Letter to William Collver or John Roberts, 1849

A letter to “my dear Mr. Collver and co.” The writer mentions the “circuit” that she has traveled, and a conference which she attended. In regard to the circuit, she talks about her interest in the Welland Canal. The references all seem to be religious in nature. She asks Mr. Collver how he likes the new preacher and says that in a letter that the preacher published in the newspaper he refers to the “breaking of Jordan Chapel”. She says that a society of teetotalers has been established in her town and they are known as “Sons of Temperance”. She also mentions “my man Brown” who was there but has left, leaving her to have the circuit by herself. She signs off with “I am yours affectionately [Eleanor Corman]. The second part of the letter is addressed to “my dear Mr. Roberts”. She asks him for some music that she would like, but cannot find in Kingston. She would like him to “come down and teach singing” this winter. She also asks him to give her regards to Mr. P. Beamer and family. She ends this part of the letter with “Nothing further yours affectionately [Eleanor Corman]”. There are 4 red postmarks on the outside of the letter and they are: Picton, July 31, 1849 Cobourg, August 2, 1849 St. Catharines, August 4, 1849 There is one other postmark which is too faded to be legible.

Letter - William Lyon Mackenzie King (Deputy Minister of Labour) to The Niagara Power Company, 5 October 1903

A letter from William Lyon Mackenzie King to The Niagara Power Company in the year 1903. Mackenzie King is Deputy Minister of Labour for the Department of Labour Canada and in this letter he discusses issues with importing of men from the United States to Canada for employment. The letter warns of penalty if found guilty of unlawfully importing men for employment.

Discours prononcé à l'inauguration de la statue de Ernest Renan a Tréguier, le 13 septembre 1903.

"Justification du tirage: ... 301 à 1500.--Exemplaires sur beau vélin teinté d'arches, avec les illustrations en couleurs dans le texte. No 1388."

Report of the scientific results of the voyage of S.Y. "Scotia" during the years 1902, 1903, and 1904, under the leadership of William S. Bruce ...

At head of title: Scottish national Antarctic expedition.

The comedies, histories, and tragedies of Mr. William Shakespeare as presented at the Globe and Blackfriars theatres Photocopy.

Mode of access: Internet.

Student room of Grace Smith, Lit. 1903, in home of Junius Beal. Corner n.e. William & Fifth

On verso: Student Room of Grace Smith (Lit. '03) in home of Junius Beal, corner S. Fifth & William (later site for [Ann Arbor] Public Library

Mothers, your's is a sacred work! Naiskysymys adventistijulistaja Ellen Whiten profeetallisessa terveysopetuksessa vuosina 1866 1878

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.

G. Ernest Wright Papers, 1957-1972

This collection primarily contains correspondence from Wright’s years as president of ASOR. Material dates as far back as 1957, and proceed into the early 1970’s. Some of Wright’s more notable correspondents include William F. Albright, A. Henry Detweiler, Paul W. Lapp, William Reed, and Dean Seiler. Subject-specific correspondence includes records of expenditures, budget planning, corporate memberships, and the Jerusalem School.

SELECTED CHARACTER PIECES OF FRÉDÉRIC CHOPIN (1810-1849), FRANZ LISZT (1811-1886) AND JOHANNES BRAHMS (1833-1897)

During the 19th century, Frédéric Chopin (1810-1849), Franz Liszt (1811- 1886), and Johannes Brahms (1833-1897) were among the most recognized composers of character pieces. Their compositions have been considered a significant milestone in piano literature. Frédéric Chopin (1810-1849) did not give descriptive titles to his character pieces. He grouped them into several genres such as Mazurkas, Polonaises. His Mazurkas and Polonaises are influenced by Polish dance music and inspired by the polish national idiom. Franz Liszt (1811-1886) was influenced in many ways by Chopin, and adopted Chopin’s lyricism, melodic style, and tempo rubato. However, Liszt frequently drew on non-musical subjects (e.g., art, literature) for inspiration. “Harmonies poétiques et religieuses” and “Années de pèlerinage” are especially representative of character pieces in which poetic and pictorial imagination are reflected. Johannes Brahms (1833-1897) was a conservative traditionalist, synthesizing Romantic expression and Classical tradition remarkably well. Like Chopin, Brahms avoided using programmatic titles for his works. The titles of Brahms’ short character pieces are often taken from traditional lyrical or dramatic genres such as ballade, rhapsody and scherzo. Because of his conservatism, Brahms was considered the main rival of Liszt in the Romantic Period. Brahms character pieces in his third period (e.g., Scherzo Op.4, Ballades of Op.10, and Rhapsodies of Op.79) are concise and focused. The form of Brahms’ character pieces is mostly simple ternary (ABA), and his style is introspective and lyrical. Through this recording project, I was able to get a better understanding of the styles of Chopin, Brahms and Liszt through their character pieces. This recording dissertation consists of two CDs recorded in the Dekelboum Concert Hall at the University of Maryland, College Park. These recordings are documented on compact disc recordings that are housed within the University of Maryland Library System.

THE PIANO FANTASY FROM BACH TO DANIELPOUR

The Fantasy, as the term suggests, is a genre that composers have found congenial for exploring innovative and imaginative processes. Works in this genre are numerous in the solo piano literature, and extend even to works for piano and orchestra and to chamber music with piano. I was curious to explore how a specific genre of music maintained similar characteristics but evolved over time. A fantasy is primed to be inventive and I wanted to see how composers from different eras and backgrounds would handle their material in this genre. I have learned that composers worked through formal developments while making innovations within this genre. The heart of my dissertation is presented through the recording project. Because ofthe abundance ofpiano fantasies, many works had to be excluded from this project for time's sake. On two compact discs, I have recorded approximately two hours of solo piano music. I have included some shorter fantasies to magnify significant developments from era to era, country to country, and composer to composer. The first disc has recordings of eighteenth and nineteenth-century fantasies: Chromatic Fantasy and Fugue, BWV 903 by J.S. Bach (1685-1750); Fantasia inC major, H. XVII, 4 by Franz Joseph Haydn (1732-1809); Fantasy inc minor, K. 475 by Wolfgang Amadeus Mozart (1756- 1791); Fantasia inf-sharp minor, Op. 28 by Felix Mendelssohn (1809-1847); and Polonaise-Fantaisie in A-flat major, Op. 61 by Frederic Chopin (1810-1849). On the second disc I have included mid-19th, 20th and 2151-century piano fantasies: Fantasy and Fugue on the Theme B-A-C-H by Franz Liszt (1811-1886); Fantasia Baetica by Manuel de Falla (1876-1946); Three Fantasies by William Bergsma (1921-1994); Fantasy, Aria and Fugue by Frederic Goossen (1927-2011); and Piano Fantasy ("Wenn ich einmal sol! scheiden") by Richard Danielpour (b. 1956). The accompanying document includes program notes for each of the pieces recorded. They were recorded on a Steinway "D" in Dekelboum Concert Hall at the University of Maryland by Antonino D'Urzo ofOpusrite Productions. This document is available in the Digital Repository at the University of Maryland and the CO's are available through the Library System at the University of Maryland.

Recueil périodique de législation, de doctrine et de jurisprudence en matière de procédure civile, commerciale, criminelle et administrative / publié par MM. Rodolphe Rousseau,... Laisney,...

1903 (A24).