Influence d'une hospitalisation prénatale sur les facteurs de stress

But. - Investiguer l'influence d'une hospitalisation prénatale précédant une naissance préma¬turée sur les facteurs de stress parentaux et la relation parent-enfant lors de l'hospitalisation en néonatologie ainsi que sur les symptômes de stress post-traumatique parentaux. Population et méthodes. - Population : 51 enfants prématurés et 25 enfants nés à terme (groupe témoin). Quatre groupes : groupe témoin, prématurés sans hospitalisation prénatale, prématu¬rés avec hospitalisation courte (< 8 jours) et prématurés avec hospitalisation longue (> 8 jours). Instruments: le Parental Stressor Scale: Neonatal Intensive Care Unit (PSS: NICU, Miles et al., 1993 [14]) et le Perinatal PTSD Questionnaire (PPQ, Quinnell et Hynan, 1999 [16]). Résultats. -En cas d'hospitalisation prénatale, les parents se disent plus stressés par l'environnement du bébé en néonatologie. Les mères avec une hospitalisation prénatale courte (< 8 jours) se différencient significativement du groupe témoin par plus de symptômes de stress post-traumatique. Les parents présentant plus de symptômes post-traumatiques décrivent la relation avec leur bébé en néonatologie comme significativement plus difficile. Conclusion. - Cette étude indique l'attention à apporter aux patientes hospitalisées brièvement en prénatal (< 8 jours). Il s'agit d'un groupe plus à risque de présenter des symptômes de stress post-traumatique qui peuvent engendrer des troubles dans la relation à l'enfant.

Drug targeting strategies for photodynamic therapy.

In human pathologies, therapeutic treatments are often limited by the lack of selectivity of drugs and their elevated effective concentrations. Targeting these agents to a defined tissue could enhance their selectivity and then diminish their side effects when compared to drugs that accumulate in the entire body. Targeting could also improve treatment efficiency by allowing a localized high concentration of the agents. Based on the different behaviors and patterns of expression between diseased and normal cells, strategies for targeting can be explored. For example, receptors, proteases or trans-membrane carriers could be different or differently expressed. Many therapeutic procedures rely on this fact, including photodynamic therapy (PDT). PDT is already used in the treatment of some cancers, of inflammatory diseases and others diseases such as age-related macular degeneration or acne. PDT relies on the activation of a photosensitizer (PS) by visible light which results in the production of cytotoxic reactive oxygen species. In PDT, the general distribution of PS to the whole body leads to generalized photosensitization and poor acceptance of treatments by patients. One way to avoid these effects is to improve the targeting of PSs to diseased tissues using modification of PS with peptides or proteins that will target specific receptors or enzymes. PSs could also be functionalized with non-proteic ligands such as organometalics to achieve targeted and/or combined therapies. Alternatively, PSs could be encapsulated in nanoparticles bearing targeting agents which will decrease concentration of free circulating PS and improve photodynamic efficiency. These different approaches will be discussed in the present review with an emphasis on the use of peptides and proteins.

Primary Sjögren's syndrome (SS) and malignant lymphoma. A retrospective cohort study of 55 patients with SS.

The aim of this study was to assess the prevalence of malignant lymphomas in patients with long-standing primary Sjögren's syndrome (pSS). We retrospectively studied a cohort of 55 patients with pSS over a mean follow-up period of 12 years. Five patients (9%) developed malignant lymphoma. The interval between the diagnoses of SS and lymphoma ranged from four to 12 years (mean = 6.5 years). The lymphoma arose in the lymph nodes in two cases, the parotid gland in one case, the lacrimal gland in one case, and the lung in one case. All five cases were B-cell low-grade lymphomas. Among our SS patients, those with extraglandular manifestations and/or a mixed cryoglobulin were at increased risk for lymphoma development. Secondary lymphoma carried a poor prognosis in our study. Three of the six SS patients who died during the follow-up period had lymphoma.

