Intravoxel incoherent motion diffusion-weighted imaging in the liver: comparison of mono-, bi- and tri-exponential modelling at 3.0-T.

PURPOSE: To determine whether a mono-, bi- or tri-exponential model best fits the intravoxel incoherent motion (IVIM) diffusion-weighted imaging (DWI) signal of normal livers. MATERIALS AND METHODS: The pilot and validation studies were conducted in 38 and 36 patients with normal livers, respectively. The DWI sequence was performed using single-shot echoplanar imaging with 11 (pilot study) and 16 (validation study) b values. In each study, data from all patients were used to model the IVIM signal of normal liver. Diffusion coefficients (Di ± standard deviations) and their fractions (fi ± standard deviations) were determined from each model. The models were compared using the extra sum-of-squares test and information criteria. RESULTS: The tri-exponential model provided a better fit than both the bi- and mono-exponential models. The tri-exponential IVIM model determined three diffusion compartments: a slow (D1 = 1.35 ± 0.03 × 10(-3) mm(2)/s; f1 = 72.7 ± 0.9 %), a fast (D2 = 26.50 ± 2.49 × 10(-3) mm(2)/s; f2 = 13.7 ± 0.6 %) and a very fast (D3 = 404.00 ± 43.7 × 10(-3) mm(2)/s; f3 = 13.5 ± 0.8 %) diffusion compartment [results from the validation study]. The very fast compartment contributed to the IVIM signal only for b values ≤15 s/mm(2) CONCLUSION: The tri-exponential model provided the best fit for IVIM signal decay in the liver over the 0-800 s/mm(2) range. In IVIM analysis of normal liver, a third very fast (pseudo)diffusion component might be relevant. KEY POINTS: ? For normal liver, tri-exponential IVIM model might be superior to bi-exponential ? A very fast compartment (D = 404.00 ± 43.7 × 10 (-3)  mm (2) /s; f = 13.5 ± 0.8 %) is determined from the tri-exponential model ? The compartment contributes to the IVIM signal only for b ≤ 15 s/mm (2.)

Dos raros incunables en lengua catalana

En este trabajo se ofrece una panorámica de los estimables fondos incunables de La Casa del Libro (San Juan, Puerto Rico) y se analizan los contenidos de dos impresos barceloneses en lengua catalana de temática religiosa: Vida e transit de Sanct Jheronim (1493) y Gamaliel (c. 1493). El examen de ambos ejemplares confirma su importancia, en especial del segimdo, pues se trata de un ejemplar único en el mundo. También se apuntan diversos aspectos de su dilatada trayectoria y se ofrece una hipótesis sobre su origen.

Serum Vitamin D Concentrations Are Not Associated with Insulin Resistance in Swiss Adults.

BACKGROUND: Low vitamin D status has been associated with an increased risk of developing type 2 diabetes and insulin resistance (IR), although this has been recently questioned. OBJECTIVE: We examined the association between serum vitamin D metabolites and incident IR. METHODS: This was a prospective, population-based study derived from the CoLaus (Cohorte Lausannoise) study including 3856 participants (aged 51.2 ± 10.4 y; 2217 women) free from diabetes or IR at baseline. IR was defined as a homeostasis model assessment (HOMA) index >2.6. Fasting plasma insulin and glucose were measured at baseline and at follow-up to calculate the HOMA index. The association of vitamin D metabolites with incident IR was analyzed by logistic regression, and the results were expressed for each independent variable as ORs and 95% CIs. RESULTS: During the 5.5-y follow-up, 649 (16.9%) incident cases of IR were identified. Participants who developed IR had lower baseline serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D3 [25(OH)D3 (25-hydroxycholecalciferol); 45.9 ± 22.8 vs. 49.9 ± 22.6 nmol/L; P < 0.001], total 25(OH)D3 (25(OH)D3 + epi-25-hydroxyvitamin D3 [3-epi-25(OH)D3]; 49.1 ± 24.3 vs. 53.3 ± 24.1 nmol/L; P < 0.001), and 3-epi-25(OH)D3 (4.2 ± 2.9 vs. 4.3 ± 2.5 nmol/L; P = 0.01) but a higher 3-epi- to total 25(OH)D3 ratio (0.09 ± 0.05 vs. 0.08 ± 0.04; P = 0.007). Multivariable analysis adjusting for month of sampling, age, and sex showed an inverse association between 25(OH)D3 and the likelihood of developing IR [ORs (95% CIs): 0.86 (0.68, 1.09), 0.60 (0.46, 0.78), and 0.57 (0.43, 0.75) for the second, third, and fourth quartiles compared with the first 25(OH)D3 quartile; P-trend < 0.001]. Similar associations were found between total 25(OH)D3 and incident IR. There was no significant association between 3-epi-25(OH)D3 and IR, yet a positive association was observed between the 3-epi- to total 25(OH)D3 ratio and incident IR. Further adjustment for body mass index, sedentary status, and smoking attenuated the association between 25(OH)D3, total 25(OH)D3, and the 3-epi- to total 25(OH)D3 ratio and the likelihood of developing IR. CONCLUSION: In the CoLaus study in healthy adults, the risk of incident IR is not associated with serum concentrations of 25(OH)D3 and total 25(OH)D3.

