collected via qualitative interviews addressed to online and offline editors of HS as well as interviews addressed to NÄT’s personnel. The study concluded that ICT’s interactivity and User Generated Content (UGC) are not sourcing tools as such but mechanism used by HS for getting ideas that could turn into potential news stories. However, when it comes to visual communication, some exemptions were found. The lack of official sources amidst the immediacy leads HS to rely on ICT’s interaction and UGC. More than meets the eye, ICT’s input into the sourcing practice may be more noticeable if the interaction and UGC is well organized and coordinated into proper and innovative networks of alternative content collaboration. Currently, HS performs this sourcing practice via two projects that differ, precisely, by the mode they are coordinated. The first project found, Omakaupunki, is coordinated internally by Sanoma Group’s owned media houses HS, Vartti and Metro. The second project found is coordinated externally. The external alternative sourcing network, as it was labeled, consists of three actors, namely HS, NÄT (professionals in charge) and the youth. This network is a balanced and complete triad in which the actors connect themselves in relations of feedback, recognition, creativity and filtering. However, as innovation is approached very reluctantly, this content collaboration is a laboratory of experiments; a ‘COLLABORATORY’.
Resumo:
Advertisements(Ads) are the main revenue earner for Television (TV) broadcasters. As TV reaches a large audience, it acts as the best media for advertisements of products and services. With the emergence of digital TV, it is important for the broadcasters to provide an intelligent service according to the various dimensions like program features, ad features, viewers’ interest and sponsors’ preference. We present an automatic ad recommendation algorithm that selects a set of ads by considering these dimensions and semantically match them with programs. Features of the ad video are captured interms of annotations and they are grouped into number of predefined semantic categories by using a categorization technique. Fuzzy categorical data clustering technique is applied on categorized data for selecting better suited ads for a particular program. Since the same ad can be recommended for more than one program depending upon multiple parameters, fuzzy clustering acts as the best suited method for ad recommendation. The relative fuzzy score called “degree of membership” calculated for each ad indicates the membership of a particular ad to different program clusters. Subjective evaluation of the algorithm is done by 10 different people and rated with a high success score.
Resumo:
介绍了一种不需PC微机支持图象卡的实时TV光电子全息散斑干涉仪,成功地应用于折射率流场的显示定量测量,并给出了实验结果。
Resumo:
Relato do trabalho desenvolvido em dez anos da campanha “Quem Financia a Baixaria É contra a Cidadania”, promovida pela Comissão de Direitos Humanos e Minorias da Câmara dos Deputados.
Resumo:
Analisa o debate político relativo à implantação da TV digital no Brasil, tendo como referência a audiência pública da Comissão de Ciência, Tecnologia, Comunicação e Informática da Câmara dos Deputados, realizada em 31 de janeiro de 2006, com a participação do ministro das Comunicações, Hélio Costa. Parte-se do pressuposto de que o Congresso Nacional exerceu relevante papel no debate relativo ao tema, mas não exerceu nenhuma influência na escolha do modelo de TV digital, rendendo-se à proposta do Executivo que, por sua vez, acatou o projeto de interesse dos empresários do setor. Constata-se que existem pelo menos três fantasmas que perseguem as empresas brasileiras de televisão: 1) a possibilidade de um novo marco regulatório para o setor de radiodifusão; 2) o aumento da concorrência; e 3) e a ameaça do fim do broadcast, o sistema de difusão de informações utilizado pelo rádio e pela televisão, em que há apenas um emissor e diversos receptores simultaneamente.
Resumo:
Consultoria Legislativa - Área XIV - Comunicação Social, Informática, Telecomunicações, Sistema Postal, Ciência e Tecnologia.
Resumo:
Consultoria Legislativa - Área XIV - Comunicação Social, Informática, Telecomunicações, Sistema Postal, Ciência e Tecnologia.