Liikunta kansainvälisenä kielenä. Maahanmuuttajien liikuntasuhde ja näkemyksiä liikunnan vaikutuksesta kotoutumiseen

Tutkimuksessa tarkastellaan maahanmuuttajien liikuntasuhdetta ja näkemyksiä liikunnan vaikutuksesta kotoutumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tarkoituksena on erityisesti tarkastella maahanmuuttajien omakohtaista liikuntaa, penkkiurheilua, liikunnan tuottamista, Suomeen kotoutumista ja näkemyksiä liikunnan vaikutuksesta maahanmuuttajien kototutumiseen sekä tarkastella näiden yhteyttä tiettyihin sosiodemograafisiin tekijöihin (sukupuoli, ikä, elämäntilanne, syntymämaa, maahanmuuton syy ja Suomessa asuttu aika). Tutkimuksen aineistona käytettiin Turun yliopiston Kasvatustieteiden laitoksella vuoden 2009 alussa käynnistyneen Liikunnan merkitys maahanmuuttajien akkulturaatiossa -tutkimusprojektin kyselylomakeaineistoa (N=387). Tutkimusaineisto kerättiin sattumanvaraisesti Turun ja Helsingin seudulla sekä Salossa maahanmuuttajien parissa työskentelevien organisaatioiden, järjestöjen ja yhdistysten kautta. Tulokset osoittavat, että maahanmuuttajien suhde liikuntaan on aktiivista omakohtaisen liikunnan ja penkkiurheilun osa-alueilla. Liikunnan tuottamisen osa-alue jää sen sijaan passiivisemmaksi. Maahanmuuttajat harrastavat liikuntaa 1–3 kertaa viikossa ja kokevat oman hyvinvoinnin liikkumisessa tärkeäksi. Miehet harrastavat liikuntaa naisia useammin. Suosituin liikuntalaji on kävely ja harrastettu liikunta on pääosin melko kevyttä. Muiden asettamat paineet/odotukset liikkumisessa koetaan melko tärkeiksi. Suurin osa maahanmuuttajista seuraa urheilua katsomosta tai televisiosta useita kertoja vuodessa ja katsotuin laji on jalkapallo. Miehet harrastavat penkkiurheilua naisia useammin. Suurin osa maahanmuuttajista ei osallistu maahanmuuttajien tai suomalaisten urheiluseurojen toimintaan. Maahanmuuttajat osallistuvat harvoin urheiluseurojen toimintaan muuten kuin urheilemalla. Myös tässä miehet ovat naisia aktiivisempia. Suurimman osan maahanmuuttajista voidaan sanoa integroituneen suomalaiseen kulttuuriin. Vaikka Suomeen sopeutuminen jakaa maahanmuuttajat kahtia, on suurin osa maahanmuuttajista kuitenkin tyytyväisiä elämäänsä Suomessa. Suurin osa kokee sopeutumisen kannalta parhaana viettää aikaa sekä suomalaisten että oman maalaisten kanssa, mikä osaltaan viittaa myös haluun integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Yli puolet maahanmuuttajista on sitä mieltä, että liikunta auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen. Tulosten mukaan liikunta auttaa maahanmuuttajia kotoutumaan Suomeen. Liikunnan mahdollisuuksia maahanmuuttajien kotoutumisen tehostamiseksi tulisikin hyödyntää kotoutumissuunnitelmissa.

