Metsäsijoittaminen ja metsäsijoittajan riskienhallinta

Metsän käyttömuodot ovat muuttuneet paljon viimeisen sadan vuoden aikana. Sijoitusinstrumenttina metsällä on laaja ominaisuuksien kirjo ja kukin sijoittaja voi painottaa haluamaansa ominaisuutta. Metsä on vähäriskinen sijoituskohde ja se mm. tasapainottaa sijoitusportfoliossa muiden sijoitusten toisinaan voimakkaitakin arvonvaihteluita. Metsästä tulevien osinkojen eli hakkuutulojen ajankohta voidaan itse ajoittaa markkinatilanteen mukaan. Toisaalta sen likviditeetti on matala. Tutkielman aiheena oli metsäsijoittaminen ja metsäsijoittajan riskienhallinta. Tutkimus jakautui teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa tutkittiin suoran metsäsijoittamisen ominaisuuksia ja kartoitettiin metsäsijoitusta uhkaavia riskejä sekä keinoja suojautua niiltä. Empiriaosassa analysoitiin metsäsijoittamisen tuottoa verrattuna S&P 500 -, OMX Helsinki - ja OMX Helsinki Paper & Forest Products -indekseihin, OP-Prime -viitekorkoon sekä UPM:n osakkeisiin vuosien 2000–2011 aikana. Aineisto oli julkisesti saatavilla olevaa numeerista tietoa indekseistä, viitekorosta, osakkeista ja näiden osingoista. Metsä on sijoituskohteena sopiva sellaisille sijoittajille, jotka eivät halua ottaa isoja riskejä. Metsä on turvallinen ja pysyvä sijoituskohde. Tarkastelujaksolla tukkipuun kantohintaindeksin vaihtelut säilyttivät arvonsa parhaiten. Tukkipuu- ja metsäkiinteistöindeksi tuottivat voittoa tarkastelujaksolla, kun muut sijoituskohteet jäivät tappiolle. Metsäsijoituksen vuotuinen tuotto oli 5,7–8,4 %. Metsäsijoittamisessa suurimpia riskejä ovat omaisuusvahingot ja näistä erityisesti luonnontuhot. Muita metsää uhkaavia riskejä ovat mm. markkinariski, strateginen riski ja avainhenkilöriski.

Lakisääteiset hitsaustyöt ja niiden laadunhallinta

Tässä diplomityössä selvitettiin UPM Kaukaan tehtailla esiintyviin lakisääteisiin hitsauskohteisiin liittyvää lainsäädäntöä ja lainsäädännön vaikutusta hitsaukselle. Lakisääteisiä hitsauskohteita ovat räjähdysvaaralliset tilat, painelaitteet, kemikaaliputkistot, kemikaalisäiliöt, maakaasulaitteet sekä kantavat teräsrakenteet. Diplomityössä selvitettiin lisäksi hitsauksen laadunhallintaa huomioiden korjaushitsaustyöt sekä uuden rakentaminen. Lakisääteet tuovat hitsauksen suorittamiselle usein tarkasti määritellyt velvoitteet koskien esimerkiksi dokumentointia, hitsaushenkilöstön pätevyyksiä, materiaaleja ja niin edelleen. Lakisääteet lisääntyvät jatkuvasti ja soveltamisalueet laajenevat, jolloin asioiden ylläpitäminen vaatii jatkuvaa seurantaa. Työssä luotiin ohjeistus koskien yleisesti hitsausta ja lisäksi käyttäjän ja omistajan velvoitteita koskevat ohjeet painelaitteista, maakaasulaitteista ja kemikaalilaitteista. Hitsauksen yleisohje koskee jokaista hitsaustapahtumaa korjaushitsauksesta uuden rakentamiseen. Ohje soveltuu lisäksi sopimusliitteeksi hitsaustyön tilauksissa.

