Ocorrência de auto-incompatibilidade homomórfica em Mitracarpus longicalyx E. B. Souza & M. F. Sales (Rubiaceae - Spermacoceae)

O estudo da biologia reprodutiva de Mitracarpus longicalyx E.B. Souza & M.F. Sales foi realizado durante os meses de setembro a dezembro de 2004, em Feira de Santana, BA, Brasil. Esta espécie é uma erva anual ocorrente em áreas de caatinga, florescendo de junho a dezembro. As inflorescências são glomérulos com 90 flores em média, que apresentam corola hipocrateriforme, medindo 4-5 mm de comprimento e coloração branca, sendo visitadas e polinizadas por borboletas da espécie Hemiargus hanno hanno (Stoll, 1790) (Lycaenidae). As flores são protândricas, com duração da fase estaminada de três dias e da fase pistilada de cinco dias. Não ocorre sobreposição das duas fases na mesma flor, mas podem ocorrer flores em diferentes fases na mesma inflorescência. Polinizações experimentais indicaram que M. longicalyx é uma espécie auto-incompatível não agamospérmica, com produção natural de frutos elevada (97,8%) na população estudada. A frutificação também foi elevada nas polinizações cruzadas manuais (82,3%), não ocorrendo frutificação nas polinizações manuais geitonogâmicas. Tubos polínicos provenientes de polinizações cruzadas alcançaram o ovário dentro de 24 horas, enquanto que grãos de pólen provenientes de autopolinização não germinaram ou, quando germinaram, não penetraram as papilas estigmáticas. Os resultados indicam que M. longicalyx possui auto-incompatibilidade homomórfica, possivelmente do tipo esporofítica, atuando em adição à protandria no impedimento da autofertilização. Auto-incompatibilidade homomórfica é muito rara nas Rubiaceae, uma família com abundante ocorrência de auto-incompatibilidade heteromórfica.

Estudo comparativo do resfriamento de laranja valência com ar forçado e com água

Este trabalho apresenta um estudo para comparar o resfriamento rápido de laranja Valência (Citrus sinensis O.), com ar forçado e com água gelada. O sistema de resfriamento rápido com ar forçado operou com um fluxo de ar de 1.933m³/h (3 l/s por kg de produto resfriado), a uma temperatura de 1ºC e UR=88,4 ± 2,0%, com uma velocidade do ar em torno de 1m/s. Nos experimentos com água gelada foi utilizado um sistema de imersão, com uma capacidade de 0,23m³ de água a uma temperatura de aproximadamente 1ºC. Foi determinando o tempo meio e de sete oitavos do resfriamento, partindo das leituras de temperatura, perfazendo-se duas repetições em cada experimento. Os resultados mostraram que, o resfriamento do leito de frutas com ar forçado não é homogêneo, obtendo-se um tempo de sete oitavos do resfriamento que variaram de 107min a 170min, dependendo da posição do fruto no interior da embalagem. Já no sistema com água gelada, o resfriamento acontece uniformemente em todo em todo o leito de frutos, sendo o tempo médio de resfriamento de 57min.

Determinação de parâmetros físico-químicos e da origem botânica de méis indicados monoflorais do sudeste do Brasil

O presente trabalho analisou a composição físico-química e origem botânica de 31 amostras de mel indicadas como sendo de origem monofloral, comercializadas e produzidas na região Sudeste do Brasil, a fim de verificar parâmetros de qualidade. As análises físico-químicas compreenderam o teste de Fiehe, a reação de lugol, a determinação do teor de umidade, do pH, de açúcares redutores, de cinzas e do índice de diastase. Todas as amostras apresentaram-se dentro do limite previsto pela legislação brasileira para o teor de umidade. Dez amostras apresentaram teor de açúcares redutores inferior ao previsto na legislação, três tinham número de diastase (unidades Schade/Gothe) inferior a 8, uma apresentou pH abaixo do padrão e outra apresentou teor de cinzas superior ao previsto. A análise polínica mostrou que cerca de 57% das amostras poderiam ser classificadas como monoflorais, correspondendo nove amostras a mel de eucalipto (Eucalyptus, Myrtaceae), duas a mel de aroeira (Schinus, Anacardiaceae), duas a mel de assa-peixe (Vernonia, Asteraceae), duas a mel de laranjeira (Citrus, Rutaceae), uma a mel de cambará (Gochnatia, ) uma a mel de capixingui (Croton, Euphorbiaceae). As demais amostras eram bi- ou heteroflorais. A influência de uma determinada espécie botânica nas variáveis físico-químicas analisadas não foi significativa (p>0,05) segundo a análise de regressão.