Abatacept improves health-related quality of life, pain, sleep quality, and daily participation in subjects with juvenile idiopathic arthritis.

OBJECTIVE: To assess health-related quality of life (HRQOL) in abatacept-treated children/adolescents with juvenile idiopathic arthritis (JIA). METHODS: In this phase III, double-blind, placebo-controlled trial, subjects with active polyarticular course JIA and an inadequate response/intolerance to ≥1 disease-modifying antirheumatic drug (including biologics) received abatacept 10 mg/kg plus methotrexate (MTX) during the 4-month open-label period (period A). Subjects achieving the American College of Rheumatology Pediatric 30 criteria for improvement (defined "responders") were randomized to abatacept or placebo (plus MTX) in the 6-month double-blind withdrawal period (period B). HRQOL assessments included 15 Child Health Questionnaire (CHQ) health concepts plus the physical (PhS) and psychosocial summary scores (PsS), pain (100-mm visual analog scale), the Children's Sleep Habits Questionnaire, and a daily activity participation questionnaire. RESULTS: A total of 190 subjects from period A and 122 from period B were eligible for analysis. In period A, there were substantial improvements across all of the CHQ domains (greatest improvement was in pain/discomfort) and the PhS (8.3 units) and PsS (4.3 units) with abatacept. At the end of period B, abatacept-treated subjects had greater improvements versus placebo in all domains (except behavior) and both summary scores. Similar improvement patterns were seen with pain and sleep. For participation in daily activities, an additional 2.6 school days/month and 2.3 parents' usual activity days/month were gained in period A responders with abatacept, and further gains were made in period B (1.9 versus 0.9 [P = 0.033] and 0.2 versus -1.3 [P = 0.109] school days/month and parents' usual activity days/month, respectively, in abatacept- versus placebo-treated subjects). CONCLUSION: Improvements in HRQOL were observed with abatacept, providing real-life tangible benefits to children with JIA and their parents/caregivers.

Mineralogical alteration of artificial meteorites during atmospheric entry. The STONE-5 experiment

The generic concept of the artificial meteorite experiment STONE is to fix rock samples bearing microorganisms on the heat shield of a recoverable space capsule and to study their modifications during atmospheric re-entry. The STONE-5 experiment was performed mainly to answer astrobiological questions. The rock samples mounted on the heat shield were used (i) as a carrier for microorganisms and (ii) as internal control to verify whether physical conditions during atmospheric re-entry were comparable to those experienced by "real" meteorites. Samples of dolerite (an igneous rock), sandstone (a sedimentary rock), and gneiss impactite from Haughton Crater carrying endolithic cyanobacteria were fixed to the heat shield of the unmanned recoverable capsule FOTON-M2. Holes drilled on the back side of each rock sample were loaded with bacterial and fungal spores and with dried vegetative cryptoendoliths. The front of the gneissic sample was also soaked with cryptoendoliths. <p>The mineralogical differences between pre- and post-flight samples are detailed. Despite intense ablation resulting in deeply eroded samples, all rocks in part survived atmospheric re-entry. Temperatures attained during re-entry were high enough to melt dolerite, silica, and the gneiss impactite sample. The formation of fusion crusts in STONE-5 was a real novelty and strengthens the link with real meteorites. The exposed part of the dolerite is covered by a fusion crust consisting of silicate glass formed from the rock sample with an admixture of holder material (silica). Compositionally, the fusion crust varies from silica-rich areas (undissolved silica fibres of the holder material) to areas whose composition is "basaltic". Likewise, the fusion crust on the exposed gneiss surface was formed from gneiss with an admixture of holder material. The corresponding composition of the fusion crust varies from silica-rich areas to areas with "gneiss" composition (main component potassium-rich feldspar). The sandstone sample was retrieved intact and did not develop a fusion crust. Thermal decomposition of the calcite matrix followed by disintegration and liberation of the silicate grains prevented the formation of a melt.</p> <p>Furthermore, the non-exposed surface of all samples experienced strong thermal alterations. Hot gases released during ablation pervaded the empty space between sample and sample holder leading to intense local heating. The intense heating below the protective sample holder led to surface melting of the dolerite rock and to the formation of calcium-silicate rims on quartz grains in the sandstone sample. (c) 2008 Elsevier Ltd. All rights reserved.</p>

