Onnittelut, rouva presidentti!

Haastateltavana Suomen kirjastoseuran toiminnanjohtaja ja IFLA:n presidentti Sinikka Sipilä.

Unkarin rá-prefiksin ja sen suomenkielisten käännösvastineiden tarkastelu

Tutkielmassani olen tutkinut unkarin rá-prefiksin (’päälle’) suomenkielisiä käännösvastineita. Lähtökohtanani on kandidaatintutkielmani, jossa loin ja tutkin unkarin rá-prefiksin erilaisia merkitysryhmiä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin valmiita merkitysryhmiä käyttäen, onko rá-ilmaisujen ja suomenkielisten käännösvastineiden välillä säännönmukaisuutta. Tutkimuksessani käytän yksisuuntaista vertailumetodia eli lähtökohtanani on unkarin kieli, johon vertaan suomenkielisiä ilmaisuja. Vastaavaa tutkimusta ei ole aikaisemmin tehty. Kandidaattitutkielmassani hahmottelin rá-prefiksille merkitysryhmiä, joilla on eri asemia konkreettisuus–abstraktisuus-asteikolla. Hypoteesini mukaan rá-prefiksin merkitysryhmillä ei ole selviä käännösvastineita suomen kielessä, mutta osittain on löydettävissä säännönmukaisuutta. Tutkimukseni kehys on kognitiivinen kielitiede. Tutkimuksessani käytän kognitiivisia peruskäsitteitä, kuten muun muassa relaatiota ja prosessia, hahmoa ja kehystä, kuviota ja taustaa, muuttujaa ja kiintopistettä, elaboroimista sekä konstruktiota. Prefiksiverbejä olen tutkinut kompositiorakenteina, joissa kaksi kielellistä ainesta – prefiksi ja verbi – elaboroivat toisiaan. Aineistoni koostuu kuudesta alun perin unkarinkielisestä kaunokirjallisesta kirjasta ja niiden suomenkielisistä käännöksistä eli yhteensä kahdestatoista kirjasta. Olen poiminut unkarinkielisistä kirjoista rá-verbit ja luokitellut ne kandidaatintyöni merkitysryhmien perusteella. Seuraavaksi olen katsonut merkitysryhmittäin, millä rakenteilla ilmaisut on suomennettu suomenkielisissä käännöksissä. Tutkimuksessani havainnollistan rá-prefiksin merkitysryhmiä kuvioilla ja niiden käännösvastineita taulukoilla. Tutkittuani rá-ilmaisuja ja niiden käännöksiä olen havainnut, että erilaisia käännösvastineita on hyvin paljon. Konkreettisten ilmaisujen käännöksissä käytettyjä erilaisia vastineita oli vähemmän kuin abstraktien ilmaisujen käännösvastineita. Hypoteesini on pätenyt siltä osin, että rá-ilmaisujen ja niiden käännösvastineiden väliltä on löytynyt osittaista säännönmukaisuutta. Konkreettisten ilmaisujen käännöksissä on ollut enemmän säännönmukaisuutta kuin abstraktien ilmaisujen käännöksissä. Tutkimustani rá-ilmaisujen suomenkielisistä käännösvastineista voinee tulevaisuudessa hyödyntää suomen kielen opetuksessa. Laajempi aineisto olisi tuottanut tarkempia tuloksia, joten tutkimusta on syytä jatkaa.

Medidas de bienestar en empleados: análisis de los estudios realizados entre 2002 y 2012 desde la noción de organización saludable

Actualmente se considera que las organizaciones con resultados positivos y rendimientos crecientes tienen aspectos y características particulares que las diferencian de aquellas organizaciones que no obtienen los mejores resultados en el mercado. Para que las organizaciones sean saludables deben garantizar el bienestar del empleado y comprometerse con el mejoramiento continuo del mismo. Es así como surgen las escalas de medidas de bienestar, las cuales contribuyen directamente al bienestar del empleado y sus resultados positivos dentro de la organización. Este estudio hace referencia a las medidas de bienestar más utilizadas en un periodo de diez años (2002-2012), con el propósito de establecer la relación entre las medidas de bienestar, el bienestar de los empleados y las organizaciones saludables. Para determinar dicha relación, se llevó a cabo un análisis detallado de los estudios realizados sobre las escalas de medidas de bienestar utilizadas durante el periodo de tiempo 2002 y 2012. Los resultados arrojados señalan que las medidas de bienestar más utilizadas durante este periodo son: Satisfacción laboral, Clima organizacional, Engagement y Calidad de vida laboral, mientras que las cuatro medidas de bienestar menos utilizadas son: Remuneración y Bienestar subjetivo.

