The distribution of macrobenthos in surface sediments at Fladen Ground stations, North Sea

A general study of structure, biomass estimates and dynamics on the macrofauna was carried out in August 1975 and March 1976 during PREFLEX (1975) and FLEX (1976), the Fladen Ground Experiment. On the basis of these data an attempt was made to estimate macrobenthic production expressed as minimum production (MP). The macrobenthic production is discussed together with meiobenthic annual production and with indirectly estimated microbenthic production in relation to an energy input from the water column of about 25 g C m**-2 year**-1. From the production estimates of the three benthic components a rough energy budget is proposed. Sampling was performed at five stations for endofauna twice during the time of investigation and for epifauna once. At each station two replicate box core samples (30 X 20 cm) were taken for endofauna. Epifauna was sampled with an Agassiz trawl once at each station. The total numbers of endofauna increased from station 1 to 5. This was valid as well for August 1975 (4,233-12,166 individuals per m**2 and 10 cm sediment depth) as for March 1976 (1,008-2,925 individuals). The polychaetes were the dominant organisms with a share of 33 to 62 %. The densities for the endofauna decreased from August 1975 to March 1976 by a mean factor of 2.8. Abundances of epifauna amounted to values between 11 and 102 individuals per 1000 m**2. The biomass dry weights (DWT) for macrobenthic endofauna varied between 0.97 g DWT m**-2 and 6.42 g DWT m**-2 in August 1975 and between 0.27 g DWT m**-2 and 2.64 g DWT m**-2 in March 1976. The mean amounted to 1.74 g DWT m**-2. Dry weights of epifauna biomass gave values between 4.9 and 83.1 g DWT * 1000 m**-2. The minimum production for the total macro-endofauna at Fladen Ground amounted to 1.43 g DWT m**-2 yr**-1 or 0.82 g C m**-2 yr**-1. This resulted in a minimum turnover rate (P/B) of 0.8. The share produced by the polychaetes amounted to 1.06g DWT m**-2 yr**-1 or 74 %.

The interstitial subsoil fauna on the beach of Sarso Island, Red Sea

The scope of this research was to find out, how important is the presence of brackish water for the formation of the characteristical littoral subsoil fauna in the interstitial spaces of beaches. There is little precipitation in the Red Sea area and therefore little influence of freshwater on the beach. Moreover, the sandy beach of Sarso Island (Farasan Archipelago) is bordered landwards and underneath by solid limestone, preventing subsoil fresh water, if there is any, from penetrating into the beach region. The salinity of the interstitial water from Sarso beach lies a little above the salinity of the adjacent sea. The microfauna of Sarso beach is composed to a rather big proportion of such species that are known to be characteristical littoral subsoil water species, partially of world wide distribution. The ecological analysis of this fauna, i.e. the freeliving Nematodes, reveals the presence of two distinct associations: 1. the association of the low level subsoil region, close to the sea, with clear interstitial water, subject to regular exchange with the water of the adjcent sea. 2. the association of the high level subsoil region, 4-10 meter distant from the sea, with brownish water. Contrary to earlier results there is no distinction in salinity between the two associations, so it is not longer justified to apply the term brackish water fauna on the animals living in the association of the high level subsoil region.

System und Morphologie der Oligochaeten /

Each plate accompanied by a leaf with descriptive letterpress.

Christiani Francisi Paullini ... De Lumbrico terrestri schediasma : varÿs memorabilibus, curiositatibus, & observationibus illustratem.

Spine title: Lumbrico terrestri.

Taxonomic atlas of the benthic fauna of the Santa Maria Basin and western Santa Barbara Channel : final report /

"October 1993."

Characterizing the physical and chemical properties of a vermicompost filter bed

Vermicompost filtration is a new on-site waste treatment system. Consequently, little is known about the filter medium properties. The aim of this preliminary study was to quantify physical and compositional properties of vermicompost filter beds that had been used to treat domestic solid organic waste and wastewater. This paper presents the trials performed on pilot-scale reactors filled with vermicompost from a full-scale vermicompost filtration system. Household solid organic waste and raw wastewater at the rate of 130 L/m(2)/d was applied to the reactor bed surface over a four-month period. It was found that fresh casts laid on the bed surface had a BOD of 1290 mg/g VS while casts buried to a depth of 10 cm had a BOD of 605 mg/g VS. Below this depth there was little further biodegradation of earthworm casts despite cast ages of up to five years. Solid material in the reactor accounted for only 7-10% of the reactor volume. The total voidage comprised of large free-draining pores, which accounted for 15-20% of the reactor volume and 60-70% micropores, able to hold up water against gravity. It was shown that water could flow through the medium micropores and macropores following a wastewater application. The wastewater flow characteristics were modeled by a two-region model based on the Richards Equation, an equation used to describe porous spatially heterogeneous materials.

Kyrönjoen tekoaltaiden tila syvänteiden pohjaeläimistön perusteella : Vuoden 2015 tulokset ja tilan kehitys

Kyrönjoella on vuosina 1968–2004 toteutettu laaja tulvasuojelutyö, joka perustuu vuonna 1965 valmistuneeseen vesistötaloussuunnitelmaan. Tulvasuojelutyöhön ovat kuuluneet muun muassa Liikapuron (1966–68), Pitkämön (1968–71), Kalajärven (1971–76) ja Kyrkösjärven (1977–83) tekoaltaat, sekä näihin liittyvät täyttö- ja tyhjennysuomat, säännöstelypadot ja voimayhtiöiden rakentamat voimalaitokset. Tässä raportissa arvioidaan tekoaltaiden tilaa ja kehitystä syvänteistä otettujen pohjaeläinnäytteiden perusteella. Harvasukasmadot (Oligochaeta) ja surviaissääsket (Chironomidae) olivat tekoaltaiden syvänteiden vallitsevia pohjaeläinryhmiä. Pitkämön tekoaltaan pohjaeläinyhteisö erosi selkeästi muista järvistä vähälajisuudellaan, ja altaan pohjaeläinyhteisö koostui pääosin harvasukasmadoista. Myös Kyrkösjärvessä ja Kalajärvessä harvasukasmatojen osuus oli vuosina 2009 ja 2015 suurempi kuin surviaissääskien. Liikapuron altaassa puolestaan valtaosa pohjaeläinyhteisöstä oli surviaissääskiä. Kaikki tutkitut tekoaltaat olivat vuonna 2015 reheviä ja PMA-luokan perusteella tilaltaan välttäviä tai huonoja. PICM-indeksiä voidaan käyttää luotettavasti ainoastaan tekoaltaista syvimpään eli Pitkämöön, joka luokittui indeksin perusteella tyydyttäväksi vuonna 2015. Pohjaeläinten taksonimäärässä ei ole tapahtunut Kalajärvellä selväsuuntaista muutosta 1980-luvulta lähtien, mutta Liikapuron, Kyrkösjärven ja Pitkämön tekoaltaissa taksonimäärä oli vuosina 2009 ja 2015 selvästi suurempi kuin aiemmin. Pohjaeläinten yksilötiheydet ovat olleet Pitkämöllä 2000-luvulla ja Liikapurolla vuosina 2009 ja 2015 suuremmat kuin 1980-luvulla. Kalajärvellä ja Kyrkösjärvellä yksilötiheys oli vuonna 1986 selvästi suurempi kuin 2000-luvulla. Kyrönjoen valuma-alueen tekoaltaat muistuttavat syvännepohjaeläimistöltään reheviä luonnonjärviä. Tämä ei johdu niinkään järvien vedenlaadusta, vaan pohjan ominaisuuksista, säännöstelystä ja järvien mataluudesta. On arvioitu, että pohja-aineksen hajotus ja uusien hienojakoisten pohjasedimenttien muodostuminen kestää suomalaisissa keskihumuksisissa tekoaltaissa kymmeniä, ellei satoja vuosia. Tämän tutkimuksen perusteella pohjaeläinyhteisöjen sukkessio ja kolonisaatio etenee tekoaltaissa edelleen.