Mikael Agricolan teosten kielen ala-, ylä-, ja -pää-vartaloiset adpositiot

Adpositions with the stems ala, ylä and pää in the language of Mikael Agricola’s writings The language of Mikael Agricola’s (c 1510–1557) writings represents an interesting phase in the development of the Finnish system for adpositions. In the Finnish language, the older Uralic system of postpositions has undergone expansion and a new system of prepositions has been adopted. On the other hand, the adposition system found in Agricola’s writings has also been strongly affected by foreign models, because Agricola’s texts are mainly translations of religious texts, which by and large use a word-for-word translation strategy. In the thesis, I explore Agricola’s use of adpositions; more specifically, which adpositions carry the meaning of ‘being under’ or ‘being over’ something, and in what other functions these adpositions are used. My main focus is on the semantics of the adpositions. I also study the syntactic features of adpositions and adposition structures; these are intertwined with semantics, since the meaning of adpositions is established in the adposition clause. Finally, I compare Agricola’s use of adpositions to the corresponding adpositions of present-day Finnish. Adpositions with stems ala, ylä and pää form an interesting subject for research. Their frequency in the data, however, is highly uneven. The overwhelming majority of the adpositions studied in the thesis are päälle; there are only two occurrences of adpositions with the stem ylä. Adpositions typically denote a location ‘under’ or ‘above’ something. Almost half of the adpositions, however, can be classified as semantically unmotivated and as representing a foreign model in terms of the Finnish language; they do not occur in present-day Finnish. In Agricola’s texts they act in more grammatical roles than the corresponding adpositions of present-day Finnish. In the thesis, the corresponding adpositions in the source languages are carefully analysed. All other uses of the adpositions are marginal in relation to spatial ones and those based on foreign models. The original meanings of the adpositions have not changed much since Agricola, but adpositions considered to originate from foreign models have been intentionally eliminated in presentday standard Finnish. It is also noteworthy that the system of adpositions with the stems ala, ylä and pää has changed since Agricola. His texts include the adposition ala, which corresponds to the modern adposition alle. Likewise the adposition yllä is absent in Agricola, as are the internal locative cases of the adposition pää.

Sisäinen yrittäjyys ja yksilötason motivaatio

Tutkimuksessa tarkastellaan sisäistä yrittäjyyttä ja motivaatiota yksilön näkökulmasta katsottuna. Tutkimuksen kohteena on Tapiola-ryhmän Kouvolan toimiston henkilökunta. Haastateltavina oli 10 toimihenkilöä. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tämän kvalitatiivisin menetelmin tehdyn tutkimuksen analysointitapa on ymmärtävä. Tutkimustulokset osoittavat, että henkilökunta on vahvasti sitoutunut työn tekemiseen. Itsenäisiä tavoitteita asetetaan paljon, työstä otetaan vastuuta ja omaa työtä halutaan jatkuvasti kehittää. Näyttää siltä, että motivaatiota sisäiseen yrittäjyyteen vähentävät liian haastavat tavoitteet, usein tapahtuvat muutokset, oman päätösvallan rajallisuus sekä liian vähäinen palautteen määrä. Motivaatio sisäiseen yrittäjyyteen näyttäisi lisääntyvän jos esimerkiksi esimiehiltä tulisi useammin rakentavaa ja postiivista palautetta, sekä työtehtäviä olisi mahdollisuus vaihdella enemmän.

Osuustoiminnasta kilpailuetua huoltoasemaliiketoiminnassa case: S-ryhmän ABC-ketju ja Suomalainen Energiaosuuskunta (SEO)

Tutkimuksen tarkoituksena on osallistua liiketaloustieteissä käytävään keskusteluun osuustoimintayritysten kilpailuedun lähteistä. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen haastattelututkimus ja tutkielman empiirisenä aineistona toimivat kohdeorganisaatioiden S-ryhmän ABC-ketjun ja Suomalaisen Energiaosuuskunnan (SEO) johtajien haastattelut. Tutkimuksen tavoitteena on kirjallisuuden ja haastattelujen pohjalta ymmärtää ja kuvata, mitä on osuustoiminnan kilpailuetu ja tarjoaako osuustoiminnallisuus itsessään sekä yritysmuotona kilpailuetua Suomen huoltoasemaliiketoiminnassa. Tutkimuksen mukaan osuustoiminta tarjoaa kilpailuetua huoltoasemaliiketoiminnassa erityisesti organisaatiomuodon vuoksi. S-ryhmän ABC-ketjun keskeisiä kilpailuetuja ovat paikallisuus, asiakasomistajuus, bonusjärjestelmä, asemaverkosto, huoltoasemakonsepti ja toimitusketjun kustannustehokkuus. Suomalaisen Energiaosuuskunnan (SEO) kilpailuetuja ovat puolestaan suomalaisuus, paikallisuus ja yrittäjävetoisuus.

