Integroitua päästöjen hallintamallia soveltavan öljynjalostamon normaalitoiminnan ja monitoroinnin määrittäminen

Tässä diplomityössä määritettiin Nesteen Suomen jalostamoiden normaalitoiminta ja integroidun päästöjen hallintamallin mukainen monitorointi. Työn ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää määritelmä integroidun päästöjen hallintamallin mukaiselle normaalitoiminnalle öljynjalostamolla. Toisena tavoitteena oli löytää ratkaisut integroidun päästöjen hallintamallin monitoroinnin heikosti ohjeistettuihin kohtiin. Jalostamoiden normaalitoiminnan määrittäviä kohteita selvitettiin keskustelemalla jalostamon käyttöhenkilökunnan kanssa kriittisistä kohteista päästöjenhallinnan sekä jalostamokokonaisuuden toiminnan kannalta. Keskusteluissa esiin tulleiden kohteiden hyödyllisyyttä jalostamon normaalitoiminnan määrittämiseksi tutkittiin Nesteen jalostamoiden automaatiojärjestelmän historiatietojen perusteella. Selkeästi normaalista poikkeavaksi toiminnaksi lisääntyneiden päästöjen takia tunnistettiin polttoaineiden ja savukaasujen puhdistusprosessien häiriöt sekä Porvoon jalostamolla voimalaitoksen höyryntuotantohäiriöt. Lisäksi jalostamon normaalitoiminnan kuvaajaksi tunnistettiin toiminnassa olevien yksiköiden määrä. Monitoroinnin ohjeistuksen puutteisiin etsittiin ratkaisua olemassa olevista muiden soveltamisalojen ohjeistuksista. Integroidun päästöjen hallintamallin monitorointitarpeista tunnistettiin paljon samaa päästökaupan monitoroinnin kanssa. Monitoroinnin lisäohjeistuksena suositeltiin käyttämään päästökaupan monitorointiohjetta ja sieltä löytyviä määräyksiä. Integroidussa päästöjen hallintamallissa tunnistettiin uusia haasteita viranomaisseurannan toteuttamisessa.

”Kaikkialla tarvitaan humanisteja, kunhan vain oikea näkökulma löytyy!” Tutkielma Specia ry:n humanistijäsenten työhön sijoittumisesta ja työelämävahvuuksista

Humanistien työllistymistä on tutkittu aiemmin muun muassa erilaisten yliopiston seurantatutkimusten muodossa. Tämä käsillä oleva tutkielma on toteutettu tilaustyönä ammattiliitto Specia ry:lle. Tutkielmassa tarkastellaan Specia ry:n humanistisilta aloilta valmistuneiden FM-jäsenien työhönsijoittumista, jonka lisäksi kartoitetaan heidän käsityksiään tulevaisuudessa tarvittavista työelämävahvuuksista sekä FM-tutkinnon mukanaan tuomista työelämävahvuuksista. Aineisto kerättiin helmikuussa 2016 sähköisellä Webropol kyselylomakkeella, johon vastasi yhteensä 666 Specia ry:n FM jäsentä. Koska tutkimuksen kohderyhmänä olivat generalisti-humanistit, rajattiin analyysin ulkopuolelle opettajien pedagogiset suorittaneet, luonnontieteitä pääaineinaan lukeneet sekä tohtorin tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneet vastaajat. Rajausten jälkeen tarkasteluun jäi 507 vastaajaa, joka oli 22 prosenttia mahdollisesta vastaajajoukosta. Aineistoa analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että laadullisella sisällönanalyysilla. Tulokset teemoiteltiin ja luokiteltiin aineistosta löytyneiden yhdenmukaisuuksien perusteella ja niitä peilattiin yleisiin työelämätaitoihin sekä 2000-luvun taitoihin. Pääosin naisista koostunut vastaajajoukko oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin. He olivat työllistyneet melko hyvin, useimmiten ylemmiksi toimihenkilöiksi yksityiselle sektorille. Tärkeimmät tulevaisuuden työelämävahvuuksina nähtiin joustavuus, halu ja kyky jatkuvaan oppimiseen sekä vuorovaikutustaidot. Tutkinnon tarjoamista vahvuuksista tärkeimmät olivat kyky kriittiseen ja laaja-alaiseen ajatteluun sekä kokonaisuuksien hallintaan, kieli-, viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä kulttuurientuntemus. Humanistien laaja-alaisuutta ja moninaisuusosaamista tulisi hyödyntää uskaliaammin työelämässä ja humanistien tulisi myös itse oppia arvostamaan omaa monipuolisuuttaan.

