Valtatien 12 parantaminen välillä Alasjärvi – Huutijärvi yleissuunnitelma : Ympäristövaikutusten arviointiohjelma

Suunnittelualue käsittää noin 15 kilometrin pituisen osuuden valtatien 12 Alasjärven eritasoliittymästä Tampereelta Huutijärven eritasoliittymään Kangasalle. Valtatie parannetaan nykyiselle paikalleen. Valtatie 12 on Suomen tärkeimpiä poikittaisia yhteyksiä, ja sillä on merkittävä rooli Tampereen seudulle niin valtakunnallisella, seudullisella kuin myös paikallisella tasolla. Suunnittelukohteelle laaditaan maantielain mukainen yleissuunnitelma. Siinä määritetään tien likimääräinen sijainti ja tilantarve sekä suhde nykyiseen ja tulevaan maankäyttöön, tekniset ja liikenteelliset perusratkaisut, hankkeen vaikutukset ja ympäristöhaittojen torjumisen periaatteet. Tässä ympäristövaikutusten arvioinnin ohjelmassa tehtävänä on arvioida valtatien 12 välin Alasjärvi – Huutijärvi parantamisen aiheuttamat ympäristövaikutukset YVA-lain ja -asetuksen edellyttämällä tavalla ja tarkkuudella. Alueen asukkailla ja muilla intressiryhmillä on mahdollisuus osallistua suunnitteluun ja vaikutusten arviointiin. Näkemyksiä hankkeesta ja sen vaihtoehdoista kerätään koko suunnittelun ajan. Hankkeesta tiedotetaan asukkaille ja muille sidosryhmille tiedotteiden, postituslistan sekä internetin välityksellä.

Identiteetin rajalla – heijastuksia kulttuuriperinnöstä. Mitä suomenniemeläiset haluavat kylällä säilyttää? Tapaustutkimus kuntaliitoksen jälkeen

Tämä tutkimus käsittelee Suomenniemen eri kylien asukkaiden näkemyksiä kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja niiden merkityksestä. Tutkimus on kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka koostuu neljästä ryhmähaastattelusta ja kolmesta yksittäisestä informanttien haastattelusta. Haastateltavia oli yhteensä 41. Tutkimus ja aineiston keruu sijoittuvat ajallisesti vuoteen 2013, jolloin Suomenniemi, Ristiina ja Mikkelin kaupunki tekivät kuntaliitoksen. Tutkimus tuo esille kulttuuriperintöprosessiin liittyviä asioita, joita kyläläiset näkivät tärkeäksi kylillä säilyttää. Oletus on kylien asukkaiden näkemyksien eroavan kulttuuriperinnön säilyttämisestä julkisen tahon määrittelemistä kohteista. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä onkin tuoda esille kulttuuriperintöprosessiin liittyviä asioita ja merkityksiä. Tutkimuksen aikana myös avataan virallisten tahojen määrittelemiä kulttuuriperinnön säilyttämiseen liittyviä asetuksia ja ohjeita. Tutkimus on empiirinen ja aineistolähtöinen. Kaikki haastattelut dokumentoitiin video- ja äänitallentein. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua ja sen alla luokittelua. Tutkimuksen keskeisiksi teemoiksi nousivat tavat ja tapahtumat, kulttuuriympäristö ja rakennettu kulttuuriperintö. Tutkimuksen tuloksella voidaankin osoittaa olevan merkitystä aineettomalla ja aineellisella kulttuuriperinnöllä kylien asukkaille. Koetut merkitykset yhteisöllisten tapahtumien kautta vahvistavat asukkaiden omaa identiteettiä ja paikkatunnetta omasta kotiseudusta. Kulttuuriympäristö, luonto ja ympärillä oleva maisema ovat asukkaille voimavara. Rakennettu kulttuuriperintö heijastelee historiaa ja pysyy ristiriitaisena mutta vahvana kyläläisten ajatuksissa. Tutkimus osoitti, ettei kyläläisten kulttuuriperinnön määritykset eroa kovinkaan paljon julkisen määrittelyn kohteista. Sen sijaan eroa oli kulttuuriperintöprosessin tekotavoilla, jotka tarkoittivat erilaisia merkityksiä asukkaiden ja virallisen tahon kanssa. Muutostilanteissa onkin tärkeää kiinnittää huomiota koko prosessiin, ei yksittäisiin asioihin.