Itämerennorppien (Phoca hispida botnica) esiintymisalueet ja paikanvalinta Saaristomerellä karvanvaihdon aikaan

Itämerennorppa on Suomen uhanalaisuusluokituksessa luokiteltu silmälläpidettäväksi, ja lajina se on tunnustettu olevan tärkeä suojelun kohde. Syy lajin harvinaisuuteen ovat lajin aikaisempi liikametsästys sekä lisääntymisterveydelliset häiriöt. Tieto siitä miten itämerennorpat hyödyntävät elinympäristöään ajallisesti ja tilallisesti, voivat auttaa määrittämään lajiin kohdistuneita hoitotoimenpiteitä ja arvioimaan niiden laatua. Tutkin millä Saaristomeren alueilla itämerennorppia esiintyy karvanvaihtoaikoina sekä selvitän itämerennorppien suosimat paikat. Lisäksi tutkin eri ympäristötekijöiden vaikutusta paikanvalintaan karvanvaihtoaikoina. Lopuksi arvioin millä tekijöillä on suurin vaikutus itämerennorppien paikanvalintaan. Itämerennorppien suosimia alueita tutkin Kernelin tiheyslaskennan avulla. Itämerennorppien suosittuja paikkoja tutkin summaruudukon avulla. Paikanvalintaan vaikuttavien ympäristötekijöiden tutkimiseen käytin yleistettyä lineaarista mallia. Itämerennorppien pääesiintymisalue ja ydinalueet sijaitsivat Gullkronan saaristoalueella ja Korppoon eteläisellä saaristoalueella. Paikanvalinta keskittyi Gullkronan saaristoalueella olevan Nötön koillis- ja kaakkoispuolelle sekä Enklingen länsipuolelle. Suurimmat vaikutukset itämerennorppien paikanvalintaan oli rakennusten määrällä, syvyydellä ja laivaväylillä. Ydinalueet ja pääesiintymisalueet sijaitsevat Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella, mikä korostaa alueen tärkeyttä. Tulosten perusteella itämerennorpat valitsevat itselleen otollisimpia karvanvaihtopaikkoja huomioiden samalla mahdolliset häiriötekijät ja ympäristössä olevat resurssit. Lajin tiukat paikanvalintakriteerit vaikeuttavat lajin selviytymistä tulevaisuudessa näinkin vilkkaasti liikennöidyllä merialueella kuin Saaristomerellä.

Förtekning på de från Kongl. privil. boktryckeriet i Wasa, ifrån ultimo maji 1787 til den 24 julii 1790, utkomne och til Kongl. Riks-archivum insände tryckta skrifter

Nimeke otsikosta.

Förtekning på de från Kongl. privil. boktryckeriet i Wasa, ifrån den 24 julii 1790 til ultimo maji 1793, utkomne och til Kongl. Riks-archivum insände tryckta skrifter

Nimeke otsikosta.

Itämerennorppien (Phoca hispida botnica) esiintymisalueet ja paikanvalinta Saaristomerellä karvanvaihdon aikaan

Itämerennorppa on Suomen uhanalaisuusluokituksessa luokiteltu silmälläpidettäväksi, ja lajina se on tunnustettu olevan tärkeä suojelun kohde. Syy lajin harvinaisuuteen ovat lajin aikaisempi liikametsästys sekä lisääntymisterveydelliset häiriöt. Tieto siitä miten itämerennorpat hyödyntävät elinympäristöään ajallisesti ja tilallisesti, voivat auttaa määrittämään lajiin kohdistuneita hoitotoimenpiteitä ja arvioimaan niiden laatua. Tutkin millä Saaristomeren alueilla itämerennorppia esiintyy karvanvaihtoaikoina sekä selvitän itämerennorppien suosimat paikat. Lisäksi tutkin eri ympäristötekijöiden vaikutusta paikanvalintaan karvanvaihtoaikoina. Lopuksi arvioin millä tekijöillä on suurin vaikutus itämerennorppien paikanvalintaan. Itämerennorppien suosimia alueita tutkin Kernelin tiheyslaskennan avulla. Itämerennorppien suosittuja paikkoja tutkin summaruudukon avulla. Paikanvalintaan vaikuttavien ympäristötekijöiden tutkimiseen käytin yleistettyä lineaarista mallia. Itämerennorppien pääesiintymisalue ja ydinalueet sijaitsivat Gullkronan saaristoalueella ja Korppoon eteläisellä saaristoalueella. Paikanvalinta keskittyi Gullkronan saaristoalueella olevan Nötön koillis- ja kaakkoispuolelle sekä Enklingen länsipuolelle. Suurimmat vaikutukset itämerennorppien paikanvalintaan oli rakennusten määrällä, syvyydellä ja laivaväylillä. Ydinalueet ja pääesiintymisalueet sijaitsevat Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella, mikä korostaa alueen tärkeyttä. Tulosten perusteella itämerennorpat valitsevat itselleen otollisimpia karvanvaihtopaikkoja huomioiden samalla mahdolliset häiriötekijät ja ympäristössä olevat resurssit. Lajin tiukat paikanvalintakriteerit vaikeuttavat lajin selviytymistä tulevaisuudessa näinkin vilkkaasti liikennöidyllä merialueella kuin Saaristomerellä.

« Reconnoissance militaire, faite en décembre 1790 et janvier 1791, sur tout le cours du Rhin, depuis Basle jusqu'à Germersheim, d'après laquelle on indique, avec les dispositions de sûreté à prendre contre les moyens de passage qui menacent notre rive, les points susceptibles de signaux qui éclairent les projets hostiles de l'ennemi sur toute cette frontière ».

On lit, à la fin (fol. 33) : « A Strasbourg, ce 23 février 1791. Loubadere. »