”Kaikkialla tarvitaan humanisteja, kunhan vain oikea näkökulma löytyy!” Tutkielma Specia ry:n humanistijäsenten työhön sijoittumisesta ja työelämävahvuuksista

Humanistien työllistymistä on tutkittu aiemmin muun muassa erilaisten yliopiston seurantatutkimusten muodossa. Tämä käsillä oleva tutkielma on toteutettu tilaustyönä ammattiliitto Specia ry:lle. Tutkielmassa tarkastellaan Specia ry:n humanistisilta aloilta valmistuneiden FM-jäsenien työhönsijoittumista, jonka lisäksi kartoitetaan heidän käsityksiään tulevaisuudessa tarvittavista työelämävahvuuksista sekä FM-tutkinnon mukanaan tuomista työelämävahvuuksista. Aineisto kerättiin helmikuussa 2016 sähköisellä Webropol kyselylomakkeella, johon vastasi yhteensä 666 Specia ry:n FM jäsentä. Koska tutkimuksen kohderyhmänä olivat generalisti-humanistit, rajattiin analyysin ulkopuolelle opettajien pedagogiset suorittaneet, luonnontieteitä pääaineinaan lukeneet sekä tohtorin tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneet vastaajat. Rajausten jälkeen tarkasteluun jäi 507 vastaajaa, joka oli 22 prosenttia mahdollisesta vastaajajoukosta. Aineistoa analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että laadullisella sisällönanalyysilla. Tulokset teemoiteltiin ja luokiteltiin aineistosta löytyneiden yhdenmukaisuuksien perusteella ja niitä peilattiin yleisiin työelämätaitoihin sekä 2000-luvun taitoihin. Pääosin naisista koostunut vastaajajoukko oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin. He olivat työllistyneet melko hyvin, useimmiten ylemmiksi toimihenkilöiksi yksityiselle sektorille. Tärkeimmät tulevaisuuden työelämävahvuuksina nähtiin joustavuus, halu ja kyky jatkuvaan oppimiseen sekä vuorovaikutustaidot. Tutkinnon tarjoamista vahvuuksista tärkeimmät olivat kyky kriittiseen ja laaja-alaiseen ajatteluun sekä kokonaisuuksien hallintaan, kieli-, viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä kulttuurientuntemus. Humanistien laaja-alaisuutta ja moninaisuusosaamista tulisi hyödyntää uskaliaammin työelämässä ja humanistien tulisi myös itse oppia arvostamaan omaa monipuolisuuttaan.

”Kaikkialla tarvitaan humanisteja, kunhan vain oikea näkökulma löytyy!” Tutkielma Specia ry:n humanistijäsenten työhön sijoittumisesta ja työelämävahvuuksista

Humanistien työllistymistä on tutkittu aiemmin muun muassa erilaisten yliopiston seurantatutkimusten muodossa. Tämä käsillä oleva tutkielma on toteutettu tilaustyönä ammattiliitto Specia ry:lle. Tutkielmassa tarkastellaan Specia ry:n humanistisilta aloilta valmistuneiden FM-jäsenien työhönsijoittumista, jonka lisäksi kartoitetaan heidän käsityksiään tulevaisuudessa tarvittavista työelämävahvuuksista sekä FM-tutkinnon mukanaan tuomista työelämävahvuuksista. Aineisto kerättiin helmikuussa 2016 sähköisellä Webropol kyselylomakkeella, johon vastasi yhteensä 666 Specia ry:n FM jäsentä. Koska tutkimuksen kohderyhmänä olivat generalisti-humanistit, rajattiin analyysin ulkopuolelle opettajien pedagogiset suorittaneet, luonnontieteitä pääaineinaan lukeneet sekä tohtorin tai lisensiaatin tutkinnon suorittaneet vastaajat. Rajausten jälkeen tarkasteluun jäi 507 vastaajaa, joka oli 22 prosenttia mahdollisesta vastaajajoukosta. Aineistoa analysoitiin sekä kvantitatiivisesti että laadullisella sisällönanalyysilla. Tulokset teemoiteltiin ja luokiteltiin aineistosta löytyneiden yhdenmukaisuuksien perusteella ja niitä peilattiin yleisiin työelämätaitoihin sekä 2000-luvun taitoihin. Pääosin naisista koostunut vastaajajoukko oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja suuriin kaupunkeihin. He olivat työllistyneet melko hyvin, useimmiten ylemmiksi toimihenkilöiksi yksityiselle sektorille. Tärkeimmät tulevaisuuden työelämävahvuuksina nähtiin joustavuus, halu ja kyky jatkuvaan oppimiseen sekä vuorovaikutustaidot. Tutkinnon tarjoamista vahvuuksista tärkeimmät olivat kyky kriittiseen ja laaja-alaiseen ajatteluun sekä kokonaisuuksien hallintaan, kieli-, viestintä- ja vuorovaikutustaidot sekä kulttuurientuntemus. Humanistien laaja-alaisuutta ja moninaisuusosaamista tulisi hyödyntää uskaliaammin työelämässä ja humanistien tulisi myös itse oppia arvostamaan omaa monipuolisuuttaan.

