Omien työntekijöiden urakkatyö ja hinnoittelun yhtenäistäminen

Tämä työ tehtiin NCC Rakennus Oy:n Lohjan toimipisteelle. Työssä selvitettiin, mitä omien työntekijöiden urakkatyö pitää sisällään. Apuna käytettiin alan kirjallisuutta ja alan ammattilaisten mielipiteiden kyselyä. Kirjallisuudesta selvitettiin, millä perusteilla työt hinnoitellaan ja miten urakka etenee prosessina. Työ aloitettiin perehtymällä urakkatyön teettämiseen rakennusalalla. Tämän jälkeen selvitettiin urakkatyösisältöjä alan kirjallisuuden perusteella ja haastattelemalla alan ammattilaisia. Urakkahinnoittelu selvitettiin lopuksi kirjallisuudesta ja saatuja tuloksia vertailtiin NCC Rakennus Oy:n käyttämiin hintoihin. Työn lopputuloksena saatiin NCC Rakennus Oy:n työmaiden käyttöön urakkatyösisällöt ja hinnoittelutaulukot eri työvaiheille, sekä urakan etenemisprosessi ja urakkasopimuksen asialista. Työn tuottama materiaali mahdollistaa omien työntekijöiden urakkatöiden lisäämistä ja tätä kautta työntekijöiden työmotivaation kasvua.

Hoitohenkilökunnan käsityksiä yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa hoitajien käsityksiä yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä. Opinnäytetyömme teoriaosassa on käsitelty psykiatrista hoitotyötä laitosympäristössä, potilastyytyväisyyttä laitoshoidossa, psykiatrisen hoitotyön tarpeen- ja tavoitteiden määrittelyä, sen toteutusta, auttamismenetelmiä, potilaslähtöistä psykiatrisen hoitotyön mallia ja yhteistoiminnallisen hoitotyön kehittämishanketta. Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HYKS:n Psykiatriakeskuksen kahden suljetun osaston hoitohenkilökunnalta essee-vastauksina. Aineisto käsittää 32:n osastolla tutkimuksen ajankohtana työskennelleen hoitajan vastaukset. Vastaukset analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen perusteella moniammatillista yhteistyötä ja potilaan lähiverkoston osaamista hyödyntämällä nähtiin päästävän potilaan hoidossa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tämän avulla potilas voi motivoitua hoitoonsa ja kokea oman hoitonsa mielekkääksi. Hoitohenkilökunnan käsityksen mukaan näin saavutetaan potilaan tilanteessa positiivinen muutos ja hänen selviytymistään voidaan tukea hänen yksilöllisestä elämäntilanteesta käsin. Potilas, hänen omaisensa ja hoitotyön tekijät tuovat oman panoksensa yhteistyösuhteeseen. Potilaan selviytymistä voidaan tukea osallistuvan vuoropuhelun, jaetun vastuun, konsultoivan ohjauksen ja yhteistoiminnallisuuden avulla. Potilaan rooli oman hoitonsa vastuullisena osallistujana muodostui tärkeäksi tekijäksi hoidon onnistumisen kannalta. Toimiva hoitajan ja potilaan välinen yhteistyö edistää luottamuksellisen hoitosuhteen muodostuksessa, jolloin potilaan yksilöllistä hoitoa voidaan suunnitella ryhmätyönä. Tutkimuksen perusteella potilaan selviytymisen tukemisessa voidaan hyödyntää erilaisia yhteisöllisiä elementtejä. Kaikkien hoitoon osallistuvien välinen yhteistyö sekä yhteiskunnan arvot ja asenteet luovat edellytykset pyrittäessä kohti yhteistä tavoitetta eli potilaan yksilöllisessä tilanteessa tapahtuvaa positiivista muutosta ja hänen selviytymistään arkielämästään. Yhteistoiminnalisen hoitotyön tärkeimpänä tavoitteena on potilaan selviytyminen arkielämästään, hoitonsa vastuullisena osallistujana. Tutkimuksen perusteella hoitohenkilökunta omasi varsin laajan tietämyksen yhteistoiminnallisesta hoitotyöstä. Kuitenkin ainoastaan parissa vastauksessa käsiteltiin potilaan selviytymistä arkielämästään. Hoitohenkilökunta luultavasti mielsi potilaan selviytymisen arkielämästään, itsestään selvänä hoidon tavoitteena, jonka vuoksi he eivät maininneet sitä erikseen vastauksissaan.

