Governor's Office of Drug Control Policy Five-Year Strategic Plan, July 1, 2013-June 30, 2018

The Office of the Drug Policy Coordinator is established in Chapter 80E of the Code of Iowa. The Coordinator directs the Governor’s Office of Drug Control Policy; coordinates and monitors all statewide counter-drug efforts, substance abuse treatment grants and programs, and substance abuse prevention and education programs; and engages in other related activities involving the Departments of public safety, corrections, education, public health, and human services. The coordinator assists in the development of local and community strategies to fight substance abuse, including local law enforcement, education, and treatment activities. The Drug Policy Coordinator serves as chairperson to the Drug Policy Advisory Council. The council includes the directors of the departments of corrections, education, public health, public safety, human services, division of criminal and juvenile justice planning, and human rights. The Council also consists of a prosecuting attorney, substance abuse treatment specialist, substance abuse prevention specialist, substance abuse treatment program director, judge, and one representative each from the Iowa Association of Chiefs of Police and Peace Officers, the Iowa State Police Association, and the Iowa State Sheriff’s and Deputies’ Association. Council members are appointed by the Governor and confirmed by the Senate. The council makes policy recommendations related to substance abuse education, prevention, and treatment, and drug enforcement. The Council and the Coordinator oversee the development and implementation of a comprehensive State of Iowa Drug Control Strategy. The Office of Drug Control Policy administers federal grant programs to improve the criminal justice system by supporting drug enforcement, substance abuse prevention and offender treatment programs across the state. The ODCP prepares and submits the Iowa Drug and Violent Crime Control Strategy to the U.S. Department of Justice, with recommendations from the Drug Policy Advisory Council. The ODCP also provides program and fiscal technical assistance to state and local agencies, as well as program evaluation and grants management.

Development of pharmaceutical care services in nursing homes: practice and research in a Swiss canton.

OBJECTIVE: The aim of this study was to assess the implementation process and economic impact of a new pharmaceutical care service provided since 2002 by pharmacists in Swiss nursing homes. SETTING: The setting was 42 nursing homes located in the canton of Fribourg, Switzerland under the responsibility of 22 pharmacists. METHOD: We developed different facilitators, such as a monitoring system, a coaching program, and a research project, to help pharmacists change their practice and to improve implementation of this new service. We evaluated the implementation rate of the service delivered in nursing homes. We assessed the economic impact of the service since its start in 2002 using statistical evaluation (Chow test) with retrospective analysis of the annual drug costs per resident over an 8-year period (1998-2005). MAIN OUTCOME MEASURES: The description of the facilitators and their implications in implementation of the service; the economic impact of the service since its start in 2002. RESULTS: In 2005, after a 4-year implementation period supported by the introduction of facilitators of practice change, all 42 nursing homes (2,214 residents) had implemented the pharmaceutical care service. The annual drug costs per resident decreased by about 16.4% between 2002 and 2005; this change proved to be highly significant. The performance of the pharmacists continuously improved using a specific coaching program including an annual expert comparative report, working groups, interdisciplinary continuing education symposia, and individual feedback. This research project also determined priorities to develop practice guidelines to prevent drug-related problems in nursing homes, especially in relation to the use of psychotropic drugs. CONCLUSION: The pharmaceutical care service was fully and successfully implemented in Fribourg's nursing homes within a period of 4 years. These findings highlight the importance of facilitators designed to assist pharmacists in the implementation of practice changes. The economic impact was confirmed on a large scale, and priorities for clinical and pharmacoeconomic research were identified in order to continue to improve the quality of integrated care for the elderly.

Maltraitance: une formation évaluée à dix ans: Une démarche originale [Abuse: training evaluated at 10 years: an original approach]

[Introduction (extrait)] Il existe de nombreuses formations destinées à prévenir la maltraitance envers les personnes âgées. A ce jour, leur efficacité n'est cependant pas prouvée, faute d'évaluation de leur impact sur les pratiques professionnelles. La formation PREMALPA, qui existe depuis 2003, a fait l'objet d'une évaluation en 2013.

