La contextualisation du discours radiophonique par des moyens prosodiques. L’exemple de cinq grands philosophes français du XXe siècle

"Radiodiskurssin kontekstualisointi prosodisin keinoin. Esimerkkinä viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia" Väitöskirja käsittelee puheen kontekstualisointia prosodisin keinoin. Toisin sanottuna työssä käsitellään sitä, miten puheen prosodiset piirteet (kuten sävelkulku, intensiteetti, tauot, kesto ja rytmi) ohjaavat puheen tulkintaa vanhastaan enemmän tutkittujen sana- ja lausemerkitysten ohella. Työssä keskitytään seitsemään prosodisesti merkittyyn kuvioon, jotka koostuvat yhden tai usean parametrin silmiinpistävistä muutoksista. Ilmiöitä käsitellään sekä niiden akustisten muotojen että tyypillisten esiintymisyhteyksien ja diskursiivisten tehtävien näkökulmasta. Aineisto koostuu radio-ohjelmista, joissa puhuu viisi suurta ranskalaista 1900-luvun filosofia: Gaston Bachelard, Albert Camus, Michel Foucault, Maurice Merleau-Ponty ja Jean-Paul Sartre. Ohjelmat on lähetetty eri radiokanavilla Ranskassa vuosina 1948–1973. Väitöskirjan tulokset osoittavat, että prosodisesti merkityt kuviot ovat moniulotteisia puheen ilmiöitä, joilla on keskeinen rooli sanotun kontekstualisoinnissa: ne voivat esimerkiksi nostaa tai laskea sanotun informaatioarvoa, ilmaista puhujan voimakasta tai heikkoa sitoutumista sanomaansa, ilmaista rakenteellisen kokonaisuuden jatkumista tai päättymistä, jne. Väitöskirja sisältää myös kontrastiivisia osia, joissa ilmiöitä verrataan erääseen klassisessa pianomusiikissa esiintyvään melodiseen kuvioon sekä erääseen suomen kielen prosodiseen ilmiöön. Tulokset viittaavat siihen, että tietynlaista melodista kuviota käytetään samankaltaisena jäsentämiskeinona sekä puheessa että klassisessa musiikissa. Lisäksi tulokset antavat viitteitä siitä, että tiettyjä melodisia muotoja käytetään samankaltaisten implikaatioiden luomiseen kahdessa niinkin erilaisessa kielessä kuin suomessa ja ranskassa. Yksi väitöskirjan osa käsittelee pisteen ja pilkun prosodista merkitsemistä puheessa. Tulosten mukaan pisteellä ja pilkulla on kummallakin oma suullinen prototyyppinsä: piste merkitään tyypillisesti sävelkulun laskulla ja tauolla, ja pilkku puolestaan sävelkulun nousulla ja tauolla. Merkittävimmät tulokset koskevat kuitenkin tapauksia, joissa välimerkki tulkitaan prosodisesti epätyypillisellä tavalla: sekä pisteellä että pilkulla vaikuttaisi olevan useita eri suullisia vastaavuuksia, ja välimerkkien tehtävät voivat muotoutua hyvin erilaisiksi niiden prosodisesta tulkinnasta riippuen.

« Le roman est agréablement traduit » : Étude comparative sur la visibilité des traductions et des traducteurs en Finlande et en France à travers des critiques des livres

