Kontaktien ja kulttuuri-ilmiöiden näkyminen saamen germaanisissa lainasanoissa – vertailukohtana arkeologinen aineisto

Tässä tutkimuksessa selvitän kielitieteellisin keinoin saamelaisten yhteyksiä Pohjois-Euroopan germaaniseen väestöön varhaisella metallikaudella (noin 500 eaa.–200 jaa.) ja vertailen saamiani tuloksia arkeologisen tutkimuksen tuloksiin. Tarkastelemalla saameen lainautuneita germaanisia sanoja ja niiden edustamia aihepiirejä selvitän, millaisia kontakteja saamenkielisen väestön ja germaanien välillä on sanojen lainautumisaikana voinut olla. Lopuksi vertailen, miten sanasto ja varhaismetallikautinen arkeologinen aineisto korreloivat toistensa kanssa. Aineistoni, saamesta nykyään tunnetut germaaniset lainasanat etymologioineen, olen kerännyt tutkimuskirjallisuudesta. Keskeisimmät germaanisia lainasanoja tutkineet ja etymologioineet tutkijat ovat Ante Aikio (2006); Jorma Koivulehto (1976; 1984; 1988; 1989; 1999a; 2002; 2003) ja Pekka Sammallahti (1984; 1993; 1998; 1999; 2001; 2012). Heidän julkaisunsa ovat myös tutkimukseni keskeistä lähdekirjallisuutta. Mukana on kaikki tähän mennessä julkaistut saamen germaaniset lainasanat, yhteensä 97 sanaa. Aineistoni luokittelussa olen pitänyt lähtökohtana niitä aihepiirejä, joita Kaisa Häkkinen (1999; 2001) on käyttänyt luokitellessaan uralilaisten kielten vanhinta yhteistä sanastoa aihepiireittäin. Tarpeeni mukaan olen luonut itse aihepiirejä tai jättänyt käyttämättä joitain Häkkisen aihepiirejä. Sanojen aihepiireihin luokittelu paljastaa saamen germaanisten lainasanojen keskeisimpien aihepiirien kuvaavan erityisesti talveen ja kylmään liittyviä luonnonilmiöitä, maastoa ja maisemaa, vesistöjä, eläinten teurastamiseen liittyviä ruumiinosia, työntekoa, työkaluja ja työaineksia sekä talvisiin sääoloihin liittyvää vaatetusta. Yksittäisistä sanoista erityisen kiinnostavia ovat rautaa, kotieläimenä pidettävää pässiä sekä purjetta merkitsevät sanat. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että saamea puhuneen väestön kontaktit germaanien kanssa sijoittuivat luonnonolosuhteiltaan kylmään ja talviseen aikaan ja paikkaan, eikä kaupankäynti välttämättä ollut yhteyksien keskeinen syy. On mahdollista, että germaanit olivat hallitsevassa asemassa saamenkieliseen väestöön nähden ja yhteydet perustuivat jonkinlaiseen panttivankijärjestelmään. Tästä huolimatta saamea puhunut väestö tutustui germaanien avulla merkittäviin kulttuuri-ilmiöihin: raudan käyttöön, kotieläinten pitoon ja purjehtimiseen.

Muistitieto menneisyyden kertojana ‒ sotalapsuuden muistot vuosikymmenten takaa

Tämä pro gradu -tutkielma on kaksiosainen ja koostuu soveltavasta osiosta sekä sitä arvioivasta teoriaosasta. Soveltava osuus sisältää kaksi sotalapsuutta käsittelevää julkaistua artikkelia. Sotalasten kohtaloista vaiettiin vuosikaudet, niitä on alettu tutkia vasta viime vuosikymmeninä. Väestön ikääntyessä huomattiin myös muistitietohaastattelujen merkitys. Muistitieto mahdollistaa tutkittavien oman historian tavoittamisen ja tuottamisen, joka tuottaa vaietulle menneisyydelle myös moniäänisyyden. Artikkeleissa muistitietoa käytetään sekä lähteenä että metodina. ”Karjalaista lapsuutta ‒ kotopaikasta sotalapsiksi” -artikkelissa muistellaan lapsuutta Karjalassa, vaarallisia ja pelottavia evakkomatkoja sekä sopeutumista Kanta-Suomeen. Jo kohta lapset revittiin uudelleen asuinsijoiltaan lappu kaulassa kohti Ruotsia. Ajan kuluessa lapset etääntyivät vanhemmistaan ja olot Ruotsissa olivat monesti Suomen kotia mukavammat. Paluu Suomeen oli vaikeaa, sillä lapset palasivat sodan jälkeiseen aineelliseen puutteeseen. Tunteina olivat jälleen niin henkinen kodittomuus kuin myös paikattomuus. Juuristaan kiinni saaneet karjalaiset vaalivat tapoja ja perinteitä yhdessä Porin Karjala-Seurassa. Nuorisotoiminta elää edelleen kerhomuotoisena.

