Liettuan sellomusiikki

Työni on lyhyt katsaus Liettuan sellomusiikkiin, musiikin historiaan ja säveltäjiin. Olen yrittänyt poimia työhöni sävellyksiä, joista itse kiinnostuin. Säveltäjät olen valinnut työssä esiintyvien sellosävellysten perusteella sekä Liettuan musiikin historian perusteella. Liettuan musiikin historia ei ole kovin laaja, joten keskityn lähinnä selloteoksiin, säveltäjiin sekä sellonsoiton alkeismateriaalin analysointiin. Kiinnostuin aiheesta vuoden 2005 aikana, jolloin olin opiskelijavaihdossa Liettuan musiikki- ja teatteriakatemiassa Vilnassa. Halusin tehdä opinnäytetyöni tästä aiheesta, koska halusin välittää opiskelijakollegoilleni Suomessa tietoa tästä aiheesta, joka mielestäni on hyvin mielenkiintoinen. Halusin perehtyä aiheeseen syvemmin myös siitä syystä, koska itse en tiennyt aiheesta mitään, ennen kuin lähdin Liettuaan opiskelemaan. Suurimman osan materiaalista olen saanut Liettuan musiikin julkaisukeskuksesta. Keskuksessa juttelin henkilökunnan kanssa aiheestani, kuuntelin liettualaisia selloteoksia, sekä luin artikkeleita aiheesta. Sain lainaksi paljon levyjä ja nuotteja, joista itse valitsin teokset, jotka miellyttivät minua eniten. Suurena apuna oli myös musiikin julkaisukeskuksen internetsivut, mistä löysin paljon tietoa säveltäjistä. Syksyn 2005 aikana osallistuin Liettuan musiikkiakatemiassa järjestettävään luentosarjaan, jossa käsiteltiin Liettuan musiikin suhteita moderniin amerikkalaiseen ja eurooppalaiseen musiikkiin. Luennoitsijana oli tärkeä liettualainen nykysäveltäjä, Mindaugas Urbaitis, jolta sain paljon hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa työhöni. Sellosävellyksistä sain paljon tietoa myös omalta sellonsoiton professoriltani, Rimantas Armonasilta. Hän esitteli minulle muutamia teoksia, joista soitin Anatolijus Senderovasin teoksen, Neljä Miniatyyriä. Tämän teoksen olen valinnut työni liitteeksi, josta olen tehnyt äänitteen.

Haasteena J. S. Bachin 2. luuttusarja BWV 997 : oppimisprosessi

Tämä opinnäytetyö käsittelee Johann Sebastian Bachin toista luuttusarjaa Bwv 997 kokonaisvaltaisena oppimisprosessina. Tässä opinnäytetyössä reflektoin omaa tulkintaani kyseisestä teoksesta ja kerron kuinka tulkinta on saatettu muotoonsa ja miten olen onnistunut siinä. Pohdinnan kohteena ovat mm. se, miten rakennetta voidaan lähestyä, sekä mitkä seikat ovat esimerkiksi vaikuttaneet tempojen valintoihin, koristeluun sekä fraseeraukseen. Olen koonnut tähän työhön tarpeelliseksi kokemiani lainauksia barokkimusiikkia käsittelevästä kirjallisuudesta kuten Johann Matthesonin Der vollkommene Capellmeister vuodelta 1739, sekä C.P.E. Bachin Versuch über die Wahre Arts das Clavier zu spielen vuosilta 1753/1762. Jälkimmäinen teos on kuitenkin tulkittavissa aikakauden ulkopuoliseksi teokseksi. Kyseisen teoksen käyttöä perustellaan tämän työn kuluessa. Toivon että tätä työtä voidaan myös pitää johdantona barokkimusiikin esittämiskäytäntöön, sekä käyttää apuvälineenä esimerkiksi opetuksessa edistyneillä oppilailla. Työn kieli ja ulkoasu sekä käsiteltävät asiat on yritetty esittää mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta myös sen pedagoginen käyttö esimerkiksi musiikkiopistotasolla olisi mahdollista. Valitessani opinnäytetyön aihetta päädyin tekemään tämän työn siitä syystä, että en ollut aikaisemmin juurikaan perehtynyt barokkimusiikkiin. Tämän opinnäytetyön tekeminen tarjosi sopivat puitteet "päästä kiinni" sekä barokkimusiikin soittamiseen että tiedon hakuun. Koska kyseinen teos on haastava, on työn määrä ollut suuri ja olen joutunut todella pohtimaan asioita. Työ on avannut silmiä uusille asioille ja opettanut paljon sekä soittamisesta että tiedon hakemisesta kyseisestä aiheesta sekä yleensä. Työni koostuu kahdesta osiosta, äänitteestä ja kirjallisesta työstä. Työn äänitysvaihe ja sen jälkityöstö tehtiin yhteistyössä Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian opiskelijoiden kanssa.