Psychosocial outcome in patients at clinical high risk of psychosis: a prospective follow-up

Purpose In patients at clinical high risk (CHR) of psychosis, transition to psychosis has been the focus of recent studies. Their broader outcome has received less attention. We studied psychosocial state and outcome in CHR patients. Methods In the European Prediction of Psychosis Study, 244 young help-seeking CHR patients were assessed with the Strauss and Carpenter Prognostic Scale (SCPS) at baseline, and 149 (61.1 %) of them were assessed for the second time at the 18-month follow-up. The followed patients were classified into poor and good outcome groups. Results Female gender, ever-married/cohabitating relationship, and good working/studying situation were associated with good baseline SCPS scores. During follow-up, patients’ SCPS scores improved significantly. Good follow-up SCPS scores were predicted by higher level of education, good working/studying status at baseline, and white ethnicity. One-third of the followed CHR patients had poor global outcome. Poor working/studying situation and lower level of education were associated with poor global outcome. Transition to psychosis was associated with baseline, but not with follow-up SCPS scores or with global outcome. Conclusion The majority of CHR patients experience good short-term recovery, but one-third have poor psychosocial outcome. Good working situation is the major indicator of good outcome, while low level of education and non-white ethnicity seem to be associated with poor outcome. Transition to psychosis has little effect on psychosocial outcome in CHR patients. In treating CHR patients, clinicians should focus their attention on a broader outcome, and not only on preventing transition to psychosis.

Axis I diagnoses and transition to psychosis in clinical high-risk patients EPOS project: prospective follow-up of 245 clinical high-risk outpatients in four countries

In selected samples, a considerable number of patients at clinical high risk of psychosis (CHR) are found to meet criteria for co-morbid clinical psychiatric disorders. It is not known how clinical diagnoses correspond to or even predict transitions to psychosis (TTP). Our aim was to examine distributions of life-time and current Axis I diagnoses, and their association with TTP in CHR patients.

Serum cytokine profile in patients with active lupus nephritis

Determination of disease activity of lupus nephritis remains challenging. Since cytokines play a role as inflammatory mediators extending renal injury, measuring serum cytokine levels might help in the clinical assessment of patients with lupus nephritis. Therefore, the aim of this study was to determine the diagnostic value of a panel of serum cytokines in patients with active lupus nephritis.

Safety of thrombolysis in stroke mimics: results from a multicenter cohort study

BACKGROUND AND PURPOSE Intravenous thrombolysis for acute ischemic stroke is beneficial within 4.5 hours of symptom onset, but the effect rapidly decreases over time, necessitating quick diagnostic in-hospital work-up. Initial time strain occasionally results in treatment of patients with an alternate diagnosis (stroke mimics). We investigated whether intravenous thrombolysis is safe in these patients. METHODS In this multicenter observational cohort study containing 5581 consecutive patients treated with intravenous thrombolysis, we determined the frequency and the clinical characteristics of stroke mimics. For safety, we compared the symptomatic intracranial hemorrhage (European Cooperative Acute Stroke Study II [ECASS-II] definition) rate of stroke mimics with ischemic strokes. RESULTS One hundred stroke mimics were identified, resulting in a frequency of 1.8% (95% confidence interval, 1.5-2.2). Patients with a stroke mimic were younger, more often female, and had fewer risk factors except smoking and previous stroke or transient ischemic attack. The symptomatic intracranial hemorrhage rate in stroke mimics was 1.0% (95% confidence interval, 0.0-5.0) compared with 7.9% (95% confidence interval, 7.2-8.7) in ischemic strokes. CONCLUSIONS In experienced stroke centers, among patients treated with intravenous thrombolysis, only a few had a final diagnosis other than stroke. The complication rate in these stroke mimics was low.