Psykososiaalisten haittojen ja mielialan yhteys ikäkuuloon – potilaan näkökulma

Ikäkuulo on iän myötä hitaasti etenevä parantumaton aistivika, joka ilmenee huonokuuloisuutena. Ikääntyvän väestön määrän lisääntyessä myös ikäkuuloisten määrä kasvaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla keski-ikäisten sekä ikääntyvien ikäkuuloisten kokemia kuulo-ongelmasta johtuvia psykososiaalisia haittoja ja heidän mielialaansa sekä sitä onko näillä tekijöillä yhteyttä toisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa ikäkuulon aiheuttamista haittatekijöistä, jotta hoitotyössä opittaisiin tunnistamaan ikäkuuloiset potilaat entistä varhaisemmassa vaiheessa, ja siten pystyttäisiin tukemaan heidän hyvää elämänlaatuaan. Kyseessä oli kuvaileva, korrelatiivinen tutkimus. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksen avulla, käyttäen esitietolomaketta, kahta itsearviointimittaria (HHIE-S- ja Kaksi kysymystä masennuksesta -mittari) ja uusimman kuulokäyrän BEHL(0,5-1-2-4kHz) -arvoa. Aineisto kerättiin yhden yliopistosairaalan kuulontutkimusyksikön asiakkailta kesä-marraskuun 2015 aikana (n= 64, vastausprosentti 80 %). Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastotieteen menetelmin tutkien yhtäläisyyksiä, eroavaisuuksia ja riippuvuussuhteita. Analysointivaiheessa vastaajat jaettiin kahteen ikäluokkaan: työikäisiin, 50–65-vuotiaat ja eläkeikäisiin, 66–82-vuotiaat. Tulosten mukaan 60 %:lla vastaajista todettiin lievä kuulovika. Työikäisistä 41 % ja eläkeikäisistä 65 % kokivat itsensä huonokuuloisiksi. Hieman yli puolelle (54 %) itsensä huonokuuloiseksi kokevista kuulo-ongelma aiheutti vaikeita psykososiaalisia haittoja. 43 % vastaajista kärsi enemmän kuulo-ongelman aiheuttamista sosiaalisista ja 24 % enemmän emotionaalisista haitoista. Vastaajista 29 % oli kokenut masennusta tai mielenkiinnon puutetta viimeisen kuukauden aikana, eläkeikäiset työikäisiä ja naiset miehiä useammin. Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä havaittiin itsensä huonokuuloiseksi kokemisen ja psykososiaalisten haittatekijöiden kesken (rho=0,50; p=0,001), psykososiaalisten haittatekijöiden ja masennuksen kokemuksen kesken (rho=0,27; p=0,002) ja mielenkiinnon puutteen kesken (rho=0,28; p=0,001) sekä masennuksen ja mielenkiinnon puutteen kesken (rho=0,68; p=0,001). Tutkimus toi tietoa eri-ikäisten ikäkuuloisten eroavaisuuksista psykososiaalisten haittatekijöiden kokemisessa. Tietoa tulisi hyödyntää varhaisen vaiheen tunnistamisen apuna työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa ja myöhemmin kokonaisvaltaisen kuulonkuntoutuksen suunnittelussa.

