Development of a new flexor tendon repair technique performed with bioabsorbable poly-L/D-lactide (PLDLA) suture

Sormen koukistajajännevamman korjauksen jälkeisen aktiivisen mobilisaation on todettu johtavan parempaan toiminnalliseen lopputulokseen kuin nykyisin yleisesti käytetyn dynaamisen mobilisaation. Aktiivisen mobilisaation ongelma on jännekorjauksen pettämisriskin lisääntyminen nykyisten ommeltekniikoiden riittämättömän vahvuuden vuoksi. Jännekorjauksen lujuutta on parannettu kehittämällä monisäieommeltekniikoita, joissa jänteeseen tehdään useita rinnakkaisia ydinompeleita. Niiden kliinistä käyttöä rajoittaa kuitenkin monimutkainen ja aikaa vievä tekninen suoritus. Käden koukistajajännekorjauksessa käytetään yleisesti sulamattomia ommelmateriaaleja. Nykyiset käytössä olevat biohajoavat langat heikkenevät liian nopeasti jänteen paranemiseen nähden. Biohajoavan laktidistereokopolymeeri (PLDLA) 96/4 – langan vetolujuuden puoliintumisajan sekä kudosominaisuuksien on aiemmin todettu soveltuvan koukistajajännekorjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää välittömän aktiivisen mobilisaation kestävä ja toteutukseltaan yksinkertainen käden koukistajajännekorjausmenetelmä biohajoavaa PLDLA 96/4 –materiaalia käyttäen. Tutkimuksessa analysoitiin viiden eri yleisesti käytetyn koukistajajänneompeleen biomekaanisia ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa ydinompeleen rakenteellisten ominaisuuksien – 1) säikeiden (lankojen) lukumäärän, 2) langan paksuuden ja 3) ompeleen konfiguraation – vaikutuksen selvittämiseksi jännekorjauksen pettämiseen ja vahvuuteen. Jännekorjausten näkyvän avautumisen todettiin alkavan perifeerisen ompeleen pettäessä voima-venymäkäyrän myötöpisteessä. Ydinompeleen lankojen lukumäärän lisääminen paransi ompeleen pitokykyä jänteessä ja suurensi korjauksen myötövoimaa. Sen sijaan paksumman (vahvemman) langan käyttäminen tai ompeleen konfiguraatio eivät vaikuttaneet myötövoimaan. Tulosten perusteella tutkittiin mahdollisuuksia lisätä ompeleen pitokykyä jänteestä yksinkertaisella monisäieompeleella, jossa ydinommel tehtiin kolmen säikeen polyesterilangalla tai nauhamaisen rakenteen omaavalla kolmen säikeen polyesterilangalla. Nauhamainen rakenne lisäsi merkitsevästi ompeleen pitokykyä jänteessä parantaen myötövoimaa sekä maksimivoimaa. Korjauksen vahvuus ylitti aktiivisen mobilisaation jännekorjaukseen kohdistaman kuormitustason. PLDLA 96/4 –langan soveltuvuutta koukistajajännekorjaukseen selvitettiin tutkimalla langan biomekaanisia ominaisuuksia ja solmujen pito-ominaisuuksia staattisessa vetolujuustestauksessa verrattuna yleisimmin jännekorjauksessa käytettävään punottuun polyesterilankaan (Ticron®). PLDLA –langan todettiin soveltuvan hyvin koukistajajännekorjaukseen, sillä se on polyesterilankaa venymättömämpi ja solmujen pitävyys on parempi. Viimeisessä vaiheessa tutkittiin PLDLA 96/4 –langasta valmistetulla kolmisäikeisellä, nauhamaisella jännekorjausvälineellä tehdyn jännekorjauksen kestävyyttä staattisessa vetolujuustestauksessa sekä syklisessä kuormituksessa, joka simuloi staattista testausta paremmin mobilisaation toistuvaa kuormitusta. PLDLA-korjauksen vahvuus ylitti sekä staattisessa että syklisessä kuormituksessa aktiivisen mobilisaation edellyttämän vahvuuden. Nauhamaista litteää ommelmateriaalia ei aiemmin ole tutkittu tai käytetty käden koukistajajännekorjauksessa. Tässä tutkimuksessa ommelmateriaalin nauhamainen rakenne paransi merkitsevästi jännekorjauksen vahvuutta, minkä arvioidaan johtuvan lisääntyneestä kontaktipinnasta jänteen ja ommelmateriaalin välillä estäen ompeleen läpileikkautumista jänteessä. Tutkimuksessa biohajoavasta PLDLA –materiaalista valmistetulla rakenteeltaan nauhamaisella kolmisäikeisellä langalla tehdyn jännekorjauksen vahvuus saavutti aktiivisen mobilisaation edellyttämän tason. Lisäksi uusi menetelmä on helppokäyttöinen ja sillä vältetään perinteisten monisäieompeleiden tekniseen suoritukseen liittyvät ongelmat.

