Teille on syntynyt Vapahtaja : Joulun kirkollinen sanoma, jouluperinteet ja perheyhteisö Yleisradion TV-jumalanpalvelusten joulusaarnoissa 1985 - 2009

Yleisradion jouluaamuna lähettämä TV-jumalanpalvelus kerää vuosittain enemmän katsojia kuin kaikissa Suomen kirkoissa yhteensä käy ihmisiä samana aamuna. TV:n joulusaarnalla onkin merkitystä siihen, miten ihmiset mieltävät kirkon sanoman joulusta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella TV-jumalanpalveluksen joulusaarnan muutosta vuosien 1985 ja 2009 välisenä aikana sekä toteutuksen että sisällön näkökulmasta. Pääasiallisena tutkimuskohteena oli sisällön muutos (1) kirkollisen sanoman, (2) jouluperinteen ja -tunnelman sekä (3) perheyhteisön kuvausten suhteen. Teemat valittiin aiempien saarnatutkimusten sekä kolmen joulusaarnan alustavan analyysin perusteella. Tutkimusaineiston muodostivat kaikki Kirkon tiedotuskeskuksen arkistosta löytyneet joulusaarnat, joissa oli sekä kuva että ääni. Aineisto koostui 20 saarnasta, jotka litteroitiin ja analysoitiin. Lisäksi nauhoitettiin kaksi taustahaastattelua. Tutkimusmetodina käytettiin kvalitatiivista metodia, teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jonka tulokset luokiteltiin ja kvantifioitiin. Sisällönanalyysin tuloksia havainnollistettiin taulukoiden ja graafisten kuvioiden avulla. Muutoksen havaitsemisen apuna käytettiin summamuuttujia neljän tarkastelujakson osalta, vuosilta 1985-1991, 1992-1996, 2000-2004 ja 2005-2009. Saarnojen toteutuksen suhteen todettiin, että joulusaarnat lyhentyivät hieman tutkimusjakson aikana. Saarnan kuvitus muuttui vuodesta 2003 lähtien niukemmaksi, jotta katsojat voisivat keskittyä paremmin saarnan sisältöön. Saarnaajien oheisviestintä oli vähäistä, ja useimmiten saarnaajilla oli vain yksi ilme ja erittäin vähän eleitä. Kertomusten käyttö lisääntyi saarnoissa selvästi, ja vuosina 2005-2009 sekä jouluevankeliumia että muita raamatunkohtia havainnollistettiin kertomusten avulla aiempaa enemmän. Yleisin saarnoissa lainattu raamatunkohta oli enkelien julistus ”Teille on syntynyt Vapahtaja” . Jeesukseen viittaavat nimitykset muuttuivat tutkimusjakson aikana mielenkiintoisella tavalla. Nimike Jeesus oli yleisin nimike vuodesta 1985 vuoteen 2004. Sen jälkeen yleisimmäksi nimikkeeksi nousi lapsi, ja joulusaarnoissa käytettiin runsaasti myös muita yleiskieleen kuuluvia nimikkeitä, jotka tiivistettiin muotoon avuton lapsi/vastasyntynyt. Perinteisiä kristillisiä nimikkeitä, kuten Herra, Kristus ja seimen lapsi, ei käytetty vuosina 2005-2009 lainkaan. Tämä herätti kysymyksen siitä, onko joulun sanoma maallistunut. Oletus ei saanut tukea kirkolliseen sanomaan liittyvien teemojen tarkastelusta. Vaikka syyllisyyden kuvaukset vähentyivät, rakkauden merkitys korostui tutkimusjakson loppua kohden, ja myös elämän tarkoitukseen liittyvät asiat mainittiin 2000-luvulla useammin kuin aiemmin. Erityisesti inkarnaation Jumalan ihmiseksi tulemisen kuvaukset lisääntyivät, joten joulun kirkollinen ydinsanoma oli entistä selkeämmin esillä. Jouluperinteen kuvausten suhteen ei havaittu muutosta vuosikymmenten aikana. Tunnelmaa kuvattiin tutkimusjakson alussa rauhan ja ihmeen käsittein, mutta lopussa valo korostui. Perheyhteisön kuvaukset olivat hyvin esillä, sillä lapset mainittiin joka toisessa ja perhe joka kolmannessa saarnassa. Lapset mainittiin vuosikymmenten kuluessa entistä useammin, ja myös yksinäisyyden kuvaukset lisääntyivät. Seurakunta mainittiin joulusaarnoissa hyvin harvoin, mikä sai pohtimaan seurakunnan roolia yhteisöllisyyden kannalta. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että suomalaisen nyky-yhteiskunnan maallistumiskehitys ei näy TV:n joulusaarnoissa 1985-2009.