Kotona asuvien 70-vuotiaiden terveyden ja toimintakyvyn kehityssuunnat

Suomalainen väestö ikääntyy. Myös odotettavissa oleva elinikä pitenee. Sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelemisen kannalta väestön ikääntymiseen liittyvä tärkeä kysymys on, miten terveys ja toimintakyky muuttuvat lisääntyneiden elinvuosien aikana ja uusien sukupolvien ikääntyessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla 1920 ja 1940 syntyneiden kotona asuvien 70-vuotiaiden terveyttä ja toimintakykyä. Vertailun perusteella kuvailtiin kotona asuvien 70-vuotiaiden terveyden ja toimintakyvyn kehityssuuntia 20 vuoden aikana. Tutkimuksen aineisto on kerätty Turun vanhustutkimuksessa, jonka populaatio muodostui kaikista vuosina 1920 (n=1032) ja 1940 (n=960) syntyneistä kotona asuvista turkulaisista, kun he olivat 70-vuotiaita. Aineisto kerättiin kyselyllä, haastatteluilla ja vastaanottokäynneillä. Terveyden kehityssuuntia kuvattiin koetun terveyden, elintapojen (tupakointi, alkoholinkäyttö, BMI) ja toimintaa haittaavien oireiden kautta. Toimintakyvyn kehityssuuntia kuvattiin biopsykososiaalisesta näkökulmasta. Vuonna 1940 syntyneet 70-vuotiaat arvioivat koetun terveytensä ja toimintakykynsä paremmaksi kuin vuonna 1920 syntyneet, mutta vuonna 1920 syntyneillä oli terveellisemmät elintavat. Vuonna 1940 syntyneet käyttivät useammin alkoholia ja olivat useammin ylipainoisia verrattuna 1920 syntyneisiin. Vuonna 1920 syntyneissä raittiiden osuus oli 40 prosenttia, kun vuonna 1940 syntyneissä raittiiden osuus oli enää 17 prosenttia. Muutos oli suurempi naisten kohdalla. Naisten tupakointi oli lisääntynyt (10 %), mutta sen sijaan miehet olivat vähentäneet tupakointia (17 %). Kotona asuvien 70-vuotiaiden elintapojen negatiivinen kehityssuunta on huolestuttava, vaikka koetun terveyden ja toimintakyvyn kehityssuunnat olivat positiivisia. Tuloksien perusteella ikääntyneille suunnattujen palveluiden suunnittelussa tulisi ottaa paremmin huomioon terveellisiin elintapoihin tukeminen ja kokonaisuudessaan terveyden edistäminen. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, muuttuvatko terveys ja toimintakyky vielä myöhemmällä iällä.

Eläkkeellesiirtymishaluihin vaikuttavat tekijät yli 45-vuotiailla henkilöillä

Väestön ikääntyminen ja sen vaikutuksiin reagoiminen ovat jo vuosia olleet suurennuslasin alla, koska väestön ikääntymisen eteneminen aiheuttaa painetta Suomen julkisen talouden kestävyydelle. Haastavaan tilanteeseen yritetään vastata työllisyys- ja eläkepoliittisilla ratkaisuilla nostamalla työllisyysastetta ja pidentämällä työuria. Suomen hallituksen tekemät toimenpiteet, vuoden 2005 työeläkeuudistus sekä vuoden 2017 eläkeuudistus, sisältävät nämä tavoitteet ja niihin pyritään pääsemään esimerkiksi eläkeikää nostamalla. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat yli 45-vuotiaiden ihmisten eläkkeelle siirtymishaluihin ja vaikuttavatko ne aikaistavasti vai myöhentävästi. Tavoitteena on tarkastella laajasti erilaisten taustatekijöiden yhteyttä siihen, milloin henkilöt haluaisivat eläköityä. Tavoite on myös saada ymmärrystä siitä, mihin tekijöihin vaikuttamalla suomalaisten työuria saataisiin pidennettyä. Kvantitatiivisen tutkimukseni aineistona toimii European Social Survey 2010 -aineisto. Empiirisissä tarkasteluissa käytän menetelmänä varianssianalyysiä ryhmien keskiarvojen vertailuun. Taustamuuttujat koostuvat neljästä eri aihealueesta: demografisista, sosioekonomisista, terveyteen liittyvistä sekä työhön ja työoloihin liittyvistä tekijöistä. Tutkimukseni tulosten perusteella useat eri taustatekijät vaikuttavat yli 45-vuotiaiden ihmisten eläkeajatuksiin. Mikään yksittäinen asia ei ole ihmisten elämässä sellainen, joka yksin ratkaisisi päätöksen siirtyä eläkkeelle jonain tiettynä ajankohtana. Yksinkertaistettuna hyvä terveydentila, vanhempi ikä ja työviihtyvyys sekä mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön ovat niitä tekijöitä, jotka tulosteni mukaan ovat yhteydessä haluun jatkaa pidempään työelämässä. Monet toimet työurien pidentämiseksi tähtäävät työelämän kehittämiseen ja työssäviihtyvyyden parantamiseen. Työntekijöiden motivaatiota jatkaa pidempään tuleekin kohottaa näillä toimilla. Monet tutkimukseni merkitykselliset taustatekijät ovat myös sellaisia asioita, joihin panostamalla tai joiden ongelmiin puuttumalla työviihtyvyyttä ja työoloja olisi mahdollista parantaa. Näissä asioissa sekä päättäjien että työnantajien toimet ovat avainasemassa.