Harakka huttua keittää : lorut ja laulut yksivuotiaan lapsen arjen apuna

Opinnäytetyöni käsittelee yksivuotiaan lapsen elämää ja lasten lorujen/laulujen merkitystä hänen arjessaan. Työni tarkoitus on löytää yksivuotiaan lapsen ja hänen vanhempansa tai hoitajansa väliset päivittäin toistuvat hoitotilanteet, antaa esimerkkejä näissä tilanteissa toimivista loruista/lauluista ja pohtia voisivatko lorut ja laulut tuoda helpotusta arkirutiineihin lapsen kanssa. Työni perustaksi kartoitin tutkimuksessani myös vanhempien loru- ja laulutuntemusta sekä selvitin mihin hoitotilanteisiin he toivoisivat saavansa apua lauluista ja loruista. Tutkimusmenetelmänä käytin puolistrukturoitua kyselyä. Kyselyn toteutin Töölön ja Taivallahden seurakuntien yksivuotiaiden musiikkileikkikouluryhmissä. Jaoin kyselylomakkeen kymmenelle vanhemmalle, joista yhdeksän palautti lomakkeen. Kyselyssä selvisi, että vanhemmat käyttävät lauluja ja loruja lapsensa kanssa. Loruilu ja laulaminen koetaan mielekkäänä ja lapsen arkea ilahduttavana asiana. Kyselyssä ilmeni myös, että jotkut hoito- tai odottelutilanteet, esim. pukeminen, vaipan vaihto ja automatkat koettiin hankalina. Niihin tilanteisiin toivottiin laulusta tai lorusta helpotusta. Työni tulososassa esittelen yksivuotiaan lapsen päivittäiset hoitotilanteet ja annan esimerkin kuhunkin tilanteeseen sopivasta laulusta ja lorusta. Työni osoittaa, että laulu- ja loruperinne elää yhä musiikkileikkikoulua käyvissä lapsiperheissä. Vanhemmat olivat halukkaita oppimaan uusia lauluja ja loruja sekä näin kartuttamaan omaa sekä lapsen laulu/loruvarastoa. Laulaminen on yleisempää kuin loruilu, mutta molemmat koettiin pääosin luonnollisena ja positiivisena asiana.

Musiikin sovittaminen J.V.Snellman 200-vuotta juhlakonserttiin

Opinnäytetyössäni olen tehnyt Toppilan Laulustudion tilauksesta sovituksia Kaj Chydeniuksen säveltämistä J. V. Snellmanin rakkausrunoista. Opinnäytetyöhöni kuuluu J. V. Snellman 200-vuotisjuhlakonsertin "Minkä rakkaudelle mahdoin?" dvd-tallenne, soitinsovitukset partituurina sekä raportti työstä. Opinnäytetyöni raportissa käsittelen konsertin syntyvaiheita ja sovittamisprosessia. Raporttiani varten haastattelin Kaj Chydeniusta, joka kertoi sävellysten syntymisestä, sävellysten tekotavasta sekä kokemuksiaan sovittamisesta. Sovitukset on tehty heinä-elokuussa 2006 ja ne esitettiin J.V.Snellman 200-vuotta juhlakonsertissa "Minkä rakkaudelle mahdoin?" Oulun lyseon juhlasalissa 2.9.2006. Sovituksia on 12 kappaletta ja niissä olen käyttänyt instrumentteina pianoa, kitaraa, huilua, selloa ja alttoviulua.