Vortex-putken ominaisuudetkuivaussovellutuksessa

Työssä tarkastellaan vortex-putken soveltuvuutta kostean ilman kuivatukseen ja vapautuvan latenttilämmön hyödyntämiseen. Soveltuvuutta arvioidaan veden ja ilman massataseita hyväksi käyttäen ja stationaarisen systeemin energiataseen avulla. Työn mittauksia varten rakennettiin koelaitteisto, jonka avulla mitattiin miten lämpötilaerot kuumassa ja kylmässä päässä käyttäytyivät mitattaessa kuivalla ilmalla ja ilmalla, jota oli kostutettu. Mitattavia suureita olivat syöttöpaine- ja lämpötila, lämpötilat kuumassa ja kylmässä päässä, kuuman pään paine ja tilavuusvirta tai virtausnopeus ja kuuman pään suhteellinen kosteus. Mittaustulosten avulla laskettiin lämpötilan muutokset kummassakin päässä ja verrattiin kuivan ja kostean ilman mittauksien tuloksia toisiinsa. Lisäksi laskettiin tiivistyneen veden määrä ja veden ja ilman massavirrat molemmissa päissä. Näin voitiin laskea tiivistymisessä vapautuva energia ja tarkastella mihin se siirtyy. Tulosten perusteella vortex-putki soveltuu hyvin huonosti ilman kuivatukseen. Tiivistyneen veden määrä ja sitä kautta tiivistymisessä vapautunut energia, olivat pieniä. Suurin osa kosteudesta meni kuuman pään virtauksen mukana. Tiivistymisessä vapautunut energia siirtyi kylmään päähän.

Hiomon AI-järjestelmän toimivuuden arviointi

Työn tavoitteena oli uudentyyppisen hiontaprosessin ohjausjärjestelmän kehittäminen ja testaaminen UPM-Kymmene Kaukaan hiomossa. Uuden ohjausjärjestelmän perusajatuksena oli pitää yksittäistä hiomakiveä jatkuvasti optimaalisessa toimintapisteessä, ja hiomon kaikilla koneilla pyrittiin samaan kivenalusmassan laatuun. Uutta ohjaustapaa kutsuttiin Optimum operating point -strategiaksi (OOPS). Hiomakiven pitäminen optimaalisessa toimintapisteessä tapahtui pääosin vesiteräyskäsittelyllä, jonka intensiteettiä ohjasi asiantuntijajärjestelmä (AI-järjestelmä). Lisäksi testattiin ohjelmoidun anturan nopeussäädön vaikutusta hiomakoneen resurssien käyttöön. AI-järjestelmä päätteli vesiteräyskäsittelyn tarpeellisuuden CSF-mallin ja hiomakoneen resurssien perusteella. Seurannasta saatujen tulosten perusteella AI-järjestelmän käyttöönotto vesiteräyskäsittelyssä paransi tuotannon ja massan laadun tasaisuutta. Hiomakoneiden resurssien havaittiin pienenevän puunsyöttölinjan mukaisesti. Paksummat pöllit kerääntyvät linjan päähän, jolloin varsinkin hydrauliikkapaineiden tarve lisääntyy linjan päässä olevilla hiomakoneilla. Hiomakoneen resurssit saatiin paremmin käyttöön kuormittamalla konetta ohjelmoidulla anturan nopeussäädöllä (ONS) kuin vakioidulla anturan nopeussäädöllä (VNS). Kuitenkin hydraulipaineresurssien puutteellisuus rajoitti koeajon aikana ONS:n toimintaa. Resursseja ei optimoitu koeajon aikana, koska kiven pinnan haluttiin pysyvän mahdollisimman stabiilina. Kivelle ei suoritettu mekaanista käsittelyä, vaikka kivenpinnan massan kuljetuskapasiteetin havaittiin olevan huono. AI-järjestelmä otettiin ohjaamaan vesiteräyskäsittelyä vasta ONS - VNS -koeajon jälkeen. Mekaanisen rullateräyksen jälkeen massan ominaisuudet muuttuivat, koska kiven pinnan terävät särmät katkoivat kuituja alentaen massan sitoutumiskykyä. Heti rullakäsittelyn jälkeen mitattu CSF saattoi jopa alentua huomattavasti, mutta AI-järjestelmän laskema CSF nousi selvästi indikoiden energian ominaiskulutuksen (EOK) laskua. Muutaman päivän hionnan jälkeen mitattu ja laskettu CSF saavuttivat saman tason.