IV thrombolysis and renal function

OBJECTIVE To investigate the association of renal impairment on functional outcome and complications in stroke patients treated with IV thrombolysis (IVT). METHODS In this observational study, we compared the estimated glomerular filtration rate (GFR) with poor 3-month outcome (modified Rankin Scale scores 3-6), death, and symptomatic intracranial hemorrhage (sICH) based on the criteria of the European Cooperative Acute Stroke Study II trial. Unadjusted and adjusted odds ratios (ORs) with 95% confidence intervals (CIs) were calculated. Patients without IVT treatment served as a comparison group. RESULTS Among 4,780 IVT-treated patients, 1,217 (25.5%) had a low GFR (<60 mL/min/1.73 m(2)). A GFR decrease by 10 mL/min/1.73 m(2) increased the risk of poor outcome (OR [95% CI]): (ORunadjusted 1.20 [1.17-1.24]; ORadjusted 1.05 [1.01-1.09]), death (ORunadjusted 1.33 [1.28-1.38]; ORadjusted 1.18 [1.11-1.249]), and sICH (ORunadjusted 1.15 [1.01-1.22]; ORadjusted 1.11 [1.04-1.20]). Low GFR was independently associated with poor 3-month outcome (ORadjusted 1.32 [1.10-1.58]), death (ORadjusted 1.73 [1.39-2.14]), and sICH (ORadjusted 1.64 [1.21-2.23]) compared with normal GFR (60-120 mL/min/1.73 m(2)). Low GFR (ORadjusted 1.64 [1.21-2.23]) and stroke severity (ORadjusted 1.05 [1.03-1.07]) independently determined sICH. Compared with patients who did not receive IVT, treatment with IVT in patients with low GFR was associated with poor outcome (ORadjusted 1.79 [1.41-2.25]), and with favorable outcome in those with normal GFR (ORadjusted 0.77 [0.63-0.94]). CONCLUSION Renal function significantly modified outcome and complication rates in IVT-treated stroke patients. Lower GFR might be a better risk indicator for sICH than age. A decrease of GFR by 10 mL/min/1.73 m(2) seems to have a similar impact on the risk of death or sICH as a 1-point-higher NIH Stroke Scale score measuring stroke severity.

Role of electrophysiological studies in predicting risk of ventricular arrhythmia in early repolarization syndrome.

BACKGROUND The early repolarization (ER) pattern is associated with an increased risk of arrhythmogenic sudden death. However, strategies for risk stratification of patients with the ER pattern are not fully defined. OBJECTIVES This study sought to determine the role of electrophysiology studies (EPS) in risk stratification of patients with ER syndrome. METHODS In a multicenter study, 81 patients with ER syndrome (age 36 ± 13 years, 60 males) and aborted sudden death due to ventricular fibrillation (VF) were included. EPS were performed following the index VF episode using a standard protocol. Inducibility was defined by the provocation of sustained VF. Patients were followed up by serial implantable cardioverter-defibrillator interrogations. RESULTS Despite a recent history of aborted sudden death, VF was inducible in only 18 of 81 (22%) patients. During follow-up of 7.0 ± 4.9 years, 6 of 18 (33%) patients with inducible VF during EPS experienced VF recurrences, whereas 21 of 63 (33%) patients who were noninducible experienced recurrent VF (p = 0.93). VF storm occurred in 3 patients from the inducible VF group and in 4 patients in the noninducible group. VF inducibility was not associated with maximum J-wave amplitude (VF inducible vs. VF noninducible; 0.23 ± 0.11 mV vs. 0.21 ± 0.11 mV; p = 0.42) or J-wave distribution (inferior, odds ratio [OR]: 0.96 [95% confidence interval (CI): 0.33 to 2.81]; p = 0.95; lateral, OR: 1.57 [95% CI: 0.35 to 7.04]; p = 0.56; inferior and lateral, OR: 0.83 [95% CI: 0.27 to 2.55]; p = 0.74), which have previously been demonstrated to predict outcome in patients with an ER pattern. CONCLUSIONS Our findings indicate that current programmed stimulation protocols do not enhance risk stratification in ER syndrome.

Psychometric properties of the Trauma and Distress Scale, TADS, in an adult community sample in Finland