Emman kirja surusta : realistisesti kuolemaa käsittelevä lastenkirja

Teimme opinnäytetyönämme realistisesti kuolemaa käsittelevän lastenkirjan. Kirjamme kohderyhmänä ovat pääasiassa 4-8-vuotiaat lapset ja sen tarkoituksena on auttaa sosiaalialan ammattilaisia, lasten vanhempia ja läheisiä käsittelemään kuolemaan liittyviä asioita yhdessä lasten kanssa. Opinnäytetyöprosessimme alkuvaiheessa keväällä 2004 surua ja kuolemaa käsittelevä lastenkirjallisuus ja niiden puutteellisuus oli näkyvästi esillä mediassa. Opinnäytetyömme taustaksi luimme aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joka vahvisti myös mediassa todetun tarpeen realistisesti kuolemaa käsittelevistä lastenkirjoista. Kirjamme Emman kirja surusta kertoo Emman ja hänen perheensä elämästä Saara-siskon kuoleman jälkeen. Kirjan jokainen kappale on rakennettu kuoleman käsittelyn kannalta oleellisen asian ympärille. Kirjassa tuodaan esille erilaiset reagointitavat kuolemaan, kuolemaan ja suruun liittyvät tunteet, selviytymiskeinot sekä pienille lapsille tyypillinen maaginen ajattelu. Kirjan lopussa painotamme, että suru ja ikävä helpottuvat ajan myötä. Kirjan taakse olemme koonneet kysymyksiä aiheen käsittelyn tueksi. Opinnäytetyömme taustalla on sosiaalipedagoginen viitekehys, joka kokoaa yhteen käyttämämme eri teoriat. Sosiaalipedagogiikan teoriasta olemme käyttäneet voimaantumista ja vuorovaikutusta. Kirjamme käsittelemät aihealueet on nostettu esiin lapsen surua ja kuolemakäsityksiä käsittelevästä kirjallisuudesta sekä terapeuttisen lastenkirjallisuuden teoriasta. Kirjamme kuvat on tehty kuvituksen teoriaa hyödyntäen. Raportissa käsittelemme eri teorioiden lisäksi myös opinnäytetyöprosessia. Opinnäytetyötä tehdessämme jatkotutkimusaiheiksi nousivat seuraavat aiheet: työvälineet lasten surutyön tukemiseen, pääkaupunkiseudun sururyhmät ja muita vaikeita aiheita käsittelevät lastenkirjat.

"Yhdessä tää hoituu parhaiten" : kasvatuskumppanuuden toteutuminen päiväkodissa vanhempien näkökulmasta

Opinnäytetyömme liittyy Helsingin kaupungin sosiaaliviraston Varhainen vuorovaikutus ja kasvatuskumppanuus päivähoidossa (VAVU) - hankkeeseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toteutuuko kasvatuskumppanuus päiväkotien arjessa vanhempien näkökulmasta ja miten. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen. Keräsimme aineiston haastattelemalla yhdeksää vanhempaa neljässä helsinkiläisessä päiväkodissa. Käytimme teemahaastattelua, jonka lähtökohtana oli Hilton Davisin kumppanuusmalli. Aineiston analysoinnin suoritimme teemoittelemalla. Tuloksista selvisi, että vanhemmat kokivat päivittäiset keskustelut päivähoidon henkilökunnan kanssa lapsen tuomis- ja hakutilanteissa olennaiseksi läheisen yhteistyön muodoksi. Vanhemmat eivät juuri osallistu päiväkodin toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen tai arviointiin. Päivittäisten keskustelujen lisäksi osa haastatelluista toivoi lisää erikseen järjestettyjä keskustelutilaisuuksia. Tulosten mukaan omahoitajuus on osalle vanhemmista epäselvä tai melko vähäpätöinen asia. Osa kuitenkin piti omahoitajajärjestelmää tärkeänä lapsen hyvinvoinnille päiväkodissa. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että jotkut kasvatuskumppanuuden toteutumiselle tärkeät elementit jäävät toteutumatta päiväkodin ja vanhempien välillä. Päiväkodeissa on syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota riittävien puitteiden luomiseksi toimivalle kasvatuskumppanuudelle, mutta myös vanhemmilla on kasvatuskumppanuuden toteutumisessa oma vastuunsa. Päiväkotien ryhmäkokojen suuruus ja määräaikaisten työntekijöiden vaihtuvuus vaikuttavat kiireen lisääntymiseen ja jaksamisen heikkenemiseen, ja siten ne vaikuttavat negatiivisesti kasvatuskumppanuuden toteutumiseen.