Studies on the biosynthesis of β-n-oxalyl-l-α,β-diaminopropionic acid, the Lathyrus sativus neurotoxin

The biosynthesis of β-N-oxalyl-l-α,β-diaminopropionic acid (ODAP), HOOC· CO·NH·CH2·CH(NH2·COOH is of interest, since this neurotoxin has been isolated from the seeds of Lathyrus sativus, the consumption of which causes the disease neurolathyrism in humans. The concentration of this non-protein amino acid in the seeds increases on germination. When the seeds are germinated in the presence of [14C2]- oxalic acid, the isolated ODAP is labelled exclusively in the oxalyl moiety. An oxalyl- CoA synthetase requiring the obligatory presence of ATP, CoA and Mg2+ can be demonstrated in crude extracts of the seedlings. When l-α,β-diaminopropionic acid is incubated with the enzyme in the presence of the components for oxalyl activation, net formation of ODAP can be shown. The enzymic reaction is specific to the β-amino group of l-α,β-diaminopropionic acidm and the higher homologues like α,γ-diaminobutyric acid, ornithine and lysine are inactive in this system. ODAP is not formed with α,β-diaminopropionic acid when the enzyme extract is prepared from Pisum sativum although oxalyl-CoA formation can be demonstrated.

The Isolation and Characterization of β-N-Oxalyl-L-α,β-Diaminopropionic Acid: A Neurotoxin from the Seeds of Lathyrus sativus

A neurotoxic compound has been isolated from the seeds of Lathyrus sativus in 0.5% yield and characterized as β-N-oxalyl-L-α,β-diaminopropionic acid. The compound is highly acidic in character and forms oxalic acid and diaminopropionic acid on acid hydrolysis. The compound has a specific rotation of -36.9° and has apparent pK values in the order of 1.95, 2.95, and 9.25, corresponding to the two carboxyl and one amino functions, respectively. The compound has been synthesized by reacting an aqueous methanolic solution of the copper complex of L-α,β-diaminopropionic acid prepared at pH 4.5-5.0 with dimethyl oxalate under controlled pH conditions and isolating the compound by chromatography on a Dowex 50-H+ column after precipitating the copper. The compound induced severe neurological symptoms in day-old chicks at the level of 20 mg/chick, but not in rats or mice. It also inhibited the growth of several microorganisms and of the insect larva Corcyra cephalonica Staint. L-Homoarginine had no neural action in chicks. It is suggested that the neurotoxic compound is species specific in its action and may be related to "neurolathyrism" associated with the human consumption of L. sativus seeds.

Biosynthesis of β-N-oxalyl-l-α,β-diaminopropionic acid, the lathyrus sativus neurotoxin

The biosynthesis of β-N-oxalyl-l-α,β-diaminopropionic acid (ODAP) the Lathyrus sativus neurotoxin has been found to follow the scheme depicted below: {A figure is presented}. The first reaction is catalysed by oxalyl-CoA synthetase which has properties similar to that of the enzyme in peas. The second reaction is catalysed by another enzyme which is specific to L. sativus and is designated as oxalyl-CoA-α,β-diaminopropionic acid oxalyl transferase. The enzymes have been purified by about 60-fold and their properties studied. A partial resolution of the two enzyme activities has been achieved using CM-sephadex columns.