Sellutehtaan TRS-hajapäästöjen hallinta

Diplomityön tavoitteena on selvittää TRS-hajapäästöjen muodostumista sekä päästöjen määrää UPM Kymmene Oyj:n Kaukaan sellu- ja paperitehtaalla. Työssä laaditaan TRS-hajapäästöjen mittausohjelma, minkä päivitetty massa- ja paperiteollisuuden BAT-vertailuasiakirja vaatii. Mittausohjelma täydentää tehdasintegraatin ilmapäästöjen valvontaohjelmaa. Hajapäästöjen lisäksi tavoitteena on selvittää häiriötilanteiden aiheuttamia TRS-päästömääriä. Kirjallisuusosassa selvitetään hajujen muodostumista sellun ja paperin valmistuksessa ja niiden käsittelyä ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Lisäksi esitellään mittausmenetelmiä. Kokeellisessa osassa valituista kohteista mitataan TRS-pitoisuudet ja hajukaasujen virtaama, joiden perusteella lasketaan TRS-kuormitus. Kuormitus suhteutetaan sellutonnille. Osa kohteista on hajapäästökohteita ja osa kohteita, joista hajukaasut häiriötilanteissa johdetaan käsittelemättä ulos. Tulosten perusteella TRS-hajapäästöjä muodostuu sellun valmistuksessa noin 0,04 kgS/ADt ja jätevedenkäsittelyssä, pääasiassa lietteenkäsittelyssä 0,04 kgS/ADt. Hajapäästöjä syntyy eniten kohteissa, missä keräily on toteutettu kevyemmin tai sitä ei ole. Merkittävimmät kohteet Kaukaalla ovat lietteenkäsittely, koivukuitulinja ja mäntyöljylaitos. Havulinjan ja talteenotto-osaston hajapäästöt ovat muita osastoja vähäisemmät. Yhteensä sellutehtaan ja lietteenkäsittelyn TRS-hajapäästömäärä on 0,08 kgS/ADt, mikä on BAT vaihteluvälin (0,05-0,2 kgS/ADt) sisällä. TRS-häiriöpäästöjen osuus tehtaan TRS päästöistä voi häiriötilanteiden toistuessa nousta merkittäviksi. Tähän vaikuttaa merkittävästi häiriintyvä kohde.

Between Memory and Strategy: Media Discourse Analysis of an Industrial Shutdown

In 2006 UPM was able to gain a level of social legitimacy that allowed it to carry out one of the largest industrial restructuring programmes in Finnish industrial history, shut down major operations in Finland and still appear to be functioning in the interests of the nation as well as itself. This study considers and examines various contexts of this shutdown with the aim of demonstrating how profoundly mediated such organizational events are though they appear to be produced primarily through strategic company decisions. The study aims to examine the processes of mediation at two levels. At one level, through close analysis of press releases and newspaper reports in local and national newspapers, the study presents a discursive analysis of the Voikkaa case. The discursive analysis focuses on providing historical contexts for understanding why this organizational event was also an occasion for reimagining the past and future of the Finnish nation; spatial contexts for understanding the differing struggles over the meaning of the event nationally and regionally; and the temporal dynamics of the media reports. At another level, the study considers and refines methods for reading and analyzing mediation in organization studies. Bringing together recent research of media text–based legitimation studies, emerging research on organizational memory and organizational death and a Foucaultian analytics of power, this work suggests that organizational research needs to be less concerned with particular typologies and narratives of shutdowns, and more curious about the processes of mediation through which organizational events are imagined and remembered.

Pohjapaperin kustannusrakenteen optimointi

Kilpailulliset tekijät ovat johtaneet paperin valmistajat miettimään keinoja valmistuskustannusten leikkaamiseksi. Yksi keino on optimoida raaka-aineiden käyttöä, jota on tehty tässä diplomityössä. Työn tarkoitus on selvittää koeajoin mahdollisuudet kalliimpien raaka-aineiden korvaamiseen edullisemmilla, säilyttäen kuitenkin pohjapaperin laadulliset ominaisuudet. Työ on toteutettu UPM Kymmene Oyj:n Jokilaakson tehtailla, Jämsänkosken paperitehtaan Tarrapaperit-osastolla. Työssä on käytetty apuna tietokoneohjelmia mallintamaan ja simuloimaan paperissa ja paperin kustannusrakenteessa tapahtuvia muutoksia, mutta merkittävimmässä asemassa ovat olleet koeajot ja erilaisten näytteiden käsittely. Raaka-aineina käytettävien massojen osuuksien optimoinnilla on saatu aikaiseksi merkittäviä kustannussäästöjä, mutta työn yhteydessä on löydetty myös keinoja säästöjen saavuttamiseksi energiankulutusta järkevöittämällä. Luotu malli auttaa jatkossa kustannusrakenteen seurannassa. Mäntysellun osuuden laskulla ja täyteaineen osuuden nostolla saavutetaan merkittävimmät kustannussäästöt, kemihierteellä vaikutus kustannuksiin on vähäisempi. Sähköenergiaa vievä kuitujen jauhatus on järjestetty paperikone 3:lla uudella tavalla, jolla on paitsi saavutettu säästöä energiassa, parannettu myös paperin lujuutta.