Suositus keuhkoahtaumapotilaiden toimintakykytestistöksi : viitekehyksenä ICF-luokitus

Keuhkoahtaumatauti on Suomessa yleistyvä kansantauti, jonka vaikuttavin riskitekijä on tupakointi. Sairauden varhaisella toteamisella pystytään parantamaan ennustetta ja lieventämään taudinkuvaa. Iho- ja allergiasairaalassa keuhkoahtaumaa sairastavat ovat melko uusi potilasryhmä, joten sairaalan käytössä ei vielä ole sopivaa fyysistä toimintakykyä arvioivaa testistöä. Opinnäytetyössä on arvioitu Suomessa ja kansainvälisesti käytettyjä toiminta- ja työkykytestejä pohjautuen kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Niiden pohjalta on tuotettu suositus keuhkoahtaumapotilaiden toimintakykytestistöksi Iho- ja allergiasairaalan fysioterapiayksikköön. Toimintakykyä on tässä työssä tarkasteltu ICF-luokituksen käsitemallia käyttäen. Suosituksessa on tuotu esiin, mitä ICF-luokituksen osa-alueita, aihealueita ja kuvauskohteita mittarit kattavat. Opinnäytetyö on tuotteellinen kehittämishanke, jonka lopputuotteena ilmestyy kansio. Siinä on testit, ohjeistukset ja viitearvot. Testistön avulla saadaan tietoa potilaan fyysestä toimintakyvystä, jolloin hoito ja kuntoutus voidaan suunnitella tarkemmin. Systemaattisen kirjallisuus ja tutkimus analyysin pohjalta on syntynyt suositus keuhkoahtaumapotilaiden toimintakykytestistöksi, jonka osa-alueita ovat Bode - indeksi, tuolilta ylösnousu, puristusvoima, yhdellä jalalla seisominen, olkanivelen toiminallinen liikkuvuustesti sekä subjektiivinen kokemus keuhkoahtaumataudin ilmenemisestä elämänlaatuun.

Tavallisia tarinoita : rivikansalaiset television uutisjutuissa

Tässä opinnäytetyössä käsittelen tavallisia ihmisiä televisiouutisten jutuissa käyttäen esimerkkeinä uutisjuttuja Nelosen ja MTV3:n kotimaan uutisista. Tavoitteeni on tutkia tavallisen ihmisen rooleja ja tehtäviä television uutisjutuissa, sekä tarkastella ”rivikansalaisten” käyttämistä uutisjutuissa toimittajantyön kannalta. Valotan sitä, mitä MTV3 ja Nelonen uutisillaan tavoittelevat, millaisista lähtökohdista kanavat toimivat ja miten kanavien arvot vaikuttavat tavallisten ihmisen esiintymiseen uutisjutuissa. Esittelen ja analysoin erilaisia juttutyyppejä, joissa tavallisia ihmisiä uutisissa esiintyy, pohdin millaisia tarinoita ja sisältöjä heidän kannaltaan kerrotaan ja millaisissa rooleissa he esiintyvät. Pohdin myös sitä, mitä lisäarvoa tavallisilla ihmisillä uutisjuttuihin haetaan ja sitä, voisiko arjen näkökulmaa laajentaa niistä juttutyypeistä, joissa se nyt jo esiintyy. Tarkastelen omien kokemuksieni pohjalta myös, millaisia käytännöllisiä, moraalisia ja journalistisia pulmia ja mahdollisuuksia tavallisten ihmisten käyttämiseen television uutisjutuissa liittyy. Käsittelen myös sitä, mihin tavalliset ihmiset asettuvat uutisten hierarkiassa, ja miten heidän esiintymisensä uutisjutuissa vaikuttaa uutisen objektiivisuuteen. Tavallinen ihminen on uutisjutussa elävöittävä kokija, toimija tai passiivinen toiminnan kohde. Hän voi esiintyä lähes minkä tahansa tyyppisessä uutisjutussa kuvittajana, kommentoijana, uutiskuorman keventäjänä tai jutulle rakenteen antavana tapauksena. Tavalliset ihmiset esiintyvät televisiouutisten gallupeissa tai avaamassa keskustelunaiheita elämäntilanteellaan. Usein he esiintyvät toimittajan tai toimituksen alter egoina, ottavat kantaa asioihin vapaina uutishuoneen objektiivisen totuuden oletusarvosta. Televisio on arkinen, perhekeskeinen ja tasa-arvoinen väline, joka joutuu taistelemaan huomiosta kodin muiden tapahtumien kanssa. Viihtymisen kannalta on olennaista kuvata ihmiskasvoja, tehdä uutisista tarinoita ja tarjota samaistuttavia elementtejä katsojalle. Vaikka monet tutkijat sijoittavat tavallisen ihmisen uutishierarkian alimmalle portaalle, heillä on uutisjutuissa viihdyttäjän osan ohella tärkeä tehtävä totuudenpuhujina.

