Ystävä sä lapsien : Lasten virret ja hengelliset laulut suomenkielisissä kokoelmissa 1824-1938 ja niiden vaikutus vuoden 1938 virsikirjaan

Ystävä sä lapsien. Collections of Finnish language children s hymns and spiritual songs from 1824─1938 and their influence on the Hymnal 1938. The Hymnal has been the common song book of Lutheran parishes since the 1500s. In the beginning, the congregations sang the hymns from memory led by the choir or the church musician. The fundamentals of Christian faith are taught through the hymns, both in church and in family devotions. The Hymnal was the only song book of the church in Finland until the end of the 1800s. This study attempts to clarify when and by who were spiritual songs and hymns for children written in Finland. Research materials used were all the books I could find (approximately 200), whose headings were for pupils and young children in the home and school circles. The method of study is historical and analytical. In the first chapter, it is explained that children s literature in Finland differentiated from other literature at the end of the 1700s. Eric Juvelius published a small prayer book in 1781 with the prayer Gud, som hafver barnen kär / Jumala joka Lapsia rakasta. From that, after many Finnish translations, the first verse of the hymn Ystävä sä lapsien took shape. The second chapter considers singing instruction in the folk school from the beginning of the 1860s. Textbooks, including songbooks, were produced for the pupils. Some of the first pioneers in producing these materials were the teachers P.J. Hannikainen, Sofie Lithenius, Mikael Nyberg, Anton Rikström and Aksel Törnudd, as well as Hilja Haahti, Immi Hellén and Alli Nissinen, who were all teachers gifted in writing poetry. Several new spiritual songs appeared in the folk school songbooks. Hymns were sung often, especially in connection with church year celebrations. Children s songs in Christian education are discussed in the third chapter. The Lutheran Evangelical Association of Finland recognized children already in its early song collections. The illustrative teaching methods in the folk school influenced the Sunday school activities and especially the Sunday school hymns. Hymns introduced as exclusively for children and pupils which appear in the Hymnal from 1886 and the supplement to the 1923 Hymnal are explored in the fourth and fifth chapters. The study shows that the renewal of church life at the beginning of the 1900s also resulted in an increase of the number of spiritual songs for children. This is also seen in the diverse choice of songs in the supplementary materials from 1923. The final chapter deals with the School and Childhood section of the 1938 Hymnal. The Hymnal committee did not think that the already well known folk school and Sunday school songs received enough attention in the Hymnal. Those songs were, among others, Kautta tyynen, vienon yön, Oi, katsopa lintua oksalla puun, Olen Luojani pikku varpunen, Rakas Isä taivahan ja Tuolla keinuu pieni pursi. Heikki Klemetti, Ilmari Krohn, Armas Maasalo and Aarni Voipio influenced the opinion that the spiritual songs still were not suitable to be sung in church. Hymns for children and pupils were brought into the same line as the entire Hymnal. The same hymn tunes, which were mainly old ones, were used as common settings for numerous hymn texts. No special type of melody emerged for the children s hymns. It was still notable that hymns for children and pupils were collected at all. In addition, the Hymnal committee marked those verses suggested for singing in both the folk school and Sunday school with an asterisk (*) throughout the entire Hymnal.

Mothers, your's is a sacred work! Naiskysymys adventistijulistaja Ellen Whiten profeetallisessa terveysopetuksessa vuosina 1866 1878