Uhrihaastatteluista poliitikkojen kovisteluun : Tutkimus Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tv-uutisoinnin kerrontatavoista

Medialla on valta päättää, miten väkivallasta kerrotaan, ja miten kriisit esitetään. Median kerrontatavoilla on suuri vaikutus siihen, miten katastrofi näyttäytyy tavalliselle kansalaiselle. Keskityn tutkielmassani siihen, millaisia kerrontatapoja Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tv-uutisointiin on rakennettu. Selvitän, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä uutiskerronnassa oli kahden koulusurmatapauksen välillä sekä eri tv-kanavien välillä. Tarkastelen myös, mitkä toimijat korostuvat uutisten eri kerrontatavoissa. Laadullisen tutkimusotteen piirissä metodologinen tutkimustapani on representaatioanalyysi. Tutkielman lähtökohtana on malli katastrofiuutisoinnin kerrontatavoista. Gert Z. Nordström (1996) on kehittänyt mallin alun perin kuva-analyysiä varten. Myöhemmin sitä on sovellettu mediatekstien analyysiin (Huhtala jaa Hakala 2007). Tässä tutkielmassa sovellan mallia audiovisuaalisen kerronnan analyysiin. Tutkimusaineistoni koostuu television uutislähetyksistä seitsemän päivän ajalta sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumien jälkeen neljällä valtakunnallisella tv-kanavalla. Analyysimallin mukaisesti koulusurmat esitetään televisiossa käyttäen eeppistä, dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontatapaa. Lisäksi kyseessä olleesta tv-aineistosta nousi viides kerronnan luokka, kriittinen kerronta. Eeppisellä kerronnalla tarkoitetaan tyypillistä raportoivaa ja referoivaa uutiskerrontaa. Dramaattista kerrontaa käytetään raportoitaessa suoraan tapahtumapaikalta. Lyyrinen kerronta kuvaa tunteita. Didaktisessa kerronnassa pohditaan, mitä tapahtuneesta voi oppia. Kriittisen kerronnan keinoin vaaditaan vastuunottoa tapahtuneesta. Tv-uutisten kerrontatavoissa näyttäisi korostuvan eeppisen kerronnan määrä. Kauhajoen ja Jokelan uutiskerronnat kuitenkin erosivat toisistaan niin, että eeppinen kerronta lisääntyi entisestään Kauhajoen uutisoinnissa. Myös kriittinen kerronta korostui Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa esiintyi puolestaan enemmän dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontaa. MTV3-kanavalla käytettiin muita kanavia vähemmän eeppistä kerrontaa. Didaktista kerrontaa esiintyi MTV3:lla muita kanavia reilusti enemmän molempien koulusurmatapausten yhteydessä. Lisäksi MTV3-kanavalla esiintyi eniten kriittistä kerrontaa Kauhajoen uutisoinnissa. YLEn ja Nelosen kerrontatapojen esiintyminen oli lähes samankaltaista sekä Jokelan että Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa Nelonen käytti kuitenkin merkittävästi enemmän dramaattista kerrontaa YLEen verrattuna. Jokelan uutisoinnissa toimijoina korostuivat ampuja, ja uhrit, kun taas Kauhajoella päätoimijoita olivat poliisi ja poliitikot. Jokelan tv-uutisoinnissa sekä uhrit että ampuja olivat kolmen keskeisimmän toimijan joukossa useassa kerrontatavan luokassa. Kauhajoen uutisoinnissa puolestaan uhrit eivät olleet missään kerrontatavan luokassa kolmen keskeisimmän toimijan joukossa, ja ampujakin vain yhdessä luokassa. Eeppisen ja kriittisen kerrontatavan korostuminen sekä poliitikkojen keskeisyys toimijoina Kauhajoen tv-uutisoinnissa kertoo siitä, että Jokelaan nähden Kauhajoen koulusurmien uutisointi oli selvästi yhteiskuntakeskeisempää. Jokelan uutisointi painottui enemmän yksittäisen tapahtuman traagisuuteen sekä henkilökohtaloihin.