Partnering in the International Marketplace: The Role of Culture for Trust Development in Multicultural Partnerships

Tutkimuksen tarkoitus oli kasvattaa tietämystä kultuurin vaikutuksesta luottamuksen rakentamiseen monikulttuurisissa partnerisuhteissa. Kulttuurin oletettiin aiheuttavan hankaluuksia pitkäaikaisen suhteen luomisessa, etenkin luottamuksen ollessa kyseessä, sillä kulttuurit ja tavat olivat erilaisia toimittajan ja asiakkaan päässä. Tutkimus käsitteli johtajan nakökulmaa: mikä oli johtajien mielestä kriittistä luottamuksen ja yhteistyön onnistumiselle. Empiirinen osa suoritettiin UPM-Kymmenellä ja sen kolme partneria valittiin case-esimerkeiksi. Tutkimus keskittyi ostaja-myyjä –suhteeseen. Materiaali kerättiin case-asiakkaista vastuussa olevia myyntijohtajia haastattelemalla. Tulos oli, että johtajille tärkeintä yhteistyössä olivat samanlaiset organisaatiokulttuurit sekä normit. Kansallisella kulttuurilla oli merkittävä vaikutus suhteen alussa sekä liikeasioiden mennessä huonosti. Luottamuksen havaitseminen eri kultuurien välillä todettiin vaikeaksi. Eri arvot, viestintätyylit, jopa kieli joissain tapauksissa vaikeuttivat luottamuksen rakentamista. Luottamus oli erilaista maasta riippuen, sen tyyli ja määrä vaihteli.

Polygenic determinants of white matter volume derived from GWAS lack reproducibility in a replicate sample

A recent publication reported an exciting polygenic effect of schizophrenia (SCZ) risk variants, identified by a large genome-wide association study (GWAS), on total brain and white matter volumes in schizophrenic patients and, even more prominently, in healthy subjects. The aim of the present work was to replicate and then potentially extend these findings. According to the original publication, polygenic risk scores using single nucleotide polymorphism (SNP) information of SCZ GWAS (polygenic SCZ risk scores; PSS) were calculated in 122 healthy subjects, enrolled in a structural magnetic resonance imaging (MRI) study. These scores were computed based on P-values and odds ratios available through the Psychiatric GWAS Consortium. In addition, polygenic white matter scores (PWM) were calculated, using the respective SNP subset in the original publication. None of the polygenic scores, either PSS or PWM, were found to be associated with total brain, white matter or gray matter volume in our replicate sample. Minor differences between the original and the present study that might have contributed to lack of reproducibility (but unlikely explain it fully), are number of subjects, ethnicity, age distribution, array technology, SNP imputation quality and MRI scanner type. In contrast to the original publication, our results do not reveal the slightest signal of association of the described sets of GWAS-identified SCZ risk variants with brain volumes in adults. Caution is indicated in interpreting studies building on polygenic risk scores without replication sample.