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskysymystä Seitsemännen päivän adventtikirkon oppiäiti Ellen Whiten (1827 1915) terveysopetuksessa. White tunnetaan ennen kaikkea näyistään, joiden välityksellä hän koki saavansa Jumalalta hyvinvointiin liittyviä ohjeita. White kirjoitti näkyjensä innoittama terveysoppaita ja julisti pääasiassa Yhdysvalloissa yli 70 vuotta. Päälähteenäni ovat kaksi Whiten omaelämäkertaa vuosilta 1880 ja 1915 sekä 83 artikkelia, jotka hän julkaisi adventistien johtavassa terveyslehdessä, Health Reformerissa, vuosina 1866 1878. Tutkimuskysymykseni ovat, miksi White osoitti lähes kaiken terveyteen liittyvän opetuksensa naisille ja miten hän ymmärsi terveyden osana naisen roolia ja tehtäviä. Tulkintani mukaan White julisti naisille, sillä hän uskoi, että naisen asema oli selkeytettävä. Yhdysvallat teollistui ja kaupungistui nopeasti 1800-luvulla, mikä aiheutti naisille taloudellisia, sosiaalisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi toinen suuri herätys (1800 1830) synnytti keskustelua naisen roolista. Monet kirkot antoivat naisille luvan esimerkiksi saarnaamiseen, mutta Yhdysvalloissa vahvistui samaan aikaan myös käsitys naisesta kodin uskonnollisena johtajana. Ymmärrän, että Whiten mukaan ratkaisu naisen sekavaan asemaan oli terveys. Uskon, että Whiten mukaan nainen pystyi ottamaan oman paikkansa yhteiskunnassa, mikäli hän pysyi terveenä ja oppi tuntemaan terveyden periaatteet. Toisaalta White sai vaikutteita naisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolustajilta. He ajattelivat, että vain koulutettu ja terve nainen kykeni vapautumaan avioliitosta. Toisaalta White oli naisasianaisia maltillisempi. Hän ymmärsi, että vain terve ja terveyskoulutuksen saanut nainen saattoi olla hyvä äiti. Ellen White osallistui terveysopetuksellaan keskusteluun myös naisen uskonnollisesta roolista. White oli itse kiertelevä terveyssaarnaaja. Silti hän ymmärsi, että muiden naisten kutsumus oli olla terve ja koulutettu äiti. White korosti äitien pyhyyttä luultavasti siksi, että hän pyrki turvaamaan oman auktoriteettiasemansa Adventtikirkossa. White myös luultavasti ymmärsi roolinsa ja tehtävänsä poikkeuksellisiksi ja arvosti vilpittömästi äitiyttä. Whiten mukaan äidin tehtävä oli kasvattaa terveitä ja moraalisia kansalaisia. Tehtävän arvon hän perusteli aikansa tieteellisillä teorioilla. White korosti luonnontieteilijä Charles Darwinin (1809 1882) evoluutioteorian mukaisesti, että äidin velvollisuus oli siirtää lapsilleen hyvä terveys. Käsityksensä terveyden ja moraalin suhteesta hän selitti frenologialla, jonka mukaan ihmisen elämäntavat vaikuttivat hänen luonteenpiirteisiinsä. White oli myös todennäköisesti kiinnostunut sosiaalitieteilijä Herbert Spencerin (1820 1903) ajatuksista, joiden mukaan kansalaisten kehittyessä myös yhteiskunta jalostui yhä paremmaksi. Vaikka White perusteli opetustaan modernilla tieteellä, hän oli ennen kaikkea uskonnollinen julistaja. Hän kuului 1840-luvulla herätyssaarnaaja William Millerin (1782 1849) liikkeeseen, jonka jäsenet uskoivat, että Jumala tuhoaa Yhdysvallat viimeisellä tuomiolla, mikäli kansan moraalin tila ei nopeasti kohene. Millerin liikkeen painotukset säilyivät Adventtikirkossa, joka perustettiin vuonna 1863. Siten White ymmärsi, ettei äiti ollut vastuussa vain perheensä ja kansansa maallisesta hyvinvoinnista vaan myös heidän pelastuksestaan. Whiten käsitys äidistä on mielestäni ristiriitainen. White antoi äideille paljon valtaa, mutta myös suuren vastuun. Hän korosti äitien arvokkuutta, mutta toisaalta he eivät olleet hänen mukaansa korvaamattomia. White ei myöskään huomioinut naisia, jotka eivät olleet äitejä.