La dépression majeure en hôpital général: adaptation et mise en oeuvre de recommandations pour la pratique clinique [Major depression in the general hospital: adaptation and implementation of guidelines]

Major depression IMD) is highly prevalent in the general hospital and adds a considerable burden to affected patients, but remains under detected and under treated. In an attempt to improve this situation, existing guidelines on MD were retrieved, systematically evaluated with the instrument AGREE (Appraisal of guidelines for research and evaluation), and adapted to the needs of the general hospital. These guidelines were made available on intranet, and actively implemented in two wards, where their impact on clinical practice was evaluated.

Les mesures de santé publique de la Confédération en matière de drogues illégales : monitoring 1999-2000 : étude menée dans le cadre de l'évaluation globale du ProMeDro, 4ème phase 1999-2003

[Table des matières] 1. Introduction. 2. Méthode. 3. Prévention. 4. Thérapies. 5. Réduction des risques. 6. Formation. 7. Coordination nationale. 8. Migration et santé. 9. Epidémiologie. 10. Recherche. 11. Evaluation. 12. Annexes.

Rakentaako Chen evaluaatiotutkimukselle sen tuolista puuttuvat kaksi jalkaa - vai vahvistaako hän jo olemassa olevaa? Entä selkänoja? Tarvitseeko evaluaatiotutkimus laajemmasta näkökulmasta oman irtotuolin sijasta penkin vai torin, jolla ei ole edes penkkejä?

Abstract:Does evaluation need a three-legged stool? Should there be even more legs in the stool for evaluation or should evaluation have a bench? Or would it be best or more practical for evaluation if it was a square or marketplace without any kind of stools or bench? What is Huey-Tsyh Chen doing for evaluation in his new "Practical evaluation"?

Seurantatiedon hyödyntäminen ohjelma-arvioinnissa : esimerkkinä Euroopan sosiaalirahaston ohjelma-arvioinnit ja seurantajärjestelmä

Abstract: Application of monitoring information in program evaluation: experiences from European Social Fund monitoring and evaluations

Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston projektit 1995–2000. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi.

Tässä pro gradu -tutkielmassa arvioin Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston vuosina 1995–2000 toteuttamien projektien yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Projektit ovat: muovijätteen kierrättämiseen keskittynyt KAPULA, ilmanlaadun seurannan kehittämiseen luotu City Simulator, eri sektorien väliseen ympäristöyhteistyöhön kannustanut Green Know-How Turku, Hirvensalon kaavoituksen tulevaisuutta valottanut ICTULA sekä kansainvälinen sähköautoprojekti EVD-POST. Kaikki viisi projektia on toteutettu yhteistyönä, ja osallistujina niissä on ollut ympäristönsuojelutoimiston lisäksi niin Turun alueen kuntia, yrityksiä kuin eurooppalaisia kaupunkejakin. Tutkielmassa arvioin projektien yhteiskunnallista vaikuttavuutta julkishallinnollisesta näkökulmasta. Tässä tapauksessa yhteiskunnallinen vaikuttavuus merkitsee muun muassa sitä, miten ympäristönsuojelutoimisto on vastannut sille asetettuihin tavoitteisiin ja miten toiminta on vastannut siihen kohdistuvia yhteiskunnallisia tarpeita. Tutkimukseni perusteella tarpeet ovat muodostuneet 1990-luvun Suomen talouslaman, 1980- ja 1990-lukujen globaalin ja EU:n ympäristöpolitiikan sekä 1990-luvun kaupunkistrategioiden ja ympäristönsuojeluohjelman kautta. Projektien arviointiin hyödynnän tavoitelähtöistä metodia Evert Vedungin Public Policy and Program Evaluation sekä Huey-Tsyh Chenin Theory-Driven Evaluations -teoksia. Metodilla tarkennan tavoitteiden, toimenpiteiden ja lopputulemien suhdetta. Sen lisäksi käytän Ray Pawsonin ja Nick Tilleyn Realistic Evaluation -kirjan realistista arviointitapaa, jolla tutkin kontekstin ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta projekteissa. Projektien arvioinnin jälkeen kokoan yhteen päätelmiä projektien yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja pohdin syitä siihen, miksi projektit eroavat vaikuttavuudeltaan. Tutkielman johtopäätöksinä on, että projektit eroavat yhteiskunnalliselta vaikuttavuudeltaan lähtökohtien ja hyväksyttävyyden johdosta esimerkiksi lainsäädännön ja ympäristöpolitiikan vuoksi. Kyse on osaksi myös siitä, että joissain projekteissa tavoitteet on asetettu epärealistisiksi suhteessa niiden toteutumiseen. Projekteihin kohdistuvat ulkoiset tarpeet, toimintaympäristö ja realistiset tavoitteet eivät kuitenkaan ehdottomasti takaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Myös yhteistyöprojektien toteuttajien ominaisuudet eli sisäiset tekijät vaikuttavat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ilmenemiseen.