Päihdeperhe lastensuojelussa : kokemuksia Kalliolan setlementin lastensuojeluyksiköissä

Opinnäytetyömme liittyy Kalliolan setlementin Perhe elämään -projektiin, jonka tarkoituksena on kehittää uusia yhteistyöverkostoja ja tukimuotoja, joilla pystytään entistä paremmin huomioimaan päihdeperheen ja sen jokaisen perheenjäsenen avun ja tuen tarpeita. Työmme on taustatutkimus projektille. Työn tavoitteena on selvittää Kalliolan setlementin lastensuojelun työntekijöiden näkemyksiä päihdeperheiden lapsista, perhetyön hyödyistä päihdeperheille sekä koulutuksen ja tuen tarpeesta päihdeperheilmiötä kohtaan. Opinnäytetyössä käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto hankittiin alkukesän 2006 aikana haastattelemalla neljää Kalliolan setlementin lastensuojeluyksikön työryhmää. Aineistonhankintamenetelmänä käytettiin ryhmäkeskusteluja, jotka etenivät valittujen teemojen mukaisesti. Lisäksi ryhmäläisten toimintaa ja aktiivisuutta havainnoitiin keskustelun aikana. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksesta saadut tulokset osoittavat, että Kalliolan vastaanotto- ja nuorisokodeissa ei pystytä tekemään perhetyötä riittävästi. Työntekijöiden koulutus päihde- ja perhetyöstä on vähäistä. Koulutuksenpuutetta suurempi ongelma kuitenkin tutkimuksen mukaan on resurssien vähäisyys. Perhe elämään -projektin mahdollistamaa tukea perhetyön tekemiseen haastateltavat pitävät erittäin tervetulleena lisänä. Haastateltavien mielestä päihdeperhetausta näkyy nuorissa selkeimmin vastuun kantamisena perheestä sekä lojaalisuutena vanhempia kohtaan. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että perhetyöstä on hyötyä sekä perheelle että sen jäsenille. Perhetyön tekemiseen sekä yhteistyöhön lastensuojelun ja päihdetyön välillä pitääkin pystyä lisäämään voimavaroja entistä enemmän. Resursseja lisäämällä saadaan sekä päihdeperhettä että yhteiskuntaa hyödyttäviä tuloksia. Tutkimalla aihetta lisää voidaan saada selville keinoja hyödylliseen työskentelyyn aiheeseen liittyen. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe on esimerkiksi päihdehuollon työntekijöiden näkemykset päihdeperheistä, perhetyöstä ja yhteistyöstä lastensuojeluun. Kiinnostavaa on myös tietää miten Perhe elämään -projekti pystyy vastaamaan haastattelemiemme työryhmien odotuksiin.