Control microbial del picudo negro Cosmopolites sordidus, (Germar, 1824) usando hongos entomopatógenos Beauveria bassiana (Bals vuill) y Metarhizum anisopliae (Metsch sorokin) en el cultivo de plátano

El presente estudio se llevó a cabo desde Julio de 1996 a Marzo de 1997, con el objetivo de determinar el efecto de las aplicaciones de Beauveria bassíana (Bals) vuill y Metarhízíum anisopliae (Metsch) sorokin en diferentes momentos sobre la dinámica poblacional de picudo negro, Cosmopolites sordídus (Germar 1824) dichos hongos fueron aplicados en suspención acuosa y en trampas de pseudotallos de plátano, variedad "Cuerno". Los tratamientos evaluados fueron: 1) aplicación de Beauveria bassiana:. 2) aplicación con Metarhizium anisopliae: 3) Trampas+ aplicación de B. bassiana: 4) trampas+ aplicación de M. anisopliae: 5) Control físico. Eliminación manual de las poblaciones de adultos de picudo capturado por medio de trampas. 6) Testigo. No se realizó ningún tipo de control especial. En los resultados obtenidos se determinó que no hay diferencias estadísticas significativas entra los tratamientos aplicados Al mismo tiempo se determinó que los tratamientos evaluados no redujeron el número de picudo negro y el nivel de daño presente en la plantación. Se logró determinar que la plantación esta siendo afectada por C. Sordidus asociado con nemátodos ; los que debilitan la planta provocando mayor caída de las misma.

La política en Buenos Aires y el liderazgo de Simón Bolívar en tiempos de la construcción estatal sudamericana : la opción bolivariana en el conflicto por la soberanía en la Banda Oriental (1824-1828)

Resumen: El propósito del artículo es analizar el acercamiento diplomático de Buenos Aires con Simón Bolívar para sumar fuerzas en el conflicto con Brasil por la soberanía en la Banda Oriental. Intentaremos mostrar por qué intereses políticos Buenos Aires; fuera dominada por la facción “unitaria” o “federal”, y Bolívar; empeñado en liderar la organización nacional de Colombia, Perú y Bolivia, no formalizaron un acuerdo diplomático/militar en el contexto de la creación de los Estados de Bolivia y Uruguay durante el período de 1824-1828. Procuramos la inteligibilidad, interpretación y explicación de la cuestión mediante el análisis de fuentes de información histórica que reflejan la agenda pública de Buenos Aires, y las prioridades políticas de Bolívar en el espacio temporal que nos ocupa.

Notas sobre un jurista olvidado : Julio Herrera y su intervención parlamentaria con motivo de la reforma del código penal en la República Argentina (1902-1903)

Resumen: Este trabajo pretende contribuir a una producción historiográfica en desarrollo en los últimos años cuyo objetivo es el estudio de los discursos y prácticas de un conjunto de juristas argentinos adherentes al positivismo penal que desde fines del siglo XIX impulsaron una serie de iniciativas de reforma penal y penitenciaria (creación y dirección de instituciones carcelarias y post penitenciarias; renovación de la producción científica y universitaria; elaboración de propuestas legislativas; etc.). En esta ocasión, analizaremos la figura de Julio Herrera, uno de los más distinguidos penalistas argentinos, aunque paradójicamente ignorado por los estudios históricos e histórico-jurídicos, centrándonos en su intervención parlamentaria con motivo del proyecto de reforma del código penal presentado en la Cámara de Senadores en 1903.

Collecção das Leis do Imperio do Brazil de 1824

Parte 1 - Constituição política do Império do Brazil

Collecção das Leis da Republica dos Estados Unidos do Brazil de 1903

Parte 1 - Atos do Poder Legislativo

Charles M. Breder, Jr.: Palmetto Key, 1942

Charles M. Breder and his wife Ethel spent part of the summer of 1942 at the Palmetto Key field station, known today as Cabbage Key, on the west coast of Florida south of Charlotte Harbor. The Palmetto Key field station began in 1938 and ended in 1942 because of World War II. His Palmetto Key diary ran for 95 pages of notes, tables, diagrams, drawings, lists, and business records and this report presents a variety of fascinating entries. Diaries from other years all bear Breder's style of discipline, curiosity, humor, and speculations on nature. The diary was transcribed as part of the Coastal Estuarine Data/Document Rescue and Archeology effort for South Florida. (PDF contaons 24 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Hypothetical considerations, 1931-1937