Crystal structure of L-lysyl-L-glutamic acid dihydrate

L-Lysyl-L-glutamic acid dihydrate, C11N3O5H21·2H2O, crystallizes in the monoclinic space group P21 with a = 12.474(2), b = 5.020(1), c = 13.157(2) Å, β= 114.69(1)° and Z = 2. The crystal structure was solved by direct methods and refined to an R value of 0.037 using full matrix least-squares method. The molecule exists as a double zwitterion with both the amino and carboxyl groups ionised. The peptide has a folded conformation with its Lys residue trans and Glu residue gauche−gauche+. The side chains of the Lys and Glu residues correspond to all trans and folded (g−g−g−) conformations respectively. The terminal carboxyl group forms hydrogen bonds with the ξ-amino group of the lysine side chain. The head-to-tail interaction often seen in peptide crystals is absent in the present structure. In the extended crystal structure water molecules form channels along the b direction and are enclosed within helically arranged hydrogen bonds formed by the lysine side chain and the peptide backbone.

Structure of L-Arginyl-L-aspartie Acid Dihydrate

C~0H~gN5Os.2H20, Mr=325.32, monoclinic,P2~, a = 12.029 (2), b=4.904 (2), c=13.215 (2) A, fl= 107.68 (2) ° , F= 743 (1) A 3, Z= 2,D m = 1-45, D x = 1.45 Mg m -3, Cu Ka, 2 = 1.54184 A,fl= 1.01mm -1, F(000)=348, T=293K. The final R value for 1277 observed reflections 110 >_ 3tr(Io)l is 0.031. The dipeptide exists as a zwitterion. The arginyl side-chain conformation is similar to that found in arginyl-glutamic acid [Pandit, Seshadri & Viswamitra (1983). Acta Cryst. C39, 1669-16721. The guanidyl group forms a pair of hydrogen bonds with oxygen atoms of the backbone carboxyl group. The crystal structure is also stabilized by -bonding interactions involving both water molecules.

Enantiodivergent Formal Total Synthesis of Aspercyclide C from L-(+)-Tartaric Acid

The enantiodivergent formal syntheses of both enantiomers of aspercyclide C is accomplished. Starting from L-(+)-tartaric acid, the key protected allylic alcohol, (3R,4R)-4-(methoxy-methoxy) non-1-en-3-ol is prepared, and is then elaborated into both enantiomers of 3-(4-methoxybenzyl)oxy]non-1-en-4-ol via Mitsunobu inversion. Esterification with a known biaryl acid, followed by ring-closing metathesis and deprotection completes the syntheses.

Hydrogen-Bond-Directed Nonlinear-Optical Organic Materials - Evidence For The Control Of 2nd-Harmonic Generation Activities From The X-Ray Crystal-Structures Of The Complexes Of L-Tartaric Acid With M-Anisidine and P-Toluidine

Several substituted anilines were converted to binary salts with L-tartaric acid. Second harmonic generation (SHG) activities of these salts were determined. The crystal packing in two structures, (i) m-anisidinium-L-tartrate monohydrate (i) and (ii) p-toluidinium-L-tartrate (2), studied using X-ray diffraction demonstrates that extensive hydrogen bonding steers the components into a framework which has a direct bearing on the SHG activity

Enantiodivergent total synthesis of microcarpalide from L-tartaric acid

Stereoselective approach for the synthesis of both enantiomers of bio-active decanolactone microcarpalide is described from L-tartaric acid. The synthesis of the key intermediates en route to the natural product is achieved from L-tartaric acid involving the elaboration of gamma-hydroxy amide derived from tartaric acid and ring opening of an epoxide derived from tartaric acid. (C) 2011 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Laser damage threshold studies on urea L-malic acid: A nonlinear optical crystal

A detailed study of surface laser damage performed on a nonlinear optical crystal, urea L-malic acid, using 7 ns laser pulses at 10 Hz repetition rate from a Q-switched Nd:YAG laser at wavelengths of 532 and 1064 nm is reported. The single shot and multiple shot surface laser damage threshold values are determined to be 26.64±0.19 and 20.60±0.36 GW cm−2 at 1064 nm and 18.44±0.31 and 7.52±0.22 GW cm−2 at 532 nm laser radiation, respectively. The laser damage anisotropy is consistent with the Vickers mechanical hardness measurement performed along three crystallographic directions. The Knoop polar plot also reflects the damage morphology. Our investigation reveals a direct correlation between the laser damage profile and hardness anisotropy. Thermal breakdown of the crystal is identified as the possible mechanism of laser induced surface damage.