"Tää on just mun juttu" : yhteisöllinen päivä Maunulassa

Opinnäytetyönämme toteutimme yhteisöllisen päivän Helsingissä, Maunulan alueella, yhteistyössä alueen paikallisten toimijoiden verkoston, Maunulatiimin, sekä Haavikon opetus- ja aikuskasvatuskeskuksen kehitysvammaisten nuorten kanssa. Toimimme osana Yhdessä- hanketta, joka on vuonna 2005 käynnistynyt kehittämisprojekti. Hankkeen tavoitteena on luoda inklusiivinen toimintamalli Maunulan alueelle. Tavoitteenamme on rakentaa pysyvä toiminnallinen yhteistyön muoto Haavikon opetus- ja aikuiskasvatuskeskuksen ja Maunulan muiden toimijoiden välille sekä vakiinnuttaa alueelle yhteisöllisyyttä tukeva pysyvä inklusiivinen foorumi. Lisäksi haluamme osallistaa Haavikon opiskelijat tasavertaisina toimijoina yhteisen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tavoitteisiin pyrkiessämme käytimme luovaan toimintaan perustuvia työmenetelmiä.Toiminnallamme loimme edellytykset alueen yhteisöllisyyden kehittymiselle sekä puitteet erilaisten ihmisten kohtaamiselle. Sosiaalipedagogisista lähtökohdista tarkastellessa keskeisimpinä esiin nousivat: inkluusio, yhteisöllisyys, osallistuminen ja osallisuus, voimaantuminen sekä innostaminen. Opinnäytetyöprosessimme koostui yhteistyöstä Maunulatiimin kanssa, tapahtuman mainonnan ja tiedotuksen organisoinnista sekä oman toimintapisteen suunnittelusta ja toteutuksesta yhteistyössä Haavikon opiskelijoiden kanssa. Opinnäytetyömme huipentui toukokuussa Haavikon opiskelijoita osallistavaan viidakkoseikkailuun Leikkipuisto Maunulassa. Haavikon opiskelijat osallistuivat aktiivisina ja tasavertaisina toimijoina viidakkoseikkailun toteutukseen. Tapahtuma kokonaisuudessaan onnistui kiitettävästi luoden pohjan yhteisöllisen toiminnan järjestämiselle jatkossakin. Kehitysvammaisten nuorten esimerkillinen työskentely yhteisen toiminnan hyväksi vahvisti alueen inklusiivisemman asenneympäristön kehittymistä.

Giacomo Puccinin ooppera Tosca : kahden taltioinnin analyysi

Työssäni olen tutkinut kahta Puccinin Tosca-oopperasta tehtyä videotaltiointia, joista toinen on perinteinen lavaesitys ja toinen oopperasta toteutettu ohjattu filmatisointi autenttisilla paikoilla Roomassa. Työni tarkoituksena on perehtyä yksityiskohtaisemmin valittuun oopperaan ja analysoida kahta hyvin erityyppistä taltiointia. Laulupedagogin koulutuksessa perehdymme yleensä vain eri oopperoiden yksittäisiin aarioihin ja opiskelemme ensemblekoulutuksessa erillisiä osia oopperoista. Nämä ovat kuitenkin aina irrallisia osia suuremmasta kokonaisuudesta, tarinasta jonka tapahtumat nivoutuvat yhteen ja tarvitsevat toisiaan muodostaakseen yhtenäisen kokonaisuuden. Työssäni lähdin liikkeelle taustoittamalla oopperan syntyvaiheet ja historialliset taustat sekä luomalla yleiskatsauksen sen juoneen. Sen jälkeen analysoin, minkälaisia uusia ilmentymiä ja mahdollisuuksia oopperaan tuo se, kun perinteisestä lavataltioinnista irtaannutaan ja tehdään siitä filmatisoitu versio. Tarkemmin analysoitavaksi olen valinnut oopperasta muutamia kohtauksia. Pyrin analysoimaan kohtaukset pääroolien - Toscan, Cavaradossin ja Scarpian - valossa. Tallenteet ovat hyvin erilaisia. Kummassakin on sama musiikki ja käsikirjoitus, mutta taidemuotoina toinen edustaa perinteistä lavaesitystä teatterin keinoin. Tällä taltioinnilla ei ole mainittu ohjaajaa. Toinen on kuvattu autenttisilla paikoilla elokuvan keinoin. Yritän pohtia, tekevätkö ohjaajan käyttö ja elokuvan keinot oopperasta helpommin lähestyttävän. Lavataltioinnin ja ohjatun taltioinnin katsojakokemuksessa painottuvat hyvin erilaiset asiat. Lavataltioinnissa musiikilla on hallitseva rooli, kun taas ohjatussa taltioinnissa tarina kaikkine elementteineen nousee musiikin rinnalle ja lopputuloksena on katsojaan voimakkaasti vaikuttava kokonaistaideteos.