Charles M. Breder Jr. “hypothesis” diary is a deviation from the field diaries that form part of the Breder collection housed at the Arthur Vining Davis Library, Mote Marine Laboratory. There are no notes or observations from specific scientific expeditions in the document. Instead, the contents provide an insight into the early meticulous scientific thoughts of this biologist, and how he examines and develops these ideas. It is apparent that among Dr. Breder’s passions was his continual search for knowledge about questions that still besieged many scientists. Topics discussed include symmetry, origin of the atmosphere, origin of life, mechanical analogies of organisms, aquaria as an organism, astrobiology, entropy, evolution of species, and other topics. The diary was transcribed as part of the Coastal Estuarine Data/Document Rescue and Archeology effort for South Florida. (PDF contains 33 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Dry Tortugas, 1929

During the summer of 1929, Dr. Charles M. Breder, Jr., employed at that time by the New York Aquarium and American Museum of Natural History, visited the Carnegie Laboratory in the Dry Tortugas to study the development and habits of flying fishes and their allies. The diary of the trip was donated to the Mote Marine Laboratory Library by his family. Dr. Breder's meticulous handwritten account gives us the opportunity to see the simple yet great details of his observations and field experiments. His notes reveal the findings and thoughts of one of the world's greatest ichthyologists. The diary was transcribed as part of the Coastal Estuarine Data/Document Rescue and Archeology effort for South Florida. (PDF contains 75 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Bahamas and Florida

Dr. Charles M. Breder, a well known ichthyologist, kept meticulous field diaries throughout his career. This publication is a transcription of field notes recorded during the Bacon Andros Expeditions, and trips to Florida, Ohio and Illinois during the 1930s. Breder's work in Andros included exploration of a "blue hole", inland ecosystems, and collection of marine and terrestrial specimens. Anecdotes include descriptions of camping on the beach, the "filly-mingoes" (flamingos) of Andros Island, the Marine Studios of Jacksonville, FL, a trip to Havana, and the birth of seahorses. This publication is part of a series of transcriptions of Dr. Breder's diaries. (PDF contains 55 pages)

Charles M. Breder, Jr.: Atlantis Expedition, 1934

Dr. Charles M. Breder participated on the 1934 expedition of the Atlantis from Woods Hole, Massachusetts to Panama and back and kept a field diary of daily activities. The Atlantis expedition of 1934, led by Prof. A. E. Parr, was a milestone in the history of scientific discovery in the Sargasso Sea and the West Indies. Although naturalists had visited the Sargasso Sea for many years, the Atlantis voyage was the first attempt to investigate in detailed quantitative manner biological problems about this varying, intermittent ‘false’ bottom of living, floating plants and associated fauna. In addition to Dr. Breder, the party also consisted of Dr. Alexander Forbes, Harvard University and Trustee of the Woods Hole Oceanographic Institution (WHOI); T. S. Greenwood, WHOI hydrographer; M. D. Burkenroad, Yale University’s Bingham Laboratory, carcinology and Sargasso epizoa; M. Bishop, Peabody Museum of Natural History, Zoology Dept., collections and preparations and H. Sears, WHOI ichthyologist. The itinerary included the following waypoints: Woods Hole, the Bermudas, Turks Islands, Kingston, Colon, along the Mosquito Bank off of Nicaragua, off the north coast of Jamaica, along the south coast of Cuba, Bartlett Deep, to off the Isle of Pines, through the Yucatan Channel, off Havana, off Key West, to Miami, to New York City, and then the return to Woods Hole. During the expedition, Breder collected rare and little-known flying fish species and developed a method for hatching and growing flying fish larvae. (PDF contains 48 pages)

Synopse dos trabalhos da Camara dos Srs. Deputados : relativos ao anno de 1903 : acompanhados de differentes documentos : organisados na Secretaria da mesma Camara

Sinopse dos trabalhos da Câmara dos Deputados, em 1903.