”KOULUTUS, SE VAAN ON NIINKU PÄIVÄN SANA.” Haastattelututkimus koulutuksen diskursseista sekä yksilöön että työyhteisöön kohdistuvista paineista työelämän muutoksessa

Tässä Pro gradu –tutkielmassa haluttiin selvittää työssäkäyvien näkemyksiä työn merkityksestä, työyhteisöstä sekä koulutuksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada uudenlaista näkökulmaa koulutuksen diskursseista, siitä, miten koulutus nähdään nykypäivänä sekä siitä, mikä merkitys työllä sekä sosiaalisella kanssakäymisellä on muuttuvassa yhteiskunnassamme. Kyseessä oli haastattelututkimus, jossa haastateltiin seitsemää työssäkäyvää ihmistä. Heistä viisi oli naisia ja kaksi miehiä. Kaikki osallistujat olivat olleet työelämässä vähintään kymmenen vuoden ajan. Kolme vastaajista toimi esimiesasemassa ja neljä taas työntekijän asemassa. Haastattelu oli puolistrukturoitu, jotta saatiin mahdollisuus haastattelutilanteen hieman vapaampaan kulkuun. Ajatuksena oli keskustelunomainen haastattelutilanne, jossa haastateltava sai osaltaan ohjata keskustelun kulkua. Tämän laadullisen tutkimuksen aineiston analyysimenetelminä toimivat sisällönanalyysi sekä diskurssianalyysi. Sisällönanalyysilla saatiin luotua yleiskatsaus työn ja koulutuksen tilanteeseen ja diskurssianalyysilla pyrittiin syvällisempään tietoon koulutuksesta vallitsevista diskursseista. Kahden menetelmän käyttö loi tietyllä tapaa eri tasoja tutkimukseen ja teki siitä mielenkiintoisemman. Työn merkitys on edelleen suuri tämän päivän työntekijälle. Työ saattaa olla muuttunut ja varsinkin tavat, joilla työtä tehdään, mutta edelleen nähdään tärkeänä työ, sillä siitä saadaan toimeentulon lisäksi vahvistettua omaa identiteettiä sekä henkistä jaksamista henkilökohtaiseenkin elämään. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, sillä jokaisella työpaikalla jossain määrin täytyy olla tekemisissä ihmisten kanssa, oli kyseessä oma työyhteisö tai asiakkaat. Koulutuksesta puhuttaessa löydettiin kuusi erilaista diskurssia, joissa kaikissa koulutuksen vaikutukset nähtiin sekä positiivisena että negatiivisena. Kaikenlainen koulutus, sekä ammatillinen sekä ilmapiirin parantamiseen tähtäävä koulutus nähdään mielenkiintoisena, kunhan se täyttää tietyt vaatimukset. Koulutuksen tulee tarjota jotain uutta. Se täytyy kohdistaa oikealle kohderyhmälle. Ja sen täytyy olla laadukasta. Koulutus nähdään edelleen yhtenä menestystekijöistä, mutta sen kritiikitön asema alkaa olla vaakalaudalla.