Koulutetut maahanmuuttajat työmarkkinoilla. Tutkimus korkeakoulututkinnon suorittaneiden maahanmuuttajien työllistymisestä ja työurien alusta Suomessa

Maahanmuuttajien määrä on Suomessa merkittävämmin lisääntynyt vasta 1990- ja 2000-luvuilla. Vuonna 2010 Suomessa asui lähes 170 000 ulkomaan kansalaista. Tavallisimmin Suomeen muutetaan avioliiton, paluumuuton tai pakolaisuuden vuoksi. Pieni, joskin kasvava joukko muuttaa työn tai opiskelun vuoksi. Myös kansalaisuuksien, koulutustaustojen, ammattien jne. kirjo muuttajien joukossa on suuri. Ulkomaan kansalaisten lisääntyessä Suomessa on jouduttu kohtaamaan monenlaisia maahanmuuttoon liittyviä haasteita, joista työllistymiseen liittyvät kysymykset eivät ole vähäisimpiä. Tutkimuksessa tarkastellaan lähtömaassaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden maahanmuuttajien työllistymistä ja työuran alkua Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten korkeakoulutetut maahanmuuttajat ovat Suomessa työllistyneet, minkälaisia heidän työuriensa alut ovat Suomessa olleet ja miten he ovat onnistuneet uudessa maassa hyödyntämään lähtömaassa hankkimaansa koulutusta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten maahanmuuttajien lähtömaan erilaiset elämäntilanteet, olosuhteet ja valinnat ovat vaikuttaneet työuran muotoutumiseen Suomessa. Tutkimuksen aineisto muodostuu kysely- sekä haastatteluaineistosta. Kyselyaineiston (n=99) tarkoituksena on luoda määrällistä kuvaa korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työllistymisestä Suomessa. Numerotietojen taakse jää kuitenkin näkymättömiin tieto maahanmuuttajien yksilöllisistä kokemuksista liittyen työllistymiseen ja työuran muotoutumiseen uudessa maassa. Toisena aineistona hyödynnettävän elämäkerrallisen haastatteluaineiston (n=20) kautta on mahdollista tehdä näkyväksi ne tutkittavien yksilölliset työ- ja koulutusuraan liittyvät valinnat, joita maahanmuuttajat ovat tehneet niin lähtömaassa kuin Suomessa sekä ne tilanteet ja olosuhteet, joissa tutkittavat ovat lähtömaassa eläneet ja joiden pohjalta he ovat tulleet Suomeen ja Suomen työmarkkinoille. Aineistoissa mukana olevat maahanmuuttajat olivat pääosin avioliiton, paluumuuton sekä pakolaisuuden vuoksi Suomeen tulleita. Vain muutama oli tullut työn vuoksi. Maahanmuuttajien työmarkkina-asemaa selitetään usein maahanmuuttajien resursseilla, kuten kielitaidolla, koulutuksella, työkokemuksella, sosiaalisten suhteiden ja verkostojen laadulla ja määrällä jne. Myös maahanmuuttajiin kohdistuvilla syrjivillä ja ennakkoluuloisilla asenteilla on keskeinen merkitys työllistymisessä. Koulutuksen ollessa yksi keskeisimmistä työmarkkina-asemaa määräävistä tekijöistä, tulisi koulutettujen maahanmuuttajien sijoittua hankitun tutkinnon oikeuttamiin tehtäviin. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että työllistyminen oli maahanmuuttajilla vaikeaa hyvästä koulutuksesta huolimatta. Kyselyaineistoon vastanneista vain muutama (6 %) oli työssä heti Suomeen muuttovuoden lopussa, kolme vuotta Suomessa asuttuaan työssä oli runsas kolmannes (35 %) ja aineistonkeruuhetkellä eli vuonna 2004 työssä oli 38 % vastaajista. Työsuhteet olivat tutkittavilla useimmiten määräaikaisia ja kestoltaan lyhyitä. Lisäksi työurat koostuivat runsaasta työttömyydestä sekä koulutukseen osallistumisesta. Myönteistä kuitenkin oli, että mikäli korkeakoulutetut maahanmuuttajat onnistuivat Suomessa työllistymään, vastasi työ usein joko kokonaan tai ainakin osittain hankittua korkeakoulututkintoa. Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien työuran alut Suomessa voidaan tyypitellä kolmeen ryhmään, joista kukin jakaantui vielä kahteen alaryhmään siten, että kaiken kaikkiaan saatiin kuusi erilaista työuran alun tyyppiä: koulutusta vastaava vakaa ja vakiintuva ura, koulutusta osittain vastaava sekaura ja laskeva ura sekä koulutusta vastaamaton sisääntuloura ja työttömän ura . Haastatteluaineiston kautta tarkastellaan korkeakoulutettujen maahanmuuttajien yksilöllisiä elämänuria lähtien liikkeelle korkeakoulutettujen maahanmuuttajien lähtömaassa tekemistä ura- ja ammatinvalinnoista jatkuen Suomeen muuton kautta aina työuran muotoutumiseen Suomessa. Haastatteluja toisistaan erottelevina keskeisinä teemoina olivat toisaalta pärjääminen Suomessa ja suomalaisilla työmarkkinoilla toisaalta elämän muotoutuminen lähtömaassa ja nimenomaan siellä tehdyt ura- ja ammatinvalinnat ja niihin liittyvät kokemukset ja elämäntilanteet. Näiden kriteerien pohjalta aineisto jakaantui kolmeen ryhmään, jotka nimettiin pärjääjiksi, harhailijoiksi ja sinnittelijöiksi. Pärjääjien kertomukset muotoutuivat tietyllä tavalla myönteisen kehän kautta: niin lähtömaassa tehdyt ammatinvalinnat kuin työuran muotoutuminen Suomessa tapahtuivat suhteellisen vaivattomasti. Useimmiten työt Suomessa vastasivat lähtömaassa hankittua koulutusta. Omiin uravalintoihin oltiin myöhemmin myös tyytyväisiä. Harhailijoille oman paikan löytyminen oli puolestaan hankalampaa. Leimallista tälle ryhmälle oli tietynlainen valintojen vaikeus sekä tyytymättömyys omiin aikaisemmin tehtyihin ratkaisuihin. Jotkut harmittelivat nuorena tekemiään uravalintoja niin, että päättivät Suomessa hankkia kokonaan uuden ammatin. Muutto Suomeen merkitsi useimmille ammatillisen aseman laskua. Sinnittelijät kertoivat jo lähtökohdiltaan kahteen muuhun ryhmään nähden hyvin erilaista tarinaa. Tämän ryhmän lähes koko elämä lähtömaassa oli sodan ja levottomuuksien sävyttämää. Tämä näkyi myös ammatinvalinnassa: opiskelupaikka oli saatettu valita esimerkiksi sen perusteella, missä oli milloinkin turvallista opiskella. Myös Suomeen muutto erosi kahdesta aikaisemmasta ryhmästä, sillä lähtö entisestä kotimaasta oli tapahtunut usein hyvinkin yllättäen vailla etukäteissuunnittelua tilanteiden kärjistyttyä nopeasti. Suomessa työelämään pääseminen oli kaikille sinnittelijöille vaikeaa ja haastatteluhetkellä useilla vielä hyvin alkutekijöissä. Hyväkään koulutus ei aina takaa maahanmuuttajille työtä uudessa maassa, sillä hankittua tutkintoa ja osaamista ei ole helppo siirtää maasta toiseen. Pahimmassa tapauksessa vieraassa maassa suoritettu korkeakoulututkinto voi kokonaan mitätöityä uudessa maassa ja korkeakoulututkinnon myötä hankittu osaaminen menettää täysin arvonsa. Kyse on niin yksilön kuin yhteiskunnankin resurssien tuhlaamisesta tilanteessa, jossa maassa pysyvästi asuvat koulutetut maahanmuuttajat työskentelevät tavalla tai toisella koulutustaan vastaamattomissa epävakaissa töissä, työmarkkinoiden laitamilla tai ovat kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella.