Pro gradu -työssä tutkitaan ja vertaillaan käännöskirjallisuuden arvosteluja Ranskassa ja Suomessa. Empiirinen aineisto koostuu kaikista Helsingin Sanomien ja Le Monden vuonna 2003 julkaisemista arvosteluista. Lehdissä oli yhteensä 2691 arvosteltua kirjaa, joista 845 oli käännöksiä. Päätavoite on ollut selvittää näiden valtasanomalehtien kritiikkejä tutkimalla, kummassa maassa kääntäjän ja käännöksen asema on näkyvämpi ja minkälaisia julkaistut käännöskritiikit ovat. Lisäksi tavoitteena on ollut tutkia, kumpi lehdistä on avoimempi vieraskielisiä kirjoja ja käännöksiä kohtaan. Kirja-arvostelujen lähemmälle tutkimiselle luodaan pohjaa perehtymällä kääntäjän ja käännöksen näkyvyyteen liittyviin seikkoihin. Tässä käytetään hyväksi Koskisen (2000) tutkimusta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millainen on hyvä käännös eri kääntäjien ja tutkijoiden mielestä, sekä muita saman aihepiirin tutkimuksia ja aiheesta vallalla ollutta keskustelua. Lisäksi selvitetään, miksi laadukkaat käännösarvostelut ovat harvinaisia ja mistä tämä johtuu. Analyysivaiheen kvantitatiivisessa osassa perehdytään käännösten määrälliseen osuuteen sekä aineistossa että Ranskan ja Suomen kokonaisjulkaisumäärissä. Aineiston käännösarvostelut luokitellaan niiden sisällön mukaan. Tässä on käytetty soveltuvin osin Gullinin (1998) kehittelemää mallia. Käännösarvostelujen sisältöanalyysissa kiinnitetään huomiota niiden käännöstä ja kääntäjää koskeviin kommentteihin. Arvostelujen laadun ja kriitikkojen käyttämien arvosteluperusteiden pohdinta nojautuu aiheesta aikaisemmin tehtyihin teoreettisiin sekä empiirisiin tutkimuksiin. Pro gradu -työ sisältää myös erillisen katsauksen käännettyjen lastenkirjojen arvosteluihin sekä arvostelujen ulkopuolisiin kääntäjiin ja kääntämiseen liittyviin artikkeleihin. Koko tutkimuksen ajan lähestymistapa on vertaileva Le Monden ja Helsingin Sanomien välillä. Tutkimuksesta selviää, että Le Monde julkaisee huomattavasti enemmän kirja-arvosteluja. Molemmat lehdet sisältävät kuitenkin suhteellisesti yhtä paljon arvosteluja käännöskirjoista. Helsingin Sanomissa on enemmän vieraskielisten teosten arvosteluja, ja käännösten ja kääntäjän asema on huomattavasti näkyvämpi lehden kritiikeissä. Suurin osa Le Monden käännösarvosteluista sisältää vain kääntäjän nimen bibliografisissa tiedoissa. Helsingin Sanomissa vain alle puolet käännöskirjoista on arvosteltu tällä tavoin. Myös kritiikit, joissa kääntäjän nimeä ei mainita ollenkaan, ovat yleisempiä ranskalaislehdessä. Suhteellisen pieni osa käännösarvosteluista arvioi käännöksen laatua. Näille arvioille on ominaista perustelujen ja analyysin puuttuminen ja ne ovat usein lyhyitä. Arviot ovat sävyltään enimmäkseen positiivisia tai neutraaleja. Hyvin yleistä on myös se, että kriitikko sekoittaa kaksi eri asiaa: kääntäjän ja kirjailijan tyylin. Yleisin kriitikkojen käyttämä arviointikriteeri on tutkia käännöksen ja kohdekielen tai käännöksen ja lähtötekstin suhdetta. Monesti arviointikriteeri jää täysin epäselväksi. Helsingin Sanomien kritiikeissä kääntäjiin viitataan huomattavasti useammin myös itse arvostelutekstissä. Lehti tuo näkyvästi esille kääntäjiä muissakin kuin kirja-arvosteluartikkeleissaan. Sen sijaan Le Mondessa ei ole pelkästään kääntäjiä käsitteleviä tekstejä.

Modeling chickpea growth and development: Nitrogen accumulation and use

Quantitative information regarding nitrogen (N) accumulation and its distribution to leaves, stems and grains under varying environmental and growth conditions are limited for chickpea (Cicer arietinum L.). The information is required for the development of crop growth models and also for assessment of the contribution of chickpea to N balances in cropping systems. Accordingly, these processes were quantified in chickpea under different environmental and growth conditions (still without water or N deficit) using four field experiments and 1325 N measurements. N concentration ([N]) in green leaves was 50 mg g-1 up to beginning of seed growth, and then it declined linearly to 30 mg g-1 at the end of seed growth phase. [N] in senesced leaves was 12 mg g-1. Stem [N] decreased from 30 mg g-1 early in the season to 8 mg g-1 in senesced stems at maturity. Pod [N] was constant (35 mg g-1), but grain [N] decreased from 60 mg g-1 early in seed growth to 43 mg g-1 at maturity. Total N accumulation ranged between 9 and 30 g m-2. N accumulation was closely linked to biomass accumulation until maturity. N accumulation efficiency (N accumulation relative to biomass accumulation) was 0.033 g g-1 where total biomass was -2 and during early growth period, but it decreased to 0.0176 g g-1 during the later growth period when total biomass was >218 g m-2. During vegetative growth (up to first-pod), 58% of N was partitioned to leaves and 42% to stems. Depending on growth conditions, 37-72% of leaf N and 12-56% of stem N was remobilized to the grains. The parameter estimates and functions obtained in this study can be used in chickpea simulation models to simulate N accumulation and distribution.