Modularity in Health and Social Services: Perspectives on Organization and Management

Organizations that provide health and social services operate in a complex and constantly changing environment. Changes occur, for example, in ageing, technology and biotechnology, and customers’ expectations, as well as the global economic situation. Organizations typically aim to adapt the changes by introducing new organizational structures and managerial practices, such as process and lean management. Only recently has there been an interest in evaluating whether organizations providing health and social services could apply modularity in order to respond to some of the changes. The concept of modularity originates from manufacturing, but is applied in many other disciplines, such as information technology and logistics. However, thus far, the literature concerning modularity in health and social services is scarce. Therefore the purpose of this thesis is to increase understanding concerning modularity and the possibilities to apply modularity in the health and social services context. In addition, the purpose is to shed light on the viewpoints that are worth taking into account when considering the application of modularity in the health and social services context. The aim of the thesis is to analyze the way in which the modular structures are applied in the health and social services context and to analyze what advantages and possible barriers, as well as managerial concerns, might occur if modularity is applied in the health and social services context. The thesis is conducted by using multiple methods in order to provide a broad aspect to the topic. A systematic literature review provided solid ground for pre-understanding the topic and supported the formulation of the research questions. Theoretical reasoning provided a general overview of the special characteristics of the health and social services context and their effect on application of modularity. Empirical studies concentrated on managerial concerns of modularity particularly from the perspective of health and social services for the elderly. Results of the thesis reveal that structures in products, services, processes, and organizations are rather modular in health and social services. They can be decomposed in small independent units, while the challenges seem to occur especially in the compatibility of the services. It seems that health and social services managers have recognized this problem and they are increasingly paying attention to this challenge in order to enhance the flexible compatibility of services. Advantages and possible barriers of modularity are explored in this thesis, and from the theoretical perspective it could be argued that modularity seems to be beneficial in the context of health and social services. In fact, it has the potential to alleviate several of the challenges that the health and social services context is confronting. For example, modular structures could support organizations in their challenging task to respond to customers’ increasing demand for heterogeneous services. However, special characteristics of the health and social services context create barriers and provide significant challenges in application of modularity. For example, asymmetry of information, negative externalities, uncertainty of demand, and rigid regulation prevent managers from extensively drawing benefits from modularity. Results also reveal that modularity has managerial implications in health and social service. Modularity has the potential to promote and support new service development and outsourcing. Results also provide insights into network management and increases managerial understanding of different network management strategies. Standardization in health and social services is extensive due to legislation and recommendations. Modularity provides alternative paths to take an advantage of standardization while still ensuring the quality of the services. Based on this thesis, it can be concluded, both from a theoretical perspective and from empirical results concerning modularity in health and social services, that modularity might fit well and be beneficial. However, the special characteristics of the health and social services context prevent some of the benefits of modularity and complicate its application. This thesis contributes to the academic literature on the organization and management of health and social services by describing modularity as an alternative way for organizing and managing health and social services. In addition, it contributes to the literature of modularity by exploring the applicability of modularity in the context of health and social services. It also provides practical contribution to health and social services managers by evaluating the pros and cons of modularity when applied to health and social services.

Vastuullisuus brändipääoman rakentajana: Miten brändin koettu vastuullisuus kasvattaa brändipääomaa?