IFRS-raportoinnin erityispiirteet Venäjällä

Talouden globalisaation seurauksena yhä useammat yritykset hakevat kansainvälistä rahoitusta toiminnalleen, mistä johtuen kasvava joukko rahoittajia sijoittaa kotimaansa ulkopuolella toimiviin yrityksiin. Tällaisten sijoittajien on kyettävä luotettavasti vertailemaan eri maissa toimivia yrityksiä ja niiden taloudellista informaatiota keskenään. IFRS-standardien tarkoituksena on synnyttää kansainvälisesti vertailukelpoisia tilinpäätöksiä yrityksen kotimaasta riippumatta. Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että IFRS-standardeihin siirtymisen jälkeenkin yrityksen kotimaan taloudellisen raportoinnin kulttuuri ja käytännöt näkyvät kyseisen yrityksen IFRS-tilinpäätöksissä, mikä johtaa tilinpäätösten vertailukelpoisuuden heikentymiseen. Tutkimuksissa on tunnistettu erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat kansallisten erityispiirteiden säilymiseen eri maiden IFRS-tilinpäätöksissä. Tutkielman tavoitteena on tutkia venäläisen IFRS-raportoinnin erityispiirteitä sekä laatia teoreettinen viitekehys venäläisen IFRS-raportoinnin erityispiirteiden muodostumisesta. Tässä tutkielmassa käytetään käsiteanalyyttista tutkimusotetta. Tarkoituksena on aikaisemman tutkimuksen pohjalta laatia IFRS-raportoinnin kansallisten erityispiirteiden muodostumisen yleinen viitekehys, jonka avulla tarkastellaan venäläistä IFRS-raportointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun pohjalta laaditaan hypoteeseja, joita käytetään avauksena asiantuntijahaastattelussa. Tarkastelun ja tehdyn asiantuntijahaastattelun pohjalta esitetään lopullinen jalostunut viitekehys venäläisen IFRS-raportoinnin erityispiirteiden muodostumisesta. Tutkielman tuloksena esitetyssä viitekehyksessä tunnistetaan kahden tasoisia tekijöitä venäläisen IFRS-raportoinnin erityispiirteiden muodostumisessa: motiiveja ja mahdollisuuksia. Erityispiirteiden muodostumiseen liittyviä motiiveja löytyy esimerkiksi Venäjän talousjärjestelmästä ja verotusjärjestelmästä. Tunnistettuja motiiveja ovat valtiojohtoinen markkinatalous, laillisen toimintaympäristön epävarmuus, verotuksen ja kirjanpidon yhteys sekä konservatismi ja salailu kirjanpidon arvoina. Venäläisen IFRS-raportoinnin erityispiirteitä mahdollistavia tekijöitä ovat väärinymmärrykset standardien tulkinnoissa, eri versioiden käyttäminen IFRS-standardeista sekä IFRS-standardien mahdollistama raportoijan oman harkinnan käyttö. Viimeisenä mainittu tekijä tunnistettiin erityisen merkittävänä erityispiirteiden muodostumisessa. Sen kautta venäläisen taloudellisen raportoinnin kulttuuriin liittyvät tekijät kuten verotuksen vaikutus kirjanpitoon voi näkyä myös yritysten lopullisissa IFRS-tilinpäätöksissä.

Kulttuurimaiseman syntyvaiheita Ala-Satakunnasta. Köyliönjärven kansallismaiseman kehittyminen 1600-1800-luvuilla Karhian ja Kankaanpään kylissä

Karhian ja Kankaanpään kylien muodostama jakokunta on 1600-1800-luvuilla muodostanut talonpoikaisen Köyliön muun pitäjän kuuluessa Köyliön kartanoiden alaisuuteen. Tutkimus keskittyy tämän kyläalueen maisemahistoriaan tarkastellen omistussuhteita ja maanjakoa. Tarkastelut on tehty pääosin 1700-lukuisten karttojen ja isojaon toimitusasiakirjojen kautta. Muuna tutkimusmateriaalina on käytetty arkistolähteitä sekä 1800-luvun ja 1900-luvun alun karttamateriaalia. Osana tutkimusta olen asemoinut yli 100 kartanosaa koordinaatistoon. Kylien asutus oli vielä 1600-luvulla keskittynyt vanhoille kylätonteille. Tutkimuksessa on tarkasteltu talojen ja asutuksen siirtymistä pois kylätonteilta 1700- ja 1800-lukujen aikana. Karhian vanha kylätontti autioitui 1800-luvun loppuun mennessä. Kankaanpään vanhalla kylätontilla tilakeskusten määrä väheni yhdeksästä kolmeen vastaavana ajanjaksona. Kylätonttien autioitumiseen vaikutti isojaon lisäksi hetkelliset omistusten keskittymiset. Tutkimuksessa havaitsin talonpoikaisen Köyliön olleen 1600- ja 1700-luvuilla uhattuna säätyläisten omistusten lisääntyessä kylässä. Aiemmassa historiankirjoituksessa romantisoitu talonpoikainen Köyliö ei ollutkaan niin itsenäinen kuin oli annettu ymmärtää. Uutena faktana havaitsin suurimman osan kylien taloista kuuluneen 1651-1679 Loimaan vapaaherrankunnan läänitykseen, joka osaltaan on estänyt Köyliön kartanon perintörälssin laajemman leviämisen alueelle. Kankaanpäähän muodostettiin 1700-luvun vaihteessa ratsutila, joka oli osin säätyläisten omistama. Pääosa kylän muista tiloista oli tämän rusthollin augmentteina käytännössä läänitetty ratsutilallisille. Talonpoikainen omistus vahventui ja keskittyi 1800-luvulla. Köyliönjärven rantaeroosion vaikutuksia alueen maisemahistoriaan tarkastellessani havaitsin Karhian kylän keskiaikaisen kylätontin ja tunnistamieni vanhimpien peltojen osin sortuneen järveen jo 1600-luvulla. Samasta syystä ennen rantaviivaa kulkenut Huovintie/Pyhän Henrikin tie siirrettiin isojaon yhteydessä karkaisemaan vanhan kylävainion pitkät peltosarat. Rantaeroosio saattaa selittää myös tämän pitkään viljellyn alueen arkeologisten löytöjen vähäisyyden. Tutkimuksen tavoitteena on myös arvioida poikkitieteellisten tutkimusmenetelmien soveltuvuutta maiseman ja historian tutkimiseen. Tämä tutkimus on poikkitieteellinen analyysi maisema-alueesta, eräänlainen maisemahistoriallinen selvitys, jonka tavoitteena on kuitenkin olla perinteisiä selvityksiä syväluotaavampi. Opinnäytetyön tekijä on aiemmalta koulutukseltaan yhdyskuntatekniikan diplomi-insinööri, jonka tutkinnossa maisemantutkimus oli sivuaineena. FM-tutkinnon sivuaineena tekijällä on Visuaalinen kulttuuri Aalto yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta.