Influência da interação dipolar nas fases magnéticas de nanopartículas esféricas com estrutura núcleo@camada

Bi-magnetic core@shell nanoparticle has attracted attention several researchers because great applicability that they offer. The possibility of combining different functionalities of magnetic materials make them a key piece in many areas as in data processing permanent magnets and biomagnetics sistems. These nanoparticles are controlled by intrinsic properties of the core and shell materials as well as the interactions between them, besides size and geometry effects. Thus, it was developed in this thesis a theoretical study about dipolar interaction contribution between materials different magnetic properties in bi-magnetic core@shell nanoparticles conventional spherical geometry. The materials were analyzed CoFe2O4, MnFe2O4 e CoFe2 in various combinations and sizes. The results show that the impact of the core dipole field in the shell cause reverse magnetization early its, before of the core, in nanoparticle of CoFe2O4(22nm)@CoFe2(2nm), thereby causing a decrease coercivity field of 65% in comparection with simple nanoparticle of CoFe2O4 (HC=13.6 KOe) of same diameter. The large core anisotropy in conventional nanoparticle makes it the a stable dipolar field source in the shell, that varies length scale of the order of the core radius. Furthermore, the impact of dipolar field is greatly enhanced by the geometrical constraints and by magnetics properties of both core@shell materials. In systems with core coated with a thin shell of thickness less than the exchange length, the interaction interface can hold reversal the shell occurring an uniform magnetization reversal, however this effect only is relevant on systems where the dipole field effects is weak compared with the exchange interaction.

Influência da interação dipolar nas fases magnéticas de nanopartículas esféricas com estrutura núcleo@camada

Bi-magnetic core@shell nanoparticle has attracted attention several researchers because great applicability that they offer. The possibility of combining different functionalities of magnetic materials make them a key piece in many areas as in data processing permanent magnets and biomagnetics sistems. These nanoparticles are controlled by intrinsic properties of the core and shell materials as well as the interactions between them, besides size and geometry effects. Thus, it was developed in this thesis a theoretical study about dipolar interaction contribution between materials different magnetic properties in bi-magnetic core@shell nanoparticles conventional spherical geometry. The materials were analyzed CoFe2O4, MnFe2O4 e CoFe2 in various combinations and sizes. The results show that the impact of the core dipole field in the shell cause reverse magnetization early its, before of the core, in nanoparticle of CoFe2O4(22nm)@CoFe2(2nm), thereby causing a decrease coercivity field of 65% in comparection with simple nanoparticle of CoFe2O4 (HC=13.6 KOe) of same diameter. The large core anisotropy in conventional nanoparticle makes it the a stable dipolar field source in the shell, that varies length scale of the order of the core radius. Furthermore, the impact of dipolar field is greatly enhanced by the geometrical constraints and by magnetics properties of both core@shell materials. In systems with core coated with a thin shell of thickness less than the exchange length, the interaction interface can hold reversal the shell occurring an uniform magnetization reversal, however this effect only is relevant on systems where the dipole field effects is weak compared with the exchange interaction.

El problema de Lagrange en cartografía

Esta Tesis trata sobre las proyecciones de Lagrange, que son proyecciones conformes del elipsoide de revolución sobre el plano, que transforman los meridianos y paralelos en arcos circulares, y que analizamos y revisamos, con especial cuidado en las fuentes originales (Lambert, Lagrange, Bonnet, Chebyshev, etc.) Como herramienta auxiliar, introducimos en cartografía la función caracter ística de una proyección conforme: m = jf0(z)j{u100000}1, z = + iq, fundamentados en que las curvaturas de las imágenes de los meridianos y paralelos son, según J. L. Lagrange (1779): 1 = {u100000}m y 2 = mq, respectivamente (el subíndice indica derivada parcial). Parametrizamos el elipsoide mediante la longitud geodésica o geográ ca y la latitud isométrica q. Una proyección conforme es de Lagrange si y solo si m q = 0. En este trabajo resolvemos el sistema de ecuaciones: logm = 0, m q = 0. De este modo obtenemos a priori la función característica de las proyecciones de Lagrange y también realizamos una primera clasi cación: rectilíneas, formada por tres familias: Cilíndricas conformes, Cónicas y acimutales conformes y Pseudopolares, esta última es nueva en cartografía; y circulares, formada también por tres familias: De Lagrange-Lambert, Unipolares y Apolares, estas dos últimas nuevas en cartografía. En las rectilíneas todos los meridianos o todos los paralelos se transforman en rectas. En las circulares solo algunos meridianos o paralelos son rectilíneos...

Large magnetoelectric coupling in nanoscale BiFeO3 from direct electrical measurements

We report the results of direct measurement of remanent hysteresis loops on nanochains of BiFeO3 at room temperature under zero and ∼20 kOe magnetic field. We noticed a suppression of remanent polarization by nearly ∼40% under the magnetic field. The powder neutron diffraction data reveal significant ion displacements under a magnetic field which seems to be the origin of the suppression of polarization. The isolated nanoparticles, comprising the chains, exhibit evolution of ferroelectric domains under dc electric field and complete 180 switching in switching-spectroscopy piezoresponse force microscopy. They also exhibit stronger ferromagnetism with nearly an order of magnitude higher saturation magnetization than that of the bulk sample. These results show that the nanoscale BiFeO3 exhibits coexistence of ferroelectric and ferromagnetic order and a strong magnetoelectric multiferroic coupling at room temperature comparable to what some of the type-II multiferroics show at a very low temperature.

Sähköiset koejärjestelmät ja kokeet

Sähköiset kokeet sekä koejärjestelmät ovat yleistymässä nyky-yhteiskunnassa nopeasti. Molempien käyttöönottoa vauhdittavat yhä lisääntyvät työmäärät ja opetuksen tehostaminen. Suomessa tullaan siirtymään täysin sähköistettyyn ylioppilastutkintoon vuoteen 2019 mennessä. Sähköinen koe on testi, jossa käytetään internettiä tai intranettiä. Sähköisiä kokeita suositaan yleisesti niiden helppouden takia. Haasteitakin löytyy mm. tunnistautumisesta, kokeen suorittamisen helppoudesta ja IT:n hallinnasta. Sähköinen koe suoritetaan aina koejärjestelmässä. Koe- ja oppimisjärjestelmät ovat alustoja joissa sähköisiä kokeita pidetään. Järjestelmiä on kehitetty useita ja niitä kehitetään yhä lisää. Kyseisiä järjestelmiä käytetään suuremmalla todennäköisyydellä, mikäli niiden käyttö ei vaadi suuria ponnisteluita. Helppous onkin kaiken ydin sähköisissä koe- ja oppimisjärjestelmissä. Tässä tutkielmassa perehdytään sähköisiin kokeisiin sekä koe- ja oppimisjärjestelmiin. Lisäksi kerrotaan hieman sähköisten kokeiden eduista ja haasteista. Tämän jälkeen perehdytään kahteen erilaiseen järjestelmään. Lopuksi esitellään tutkimus, jossa mitataan opiskelijoiden suhtautumista sähköisiin kokeisiin ja koejärjestelmiin.

Aktiivinen vai alistettu agentti: ammatinharjoittaja-asiatekstinkääntäjän toimijuus tuotantoverkostossa ja kahdenvälisessä asiakassuhteessa

Tutkielman aiheena on ammatinharjoittaja-asiatekstinkääntäjän toimijuus kahdessa yhteistyömallissa: alihankkijana tuotantoverkostossa ja kahdenvälisessä asiakassuhteessa. Tarkoituksena on saada kuuluviin kääntäjien näkemyksiä ja kokemuksia ammatillisesta asemastaan toimijana sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Laadullisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluissa. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea ammatinharjoittajana toimivaa kääntäjää, jotka kääntävät asiatekstejä sekä alihankkijana käännöstoimistoille että suoraan asiakasyrityksille. Kääntäjän asemaa toimijana analysoitiin agenttiteorian avulla kuuden teeman kautta: 1) laatunäkemykset, 2) työolot, 3) ammattietiikka ja liiketoiminnan lainalaisuudet, 4) tiedonkulku, 5) luottamus ja asiantuntijuus sekä 6) vastuu, arvostus ja näkyvyys. Oletukseni perustuu Kristiina Abdallahin (2010) sekä hänen ja Kaisa Koskisen (2007) tutkimustuloksiin, joiden mukaan kääntäjän status ja mahdollisuudet tehdä työnsä hyvin ovat olennaisesti heikommat, jos hän toimii verkostoissa agentin positiossa kuin jos hän toimisi kahdenvälisessä asiakassuhteessa. Aineistoni tukee oletusta osittain. Haastattelujen perusteella näyttää siltä, että kääntäjät kokevat toimijuutensa alisteiseksi, rajoittuneeksi ja liukuhihnamaiseksi mutta toisaalta suoraviivaiseksi toimiessaan alihankkijana tuotantoverkostossa, jossa käännöstoimisto on välittävä toimija. Haastatteluissa korostuu suorien asiakkaiden laaja kirjo, ja haastateltavat pitävät hyvän yhteistyön kulmakivinä asiakkaan kokemusta käännösten ostamisesta sekä kieli- ja viestintäalan ymmärrystä. Kääntäjät toivovat molemmissa toimintamalleissa tulevansa kuulluksi kielen asiantuntijoina ja peräänkuuluttivat avointa vuorovaikutusta. Haastattelujen mukaan kääntäjät kokevat työssään ristiriitaa ammattietiikan ja liiketoiminnallisen ajattelun välillä. Haastatteluissa ilmenee eriäviä näkemyksiä työstä maksettavan palkkion ja oman työpanoksen suhteesta. Luottamusta nakertavaksi tekijäksi mainitaan käännöstoimistojen yksipuolisiksi koetut sopimusvelvoitteet ja sanktiot. Vaikka kääntäjät eivät koe saavansa aina arvostusta osakseen, sisäinen tyytyväisyys on heille motivaation lähde molemmissa toimintamalleissa.

Miksi 7.- luokkalaiset valitsevat teknisen työn valinnaisaineekseen?

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi 7.- luokkalaiset valitsevat teknisen työn valinnaisaineekseen. Teoreettinen viitekehyksemme perustuu Kasurisen (1999) väitöskirjaan. Väitöskirjan tutkimustuloksista Kasurinen muodosti mallin, jonka mukaan persoona toimijana, aika ja konteksti, harrastukset ja motivaatiotekijät vaikuttavat nuoren tulevaisuuden orientaatioihin. Muodostimme näiden muuttujien pohjalta oman viitekehyksemme. Tutkimuksella pyrimme kuvaamaan, millä muuttujilla on yhteyttä 7.-luokkalaisen teknisen työn valinnaisainevalintaan. Tuomme esiin näkökulmia valintaan yhteydessä olevista muuttujista ja selvitämme eri muuttujien yhteyttä teknisen työn valintaan. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin Survey-tyyppisenä ja Likert-asteikollisella kyselylomakkeella, jossa oli neliportaisia vastausvaihtoehtoja. Muodostimme kerätystä aineistosta kolmiportaisia summamuuttujia, joita analysoimme epäparametrisilla tilastomenetelmillä. Tutkimusjoukko muodostui Turun ja Rauman Normaalikoulujen 7.luokkalaisista oppilaista. Vastauksia tutkimukseemme saimme yhteensä 66 ja vastanneista poikia oli 53 ja tyttöjä 13. Tutkimustuloksemme osoittavat että neljä eniten teknisen työn valinnaisaineen valintaan yhteydessä olevaa muuttujaa ovat oppilaan sisäinen motivaatio, kokemukset, harrastukset ja käsityötila. Tuloksista on mielenkiintoista huomata, että oppilaat eivät koe vanhempien ja sukupuolen olevan yhteydessä valintaan. Tuloksista on myös havaittavissa, että tytöt valitsevat poikia vähemmän teknisen työn. Tulokset antavat tietoa siitä, mitkä muuttujat ovat yhteydessä siihen, että tekninen työ valitaan valinnaisaineeksi. Jatkotutkimuksen osalta olisi mielenkiintoista syventyä aiheeseen kvalitatiivisten menetelmien muodossa. Myös laajemman otannan kvantitatiivinen tutkimus toisi lisää perspektiiviä aiheen tutkimiseen.

Effets de renseignement de l'organisation de textes de type informatif et de structure descriptive sur la compréhension d'élèves de 2e année

[…] Après avoir examiné ce que le programme de français du MÉQ propose sur la façon d'enseigner la lecture, il est possible d'observer les disparités entre celui-ci et l'état actuel de la recherche quant au meilleur moyen d'aider l'élève dans sa compréhension d'un texte informatif. En effet, à l'intérieur même du nouveau programme de français de 1994, aucune mention n'est faite en ce qui concerne l'apprentissage des structures de textes au primaire, et ce malgré les effets positifs sur la compréhension soulevés par de nombreuses recherches. Une des raisons pouvant expliquer ce fait vient du manque de matériel concret à la portée des enseignantes et des enseignants et pouvant constituer une base à cet enseignement. Giasson (1990) a recensé, parmi différentes recherches, un certain nombre de représentations graphiques utilisées pour l'enseignement des structures de textes. Pour apprécier la pertinence de ce matériel, il sera important de comprendre l'origine de ces représentations graphiques et la façon dont ce type de représentations peut faciliter l'acquisition de connaissances. L'essentiel du problème abordé à l'intérieur de ce projet de recherche touche donc un aspect précis de la lecture. En effet, la compréhension en lecture par l'enseignement de l'organisation du texte et l'utilisation de représentations graphiques constituent le point central de la présente recherche. L'objectif général vise donc à voir dans quelle mesure la compréhension de texte peut être favorisée si un enseignement des structures de texte à l'aide de représentations graphiques est entrepris. Le présent document se compose de cinq chapitres. Le premier chapitre propose une recension des écrits des différents thèmes permettant de poser le problème. Le deuxième chapitre énonce la problématique ainsi que les hypothèses de recherche. Le troisième chapitre, quant à lui, décrit la méthodologie utilisée dans la phase expérimentale de la recherche. Le quatrième chapitre fait l'analyse et l'interprétation des résultats et finalement le cinquième et dernier chapitre propose la conclusion et les implications des résultats.

Dialogipartikkelit joo ja niin pikaviestikeskusteluissa

Tutkimukseni käsittelee dialogipartikkeleita joo ja niin pikaviestikeskusteluissa. Otan huomioon myös partikkeliketjut, jotka sisältävät dialogipartikkelin joo tai niin. Aineistona tutkimuksessa käytän kahta Whatsapp-pikaviestiohjelmalla käytyä keskusteluketjua. Keskustelut on käyty reaaliaikaisesti älypuhelimella. Tavoitteenani on selvittää, minkälaisia tehtäviä dialogipartikkelit joo ja niin saavat pikaviestikeskusteluissa ja eroavatko niiden tehtävät puhutuissa keskusteluissa käytettyjen dialogipartikkelien tehtävistä. Vertaan tuloksiani Marja-Leena Sorjosen tekemiin tutkimuksiin dialogipartikkeleista. Tarkastelen dialogipartikkeleita keskustelunanalyyttisin metodein. Huomioin dialogipartikkelia edeltävän vuoron ja sen, miten keskustelu etenee partikkelin sisältävän vuoron jälkeen. Otan myös huomioon laajemman sekvenssin ja toiminnan, johon partikkelin sisältävä ja sitä edeltävä vuoro kuuluvat. Lisäksi tarkastelen sitä, miten pikaviestikeskusteluissa prosodian puuttuminen ja vierusparien jakautuneisuus vaikuttavat dialogipartikkelien joo ja niin käyttöön. Dialogipartikkelit saavat keskusteluissa pääosin samoja tehtäviä kuin puhutuissa keskusteluissa. Suurimman poikkeuksen muodostaa jatkajina toimivien dialogipartikkelien ryhmä. Pikaviestikeskusteluissa jatkajina toimivat dialogipartikkelit eivät koskaan vastaa jaoteltuun tietoon ja kehottavat erittäin harvoin keskustelukumppaniaan jatkamaan. Keskustelukumppania saatetaan pyytää jatkamaan kysyvällä dialogipartikkelilla joo tai niin, jos keskustelija ei koe saaneen tarpeeksi tietoa toiselta keskustelijalta. Tällöin partikkelin lopussa on kysymysmerkki. Prosodian puuttumista pikaviestikeskusteluista keskustelijat kompensoivat venyttämällä dialogipartikkelien kirjoitusasua, esimerkiksi muotoon jooo tai niii. Dialogipartikkelien sävyyn vaikutetaan myös välimerkeillä, kuten huutomerkillä tai kysymysmerkillä. Dialogipartikkelin sisältämä sävy ja se, sisältääkö partikkeli esimerkiksi erimielisyyttä, on kuitenkin aina tulkittava suhteessa dialogipartikkelin esiintymiskontekstiin. Vierusparien jakautuneisuus pikaviestikeskusteluissa ei vaikuta dialogipartikkelien käyttöön. Tutkimukseni laajentaa dialogipartikkelien tutkimusta, sillä tutkimukseni aineisto koostuu puhuttujen keskustelujen sijaan kirjoitetuista pikaviestikeskusteluita. Pikaviestikeskustelut muistuttavat paljon puhuttuja keskusteluja, ja siksi niihin keskittyvä tutkimus tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman puhutun ja kirjoitetun kielen rajankäyntiin. Tutkimukseni paneutuu tähän rajankäyntiin tietyn kieliopillisen kategorian, dialogipartikkelien,

GeoGebra sähköisessä ylioppilaskokeessa

Tutkielman aiheena on sähköistyvä ylioppilaskoe matematiikan ja GeoGebra-ohjelman näkökulmasta. Tarkasteltavia aihealueita ovat lukion pitkän matematiikan geometriaa sekä numeerisia menetelmiä käsittelevät kurssit. Tarkoituksena on ensin tutustua pääpiirteissään sähköiseen matematiikan ylioppilaskokeeseen sekä GeoGebra-ohjelmaa ja perehtyä sitten edellä mainittujen kurssien aiheisiin ja lopuksi ratkaista niihin liittyviä eri tasoisia tehtäviä GeoGebralla. Ylioppilaskokeella on edessään uudistus sähköiseen muotoon syksystä 2016 alkaen. Matematiikan osalta sähköinen ylioppilaskoe on ensi kertaa käytössä keväällä 2019. Sähköisessä ylioppilaskokeessa opiskelijalla on käytössään päätelaitteella erilaisia ohjelmistoja, joista yksi on dynaaminen matematiikkaohjelma GeoGebra. Sähköinen koe tarjoaa uusia mahdollisuuksia tehtävätyyppien ja mahdollisesti käytettävän aineiston ja taustamateriaalin suhteen. Matematiikan tehtävien ratkaiseminen sähköisessä muodossa muuttaa tehtävien luonnetta ja siksi uudistuksen myötä on tarpeellista pohtia myös uudenlaisia matematiikan tehtäviä. GeoGebra sisältää esimerkiksi paljon valmiita työkaluja geometristen ongelmien ratkaisuun ja siksi perinteiset tehtävät eivät ole aina mielekkäitä sähköisin välinein ratkaistaviksi. Lukion pitkän matematiikan geometrian kurssin keskeisiä sisältöjä ovat yhdenmuotoisuus, sini- ja kosinilause, ympyrän geometria sekä kuvioihin ja kappaleisiin liittyvät pinta-alat, tilavuudet, kulmat sekä pituudet. Työssä käsiteltäviä numeerisia menetelmiä ovat Newtonin menetelmä funktion nollakohtien ratkaisemiseksi sekä erilaiset pinta-alan approksimointiin käytetävät menetelmät, joista yksi on Simpsonin sääntö.

LUOKANOPETTAJAOPISKELIJOIDEN OPPIMISTULOKSET JA DIDAKTISET RATKAISUT Opettajajohtoinen opetus ja opetusvideon käyttö käsityön opetuksessa

Tieto- ja viestintätekniikan kehittyessä, on tarpeen tutkia aihetta opettamisen näkökulmasta. Tutkimuksessa on tutkittu erityisesti opetusvideota ja verrattu sen käyttöä opetusmenetelmä opettajajohtoiseen opetukseen. Aiemmissa tutkimuksissa opetusvideoiden on todettu muun muassa tukevan ongelmalähtöistä oppimista ((Mason ym.2013) ja vapauttavan aikaa oppitunneilla (Yu ym. 2012). Oppimistuloksien näkökulmasta on tutkimustietoa, jossa videot toimivat juuri rakenteensa vuoksi, mutta yhtäältä oppimistulokset eivät ole juuri parempia, eikä niiden käytössä yksinään ole järkeä (Yousef ym. 2014) Tutkittavana oppinaineena oli käsityö ja opetettavana aiheena pintakäsittely. Tutkimusongelmina selvitettiin opetusmenetelmän yhteyttä oppimistuloksiin ja oppimisen pitkäaikaisuutta. Toisena ongelmana tutkittiin opiskelijoiden didaktisia ratkaisuja. Tutkimusjoukko muodostettiin ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoista, jotka jaettiin kahteen ryhmään saadun opetuksen mukaan. Tutkimusjoukon kooksi muodostui 95 opiskelijaa. Annetun opetuksen jälkeen opiskelijoille pidettiin saman opetuskerran lopuksi koe, jonka tuloksia vertailtiin tilastollisesti. Sama koe toistettiin kahden kuukauden kuluttua opitun muistamisen selvittämiseksi. Didaktisten ratkaisujen selvittämiseksi opiskelijoiden tuli kertoa, kuinka he opettaisivat pintakäsittelyä oppilaille. Vastaukset käsiteltiin laadullisesti sisällönanalyysin avulla. Opettajajohtoisen opetuksen saanut ryhmä saavutti hieman paremmat oppimistulokset, mutta ero ei ollut merkittävä. Didaktisissa ratkaisussa opiskelijat olivat jonkin verran alttiita noudattamaan saadun opetuksen mukaista opetusta. Ratkaisujen laatuun opetusmenetelmällä ei ollut yhteyttä. Tutkimuksen perusteella ei voi nostaa kumpaakaan menetelmää toisen ohi. Opettajankoulutuksen näkökulmasta opiskelijoille on tarjottava mahdollisimman kattava kuva opetusmenetelmien kirjosta

Ekaluokkalaisen vanhemmaksi. Vanhempien kokemuksia yhteistyöstä ensimmäisen luokan opettajan kanssa.

Tutkimuksessa selvitettiin vanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä lapsen ensimmäisen lukukauden päättyessä. Tutkimusjoukkona oli 11 vanhempaa, jotka olivat osallistuneet vuotta aiemmin esiopetuskyselyyn osana suurempaa tutkimusjoukkoa (N=61). Vanhempien yhteistyökokemuksia tarkasteltiin monimenetelmäisesti. Yhteistyökokemuksia mitattiin ja verrattiin esikouluyhteistyön tuloksiin sekä selvitettiin, millä vanhemmat selittivät yhteistyökokemuksiaan. Taustana kokemuksille selvitettiin yhteistyöasenteita ja yhteistyölle annettuja merkityksiä. Lisäksi tarkasteltiin kohtaamisia vanhempainilloissa ja -varteissa yhteistyön kontekstina. Tutkimuksessa selvisi, että vanhemmat pitivät yhteistyötä tärkeänä ja suhtautuivat siihen myönteisesti. Käsitykset opettajan asenteesta yhteistyöhön olivat positiivisia. Kohtaamiset opettajan kanssa koettiin hyödyllisiksi, ja ne palvelivat yhteistyölle asetettuja tarpeita, kuten tiedonsaantia ja lapsen oppimisen tukemista. Vanhemmat olivat pääosin hyvin tyytyväisiä yhteistyöhön opettajan kanssa. Yhteistyökokemuksia selitettiin opettajaan, vanhempiin ja heidän väliseensä vuorovaikutukseen sekä lapseen ja luokkaympäristöön liittyvillä tekijöillä. Tutkimuksessa selvisi, että lapsen yksilöllinen huomioiminen on keskeinen yhteistyökokemuksiin vaikuttava tekijä. Lapsen haasteet voivat heijastua vanhemman kokemuksiin negatiivisesti, mikäli lapsen tuen ja eriyttämisen tarpeisiin ei vastata eikä vanhempi koe tulevansa kuulluksi. Lapsen tuen tarpeen laatu ja luokkaympäristö olivat keskeisiä tekijöitä lapsen tarpeiden toteutumiselle ja opettajan mahdollisuuksille huomioida yksilölliset tarpeet. Tutkimus osoitti, että näkemysten erotessa paljastuu suhteen asymmetria; yhteistyötä tehdään koulun ehdoilla. Käsitykset opettajan ja vanhemman rooleista eivät ole muuttuneet. Johtopäätöksenä tuloksista todetaan, että opetuksen eriyttäminen on tärkeää sekä lapsen että yhteistyön kannalta. Opetuksen resursseihin ja ryhmäkokoihin on syytä kiinnittää huomiota, jotta opettajilla on aidosti mahdollisuus vastata lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Tämä on erityisen tärkeää alkuopetuksessa, jossa oppilas muodostaa käsitystä itsestään oppijana. Onnistuneella siirtymällä on keskeinen merkitys sekä lapsen tulevalle koulupolulle että kodin ja koulun yhteistyölle myös jatkossa.

Tail gas catalyzed N2O decomposition over Fe-beta zeolite. On the promoting role of framework connected AlO6 sites in the vicinity of Fe by controlled dealumination during exchange

A novel route to prepare highly active and stable N2O decomposition catalysts is presented, based on Fe-exchanged beta zeolite. The procedure consists of liquid phase Fe(III) exchange at low pH. By varying the pH systematically from 3.5 to 0, using nitric acid during each Fe(III)-exchange procedure, the degree of dealumination was controlled, verified by ICP and NMR. Dealumination changes the presence of neighbouring octahedral Al sites of the Fe sites, improving the performance for this reaction. The so-obtained catalysts exhibit a remarkable enhancement in activity, for an optimal pH of 1. Further optimization by increasing the Fe content is possible. The optimal formulation showed good conversion levels, comparable to a benchmark Fe-ferrierite catalyst. The catalyst stability under tail gas conditions containing NO, O2 and H2O was excellent, without any appreciable activity decay during 70 h time on stream. Based on characterisation and data analysis from ICP, single pulse excitation NMR, MQ MAS NMR, N2 physisorption, TPR(H2) analysis and apparent activation energies, the improved catalytic performance is attributed to an increased concentration of active sites. Temperature programmed reduction experiments reveal significant changes in the Fe(III) reducibility pattern with the presence of two reduction peaks; tentatively attributed to the interaction of the Fe-oxo species with electron withdrawing extraframework AlO6 species, causing a delayed reduction. A low-temperature peak is attributed to Fe-species exchanged on zeolitic AlO4 sites, which are partially charged by the presence of the neighbouring extraframework AlO6 sites. Improved mass transport phenomena due to acid leaching is ruled out. The increased activity is rationalized by an active site model, whose concentration increases by selectively washing out the distorted extraframework AlO6 species under acidic (optimal) conditions, liberating active Fe species.

L'immunoterapia in associazione alla terapia standard per i pazienti con Mieloma Multiplo di nuova diagnosi candidabili alla chemioterapia ad alte dosi

Lo scenario terapeutico del Mieloma Multiplo (MM) si è ampiamente evoluto nelle ultime decadi con l’introduzione di un numero sempre maggiore di combinazioni di nuovi farmaci molto efficaci. In tal contesto, spicca Daratumumab (dara), grazie ai suoi dati di efficacia e di sicurezza dimostrati sia nel setting del paziente ricaduto/refrattario che di nuova diagnosi. Lo scopo del presente studio è quello di aggiungere dati circa la combinazione di dara con la terapia standard nel contesto di un programma trapiantologico per pazienti di nuova diagnosi candidabili alla chemioterapia ad alte dosi, con un particolare focus sull’impatto dell’anticorpo monoclonale sulla raccolta delle cellule staminali (PBSC). Sono stati analizzati 41 pazienti trattati presso il nostro centro nell’ambito di due studi clinici (EMN17 e EMN18). Con un follow-up mediano pari a 19 mesi, dara aggiunto alla terapia standard ha dimostrato un’ottima efficacia, in termini di risposte profonde e sopravvivenza libera da malattia, ed un buon profilo di sicurezza, senza tossicità aggiuntive o inaspettate. Inoltre, nello studio registrativo CASSIOPEIA dara non ha avuto un impatto negativo sulla raccolta delle PBSC; infatti, nei pazienti sottoposti a dara il numero il numero mediano di PBSC raccolte è risultato inferiore e questi hanno necessitato più frequentemente di Plerixafor, senza, tuttavia, modifiche nell’iter trapiantologico rispetto al gruppo di controllo. Analogamente, nella nostra analisi i pazienti del gruppo dara hanno utilizzato maggiormente Plerixafor ed è emerso come questi possano beneficiare da un dosaggio maggiore di Ciclofosfamide mobilizzante (3 g/mq rispetto 2 g/mq). Durante lo svolgimento del presente progetto dara è stato approvato in pratica clinica prima in Europa (2020) e poi in Italia (2021). Il presente studio ha confermato come dara aggiunto ad un regime di induzione Bortezomib-based rappresenti un nuovo standard of care per i pazienti con MM di nuova diagnosi eleggibili alla chemioterapia ad alte dosi.