Yritysten odotetaan tänä päivänä toimivan vastuullisesti ja vastuullisuuden laiminlyöntien on todettu aikaansaavan merkittävää tuhoa ei pelkästään yrityksen maineelle vaan myös taloudelliselle tulokselle. Yritysten vastuullisen toiminnan sen sijaan on todettu aikaansaavan useita positiivisia vaikutuksia kuluttajissa. Vastuullisuuden on todettu vaikuttavan positiivisesti kuluttajan asenteisiin yritystä ja sen tuotteita kohtaan sekä ostoaikeisiin. Lisäksi vastuullisuuden on osoitettu lisäävän luottamusta yritystä kohtaan, millä taas on positiivinen vaikutus mielikuviin tuotteiden laadusta. Mm. nämä vastuullisuuden positiiviset vaikutukset kuluttajissa ovatkin kannustaneet yrityksiä panostamaan vastuulliseen toimintaan. Vastuullisuudesta on muodostunut markkinointiväline, jonka seurauksena useat yritykset ovat lanseeranneet yhteistyökampanjoita hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, alkaneet noudattaa eettisiä toimintatapoja ja ympäristövastuullisia liiketoimintakäytäntöjä. Se mitä vaikutuksia vastuullisella toiminnalla saadaan aikaan kuluttajissa ei kuitenkaan ole riippuvainen yksin vastuullisen toiminnan laadusta, vaan ensisijaisesti siitä miten hyvin vastuullisuus on integroitu yrityksen ydinliiketoimintaan ja miten uskottavasti siitä viestitään. Tämän pro gradun tarkoituksena oli tutkia kuluttajan kokeman brändin vastuullisuuden ja brändipääoman (mielikuvat, uskollisuus ja koettu laatu) välistä suhdetta. Brändin vastuullisuus määriteltiin tarkoittamaan sosiaalista vastuuta, ympäristövastuuta sekä vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä. Empiirisen tutkimuksen kohteena oli Innocent-smoothiebrändi, joka on asemoinut itsensä vastuullisena brändinä markkinoilla. Empiirinen tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa tutkittiin mikä vaikutus kuluttajan kokemalla brändin vastuullisuudella (sosiaalinen vastuu, ympäristövastuu ja hyväntekeväisyystoiminta) on brändipääomaan (mielikuviin, uskollisuuteen ja koettuun laatuun). Lisäksi tutkittiin onko vastuullisuuden vaikutus brändipääomaan riippuvainen kuluttajan asenteesta vastuullista kuluttamista kohtaan. Tutkimustulosten mukaan vastuullisuudella on positiivinen suhde kaikkiin brändipääoman elementteihin. Lisäksi koetulla vastuullisuudella todettiiin olevan voimakkaampi vaikutus koettuun laatuun eettisten kuluttajien keskuudessa. Tulosten perusteella voitiin todeta brändin vastuullisen asemoinnin olevan tehokas keino luoda yksilöllinen ja persoonallinen, kilpailijoista erottuva brändi. Lisäksi vastuullisuuden todettiin vaikuttavan positiivisesti brändin koettuun laatuun ja olevan tehokas keino luoda asiakasuskollisuutta pitkällä aikavälillä.

Nuorten aikuisten asenteet mobiilimarkkinointia kohtaan

Melkein koko maailma on kytketty toisiinsa mobiililaitteiden, kuten matkapuhelinten tai tablettien, avulla. Laitteen henkilökohtaisuus ja sen mukana oleminen aina ja kaikkialla tuo yrityksille ennennäkemättömän mahdollisuuden palvella asiakasta koska ja milloin vain. Kuluttajat eivät ole kuitenkaan usein motivoituneita käyttämään matkapuhelimiaan kauppatapahtumiin. Mobiilimarkkinoinnin onnistumisen kannalta on tärkeää ymmärtää niitä syitä, jotka johtavat positiivisiin asenteisiin mobiilimarkkinointia kohtaan, ja tätä kautta sen hyväksyntään. Tämän tutkielman tarkoituksena on selittää suomalaisten nuorten aikuisten asenteita mobiilimarkkinointia kohtaan ja tutkia niihin vaikuttavia tekijöitä. Tuloksia vertaillaan Yhdysvalloista ja Kiinasta kerättyyn aineistoon, jonka tutkimusmalliin tämä työ perustuu. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu perustellun toiminnan teoriaan (engl. theory of reasoned action, TRA), jonka avulla asenteiden nähdään johtavan toimintaan. Tutkimusmallin selittävät muuttujat johdettiin teknologian hyväksymismallista (engl. technology acceptance model, TAM) ja useista aiemmista tutkimuksista. Primääridata (N=1045) kerättiin Turun yliopiston opiskelijoista elektronisen kyselylomakkeen avulla. Tulosten mukaan suomalaisten nuorten aikuisten asenteet mobiilimarkkinointia kohtaan ovat positiivisia. Tärkeimmät asenteisiin vaikuttavat tekijät ovat teknologian koettu hyödyllisyys ja helppokäyttöisyys, kiintymys omaan matkapuhelimeen, innovatiivisuus suhteessa mobiiliin teknologiaan ja huoli yksityisyydestä mobiililla alalla. Tekijät vaihtelevat hieman eri maiden välillä. Yritys voi hyödyntää mm. seuraavia markkinointitoimintoja saadakseen kuluttajan osallistumaan mobiilimarkkinointiin: yksilöidyt, mielenkiintoiset ja arvoa tuovat viestit, tunkeilevien viestien vähentäminen ja kannusteiden lisääminen. Tulevaisuuden tutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä laajentaaotoskehystä yliopisto-opiskelijoiden ulkopuolelle.

Cholesterol, cardiovascular disease and statin use in older persons

Older age increases the risk of developing a chronic atherosclerotic cardiovascular disease (CVD), such as coronary heart disease. Complications of CVDs, myocardial infarction or stroke often lead to loss of functional capacity or premature death. Dyslipidemia, high serum levels of total or low-density lipoprotein cholesterol (LDL-c) and low levels of high-density lipoprotein cholesterol (HDL-c), is among the most important modifiable risk factors for CVDs; it can be treated with lifestyle modifications, and with lipid-lowering drugs, primarily statins. In older persons, however, the association of cholesterol levels with cardiovascular and all-cause mortality has been inconsistent in previous studies. Furthermore, the beneficial effects of statins in older persons without previous CVD are still somewhat unclear, and older persons are more prone to adverse effects from statins. This thesis presents a prospective cohort study (TUVA), exploring associations of cholesterol levels with mortality and the changes in cholesterol levels of a 70-year-old population in long-term follow-up. Further, prevalence of CVDs, risk factors and preventive medication use in the TUVA cohort is compared with respective prevalences in another age-matched cohort (UTUVA) 20 years later in order to examine the changes in cardiovascular risk over time. Additionally, to evaluate statin use patterns among older persons, an observational register study was conducted covering the total Finnish population aged 70 and older during 2000-2008. Based on individual-level data retrieved from national health registries, the population was classified into low, moderate and high risk groups according to estimated CVD risk. The prevalence, incidence and persistence of statin use among the risk groups was then evaluated based upon yearly statin purchases tracked from the Prescription Register. The prospective cohort study demonstrated that low total cholesterol, LDL-c and HDL-c were associated with higher mortality in a cohort of home-dwelling 70-year-olds. However, after adjusting for traditional cardiovascular risk factors and cancer this association disappeared. Further, low total cholesterol seemed to be protective, whereas low HDL-c strongly predicted increased risk of CVD death. Cholesterol levels of those elderly who remained available for follow-up and were still home-dwelling at the age of 85 seemed to improve with advancing age. Compared to the TUVA cohort, the later born UTUVA cohort had less CVDs and their risk factors were better controlled, which was reflected in the higher use of preventive medications such as statins and antihypertensives. The register studies confirmed that statin use has increased significantly during 2000-2008 among older persons, especially among the oldest (80+) age groups and among those at high risk for cardiovascular events. Two-thirds of new statin users persisted with their use during the four years of follow-up; the most discontinuations were made during the first year of use. In conclusion, statins are commonly used among older age groups in Finland. Most of the older statin users had a high cardiovascular event risk, indicating that the treatment is well directed towards those who are likely to benefit from it the most. No age-limits should be put on the screening and treatment of dyslipidemia in older persons, but the benefits and adverse effects of statin treatment should be carefully weighed based on an individual assessment of the person’s general health status and functional capacity. Physicians should pay more attention to medication adherence, especially when prescribing preventive medications.

Rajamaata rahoittamassa. Maailmanpankin muuttuva Suomi-kuva kehitysrahoituksen kaudella 1948–1975