Interventions présumées des scribes concernant le motif de l'arbre sacré dans le Pentateuque

Abstract: This article deals with several presumed scribal interventions which all concern the sacred tree motif. One finds deliberate changes in the MT, in the Septuagint, in Targum Onkelos and in the Vulgate. The Greek translators of Genesis and Samuel (1-2 Kingdoms) avoided rendering the word אשׁל "tamarisk" by its equivalent μυρίκη, chosing instead the word ἄρουρα "field". Similarly, the Greek translator of Genesis, in the passage of the death of Rebecca's nurse Deborah, passed over the motif of her burial under a grand tree. According to the hypothesis of the present article, all four changes are related to one other; they might be due to the translator's fear to connect the respective texts with traditions and customs concerning the Egyptian god Osiris. On the other side, a scribe of the proto-Massoretic tradition modified the readings mentioning the large tree of Mamre close to Hebron. By changing the noun's number from singular to plural the corrector tried to conceal the existence and importance of the sacred tree in the tradition of Abraham. By contrast, the scribe did not modify texts related to the sacred tree of Shechem. This disparity of treatment may be explained by the fact that, in the view of the Judean scribe, the tree of Shechem would put the Samaritans in a bad light. Finally, the authors of Targum Onkelos and of the Vulgate intervened almost systematically in Pentateuchal texts having the terms אֵלוֹן) אלון or אַלּוֹן ), which always designate a holy tree. The two expressions are rendered by terms referring to plains (Targum Onkelos) or a valley (Vulgate).

Consommation de tabac chez les jeunes hommes suisses: quelles influences de l'armée?

Le tabac à priser, appelé "snuff" ou encore "chnouff", est la plus ancienne forme de tabac connue en Europe (1). Il aurait été importé en Europe en 1493 par un moine Franciscain voyageant avec Christophe Colomb au retour des Caraïbes (2). Le tabac à priser consiste en une fine poudre de tabac communément brune actuellement vendue dans de petites boîtes de métal rondes. Dans la suite du manuscrit nous utiliserons le terme snuff pour désigner le tabac à priser. Il fait partie d'un groupe de produits appelé "tabac sans fumée" (en anglais "smokeless tobacco") comprenant également la snus (« moist snuff » en anglais, tabac non- fermenté destiné à une absorption par la muqueuse orale à ne pas confondre avec la snuff), et le tabac à mâcher (feuilles de tabac broyées ou compacts mastiquées puis recrachées). La plupart des articles scientifiques publiés sur le tabac sans fumée concernent la snus car elle est largement consommée dans les pays nordiques (en Suède et en Norvège plus particulièrement) et dans certains milieux sportifs.

De auro

Invocatio: I.N.J.

Philipp Melanchthon i backspegeln : 450 år efter hans död

Kirjallisuusarvostelu

Källor från reformationen i Tyskland

Kirjallisuusarvostelu

L'Univers

1871/09/03 (Numéro 1541).

L'Univers

1871/07/16 (Numéro 1493).