Preparação e caracterização óptica de filmes de poli(estireno sulfonados) dopados com neodímio

In this work we describe the processing of poly(styrene sulphonate) films (PSS) doped with neodymium (Nd). Optical density measurements in the UV-Vis-NIR region show the typical bands observed for neodymium chloride (NdCl3) in solution. In the case of films, the intensity ratio between the peaks at 800 nm (4I9/2 -> 4F5/2 + ²H7/2) and 580 nm (4I9/2 -> 4G5/2 + ²G7/2) is equal to 0.83. Infrared spectra present an enhancement in the absorption region of aromatic rings. Site selective luminescence spectroscopy shows that the incorporation of Nd introduces a hipsochromic shift and a line shape definition in UV luminescence compared to PSS film, decreasing the interaction between aromatic groups. In addition, the film exhibits an intense radiative transition at 1061 nm (4F3/2->4I11/2), comparable to the one present in crystalline materials doped with Nd.

Síntese de poliestireno sulfonado para aplicações no tratamento de água produzido a partir de copos e bandejas descartadas de poliestireno

In the present paper, the use of poly(styrene sulfonate) (PSS), produced from discarded polystyrene materials through heterogeneous and homogeneous processes, was investigated. The use of PSS for water treatment, using a kaolin suspension as wastewater model, reduced water turbidity for all the employed materials when compared to the blank analysis, without PSS. The most efficient polyelectrolyte was PSS cups obtained by homogeneous route. The same behavior was observed for real system. The homogeneous PSS cups showed a balance between a moderate molecular weight and high anionic character that improved flocks formation and water removal turbidity.

Galvaanisen erotuksen toteuttaminen tasavirtasähkönjakelun asiakaspäätelaitteessa

Suomessa sähkönjakeluverkon pääasialliset jännitetasot ovat 20 kV ja 400 V. 20 kV jännitetasolla sähkö viedään lähelle kuluttajia ja muunnetaan pienemmäksi lähellä asiakkaita. Haittapuolena on se, että 20 kV avojohtosähkönsiirtoverkko on hyvin vika-altis ja usein yhden haaran vikaantuessa monta muutakin jää ilman sähköä. Lisäksi hintavien ja suurien jakelumuuntajien määrä on suuri. Vaihtoehtona on toteuttaa osa sähkönjakelusta tasajännitteellä, jolloin tehollinen pienjännite olisi 400 V:a suurempi. Tällöin sähköä voitaisiin siirtää pidempiä matkoja ilman, että asiakaskohtaisia tai muutaman asiakkaan kattavia 20 kV siirtolinjoja tarvitsisi käyttää. Tämä edellyttää vaihtosuuntauksen toteuttamista kuluttajan päässä. Tässä työssä esiteltävällä 1 kVA:n tehoisella vaihtosuuntaajalla muodostetaan tasasähköjakeluverkosta saatavasta 750 V tasasähköstä yksivaiheista (230 VRMS, 50 Hz) verkkojännitettä. Laite on suunniteltu toteuttamaan galvaaninen erotus mahdollisimman hyvällä hyötysuhteella. Suurtaajuusmuuntajan mitoitus mahdollisimman hyvälle hyötysuhteelle on haastava tehtävä, koska vaatimuksia sille asettavat sekä syöttävä resonanssikonvertteri että syötettävä syklokonvertteri. Mitoituksessa on pyrittävä löytämään mahdollisimman hyvä hyötysuhde kustannusten ja toteutettavuuden suhteen.