News Media, Crime and Fear of Violence

Finland witnessed a surge in crime news reporting during the 1990s. At the same time, there was a significant rise in the levels of fear of crime reported by surveys. This research examines whether and how the two phenomena: news media and fear of violence were associated with each other. The dissertation consists of five sub-studies and a summary article. The first sub-study is a review of crime reporting trends in Finland, in which I have reviewed prior research and used existing Finnish datasets on media contents and crime news media exposure. The second study examines the association between crime media consumption and fear of crime when personal and vicarious victimization experiences have been held constant. Apart from analyzing the impact of crime news consumption on fear, media effects on general social trust are analyzed in the third sub-study. In the fourth sub-study I have analyzed the contents of the Finnish Poliisi-TV programme and compared the consistency of the picture of violent crime between official data sources and the programme. In the fifth and final sub-study, the victim narratives of Poliisi-TV s violence news contents have been analyzed. The research provides a series of results which are unprecedented in Finland. First, it observes that as in many other countries, the quantity of crime news supply has increased quite markedly in Finland. Second, it verifies that exposure to crime news is related to being worried about violent victimization and avoidance behaviour. Third, it documents that exposure to TV crime reality-programming is associated with reduced social trust among Finnish adolescents. Fourth, the analysis of Poliisi-TV shows that it transmits a distorted view of crime when contrasted with primary data sources on crime, but that this distortion is not as big as could be expected from international research findings and epochal theories of sociology. Fifth, the portrayals of violence victims in Poliisi-TV do not fit the traditional ideal types of victims that are usually seen to dominate crime media. The fact that the victims of violence in Poliisi-TV are ordinary people represents a wider development of the changing significance of the crime victim in Finland. The research concludes that although the media most likely did have an effect on the rising public fears in the 1990s, the mechanism was not as straight forward as has often been claimed. It is likely that there are other factors in the fear-media equation that are affecting both fear levels and crime reporting and that these factors are interactive in nature. Finally, the research calls for a re-orientation of media criminology and suggests more emphasis on the positive implications of crime in the media. Keywords: crime, media, fear of crime, violence, victimization, news