Taajuusmuuttajan vaihtaminen pakkaajarobottiin

Tässä sähkövoimatekniikan insinöörityössä on käsitelty taajuusmuuttajan vaihtamisprosessia. Työ on tehty Oy Sinebrychoff Ab:n Keravan tuotantolaitokselle täyttöosastolle 0.33 litran lasipullon pakkaajarobottiin. Työssä on aluksi todettu olevan kahdenlaisia taajuusmuuttajia: suoria ja välipiirillisiä. Tämän jälkeen on käsitelty taajuusmuuttajan rakennetta yleisesti tutustumalla taajuusmuuttajan neljään pääosaan: tasasuuntaajaan, välipiiriin, vaihtosuuntaajaan sekä ohjauspiirin. Lisäksi on tutustuttu erilaisiin taajuusmuuttajan ohjaus- ja säätötapoihin kuten skalaariohjaus ja -säätö, vektorisäätö sekä suoravääntömomenttisäätö. Työssä on lisäksi käsitelty taajuusmuuttajien käyttökohteita, tulevaisuutta sekä niiden hyötyjä teollisuudelle. Työssä on käsitelty myös Vaconin taajuusmuuttaja tuotesarjoja NXS, NXP sekä NXL ja vertailtu niiden eroja ja käyttökohteita. Lisäksi on käsitelty Vaconin ”All in One” -ohjelmasovelluspakettia, joka sisältää seitsemän erilaista ohjelmasovellusta: perussovellus, vakiosovellus, paikallis/kauko-ohjaussovellus, vakionopeussovellus, PID-säätösovellus, erikoiskäyttösovellus, pumppu- ja puhallinautomatiikkasovellus. Lisäksi on tutustuttu valitun taajuusmuuttajan lajimerkkiavaimeen eli käsitelty kirjainten ja numeroiden merkitystä taajuusmuuttajamallille. Taajuusmuuttajan vaihtamisosiossa käsitellään vaihtamisprosessia aloittaen vanhan SEW Eurodrive - taajuusmuuttajan irrottamisesta sekä ohjausarvojen mittaamisesta. Tämän jälkeen käsitellään uuden VACON NXS -taajuusmuuttajan asentamista sekä valitun sovel-lusohjelman parametrien asettamista moottorille sopivaksi. Lisäksi työssä on tutustuttu vaihdettavan taajuusmuuttajan käyttöympäristöön ja piirretty uudestaan taajuusmuuttaja-käytön piirikuvat CADS-ohjelmalla, jotta piirikaavioissa liittimien numeroinnit vastaisivat uuden taajuusmuuttajan liittimien numeroita. Työn lopussa on käsitelty työn etuja yritykselle ja linjan toimivuudelle. Lisäksi on laskettu työn kannattavuutta yritykselle sekä laskettu aika, jolloin taajuusmuuttaja maksaa itsensä takaisin.

Vapaa säestys viulupedagogisena mahdollisuutena

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää, miten vapaan säestyksen opetuksen sisällöt ja työtavat soveltuvat viulunsoiton opetukseen. Työ jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen kartoittaa musiikkioppilaitosjärjestelmän nykytilan kipukohtia ja siihen sekä sisältä- että ulkoapäin kohdistuvia muutospaineita. Monien aiheesta kirjoittaneiden mielestä musiikkioppilaitokset eivät ole reagoineet tarpeeksi viime vuosikymmenien aikana tapahtuneeseen nopeaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen muutokseen. Opiskelun tavoitteellisuus on johtanut ammattimuusikoiden ylikoulutukseen ja ajankohtaisena keskustelunaiheena onkin löytää keinoja, joilla opiskelijoille voitaisiin luoda edellytyksiä Opetusministeriön 2002 ja 2005 julkaisemien taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden mainitsemille "musiikin itsenäiselle ja elämänikäiselle harrastamiselle". Työn toinen osa käy läpi vapaan säestyksen historiaa ja sisältöjen kehitystä Suomessa ja esittää olettamuksen, että vapaata säestystä voisi ja tulisi opiskella myös muilla kuin harmonian tuottamiseen pystyvillä soittimilla. Nykyisellään vapaa säestys oppiaineena tarjoaa runsaan kokoelman keinoja kehittää luovia ja kuulonvaraisia soittotaitoja, jotka ovat olennaisia ilmaisun tapoja lasten ja nuorten omaehtoisessa musisoinnissa ja siksi tärkeä osa itsenäiseen elinikäiseen harrastuneisuuteen kannustamisessa. Vapaa säestys valmiina työkalupakkina voisi auttaa myös tällaiseen musisointiin tottumattomia soitonopettajia lähestymään aihetta oppilaidensa kanssa. Kolmannessa osassa esitellään Länsi-Helsingin musiikkiopistoon hankkeistettu, keväällä 2004 toteutettu opetuskokeilu, jossa käytännössä sovellettiin vapaan säestyksen sisältöjä ja työtapoja viuluryhmän opetukseen. Keskeisinä sisältöinä oli harmonisen ajattelun kehittäminen, improvisointi tunnelmien ja määrättyjen asteikkojen pohjalta, improvisointi 1600-luvun sointukulkujen päälle sekä kuulonvaraisesti opitun muokkaaminen omiksi sovituksiksi. Kokeilun heikkoutena oli sen lyhyys ja suppeus, mutta sen perusteella voi silti sanoa, että vapaa säestys voi hyvin toimia lähtökohtana viulistien opetukselle ja palvella hyvin monenlaisia tavoitteita. Ryhmäläiset kokivat kurssin antoisaksi ja mielekkääksi, vaikkakaan oppeja ei koettu voivan soveltaa normaaliin soittotuntiohjelmistoon. Jatkossa olisikin mielenkiintoista selvittää, miten vastaava opetus pitkällä tähtäimellä voisi nivoa yhteen teoria-aineita, perinteistä ohjelmistoa sekä niin kutsuttuja vapaita ja luovia soittotaitoja.

