Thrift education through school savings, based chiefly on Boston experiences,

"Selected bibliography on school savings": p. 65-70.

How other people get ahead /

"T. S.S.--23--23"--P. 16.

How to spend your money

"First published, 1931."

Press releases issued during publicity campaigns, May 1917-[Nov. 1923]

Mimeographed.

How families use their incomes /

Cover title.

Studies in consumer savings /

Each no. has also a distinctive title.

Consumer behavior of individual families over two & three years.

Mode of access: Internet.

The international impact of productivity shocks

Even though many studies have confirmed the Feldstein-Horioka (1980) finding that savings and investment rates are highly correlated, there is no consensus on the major reason for this correlation. The purpose of this dissertation is to develop theoretical models and calibrate and simulate these to compare their implications to explain the observed time-series comovement between savings and investment in an attempt to show that this high correlation may stem from technological shocks.^ The dissertation is comprised of three studies. The first two studies construct overlapping-generations, two-economy models of saving and investment under conditions of perfect international capital mobility. The second study differs from the first by endogenizing the labor supply. Employing simulations, the models are used to generate time-series for savings and investment. These are then compared with the actual data for specific economies. The models show that productivity shocks produce a high correlation between savings and investment. Further, while the model with exogenous labor supply displays monotonic adjustment, the economy with endogenous labor supply adjusts cyclically.^ The third model, on the other hand, constructs a general equilibrium model for a small open economy. The study is based on two important elements: adjustment costs in investment and endogenous, recursive time preferences. Again, the simulation results show that the model generates, at least in a significant part of the adjustment path, a positive correlation between domestic savings and investment in response to a supply shock. ^

Pension system reforms, the capital market and saving

Includes bibliography

The true cost and performance of individual residential property investment and the implication on real estate agency practice

Investment in residential property in Australia is not dominated by the major investment institutions in to the same degree as the commercial, industrial and retail property markets. As at December 2001, the Property Council of Australia Investment Performance Index contained residential property with a total value of $235 million, which represents only 0.3% of the total PCA Performance Index value. The majority of investment in the Australian residential property market is by small investment companies and individual investors. The limited exposure of residential property in the institutional investment portfolios has also limited the research that has been undertaken in relation to residential property performance. However the importance of individual investment in residential property is continuing to gain importance as both individuals are now taking control of their own superannuation portfolios and the various State Governments of Australia are decreasing their involvement in the construction of public housing by subsidizing low-income families into the private residential property market. This paper will: • Provide a comparison of the cost to initially purchase residential property in the various capital city residential property markets in Australia, and • Analyse the true cost and investment performance of residential property in the main residential property markets in Australia based on a standard investment portfolio in each of the State capital cities and relate these results to real estate marketing and agency practice.

Comparing "socially responsible" and "sustainable" commercial property investment

Purpose – The purpose of this paper is to set out to explore the similarities and differences between jargon used to describe future-focussed commercial building product. This is not so much an exercise in semantics as an attempt to demonstrate that responses to challenges facing the construction and property sectors may have more to do with language than is generally appreciated. Design/methodology/approach – This is a conceptual analysis which draws upon relevant literature. Findings – Social responsibility and sustainability are often held to be much the same thing, with each term presupposing the existence of the other. Clearly, however, there are incidences where sustainable commercial property investment (SCPI) may not be particularly socially responsible, despite being understood as an environmentally friendly initiative. By contrast, socially responsible assets, at least in theory, should always be more sustainable than mainstream non-ethically based investment. Put simply, the expression of social responsibility in the built environment may evoke, and thereby deliver, a more sustainable product, as defined by wider socially inclusive parameters. Practical implications – The findings show that promoting an ethic of social responsibility may well result in more SCPI. Thus, the further articulation and celebration of social responsibility concepts may well help to further advance a sustainable property investment agenda, which is arguably more concerned about demonstrability of efficiency than wider public good outcomes. Originality/value – The idea that jargon affects outcomes is not new. However, this idea has rarely, if ever, been applied to the distinctions between social responsibility and sustainability. Even a moderate re-emphasis on social responsibility in preference to sustainability may well provide significant future benefits with respect to the investment, building and refurbishment of commercial property.

Framework for assessing financial literacy and superannuation investment choice decisions

There is a worldwide trend towards rapidly growing defined contribution pension funds in terms of assets and membership, and the choices available to individuals. This has shifted the decisionmaking responsibility to fund members for managing the investment of their retirement savings. This change has given rise to a phenomenon where most superannuation fund members are responsible for either actively choosing or passively relying on their funds’ default investment options. Prior research identifies that deficiencies in financial literacy is one of the causes of inertia in financial decision-making and findings from international and Australian studies show that financial illiteracy is wide-spread. Given the potential significant economic and social consequences of poor financial decision-making in superannuation matters, this paper proposes a framework by which the various demographic, social and contextual factors that influence fund members’ financial literacy and its association with investment choice decisions are explored. Enhanced theoretical and empirical understanding of the factors that are associated with active/passive investment choice decisions would enable development of well-targeted financial education programs.

Financial literacy and superannuation investment decision-making in a choice environment : an exploratory study

This thesis examines superannuation fund members' level of financial literacy and its association with investment choice decisions in the setting of the mandatory superannuation system in Australia. It also investigates a range of contextual and socio-demographic factors in explaining financial literacy and investment choice. The empirical analysis shows that while most survey respondents displayed high levels of self-rated and general financial literacy, fewer scored as well in relation to more advanced literacy regarding superannuation investment options. The findings of this study have important implications for policy-makers and the superannuation industry in educating and engaging with fund members.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Mergers and Acquisitions in Vietnam’s Emerging Market Economy, 1990-2009

This paper is the first major and thorough study on the M&A activities in Vietnam’s emerging market economy, covering almost entirely the M&A history after the launch of Doi Moi. The surge in these activities since mid-2000s by no means incidentally coincides with the jump in FDI and FPI inflows into the nation. M&A industry in Vietnam has its socio-cultural traits that could help explain economic happenings, with anomalies and transitional characteristics, far better than even the most complete set of empirical data. Proceeds from sales of existing assets and firms have mainly flowed into the highly speculative industries of securities, banking, non-bank financials, portfolio investments and real estates. The impacts of M&A on Vietnam’s long-term prosperity are, thus, highly questionable. An observable high degree of volatility in the M&A processes would likely blow outthe high ex ante expectations by many speculators, when ex post realizations finally arrive. The effect of the past M&A evolution in Vietnam has been indecisively positive or negative, with significant presence of rent-seeking and likelihood of causing destructive entrepreneurship. From a socio-economic and cultural view, the degree of positive impacts it may result in for domestic entrepreneurship will perhaps be the single most important indicator.