Pilvipalvelut – PaaS-palvelumalli Microsoft Azuressa

Pilvipalvelut ja niiden käyttö on kasvanut alkukantaisesta konseptista trendikkääksi resurssien ulkoistamiseksi ja siitä edelleen jokapäiväiseksi palveluiden hyötykäytöksi. Pilvipalveluiden kehitys ja palveluntarjoajien kilpailu on saattanut palvelut hyvin tasokkaiksi ja edullisiksi ja saanut pilvipalvelumarkkinat kukoistamaan. Tänä päivänä palveluntarjoajien suuri määrä ja palveluiden erilaisuus antavat palveluita tarvitsevalle hyvän mahdollisuuden löytää ratkaisut hyvin erikoistuneisiinkin tarpeisiin. Pilvipalvelumallit ovat olennainen osa pilvipalveluiden luonnetta, vaikka monia palveluntarjoajista ei voidakaan enää rajoittaa vain yhteen malliin. IaaS-, PaaS-, ja SaaS-palvelumallit edustavat erilaisia pilvipalvelun tasoja täyttäen hyvin erilaisia tarpeita. Tässä tutkielmassa käsitellään erityisesti PaaS-pavelumallia Microsoft Azurea esimerkkinä käyttäen. Azure on erityisen tunnettu PaaS-palveluistaan ja toimii siten hyvänä lähtökohtana tutustuttaessa tähän palvelumalliin. Tässä tutkielmassa tarkastellaan pilvipalveluiden piirteitä ja ominaisuuksia ja sitä miten ne ovat vaikuttaneet ja kenties tulevat vaikuttamaan ihmisten suhtautumiseen tietotekniikan saralla. Pilvipalveluiden asiakkaiden on olennaista ymmärtää palveluiden tarjoamat mahdollisuudet, mutta myös niiden rajoitteet ja riskit, jotta he voivat tehdä informoituja päätöksiä omien palvelutarpeidensa suhteen.

Investointisuoja ja valtion sääntelyoikeus –Kuinka turvata yhteiskunnalliset edut regulatiivisissa pakkolunastuksissa?