Användningen av "en" som indefinit artikel i fornsvenskan

En hel del forskning har ägnats åt utvecklingen av indefinita artiklar. Viktiga frågor är varför de finns, hur de utvecklas och när de utvecklats i diverse språk. Även i svenskan har artikeln undersökts flera gånger. Den övergripande tendensen i den svenska forskningen är att se en diakron utveckling av artikeln under den fornsvenska perioden, men en hypotes att variationen är stilistisk har även presenterats. Mina primära forskningsfrågor kan därför sammanfattas på följande vis: Hurdan variation vad beträffar artikelns distribution förekommer i fornsvenska texter? Reflekterar variationen i texterna en diakron systemutveckling under den fornsvenska perioden, eller är variationen stilistisk? Jag undersöker 16 litterära texter från ca 1300 till 1541, dvs. ända fram till nysvensk tid. Perioden delas in fyra kortare perioder, och varje period representeras av två texter översatta från latin och två texter översatta från ett folkspråk eller ursprungligen skrivna på svenska. Varje text representeras av ett textblock om ca 15 000 ord. Arbetets idé är att jag grupperar texterna på ett kontinuum från arkaisk artikelanvändning till modern artikelanvändning, ser vilka texter som placerar sig var på kontinuumet, förklarar varför de placerar sig så och drar slutsatser om vad detta kan betyda för en datering av den indefinita artikelns utveckling i det svenska talspråket. Resultatet av undersökningen är att latinbaserade och vissa fornvästnordiska texter avviker från det moderna systemet, medan övriga texter, även de äldsta, uppvisar en i princip modern artikelanvändning. Jag argumenterar följaktligen för att det moderna systemet var färdigt utvecklat i svenskan redan vid den litterära tidens begynnelse ca 1300. Som en följd av översättning från latin och fornvästnordiska inlånas emellertid arkaiska markeringsmönster i vissa svenska texter, och denna stilistiska variation pågår i skrift under hela den fornsvenska perioden.

[Mundus]

Julkaisussa: Registrum huius operis libri cronicarum cum figuris et ymagibus [imaginibus] ab inicio mundi

Uppsalan käsikirjan messun piirteitä ja suhde muihin reformaatioajan messuteksteihin

Vanhan kirjasuomen tutkimusalaan kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Uppsalan koodeksiin B 28 sisältyvää suomenkielistä messutekstiä, joka tunnetaan myös nimellä Uppsalan käsikirjan messu. Uppsalan käsikirjan messu ei ole aiemmin ollut kielitieteellisen tai liturgiahistoriallisen tutkimuksen pääkohteena, joten tutkielman tarkoituksena on tarkastella monipuolisesti sekä sen kielellisiä piirteitä että sisällöllisiä ominaisuuksia. Tutkimuksen vertailuaineistona ovat reformaatioajan alun suomenkieliset messutekstit – Westhin koodeksin messu, Kangasalan Missalen suomenkielinen messuteksti ja Mikael Agricolan painettu Messu (1549) – sekä ruotsalaisen Messun vuosien 1541 ja 1548 laitokset. Vertailen myös muutamia Abckirian (1543) ja Rucouskirian (1544) tekstejä Uppsalan käsikirjan messun vastaaviin teksteihin. Keskeisin tavoitteeni on selvittää, minkälaista suomen kieltä Uppsalan käsikirjan messun kirjoittaja on käyttänyt, milloin käsikirjoitus on kirjoitettu ja mikä on sen suhde muihin tunnettuihin 1500-luvun puolivälin messuteksteihin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on sekä vanhaa kirjakieltä koskeva kielitieteellinen tutkimus että teologien harjoittama liturgiahistoriallinen tutkimus. Uppsalan käsikirjan messun ortografian ja kielen tutkimisen kannalta keskeisimpiä lähdeteoksia ovat vanhan kirjasuomen – pääasiassa Agricolan teosten – äänne- ja muotopiirteitä, syntaktisia rakenteita ja sanastoa käsittelevät tutkimukset ja oppikirjat. Tutkimusmenetelmäni on vanhan kirjasuomen tutkimuksessa yleisesti käytetty tekstien synoptinen vertailu eli vertailtavien tekstien tarkastelu rinnakkain. Synoptisen vertailun avulla pienetkin tekstien väliset erot, kuten ortografiaan ja sananmuotoihin liittyvät eroavaisuudet, on helppo huomata. Havaintoja tehdessäni olen hyödyntänyt sekä kielitieteellistä että liturgiahistoriallista tutkimuskirjallisuutta. Tutkimus vahvistaa hypoteesini siitä, että Uppsalan käsikirjan messu on kirjoitettu vuosien 1544 ja 1548 välillä. Ortografialtaan ja kielellisiltä piirteiltään se muistuttaa eniten Agricolan varhaisia teoksia ja sisältää runsaasti vanhalle kirjasuomelle ominaisia lounaismurteisina pidettyjä äänne- ja muotopiirteitä. Myös ruotsin kielen syntaktisten rakenteiden vaikutus näkyy selvästi Uppsalan käsikirjan messussa. Kielitieteellisten tulosten lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että Uppsalan käsikirjan messu perustuu pääasiassa vuoden 1541 ruotsalaiseen Messuun. Tekstivertailut todistavat myös, että kirjoittaja on halunnut noudattaa Turun hiippakunnan omia perinteitä ja on siksi hyödyntänyt Agricolan Abckirian ja Rucouskirian tekstejä.

De differentia notionum instrumentalium et realium

Dedikaatio: Carol. Ad. Wachtmeister.