TURUN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTON PROJEKTIT 1995–2000 Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi

Tässä pro gradu -tutkielmassa arvioin Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston vuosina 1995–2000 toteuttamien projektien yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Projektit ovat: muovijätteen kierrättämiseen keskittynyt KAPULA, ilmanlaadun seurannan kehittämiseen luotu City Simulator, eri sektorien väliseen ympäristöyhteistyöhön kannustanut Green Know-How Turku, Hirvensalon kaavoituksen tulevaisuutta valottanut ICTULA sekä kansainvälinen sähköautoprojekti EVD-POST. Kaikki viisi projektia on toteutettu yhteistyönä, ja osallistujina niissä on ollut ympäristönsuojelutoimiston lisäksi niin Turun alueen kuntia, yrityksiä kuin eurooppalaisia kaupunkejakin. Tutkielmassa arvioin projektien yhteiskunnallista vaikuttavuutta julkishallinnollisesta näkökulmasta. Tässä tapauksessa yhteiskunnallinen vaikuttavuus merkitsee muun muassa sitä, miten ympäristönsuojelutoimisto on vastannut sille asetettuihin tavoitteisiin ja miten toiminta on vastannut siihen kohdistuvia yhteiskunnallisia tarpeita. Tutkimukseni perusteella tarpeet ovat muodostuneet 1990-luvun Suomen talouslaman, 1980- ja 1990-lukujen globaalin ja EU:n ympäristöpolitiikan sekä 1990-luvun kaupunkistrategioiden ja ympäristönsuojeluohjelman kautta. Projektien arviointiin hyödynnän tavoitelähtöistä metodia Evert Vedungin Public Policy and Program Evaluation sekä Huey-Tsyh Chenin Theory-Driven Evaluations -teoksia. Metodilla tarkennan tavoitteiden, toimenpiteiden ja lopputulemien suhdetta. Sen lisäksi käytän Ray Pawsonin ja Nick Tilleyn Realistic Evaluation -kirjan realistista arviointitapaa, jolla tutkin kontekstin ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta projekteissa. Projektien arvioinnin jälkeen kokoan yhteen päätelmiä projektien yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja pohdin syitä siihen, miksi projektit eroavat vaikuttavuudeltaan. Tutkielman johtopäätöksinä on, että projektit eroavat yhteiskunnalliselta vaikuttavuudeltaan lähtökohtien ja hyväksyttävyyden johdosta esimerkiksi lainsäädännön ja ympäristöpolitiikan vuoksi. Kyse on osaksi myös siitä, että joissain projekteissa tavoitteet on asetettu epärealistisiksi suhteessa niiden toteutumiseen. Projekteihin kohdistuvat ulkoiset tarpeet, toimintaympäristö ja realistiset tavoitteet eivät kuitenkaan ehdottomasti takaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Myös yhteistyöprojektien toteuttajien ominaisuudet eli sisäiset tekijät vaikuttavat yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ilmenemiseen.

Sex Talk: A Multiple Case Study to Explore and Understand Parent-Child Sexual Health Communication in Chinese Immigrant Families

Parent-child sexual health communication can be beneficial. Many factors affect such communication in Chinese immigrant families. This qualitative study explored the influences of acculturation, parenting, and parental participation in the Raising Sexually Healthy Children Program (RSHC) on such communication. With a hermeneutic framework, the purpose was to develop understanding based on the topic, context, and researcher interpretations. Twelve interviews elicited data from six parent-child dyads, three from the RSHC. Analysis involved coding processes; data were compared repeatedly and organized into themes. Perceived personality differences between generations were confounded with cultural communicative differences. Parents used implicitness observed in Chinese culture to establish "open" communication; children expected explicitness observed in Western culture. Post- RSHC, parents perceived themselves as more open to talking about sex; children did not perceive such parental changes. Future research should include joint interviews and longitudinal program evaluation. Future practice should focus on cross-cultural communication and involving children in RSHC.