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Maailmanpankissa syntynyttä Suomi-kuvaa vuosina 1948–1975, jolloin Suomi sai kehitysrahoitusta. Otsikon rajamaata rahoittamassa viittaa maakuvaan, jossa keskeistä oli näkemys Suomesta raja-alueena idän ja lännen välissä. Tutkimus sisältää syntyneen Suomi-kuvan muutoksen lainojen myöntökaudella sekä keskeiset tiedot lainojen sisällöstä ja tavoitteista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty Maailmanpankin Suomea käsitelleitä raportteja sekä tutkimushaastatteluja. Tutkimus on esittämistavaltaan kronologinen ja temaattinen sekä ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus Suomen vastaanottamasta kehitysrahoituksesta, joka pohjautuu Maailmanpankin aineistoihin. Tutkimus perustuu historiantutkimuksen lähdekritiikille ja maakuvatutkimuksen metodeille. Kehitysrahoituksen kaudella Suomi oli ulkomaankaupasta riippuvainen talous, jonka geopoliittinen asema oli Maailmanpankin näkemyksessä merkittävin syy vähäiseen luottamukseen kansainvälisillä pääomamarkkinoilla. Tutkimus erittelee Suomi-kuvan jatkuvia ja vaihtuvia teemoja, joita olivat epävarma kansainvälinen status, ennustamaton sisäpolitiikka, kiivas tulonjakotaistelu ja inflaatio-deflaatiokierre. Suomen maine tunnollisena lainanmaksajana on läsnä koko ajanjakson. Maailmanpankin raporteissa sosiaalipalvelujen laajentaminen oli taloudellinen ”ongelma”, kun heikot suomalaiset koalitiohallitukset eivät kyenneet vastustamaan kasvavia budjetteja. Maailmanpankki rahoitti laajasti suomalaista teollisuutta ja rakentamista. Ulkomaisella valuutalla ja pääomalla oli kova kysyntä ja tarve. Allokointi säilyi pitkään puuteollisuutta ja sitä tukevaa infrastruktuuria painottaneena. Vuoteen 1961 asti Maailmanpankissa vallitsi käsitys Suomen kehityksen tukemisen olevan tehokkainta puunjalostusteollisuuden välityksellä. Tämän jälkeen pienen ja keskisuuren teollisuuden lainoittaminen suomalaisten kehitysluottolaitosten välityksellä nousi prioriteetiksi, jolloin koulutetun väestön osuus korostui. Maailmanpankki loi aktiivisesti Suomeen uutta tutkimukseen perustuvaa yritysrahoituksen kulttuuria. Yleisesti Bretton Woods -järjestelmään kuuluminen oli merkittävää Suomen taloudelliselle kehitykselle. Tutkimus esittää tapausesimerkin kulloinkin vallalla olevan kehitysideologian käytännön soveltamisesta. Kehityksen teoriaa kuljetetaan maakuvan kronologian mukana. Tutkimus yhdistää aiheensa käsittelyssä taloudellista ja poliittista näkökulmaa; niiden periaatteiden keskinäinen ristiriitaisuus tekee kehityspolitiikasta hedelmällisen poliittisen historian tutkimusaiheen.

Problemas psicosociológicos que plantea el paso de la Enseñanza Obligatoria a la Enseñanza Media : resumen de la conferencia pronunciada por M. Vestin.

Se parte del planteamiento de que la enseñanza pudiera ofrecer cierta diversidad de objetivos, métodos y contenidos teniendo en cuenta las características de los adolescentes. Se hace una revisión de las estructuras escolares y se destaca la falta de entusiasmo de los jóvenes por las instituciones escolares y cómo cierto tipo de educación puede aumentar las desigualdades en lugar de disminuirlas. Cuestiona la igualdad de oportunidades en vista de las diferencias que manifiestan los alumnos en sus intereses y en sus posibilidades de trabajo; una solución sería una educación permanente que permitiese combinar la actividad profesional con los estudios. Manifiesta que la institución escolar no ejerce un efecto nivelador compensatorio de las diferencias sociales. Propone la revisión de la estructura de las instituciones escolares en relación con la prolongación de la escolaridad obligatoria. Destaca los problemas de evolución de las instituciones escolares: la estructura de los planes de enseñanza limita la ayuda entre los alumnos y el empleo de métodos nuevos por parte de los profesores. Los alumnos tendrían que tener acceso a : una información sobre los estudios y las posibilidades del mercado laboral, comprender el funcionamiento de la comunidad local, aprender a hacer un examen critico de las informaciones recibidas y de sus fuentes, tener la capacidad para analizar los factores que influyen en la toma de decisiones y evaluar las probabilidades de éxito, aprender a autoevaluar sus trabajos.