25-hydroxyvitamin D concentration is inversely associated with serum MMP-9 in a cross-sectional study of African American ESRD patients.

BACKGROUND: Circulating 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] concentration is inversely associated with peripheral arterial disease and hypertension. Vascular remodeling may play a role in this association, however, data relating vitamin D level to specific remodeling biomarkers among ESRD patients is sparse. We tested whether 25(OH)D concentration is associated with markers of vascular remodeling and inflammation in African American ESRD patients.METHODS: We conducted a cross-sectional study among ESRD patients receiving maintenance hemodialysis within Emory University-affiliated outpatient hemodialysis units. Demographic, clinical and dialysis treatment data were collected via direct patient interview and review of patients records at the time of enrollment, and each patient gave blood samples. Associations between 25(OH)D and biomarker concentrations were estimated in univariate analyses using Pearson's correlation coefficients and in multivariate analyses using linear regression models. 25(OH) D concentration was entered in multivariate linear regression models as a continuous variable and binary variable (<15 ng/ml and =15 ng/ml). Adjusted estimate concentrations of biomarkers were compared between 25(OH) D groups using analysis of variance (ANOVA). Finally, results were stratified by vascular access type.RESULTS: Among 91 patients, mean (standard deviation) 25(OH)D concentration was 18.8 (9.6) ng/ml, and was low (<15 ng/ml) in 43% of patients. In univariate analyses, low 25(OH) D was associated with lower serum calcium, higher serum phosphorus, and higher LDL concentrations. 25(OH) D concentration was inversely correlated with MMP-9 concentration (r = -0.29, p = 0.004). In multivariate analyses, MMP-9 concentration remained negatively associated with 25(OH) D concentration (P = 0.03) and anti-inflammatory IL-10 concentration positively correlated with 25(OH) D concentration (P = 0.04).CONCLUSIONS: Plasma MMP-9 and circulating 25(OH) D concentrations are significantly and inversely associated among ESRD patients. This finding may suggest a potential mechanism by which low circulating 25(OH) D functions as a cardiovascular risk factor.

Genome-wide association study of major recurrent depression in the U.K. population.

OBJECTIVE: Studies of major depression in twins and families have shown moderate to high heritability, but extensive molecular studies have failed to identify susceptibility genes convincingly. To detect genetic variants contributing to major depression, the authors performed a genome-wide association study using 1,636 cases of depression ascertained in the U.K. and 1,594 comparison subjects screened negative for psychiatric disorders. METHOD: Cases were collected from 1) a case-control study of recurrent depression (the Depression Case Control [DeCC] study; N=1346), 2) an affected sibling pair linkage study of recurrent depression (probands from the Depression Network [DeNT] study; N=332), and 3) a pharmacogenetic study (the Genome-Based Therapeutic Drugs for Depression [GENDEP] study; N=88). Depression cases and comparison subjects were genotyped at Centre National de Génotypage on the Illumina Human610-Quad BeadChip. After applying stringent quality control criteria for missing genotypes, departure from Hardy-Weinberg equilibrium, and low minor allele frequency, the authors tested for association to depression using logistic regression, correcting for population ancestry. RESULTS: Single nucleotide polymorphisms (SNPs) in BICC1 achieved suggestive evidence for association, which strengthened after imputation of ungenotyped markers, and in analysis of female depression cases. A meta-analysis of U.K. data with previously published results from studies in Munich and Lausanne showed some evidence for association near neuroligin 1 (NLGN1) on chromosome 3, but did not support findings at BICC1. CONCLUSIONS: This study identifies several signals for association worthy of further investigation but, as in previous genome-wide studies, suggests that individual gene contributions to depression are likely to have only minor effects, and very large pooled analyses will be required to identify them.