Community-based Natural Resource Management: Issues and Cases from South Asia

Community-based natural resource management (CBNRM) is the joint management of natural resources by a community based on a community strategy, through a participatory mechanism involving all legitimate stakeholders. The approach is community-based in that the communities managing the resources have the legal rights, the local institutions and the economic incentives to take substantial responsibility for sustained use of these resources. This implies that the community plays an active role in the management of natural resources, not because it asserts sole ownership over them, but because it can claim participation in their management and benefits for practical and technical reasons1–4. This approach emerged as the dominant conservation concept in the late 1970s and early 1980s, of the disillusionment with the developmental state. Governments across South and South East Asia, Africa and Latin America have adopted and implemented CBNRM in various ways, viz. through sectoral programmes such as forestry, irrigation or wildlife management, multisectoral programmes such as watershed development and efforts towards political devolution. In India, the principle of decentralization through ‘gram swaraj’ was introduced by Mahatma Gandhi. The 73rd and 74th constitution amendments in 1992 gave impetus to the decentralized planning at panchayat levels through the creation of a statutory three-level local self-government structure5,6. The strength of this book is that it includes chapters by CBNRM advocates based on six seemingly innovative initiatives being implemented by nongovernmental organizations (NGOs) in ecologically vulnerable regions of South Asia: two in the Himalayas (watershed development programme in Lingmutechhu, Bhuthan and Thalisain tehsil, Paudi Grahwal District, Uttarakhand), three in semi-arid parts of western India (watershed development in Hivre Bazar, Maharashtra and Nathugadh village, Gujarat and water-harvesting structures in Gopalapura, Rajasthan) and one in the flood-plains of the Brahmaputra–Jamuna (Char land, Galibanda and Jamalpur districts, Bangladesh). Watersheds in semi-arid regions fall in the low-rainfall region (500–700 mm) and suffer the vagaries of drought 2–3 years in every five-year cycle. In all these locations, the major occupation is agriculture, most of which is rainfed or dry. The other two cases (in Uttarakhand) fall in the Himalayan region (temperate/sub-temperate climate), which has witnessed extensive deforestation in the last century and is now considered as one of the most vulnerable locations in South Asia. Terraced agriculture is being practised in these locations for a long time. The last case (Gono Chetona) falls in the Brahmaputra–Jamuna charlands which are the most ecologically vulnerable regions in the sub-continent with constantly changing landscape. Agriculture and livestock rearing are the main occupations, and there is substantial seasonal emigration for wage labour by the adult males. River erosion and floods force the people to adopt a semi-migratory lifestyle. The book attempts to analyse the potential as well as limitations of NGOdriven CBNRM endeavours across agroclimatic regions of South Asia with emphasis on four intrinsically linked normative concerns, namely sustainability, livelihood enhancement, equity and demographic decentralization in chapters 2–7. Comparative analysis of these case studies done in chapter 8, highlights the issues that require further research while portraying the strengths and limits of NGO-driven CBNRM. In Hivre Bazar, the post-watershed intervention scenario is such that farmers often grow three crops in a year – kharif bajra, rabi jowar and summer vegetable crops. Productivity has increased in the dry lands due to improvement in soil moisture levels. The revival of johads in Gopalpura has led to the proliferation of wheat and increased productivity. In Lingmuteychhu, productivity gains have also arisen, but more due to the introduction of both local and high-yielding, new varieties as opposed to increased water availability. In the case of Gono Chetona, improvements have come due to diversification of agriculture; for example, the promotion of vegetable gardens. CBNRM interventions in most cases have also led to new avenues of employment and income generation. The synthesis shows that CBNRM efforts have made significant contributions to livelihood enhancement and only limited gains in terms of collective action for sustainable and equitable access to benefits and continuing resource use, and in terms of democratic decentralization, contrary to the objectives of the programme. Livelihood benefits include improvements in availability of livelihood support resources (fuelwood, fodder, drinking water), increased productivity (including diversification of cropping pattern) in agriculture and allied activities, and new sources of livelihood. However, NGO-driven CBNRM has not met its goal of providing ‘alternative’ forms of ‘development’ due to impediments of state policy, short-sighted vision of implementers and confrontation with the socio-ecological reality of the region, which almost always are that of fragmented communities (or communities in flux) with unequal dependence and access to land and other natural resources along with great gender imbalances. Appalling, however, is the general absence of recognition of the importance of and the will to explore practical ways to bring about equitable resource transfer or benefit-sharing and the consequent innovations in this respect that are evident in the pioneering community initiatives such as pani panchayat, etc. Pertaining to the gains on the ecological sustainability front, Hivre Bazar and Thalisain initiatives through active participation of villagers have made significant regeneration of the water table within the village, and mechanisms such as ban on number of bore wells, the regulation of cropping pattern, restrictions on felling of trees and free grazing to ensure that in the future, the groundwater is neither over-exploited nor its recharge capability impaired. Nevertheless, the longterm sustainability of the interventions in the case of Ghoga and Gopalpura initiatives as the focus has been mostly on regeneration of resources, and less on regulating the use of regenerated resources. Further, in Lingmuteychhu and Gono Chetona, the interventions are mainly household-based and the focus has been less explicit on ecological components. The studies demonstrate the livelihood benefits to all of the interventions and significant variation in achievements with reference to sustainability, equity and democratic decentralization depending on the level and extent of community participation apart from the vision of implementers, strategy (or nature of intervention shaped by the question of community formation), the centrality of community formation and also the State policy. Case studies show that the influence of State policy is multi-faceted and often contradictory in nature. This necessitates NGOs to engage with the State in a much more purposeful way than in an ‘autonomous space’. Thus the role of NGOs in CBNRM is complementary, wherein they provide innovative experiments that the State can learn. This helps in achieving the goals of CBNRM through democratic decentralization. The book addresses the vital issues related to natural resource management and interests of the community. Key topics discussed throughout the book are still at the centre of the current debate. This compilation consists of well-written chapters based on rigorous synthesis of CBNRM case studies, which will serve as good references for students, researchers and practitioners in the years to come.