Ei jengii ilman svengii : lasten jousiorkesteriopas

Opinnäytetyömme koostuu kahdesta osasta, lasten jousiorkesterioppaasta ja opinnäytetyön sisältöä selittävästä raportista. Ei jengii ilman svengii on opas nuorille jousisoittajille, jotka ovat aloittamassa tai jo aloittaneet orkesterisoiton. Opas sisältää aloittelijaa auttavia vinkkejä sekä hyödyllistä tietoa kaikesta orkesteriin liittyvästä. Oppaan kymmenessä luvussa esitellään mm. mikä orkesteri on, orkesterin sisäinen hierarkia, ergonominen istuminen, mitä treeneissä tehdään, tavallisimmat nuottimerkinnät ja esiintymiseen liittyvät asiat. Oppaan lopussa on lisäksi sanasto mahdollisista oudoista sanoista ja orkesterin kultaiset säännöt, jotka tiivistävät oppaan opit kymmenessä iskulauseessa. Opas sisältää tekstin lisäksi havainnollista kuva-aineistoa. Raportissa esittelemme oppaan tekemisen prosessin. Kerromme miten oppaan aihe kiteytyi ja kenelle oppaamme on tarkoitettu. Arvioimme työprosessia ja työn aineistoa. Lisäksi raportoimme projektin, jossa esittelimme oppaan sisältöä lapsille. Opas on tarkoitettu lapsille luettavaksi mielellään vanhempien tai opettajan kanssa. Opasta voi myös hyödyntää orkesteriopetuksessa. Sen avulla orkesterityöskentelyn aloittaminen on helpompaa sekä ohjaajalle että lapsille. Tuloksena on nuoria orkesterietiketin tuntevia soittajia.

Vanhemmat pienen suzukisoittajan tukena : vanhemman tuen merkitys oppimisessa

Tämä opinnäytetyö käsittelee suzukimenetelmää ja siihen liittyvää vanhempainkoulutusta. Koska suzukimenetelmällä aloittavat lapset ovat alle kouluikäisiä, on vanhemman rooli soittoharrastuksen alussa merkittävä. Tämän takia vanhemmat osallistuvat vanhempainkoulutukseen, jossa he oppivat huilunsoiton perusteet ja perehtyvät suzukimenetelmään. Näin vanhemmat osaavat ohjata lasta kotiharjoittelussa. Etsin työssäni keinoja, joilla vanhempi pystyy auttamaan ja tukemaan lasta soittoharrastuksessa. Työ esittelee suzukimenetelmän perusteita ja vertaa sitä niin sanottuun perinteiseen menetelmään. Olen haastatellut kolmea huilusuzukiopettajaa ja kahta suzukiäitiä. Toinen näistä vanhemmista on oppilaani äiti. Olen seurannut tämän oppilaan kehitystä hänen ensimmäisen soittovuotensa ajan. Haastatteluissa tuli ilmi, että tärkein vanhemman tehtävä on tarjota lapselle kannnustava ja positiivinen oppimisympäristö. Tämä koskee sekä harjoitteluympäristöä että lapsen koko elinympäristöä. Vaikka suzukimenetelmä vaatii vanhemmalta sitoutumista, ei kumpikaan haastattelemistani vanhemmista tuntenut sitoutumista negatiivisena. Vanhempainkoulutus oli vanhemmista positiivinen kokemus ja lapsen auttaminen kotiharjoittelussa sujui koulutuksen vuoksi helpommin. Haastattelemani suzukiopettajat pitivät tärkeänä, että opettajalla on hyvä suhde lapsen vanhemman kanssa jo alusta asti. Näin ollen mahdolliset ongelmat on tulevaisuudessa helpompi käsitellä.