Genome-wide association analysis of copy number variation in recurrent depressive disorder.

Large, rare copy number variants (CNVs) have been implicated in a variety of psychiatric disorders, but the role of CNVs in recurrent depression is unclear. We performed a genome-wide analysis of large, rare CNVs in 3106 cases of recurrent depression, 459 controls screened for lifetime-absence of psychiatric disorder and 5619 unscreened controls from phase 2 of the Wellcome Trust Case Control Consortium (WTCCC2). We compared the frequency of cases with CNVs against the frequency observed in each control group, analysing CNVs over the whole genome, genic, intergenic, intronic and exonic regions. We found that deletion CNVs were associated with recurrent depression, whereas duplications were not. The effect was significant when comparing cases with WTCCC2 controls (P=7.7 × 10(-6), odds ratio (OR) =1.25 (95% confidence interval (CI) 1.13-1.37)) and to screened controls (P=5.6 × 10(-4), OR=1.52 (95% CI 1.20-1.93). Further analysis showed that CNVs deleting protein coding regions were largely responsible for the association. Within an analysis of regions previously implicated in schizophrenia, we found an overall enrichment of CNVs in our cases when compared with screened controls (P=0.019). We observe an ordered increase of samples with deletion CNVs, with the lowest proportion seen in screened controls, the next highest in unscreened controls and the highest in cases. This may suggest that the absence of deletion CNVs, especially in genes, is associated with resilience to recurrent depression.

Efficacy of garenoxacin in treatment of experimental endocarditis due to Staphylococcus aureus or viridans group streptococci.

The activity of garenoxacin was investigated in rats with experimental endocarditis due to staphylococci and viridans group streptococci (VGS). The staphylococci tested comprised one ciprofloxacin-susceptible and methicillin-susceptible Staphylococcus aureus (MSSA) isolate (isolate 1112), one ciprofloxacin-susceptible but methicillin-resistant S. aureus (MRSA) isolate (isolate P8), and one ciprofloxacin-resistant mutant (grlA) of P8 (isolate P8-4). The VGS tested comprised one penicillin-susceptible isolate and one penicillin-resistant isolate (Streptococcus oralis 226 and Streptococcus mitis 531, respectively). To simulate the kinetics of drugs in humans, rats were infused intravenously with garenoxacin every 24 h (peak and trough levels in serum, 6.1 and 1.0 mg/liter, respectively; area under the concentration-time curve [AUC], 63.4 mg. h/liter) or levofloxacin every 12 h (peak and trough levels in serum, 7.3 and 1.5 mg/liter, respectively; AUC, 55.6 mg. h/liter) for 3 or 5 days. Flucloxacillin, vancomycin, and ceftriaxone were used as control drugs. Garenoxacin, levofloxacin, flucloxacillin, and vancomycin sterilized >/=70% of the vegetations infected with both ciprofloxacin-susceptible staphylococcal isolates (P < 0.05 versus the results for the controls). Garenoxacin and vancomycin also sterilized 70% of the vegetations infected with ciprofloxacin-resistant MRSA isolate P8-4, whereas treatment with levofloxacin failed against this organism (cure rate, 0%; P < 0.05 versus the results obtained with the comparator drugs). Garenoxacin did not select for resistant derivatives in vivo. In contrast, levofloxacin selected for resistant variants in four of six rats infected with MRSA isolate P8-4. Garenoxacin sterilized 90% of the vegetations infected with both penicillin-susceptible and penicillin-resistant isolates of VGS. Levofloxacin sterilized only 22 and 40% of the vegetations infected with penicillin-susceptible S. oralis 226 and penicillin-resistant S. mitis 531, respectively. Ceftriaxone sterilized only 40% of those infected with penicillin-resistant S. mitis 531 (P < 0.05 versus the results obtained with garenoxacin). No quinolone-resistant VGS were detected. In all the experiments successful quinolone treatment was predicted by specific pharmacodynamic criteria (D. R. Andes and W. A. Craig, Clin. Infect. Dis. 27:47-50, 1998). The fact that the activity of garenoxacin was equal or superior to those of the standard comparators against staphylococci and VGS indicates that it is a potential alternative for the treatment of infections caused by such bacteria.