Mikä tekee uskonnosta painostavan? Tutkimus uskonnollisen painostuksen kokemuksesta kokijan näkökulmasta

Tutkimuksen lähtökohtana oli tarkastella uskonnollista painostusta kokijan näkökulmasta. Tutkimus oli luonteeltaan tapaustutkimus. Aineisto perustui 84 ihmisen kokemuksiin uskonnollisesta painostuksesta. Aineisto koostui 81 kirjeestä sekä 16 haastattelusta. Haastattelut on tehty teemahaastattelumetodia käyttäen. Aineisto on kerättä eri lehdissä ja internet-sivuilla olleiden kirjoituspyyntö –ilmoitusten avulla. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimuksessa on käsitelty mielenterveyden ja uskonnollisuuden suhdetta mielenterveyttä kuormittavasta näkökulmasta sekä uskonnollisen yhteisön sosiaalisen rakenteen vaikutusta ihmisen kokemuksiin uskonnollisesta painostuksesta. Tutkimuksen keskeinen tutkimusongelma oli se, mikä tekee kokijan näkökulmasta uskonnosta painostavan. Alakysymyksiä olivat: miten uskonnon negatiiviset piirteet vaikuttavat ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja mielenterveyteen? Kuka mahdollisesti uskonnollista painostusta harjoittaa? Tutkimustuloksissa korostui uskonnollisen auktoriteettihenkilön valta määrittää uskonnollisen yhteisön oppiin tai moraaliin vetoamalla, mikä tekee uskonnosta ahdistavan ja elämää rajoittavan. Uskonnollinen auktoriteettihenkilö on voinut olla uskonnollisen yhteisön johtaja, sen työntekijä, tavallinen riviseurakuntalainen, perheenjäsen, muu sukulainen, opettaja tai ystävä. Auktoriteettihenkilön vallankäyttö on kohdistunut niin aikuisiin kuin lapsiin ja nuoriinkin. Painostus on voinut olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Auktoriteettihenkilö on käyttänyt valtansa oikeuttamiseen uskonnollista kirjallisuutta, kyseenalaistamisen kieltämistä, henkimaailmalla tai maailmanlopulla pelottelemista, eristämistä, käännyttämistä sekä yksilön oman persoonallisuuden kieltämistä mm. loputtomien sääntöjen noudattamiseen pakottamisena sekä syyllistämällä ja riittämättömyyden tunteita herättämällä. Tutkimustulosten perusteella uskonnollista painostusta tarkasteltaessa pitäisi keskittyä tulevaisuudessa erityisesti niihin auktoriteettihenkilöihin, jotka painostusta harjoittavat sekä yhteisön toimintaa oikeuttavat ja sen oppeja ja sääntöjä tulkitsevat.

Niin metsä vastaa : työtapoja koreografian ja tanssiteatterin tekemiseen

Käsittelen työssäni sitä, miten tanssitaustaisena teatteri-ilmaisun ohjaajana toimin koreografina ja tanssiteatterin tekijänä. Pyrin kartoittamaan taiteellisen työni, tanssiteatteriteoksen Niin metsä vastaa, valossa minkälaisen synteesin nuoruusvuosien laajat tanssiopintoni ja nyt päättyvät esittävän taiteen opintoni ovat muodostaneet. Pohdin paikkaani nykyisellä ammattitanssin kentällä verraten omia työtapojani ja ajatuksiani muutamaan nykykoreografiin sekä kahteen tanssin väitöskirjaan. Lähestyn työssä tanssiteatterin tekemistä tanssin ja liikkeen suunnasta, koska se on omin ja vahvin taitoalueeni. Oman teokseni syntyprosessia ja lopputulosta tarkastelemalla olen hahmottanut viisi löytämääni työtapaa tanssiteatterin tekemiseen. Selkeästi koreografian tekemiseen rajautuva väline on oman liikkeen hakeminen. Oman tarinan etsiminen liittyy vastaavasti teoksen käsikirjoituksen ja dramaturgian rakentumiseen. En tiedä -asenne, yhteistyö ja tiladramaturginen ajattelu ovat laajempia, yleisesti näyttämöteoksen tekemiseen liittyviä työtapoja. Useat näistä työtavoista ovat saaneet kimmokkeensa esittävän taiteen opinnoistani Stadiassa. Käyttämieni työtapojen kautta olen oppinut paljon itsestäni niin yksityisenä ihmisenä kuin taiteilijanakin. Toivon voivani jatkaa löytämieni työtapojen ja oman maailmani tutkimista ja syventämistä tulevissa töissäni. Näen itseni tasavertaisena, omanlaisenani taiteilijana muiden tanssin ammattilaisten joukossa. Koen vahvuuksinani monipuoliset työkalut tanssin ja teatterin yhdistämiseen sekä kyvyn ja halun hahmottaa asioita monista näkökulmista. Tanssiteatterin tekijänä totean työskentelyni määrittyvän ja etenevän pitkälti teoksen mukaan eli kovin kiinteitä rakenteita en voi työtavoissani sanoa vielä olevan, enkä sitä toivokaan. Rajattomuus on tanssiteatterini voima.

Tarinateatteri : taidetta ja terapiaa kuunnellen

Tämä työ käsittelee tarinateatteria teatterin ja taiteen tekemisen muotona. Pohdin työssä näyttelemistä sekä tarina- että perinteisessä teatterissa ja käsittelen tarinateatterin taiteellisia ja terapeuttisia ulottuvuuksia. Kerron työssäni, mistä tarinateatterissa on kyse ja käyn läpi miten tarinateatterin tekeminen on vaikuttanut minuun teatterintekijänä. Tarkastelen myös, mitä kyseinen teatterin tekemisen muoto on antanut minulle näyttelijänä. Pohdin millä tavoin se on kehittänyt muun muassa kuuntelu- ja improvisaatiokykyäni ja rohkaissut minua menemään teatterin tekemisessä kohti ihmistä ja ihmisyyttä. Lisäksi pohdin nykypäivää ja aikamme ihmisten suurta tarvetta tulla kuulluksi, kun tiiviitä yhteisöjä ei enää ympärillämme aina ole. Aluksi käyn läpi tarinateatterin historiaa ja valotan suomalaisen tarinateatterin vaiheita. Tämän jälkeen pohdin roolinkäyttöä ja näyttelijäntyötä sekä tarina- että perinteisessä teatterissa ja vertailen niitä keskenään. Kuvailen ja pohdin myös tarinateatterin eri tasoja sekä kerron, kuinka joskus tarinateatteria tehtäessä saa huomata jonkin ihmisissä ja maailmassa näkymättömissä olevan tulevan näkyväksi lavalle. Sen jälkeen esittelen ja kuvailen kaksi tarinateatteriesitystä, joista toinen toteutettiin Hämeenlinnan Kaupunginteatteriin ja toinen Lammille kehitysvammaisten hoitajille. Mietin, mitä nämä toisistaan monella tavalla poikkeavat tarinateatteriesitykset antoivat minulle teatterintekijänä, ihmisenä ja näyttelijänä ja minkälaisia ajatuksia ja näkymiä ne avasivat minulle tarinateatterin tekijänä. Pohdin myös, mitä nämä kaksi esitystä antoivat kokijoilleen ja mitä tarinateatterin olennaisimmista ytimistä näissä esityksissä toteutui.