Fuzzy Clustering Based Ad Recommendation for TV Programs

Advertisements(Ads) are the main revenue earner for Television (TV) broadcasters. As TV reaches a large audience, it acts as the best media for advertisements of products and services. With the emergence of digital TV, it is important for the broadcasters to provide an intelligent service according to the various dimensions like program features, ad features, viewers’ interest and sponsors’ preference. We present an automatic ad recommendation algorithm that selects a set of ads by considering these dimensions and semantically match them with programs. Features of the ad video are captured interms of annotations and they are grouped into number of predefined semantic categories by using a categorization technique. Fuzzy categorical data clustering technique is applied on categorized data for selecting better suited ads for a particular program. Since the same ad can be recommended for more than one program depending upon multiple parameters, fuzzy clustering acts as the best suited method for ad recommendation. The relative fuzzy score called “degree of membership” calculated for each ad indicates the membership of a particular ad to different program clusters. Subjective evaluation of the algorithm is done by 10 different people and rated with a high success score.

Trans-Scale Mechanics: Looking For The Missing Links Between Continuum And Micro/Nanoscopic Reality

Problems involving coupled multiple space and time scales offer a real challenge for conventional frameworks of either particle or continuum mechanics. In this paper, four cases studies (shear band formation in bulk metallic glasses, spallation resulting from stress wave, interaction between a probe tip and sample, the simulation of nanoindentation with molecular statistical thermodynamics) are provided to illustrate the three levels of trans-scale problems (problems due to various physical mechanisms at macro-level, problems due to micro-structural evolution at macro/micro-level, problems due to the coupling of atoms/molecules and a finite size body at micro/nano-level) and their formulations. Accordingly, non-equilibrium statistical mechanics, coupled trans-scale equations and simultaneous solutions, and trans-scale algorithms based on atomic/molecular interaction are suggested as the three possible modes of trans-scale mechanics.

Sources of contention and the emerging reality concerning Qohelet's Carpe Diem advice

Abstract: When Qohelet declares “there is nothing new under the sun,” his own words are no exception. It has been known for a century now that not all of Qohelet’s material is original to his own genius, and the idea that Qohelet is directly dependent on a literary source(s) is standard fare. The hallmark example continues to be Siduri the alewife’s advice to Gilgamesh which displays remarkable correspondence with Ecclesiastes 9: 7-9. However, what may have been construed as an instance of clear literary dependency a century ago cannot be maintained in light of the data that continues to emerge from the ancient Near East. New sources have risen that contend with the Gilgamesh Epic, and there has yet to emerge a definitive victor. This paper calls into question the very idea that Qohelet was directly dependent on a literary precursor and joins with a few select voices both past and present in suggesting an alternate interpretation of the data.

实时TV光电子全息散斑干涉仪及其在折射率场中的应用

介绍了一种不需PC微机支持图象卡的实时TV光电子全息散斑干涉仪,成功地应用于折射率流场的显示定量测量,并给出了实验结果。