Reporting of Green Supply Chain Management and Industrial Symbiosis

The purpose of this thesis is to examine how the reporting of operations related to green supply chain management and industrial symbiosis has evolved in UPM, Fortum and Kemira within the last ten years. The focus is on the improved operations, which are studied based on annual reports of these companies. The study provides a deeper understanding of the nature of green supply chain management and industrial symbiosis as well as the possibilites that their combination offers. The research is part of the DemaNET research project The study indicates that the environmental regulations and reporting standards have forced the studied companies to report their operations related to green supply chain management and industrial symbiosis more in detail during the last ten years. The operations related to green supply chain management in the studied companies are more common compared to operations related to industrial symbiosis. Often these two operations were also partially integrated, indicating a hybrid model. Even though firms often used hybrid models they still focused mainly on greening the internal operations rather than finding alternative ways for symbiosis outside the organization. The integration of green supply chain management and industrial symbiosis is most likely to occur when mutually beneficial relationships align the interests of all parties, thus resulting in the co-creation of value. The findings suggest that identifying mutual benefits and the flow of by-products are the ones that companies should give more attention to.

Leijukattilan savukaasujen loppulämpötilan hallinta

Nykyaikaista leijukattilaa voidaan ohjata ja säätää erilaisten säätöpiirien ja sekvenssien kautta erittäin tarkasti. Toiminnot on optimoitu parhaan hyötysuhteen saavuttamiseksi ja kunnossapitokustannusten minimoimiseksi. Tehokkaasta automaatiosta ja nykyaikaisista laitevalinnoista huolimatta leijukattiloissa on usein yksi osa-alue, jota ei pystytä hallitsemaan tehokkaasti. Useilla voimalaitoksilla savukaasu poistuu liian korkeassa lämpötilassa viimeiseltä lämpöpinnalta. Kun kattilahyötysuhdetta tarkastellaan epäsuoralla menetelmällä, savukaasuhäviö on merkittävin tekijä kaikista häviöstä. Tässä diplomityössä on etsitty mahdollisuuksia savukaasun loppulämpötilan hallintaan kattilan ajoarvojen muutoksella sekä lämpöpintoja muuttamalla. Tutkimus keskittyy Järvi-Suomen Voima Oy:n Ristiinan voimalaitokselle. Tutkimus on tehty yhteistyössä laitoksen omistajien Pohjolan Voima Oy:n, UPM-Kymmene Oyj:n sekä laitetoimittaja Valmet Oyj:n kanssa.

Työnantajamaineen hallinta suomalaisissa suuryrityksissä

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan työnantajamainetta ja sen hallintaa organisaation menestystekijänä. Erityislaatuisen osaamisen ollessa yhä voimakkaammin organisaatioiden kilpailukyvyn perusta, sitä keskeisempää yrityksille on saada houkuteltua ja rekrytoitua palvelukseensa lahjakkaita työntekijöitä. Empiirisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millä tavoin suuret suomalaiset yritykset hallitsevat työnantajamainettaan. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena monitapaustutkimuksena. Tutkittavia tapauksia olivat Kone Oyj, Wärtsilä Oyj, UPM-Kymmene Oyj sekä OP ryhmä. Empiirinen aineisto kerättiin puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla tapausorganisaatioista. Tutkimus osoittaa, että hyvällä työnantajamaineella on olennainen merkitys siinä kuinka vetovoimainen organisaatio on potentiaalisten työntekijöiden keskuudessa. Panostamalla työnantajamaineensa hallintaan, organisaatiot kykenevät houkuttelemaan palvelukseensa lahjakkaimpia ja parhaiten soveltuvia työntekijöitä. Tutkimuksen perusteella työnantajamaineen hallinta on organisaation strategiaan pohjautuvaa jatkuvaa työtä, jota eri organisaatiotahot toteuttavat yhteistyössä. Työnantajamainetta voidaan rakentaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa sidosryhmien kanssa. Nykyisellä henkilöstöllä on tutkimuksen perusteella merkittävä rooli ulkoisen työnantajamaineen hallinnassa.