Pinta-aluksen kyky havaita kohti ammuttu meritorjuntaohjus

Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja se tuottaa suuntaa antavat arvot pinta-aluksen kyvylle havaita kohti ammuttu meritorjuntaohjus aluksen S -alueen valvontatutkalla sekä kohti ammutun meritorjuntaohjuksen Ku -alueen hakeutumistutka aluksen ESM –järjestelmällä. Tutkimusongelmien perusteella on laadittu kirjallisuusselvitys, jossa on määritetty pintaaluksen, sen sensoreiden sekä meritorjuntaohjuksen ja sen hakeutumistutkan geneeriset ominaisuudet. Sen jälkeen on skenaarioanalyysin avulla määritetty tutkittavat skenaariot ja niiden matemaattinen arviointitapa. Matemaattisessa arvioinnissa on käytetty kirjallisuusselvityksen avulla saatuja laskenta-arvoja järjestelmien parametreille ja skenaarioiden muuttujille. Tutkimus on pidetty tietoturvaluokitukseltaan julkisena käyttämällä arvioinnissa geneerisiä arvoja. Kohti ammutun meritorjuntaohjuksen havaitseminen riippuu ensisijaisesti ohjuksen lentokorkeudesta ja ajankohdasta, jolloin se käynnistää hakeutumistutkansa maalin etsintää ja siihen lukittumista varten. Ohjus lähestyy maalia matalalla lentäen, jolloin se ei ole havaittavissa pinta-aluksen valvontatutkalla. Matkalentovaiheen aikana ohjuksen hakeutumistutka on sammutettu eikä sitä kyetä havaitsemaan. Ohjus nousee 30 - 40 kilometrin etäisyydellä maalista tutkahorisontin yläpuolelle, jolloin se on havaittavissa pinta-aluksen valvontatutkalla. Samalla ohjus käynnistää hakeutumistutkansa, joka puolestaan havaitaan aluksen ESM – järjestelmällä. Aliääniohjukset voivat suorittaa maalihaun ja lukituksen jopa 20 kilometrin päässä maalista. Lukituttuaan maaliin, laskeutuu ohjus noin viiden metrin lentokorkeuteen ja etenee kohti maalia pysyen pääosin pinta-aluksen valvontatutkan ja ESM –järjestelmän seurannassa. Pinta-alus kykenee havaitsemaan kohti ammutun meritorjuntaohjuksen viimeistään ohjuksen kasvattaessa lentokorkeuttaan maalin etsintää ja siihen lukitusta varten noin 35 kilometrin etäisyydellä pinta-aluksesta. Tämän jälkeen ohjusta kyetään seuraamaan aluksen valvontatutkalla osumishetkeen asti. ESM –järjestelmä kykenee seuraamaan ohjusta vain ohjuksen hakeutumistutkan ollessa käynnissä. Havainto kohti ammutusta meritorjuntaohjuksesta tehdään liki samanaikaisesti pinta-aluksen valvontatutkalla ja ESM –järjestelmällä. Sensorien integrointiasteesta ja maalifuusion tasosta riippuu, miten nopeasti valvontatutkan havaitsemaan maaliin kyetään yhdistämään ESM - järjestelmän tekemä tunnistus uhkasignaalista ja edelleen aloittamaan ohjuksen torjunta aluksen ase- ja omasuojajärjestelmillä. Kohti ammutun yliääniohjuksen (nopeus: 1 M) havaitsemisesta osumishetkeen kuluva aika on noin 2,1 minuuttia. Jos aliääniohjuksen nopeus on 800 km/h, on havainnosta osumishetkeen kuluva aika noin 2,6 minuuttia. Tässä ajassa havainto on kyettävä luokittelemaan, tunnistamaan ja käynnistämään vastatoimet. Pintaaluksen kannalta on tärkeää saada havainto kohti ammutusta ohjuksesta mahdollisimman nopeasti, jolloin torjunnan käynnistämiseen on enemmän aikaa. Hyökkääjän näkökulmasta on edullista tuoda meritorjuntaohjus tutkahorisontin alapuolella mahdollisimman lähelle maalia kuitenkin siten, että se vielä kykenee tutkahorisontin yläpuolelle noustuaan hakeutumistutkalla etsimään maalin ja lukittumaan siihen. Etäisyyden, jolta ohjus maalinsa hakee, on riippuvainen maalinvalintakriteerien onnistumisesta ja toisaalta ohjuksen lentonopeudesta, joka märittää miten paljon aikaa maalin etsintään ja hyökkäysvaiheeseen mahdollisine maalin vaihtoineen on käytettävissä.