Investointisuojasopimukset luotiin turvaamaan teollisuusmaista kotoisin olevien ulkomaisten sijoittajien omaisuutta siirtomaavaltioiden itsenäistyessä. Pääoma virtasi pitkään yksisuuntaisesti teollisuusmaista kehitysmaihin, minkä vuoksi sopimuksissa on korostettu yksinomaisesti sijoituksien suojelua. Sen sijaan niissä ei pääsääntöisesti ole ollut lainkaan mainintoja valtion sääntelyoikeudesta tai yhteiskunnallisista eduista. Sopimuksien pakkolunastuslausekkeet ovat tyypillisesti olleet hyvin avoimia ja lausekkeiden soveltamisala on laajentunut merkittävästi ajan saatossa. 1970- ja 1980-luvulla lausekkeita sovellettiin suoriin pakkolunastuksiin, kuten valtioiden kansallistamistoimiin. Sittemmin lausekkeiden soveltamisalaan ovat tulleet myös sellaiset valtion yleisluonteiset sääntelytoimenpiteet, jotka vaikuttavat merkittävästi sijoitusten taloudelliseen arvoon. Lausekkeiden avoimuuden vuoksi välimiesoikeuksilla on ollut suuri tulkintavalta valtion sääntelytoimenpiteen luonteen määrittelemisessä. Toisinaan välimiesoikeudet ovat huomioineet julkiset edut ja valtion sääntelyoikeuden. Toisinaan taas ne ovat sivuuttaneet nämä täysin ja arvioineet tapausta ainoastaan sijoitukselle aiheutuneiden taloudellisten vaikutusten perusteella. Tämä on ollut ongelmallista valtion sääntelyvapauden kannalta, minkä vuoksi valtiot ovat alkaneet täsmentää pakkolunastuslausekkeita ja sisällyttää sopimuksiin sääntelyvallan vahvistamislausekkeita. Tarkastelen tutkielmassani sitä, kuinka nämä uudemmissa sopimuksissa ja välimiesoikeuksien arviointiperusteissa omaksutut muutokset vaikuttavat valtion sääntelyvapauteen ja julkisten etujen toteutumiseen. Tämän lisäksi arvioin, kuinka erilaiset tulkintatavat mahdollistavat ei-taloudellisten yhteiskunnallisten etujen ja investointisuojan tasapainottamisen. Tutkielmani on lähtökohdiltaan oikeusdogmaattinen, mutta hyödynnän paljolti myös oikeussosiologista tutkimusmenetelmää ja kriittistä lainoppia. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että välimiesoikeuksien ratkaisut ovat hyvin merkittäviä oikeuslähteitä regulatiivisen pakkolunastuksen ja valtion ei-kompensoitavan sääntelyn välisessä rajanvedossa. Toisekseen välimiesoikeudet ovat ratkaisseet saman sopimuksen alaan kuuluvia ja samankaltaisia epäsuoraa pakkolunastusta koskevia tapauksia hyvin erilaisin perustein. Tämä ristiriitaisuus sekä sopimuksiin viime aikoina tehdyt muutokset osoittavat, että arvovalinnoilla ja poliittisilla ja taloudellisilla perusteilla on huomattava vaikutus niin välimiesoikeuksien ratkaisuihin kuin investointioikeuden sääntöihinkin.

Yliopisto-opettajien pedagoginen koulutus, aktivoivien opetusmenetelmien käyttö ja näkemykset tieteellisestä ajattelusta

Tutkimuksessa selvitettiin millaisia ovat yliopisto-opettajien näkemykset tieteellisestä ajattelusta ja opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisestä. Lisäksi selvitettiin, onko yliopisto-opettajien mahdollisilla pedagogisilla opinnoilla yhteyttä aktivoivien opetusmenetelmien käyttöön. Tutkimuksessa selvitettiin myös, onko aktivoivien opetusmenetelmien käyttö yhteydessä opettajien näkemyksiin tutkimuksesta ja opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisestä. Tutkimusjoukko (N = 101) koostui Turun yliopiston opettajista, jotka edustivat neljää tiedekuntaa. 43,9 % vastaajista (n = 43) ilmoitti suorittaneensa pedagogisia opintoja. 56,1 % vastaajista (n = 55) ilmoitti, että ei ole suorittanut mitään pedagogisia opintoja. Pedagogisiksi opinnoiksi laskettiin tässä tutkielmassa yliopistopedagogiset, pedagogiset ja muut kasvatustieteelliset opinnot. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ja käsiteltiin tilastollisin menetelmin. Tässä tutkimuksessa opettajien näkemykset tieteellisestä ajattelusta ja opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymistä voitiin jakaa tilastollisten testien perusteella viiteen ulottuvuuteen, jotka nimettiin seuraavasti: (1) Joustava ja laaja-alainen, (2) Mekaaninen ja varma, (3) Objektiivinen ja perusteleva, (4) Päättelykyky ja tiedon kumuloituminen ja (5) Opiskelutaidot ja asiantuntijuus. Tulosten perusteella pedagogisilla opinnoilla ja aktivoivien opetusmenetelmien runsaammalla käytöllä näyttäisi olevan yhteys ja yhteys on tilastollisesti erittäin merkitsevä. Lisäksi voidaan todeta, että ne opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä opetuksessaan paljon aktivoivia opetusmenetelmiä, näkevät päättelytaitojen omaksumisen ja kyvyn yhdistää uutta tietoa jo olemassa olevaan tärkeämpänä kuin ne opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä aktivoiva menetelmiä vähemmän. He myös näkevät opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisen joustavampana ja laaja-alaisempana. Ne opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä opetuksessaan vähemmän aktivoivia opetusmenetelmiä, puolestaan näkevät opiskelijoiden tieteellisen ajattelun kehittymisen varmaan tietoon perustuvana ja mekaanisempana kuin opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä näitä menetelmiä paljon. Tulosten perusteella voidaan todeta, että yliopisto-opettajien hankkima pedagoginen koulutus on tärkeää, sillä opiskelijat hyötyvät monipuolisten aktivoivien opetusmenetelmien käytöstä. Opettajat, jotka kertoivat käyttävänsä aktivoivia opetusmenetelmiä runsaasti, näkivät tiedon joustavana ja laaja-alaisena. Opettajien näkemykset voivat heijastua opiskelijoiden näkemyksiin tiedosta ja näin ollen tukea opiskelijoiden episteemisen ajattelun kehittymistä.