A field investigation of solubility and food chain accumulation of biosolid-cadmium across diverse soil types

One of the pathways for transfer of cadmium (Cd) through the food chain is addition of urban wastewater solids (biosolids) to soil, and many countries have restrictions on biosolid use to minimize crop Cd contamination. The basis of these restrictions often lies in laboratory or glasshouse experimentation of soil-plant transfer of Cd, but these studies are confounded by artefacts from growing crops in controlled laboratory conditions. This study examined soil to plant (wheat grain) transfer of Cd under a wide range of field environments under typical agronomic conditions, and compared the solubility and bioavailability of Cd in biosolids to soluble Cd salts. Solubility of biosolid Cd (measured by examining Cd partitioning between soil and soil solution) was found to be equal to or greater than that of soluble Cd salts, possibly due to competing ions added with the biosolids. Conversely, bioavailability of Cd to wheat and transfer to grain was less than that of soluble Cd salts, possibly due to addition of Zn with the biosolids, causing reduced plant uptake or grain loading, or due to complexation of soluble Cd2+ by dissolved organic matter.

Crystal and molecular structure of the quinoxaline antibiotic analog TANDEM (des-N-tetramethyltriostin A)

The crystal structure of TANDEM (des-N-tetramethyltriostin A), a synthetic analogue of the quinoxaline antibiotic triostin A, has been determined independently at -135 and 7 'C and refined to R values of 0.088 and 0.147, respectively. The molecule has approximate 2-fold symmetry, with the quinoxaline chromophores and the disulfide cross-bridge projecting from opposite sides of the peptide ring. The quinoxaline groups are nearly parallel to each other and separated by about 6.5 A. The peptide backbone resembles a distorted antiparallel 13 ribbon joined by intramolecular hydrogen bonds N-H(LVal)--O(L-Ala). At low temperatures, the TANDEM molecule is surrounded by a regular first- and second-order hydration sphere containing 14 independent water molecules. At room temperature, only the first-order hydration shell is maintained. Calculations of the interplanar separation of the quinoxaline groups as a function of their orientation with respect to the peptide ring support the viability of TANDEM to intercalate bifunctionally into DNA.

Eine Erinnerung an den 67. Geburtstag des Herrn Sobernheim (in memory of the 67th birthday of Mr. Sobernheim); Wiesbaden Portraits Groups

Participants include Erna Hirsch, Else Giesenow, Marta Nachmann, Erna Goldschmidt (Goldi), Lotte Strauss, Marta Bruchfeld, Toni Eichenberg, Grete Guthmann, Flora Goldschmidt, Hedwig Trum, Hedel Korhmann, Paula Arendt, Erna Behr and Frl. Minka Friedmann

Students on the steps of the Lehranstalt fuer die Wissenschaft des Judentums (Jewish teachers' seminary); Berlin Institutions; Educational; Schools; Portraits; Groups

Digital Image

Students on the steps of the Lehranstalt fuer die Wissenschaft des Judentums (Jewish teachers' seminary); Berlin Institutions; Educational; Schools; Portraits; Groups

Digital Image

Cellular Cholesterol Accumulation and Egress from Endosomal Compartments

One of the most important factors determining the development of atherosclerosis is the amount of LDL particles in the circulation. In general, LDL particles are clinically regarded as “bad cholesterol” since these particles get entrapped within the vascular wall, leading to atherosclerosis. Circulating HDL particles are conversely regarded as “good cholesterol” because of their ability to transport cholesterol from peripheral tissues to the liver for secretion as bile salts. Once inside the artery wall LDL particles are engulfed by macrophages, resulting in macrophage foam cells. If the macrophage foam cells are not able to efflux the cholesterol back into the bloodstream, the excessive cholesterol ultimately leads to cell death, and the deposition of cellular debris within the atherosclerotic lesion. The cells ability to secrete cholesterol is mainly dependent on the ABCA1 transporter (ATP-binding cassette transporter A1) which transfers cellular cholesterol to extracellular apoA-I (apolipoprotein A-I) particles, leading to the generation of nascent HDL particles. The process of atherosclerotic plaque development is therefore to a large extent a cellular one, in which the capacity of the macrophages in handling the excessive cholesterol load determines the progression of lesion development. In this work we have studied the cellular mechanisms that regulate the trafficking of LDL-derived cholesterol from endosomal compartments to other parts of the cell. As a basis for the study we have utilized cells from patients with Niemann-Pick type C disease, a genetic disorder resulting from mutations in the NPC1 and NPC2 genes. In these cells, cholesterol is entrapped within the endosomal compartment, and is not available for efflux. By identifying proteins that bypass the cholesterol trafficking defect, we were able to identify the small GTPase Rab8 as an important protein involved in ABCA1 dependent cholesterol efflux. In the study, we show that Rab8 regulates cholesterol efflux in human macrophages by facilitating intracellular cholesterol transport, as well as by regulating the plasma membrane availability of ABCA1. Collectively, these results give new insight in to atherosclerotic lesion development and intracellular cholesterol processing.