Nollapersoonalause suomessa ja virossa. Tutkimus kirjoitetun kielen aineistosta

The present study focuses on the zero person constructions both in Finnish and Estonian. In the zero person construction, there is no overt subject and the verb is in the 3rd person singular form: Fin. Tammikuussa voi hiihtää Etelä-Suomessakin. Est. Jaanuaris saab suusatada ka Lõuna-Soomes ‘In January one can ski even in South-Finland’. The meaning of the zero construction is usually considered generic and open. However, the zero may be interpreted as indexically open so that the reference can be construed from the context. This study demonstrates how the zero may be interpreted as referring to the speaker, the addressee, or anybody. The zero person construction in Finnish has been contrasted to the generic pronoun constructions in Indo-European languages. For example, the zero person is translated in English as you or one; in Swedish and German as man. The grammar and semantics of the Finnish zero person construction have been studied earlier to some extent. However, the differences and similarities between Finnish and Estonian, two closely related languages, have not been thoroughly studied before. The present doctoral thesis sheds light on the zero person construction, its use, functions, and interpretation both in Finnish and Estonian. The approach taken is contrastive. The data comes from magazine articles published in Finnish and translated into Estonian. The data consists of Finnish sentences with the zero person and their Estonian translations. In addition, the data includes literary fiction, and non-translated Estonian corpora texts as well. Estonian and Finnish are closely related and in principle the personal system of the two languages is almost identical, nevertheless, there are interesting differences. The present study shows that the zero person construction is not as common in Estonian as it is in Finnish. In my data, a typical sentence with the zero person in both languages is a generic statement which tells us what can or cannot be done. When making generic statements the two languages are relatively similar, especially when the zero person is used together with a modal verb. The modal verbs (eg. Fin. voida ‘can’, saada ‘may’, täytyä ‘must’; Est. võima ‘may’, saama ‘can’, tulema ’must’) are the most common verbs in both Finnish and Estonian zero person constructions. Significant differences appear when a non-modal verb is used. Overall, non-modal verbs are used less frequently in both languages. Verbs with relatively low agentivity or intentionality, such as perception verb nähdä in Finnish and nägema in Estonian, are used in the zero person clauses in both languages to certain extent. Verbs with more agentive and intentional properties are not used in the Estonian zero person clauses; in Finnish their use is restricted to specific context. The if–then-frame provides a suitable context for the zero person in Finnish, and the Finnish zero person may occur together with any kind of verb in conditional if-clause. Estonian if-clauses are not suitable contexts for zero person. There is usually a da-infinitive, a generic 2nd person singular or a passive form instead of the zero person in Estonian counterparts for Finnish if-clauses with zero person. The aim of this study was to analyze motivations for choosing the zero person in certain contexts. In Estonian, the use of the zero person constructions is more limited than in Finnish, and some of the constraints are grammatical. On the other hand, some of the constraints are motivated by the differences in actual language use. Contrasting the two languages reveals interesting differences and similarities between these two languages and shows how these languages may use similar means differently.

Oikeuserehdys ja oikeuden muuttuminen

Vuoden 2011 väittelijän puhe Oikeuskulttuurin päivänä 11.11.2011.

Kasvuympäristön tekijöiden yhteys kielen ja lukutaidon kehitykseen

Teemanumero: Lukivaikeus.