USKONNONOPETUS UUDEN EDESSÄ? Evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen toteutuminen turkulaisissa alakouluissa

Monikulttuurisuuden kasvu ja maallistuminen ovat tuoneet haasteita uskonnonopetuksen järjestämiseen viime vuosikymmenten aikana. Uskonnonopetus järjestetään Suomessa erillisissä ryhmissä oppilaan uskonnollisen taustan mukaan. Oppilaiden jaottelu, opetuksen järjestämisen ylimääräiset kulut ja uskonnonopetuksen yksinäkökulmaisuus ovat aiheuttaneet kiivasta keskustelua mediassa. Katsomusaineiden opetussuunnitelmat, moninäkökulmainen opetus ja uskonnonvapauslaki eivät välttämättä toteudu sellaisenaan koulujen katsomusaineiden oppitunneilla. Hull (2002) on määritellyt uskonnonopetuksen pedagogiset lähestymistavat oppia uskonto, oppia uskontoa ja oppia uskonnosta. Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteissa (2006) määritellään kaikille uskontosidonnaisille ryhmille yhteiset tavoitteet. Kaikille uskontosidonnaisille ryhmille sopivan uskonnonopetuksen määritellään tässä tutkimuksessa olevan lähestymistavaltaan oppia uskontoa tai oppia uskonnosta sekä yhteisiä tavoitteita noudattavaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää havainnoimalla opettajien (N = 29) uskonnonopetuksen toteutumista turkulaisissa alakouluissa vuosiluokilla 4 ja 5. Oppitunneilla tehdyt havainnot luokiteltiin edellä mainittujen uskontopedagogisten lähestymistapojen ja opetussuunnitelman tavoitteiden mukaisesti, ja luokitteluja vertailtiin taustatekijöiden mukaan muodostettujen opettajaryhmien välillä. Noin 89,6 prosenttia kaikista havainnoiduista minuuteista kuului pedagogiselta lähestymistavaltaan kaikille uskontosidonnaisille ryhmille sopivaan kategoriaan. Kaikki oppitunneilla havainnoitu uskontoon liittyvä toiminta voitiin sisällyttää opetussuunnitelmassa määriteltyihin eri uskontojen yhteisiin tavoitteisiin. Noin 67,5 prosenttia uskontoon liittyvästä opetuksesta keskittyi yksinomaan suomalaiseen evankelis-luterilaiseen uskontoon. Uskontosidonnaiseen ryhmään kuulumattomien opettajien opetuksessa havaittiin poikkeuksellisen paljon, noin 30,4 prosenttia, lähestymistapaa oppia uskonnosta. Uskonnonopetuksen järjestämisen haasteisiin on esitetty vastaukseksi muun muassa eri uskontosidonnaisten ryhmien uskonnonopetuksen yhdistämistä kokonaan tai osittain yhdeksi yhteiseksi katsomusaineeksi. Tämä tutkimus antaa tietoa evankelis-luterilaisen uskonnonopetuksen oppituntien sopivuudesta myös evankelis-luterilaiseen uskontosidonnaiseen ryhmään kuulumattomille. Tulokset tukivat uskonnonopetuksen yhdistämisen mahdollisuutta turkulaisissa alakouluissa.