BACKGROUND: There is increasing evidence that a history of childhood abuse and neglect is not uncommon among individuals who experience mental disorder and that childhood trauma experiences are associated with adult psychopathology. Although several interview and self-report instruments for retrospective trauma assessment have been developed, many focus on sexual abuse (SexAb) rather than on multiple types of trauma or adversity. METHODS: Within the European Prediction of Psychosis Study, the Trauma and Distress Scale (TADS) was developed as a new self-report assessment of multiple types of childhood trauma and distressing experiences. The TADS includes 43 items and, following previous measures including the Childhood Trauma Questionnaire, focuses on five core domains: emotional neglect (EmoNeg), emotional abuse (EmoAb), physical neglect (PhyNeg), physical abuse (PhyAb), and SexAb.This study explores the psychometric properties of the TADS (internal consistency and concurrent validity) in 692 participants drawn from the general population who completed a mailed questionnaire, including the TADS, a depression self-report and questions on help-seeking for mental health problems. Inter-method reliability was examined in a random sample of 100 responders who were reassessed in telephone interviews. RESULTS: After minor revisions of PhyNeg and PhyAb, internal consistencies were good for TADS totals and the domain raw score sums. Intra-class coefficients for TADS total score and the five revised core domains were all good to excellent when compared to the interviewed TADS as a gold standard. In the concurrent validity analyses, the total TADS and its all core domains were significantly associated with depression and help-seeking for mental problems as proxy measures for traumatisation. In addition, robust cutoffs for the total TADS and its domains were calculated. CONCLUSIONS: Our results suggest the TADS as a valid, reliable, and clinically useful instrument for assessing retrospectively reported childhood traumatisation.

Traktorin sähköistysanalyysi virtuaalisimulaatiomallilla

Tämä diplomityö on tehty Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle osana yliopiston sähköisen liikkumisen tutkimusta. Työssä on jatkokehitetty ja dokumentoitu Drive!-projektin hybriditraktorin simulaatiomallia, joka toimii Mevea- ja Simulink-ohjelmistoissa. Mevean simulaatioalustalla on mallinnettu traktorin mekaniikkaa ja ympäristöä, kun taas Simulinkillä on simuloitu hybriditraktorin sähkötekniikkaa, dieselgeneraattoria, energiavarastoa ja apulait-teita. Työssä on tarkasteltu traktorin erilaisia maatalouden työtehtäviä ja tämän jälkeen tarkasteltu simulaatiomallin ja simulaatioiden avulla minkälaisella hybriditraktorilla näitä töitä olisi mahdollista suorittaa. Lopuksi tarkastellaan vielä simulaatiomallilla noin 75 kW:n hybriditraktorin toimintaa maatalon pihapiirin työtehtävissä ja lasketaan hybridisoinnin lisäinvestoinnille takaisinmaksuaika. Virtuaalimallilla tehtyjen simulaatioiden ja laskelmien perusteella saatiin tulokseksi, että tämän hetken komponentti- ja energiahinnoilla maataloustraktorin hybridisointi ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kuitenkin on huomionarvoista, että ajettaessa pelkällä akkusähköllä käytetyn energian hinta on noin kolmannes verrattaessa perinteiseen dieseltraktoriin.

Asiakkaan osallistuminen innovaatio- ja tuotekehitysprosessiin

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan asiakkaan ja valmistajan osallistumista yhteistoiminnalliseen innovaatio- ja tuotekehitysprosessiin ja sen vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn. Asiakaslähtöinen avoin innovaatio- ja tuotekehitystoiminta on yksi merkittävä kilpailuedun lähde, sillä se mahdollistaa tuotevariaatioiden nopeamman lanseerauksen ja asiakastarpeiden huomioimisen tuotekehitystoiminnassa. Tämän empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä tavoin kulutustavaroihin kuuluvien muoti- ja sportvaatteiden suunnittelussa yhteistoiminnallinen innovaatio- ja tuotekehitystoiminta on mahdollista toteuttaa ja miten sitä voidaan hallita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluina tapausorganisaatiosta. Yhteistoiminnallisesta kehittämisestä ei ole olemassa yhtä kattavaa teoriaa, jota voitaisiin hyödyntää. Tämän vuoksi yritysten on luotava itse yhteistoiminnallisen innovaation ja tuotekehityksen viitekehys, joka parhaiten palvelee liiketoiminnan tarpeita. Viitekehys ja käytettävät menetelmät sekä yhteistoiminnallisuutta tukevat työvälineet ovat riippuvaisia mm. toimialasta ja sen markkinatilanteesta, liiketoimintamalleista, yrityksen toimintaympäristöstä, asiakkaista ja kehittämisen kohteeksi valitusta tuotealueesta. Empiirinen tutkimus osoittaa, että yhteistoiminnallinen innovaatio voi olla kilpailuedun lähde sekä valmistajille että asiakkaalle, mutta vaatii aina yrityskohtaista sopeuttamista. Tutkimuksen mukaan hyvin johdettu yhteistyömalli, oikeat tuotevalinnat ja asiakasinformaation monipuolinen hyödyntäminen vaikuttavat positiivisesti kehittämisprojektin tuloksiin.