Ylistäkää kaikin soittimin Herraa! : jousiorkesterisovituksia hengellisistä lastenlauluista

Opinnäytetyöni koostuu neljän hengellisen lastenlaulun jousiorkesterisovituksista ja niiden tekoprosessin kuvauksesta. Työ sisältää tekstiosion lisäksi partituurit sekä stemmat. Työn tueksi haastattelin jousiorkesterien johtajia ja jousisoitinten opettajia selvittääkseni, millaisia sovituksia voin tehdä eri tasoisille soittajille ja minkälaisia työkaluja voin käyttää. Valitsin laulut käyttäen lähteenä muun muassa Lasten virsikirjaa. Sovitustyön lähtökohtana olivat laulujen melodiat, joista tein jousiorkesterille istuvia sovituksia. Partituuri on viisiääninen (kolme viulua, sello ja kontrabasso). Jokaisesta lastenlaulusta on yksi helpohko sovitus, joka on tarkoitettu 1-2 vuotta soittaneille sekä yksi sovitus edistyneemmille soittajille. Sovitusten toivon olevan hyödyksi etenkin kristillisten koulujen, kristillisten musiikkiopistojen ja seurakuntien käytössä.

Partituurista oopperaksi : laulajan työvälineet

Partituurista oopperaksi on tutkielma laulajan työprosessista ja sen hallinnan keinoista. Tämä kirjallinen opinnäytetyö perustuu muistiinpanoihin ja kokemuksiin Dorabellan roolin työstämisestä W. A. Mozartin oopperassa Cosı̀ fan tutte. Lisäksi työ perustuu kirjallisuuslähteisiin ja erityisesti aikaisemman opinnäytetyöni tuloksiin Näyttelijäntyö esittävän säveltaiteen palveluksessa (Mäkelä 2005). Laulajan työ voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, jotka ovat taustatyö, näyttämötyö ja esiintyminen. Ne voidaan edelleen jakaa erilaisiin elementteihin, kuten musiikin ja roolin analyysi, ohjaaja, kapellimestari, yleisö jne. Työn tarkoituksena oli selvittää, mitä laulaja tarvitsee kokonaisvaltaisen esityksen rakentamiseksi ja millaisin välinein hän voi pureutua erilaisten elementtien hallintaan. Toisin sanoen tarkoituksena oli koota jonkinlainen työkalusarja laulajan työprosessia varten, jota voi tarpeen mukaan täydentää ja karsia. Laulajan työn oppiminen perustuu hyvän vokaalitekniikan työstämiseen. Silti laulajan työ ei ole pelkästään vokaalitekniikkaa, vaan se on monimuotoinen työprosessi, jolle laulutekniikka muodostaa työskentelyn perustan. Prosessiin kuuluvat elementit vaikuttavat tähän perustaan. Keskeinen tutkimusongelma oli analysoida keinoja eli välineitä, joiden avulla elementtejä voidaan hallita laulajan työssä. Tämä opinnäytetyö tarjoaa esimerkkejä ja vihjeitä mm. musiikin, tarinan taustan ja roolin analysoimiseksi sekä yleisön impulssien hyödyntämiseksi. Työtä voi käyttää joko laulajan työprosessin kuvauksena, esimerkkinä eräästä laulajan työhön soveltuvasta työkalusarjasta tai sieltä voi poimia yksittäisiä välineitä tarpeen mukaan. Parhaimmillaan työ voi tarjota hyödyllistä informaatiota mm. laulajille, laulunopiskelijoille ja laulunopettajille työprosessin kokonaisvaltaisuudesta.