Työstä poissaolot ja niihin vaikuttavat tekijät teollisuuden organisaatiossa – Vertaileva tapaustutkimus vaneritehtailla

Työntekijöiden poissaolot työstä ovat monitahoinen ilmiö, jota esiintyy vaihtelevissa määrin jokaisessa yrityksessä. Poissaoloihin kohdistuu vähentämispaineita yhteiskunnan ja yritysten tahoilta, sillä ne aiheuttavat sosiaalikustannusten nousua ja yritysten tuottavuuden laskua. Teollisuuden alalla työntekijöiden poissaolot ovat erityisen ongelmallisia, sillä tuotantoprosessin tehokas eteneminen vaatii jokaiselle työpisteelle työntekijän. Näin ollen poissaolot varsinkin runsaasti esiintyvänä aiheuttavat merkittävän työn organisoinnin haasteen teollisuuden organisaatioissa. Vaikka teollisuudessa poissaolojen määrä on yleensä korkeampi kuin muilla aloilla, on teollisuuden alaa tutkittu poissaolojen näkökulmasta verrattain vähän. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi UPM-Kymmene Oyj:n vaneriliiketoiminnan tuotantoyksikköä, joiden poissaolojen määrät ovat selkeästi eri tasolla. Tutkimuksessa lähestytään poissaoloja kolmen teoreettisen näkökulman avulla ja tarkastellaan empiirisen vertailevan asetelman kautta näiden näkökulmien selitysvoimaa kahdessa poissaolojen määriltä toisistaan eroavassa vanerituotantoyksikössä. Tutkimus toteutetaan vertailevana tapaustutkimuksena laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa yhdistetään kolme aineistolähdettä: UPM-Kymmene Oyj:n vuosikertomuksia, havainnointeja vaneritehtailla sekä teemahaastatteluja. Haastateltavina on 24 vanerityöntekijää, joista kahdeksan toimii työnjohtotehtävissä. Vertailevan tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen aineistosta pyritään sisällönanalyysiä avuksi käyttämällä löytämään teollisuuden alalla poissaoloihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteen siitä, että työntekijöiden kokema päätösvalta ja yksikössä käytössä olevat työaikajoustot vaikuttavat poissaolojen määrään organisaatiossa. Työntekijöiden mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä työn suorittamiseen liittyen sekä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin työpaikalla lisäävät päätösvallan tunnetta, mikä on yhteydessä poissaolojen vähäisempään määrään. Kaiken kaikkiaan poissaoloihin vaikuttaa se sosiaalinen viitekehys, jossa ne tapahtuvat. Organisaatiossa saattaa muodostua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ainutlaatuisia käytäntöjä poissaolojen hallinnalle. Nämä tilannesidonnaiset toimintatavat saattavat olla syynä siihen, miksi samankaltaisissa tuotantoyksiköissä poissaolojen määrät voivat erota merkittävästikin toisistaan.

Telahiomon tuotannon läpimenoajan ja laadun optimointi

Tämän diplomityön tarkoituksena on tunnistaa UPM Kymin telahiomon tuotannon läpimenoaikaan sekä laatuun vaikuttavia tekijöitä ja löytää keinot niiden optimoimiseksi, jotta hiontatuotannon kustannustehokkuus parantuisi. Tutkimusmenetelminä työssä käytetään Kymin telahiomon tuotannon läpimenoaikojen telakohtaista mittaamista ja hionnasta tehtyjen mittausraporttien, pinnoituksista ja hionnoista tehtyjen ostotilauksien sekä SAP R/3-toiminnanohjausjärjestelmästä saatavan kunnossapitodatan tutkintaa. Tiedon lähteenä on käytetty myös kirjallisuutta ja UPM henkilöstön sekä toimittajien haastatteluita. Muiden telahiomojen aikaansaamaan laatuun ja tuotannon läpimenoaikaan verrattuna Kymin telahiomon keskimääräiset hiontatuotannon läpimenoajat ovat telasta riippuen kaksinkertaisia tai jopa lähes nelinkertaisia, vaikka pinnankarheus jää osassa teloista alle asetetun tavoitteen. Telahiomojen muototoleransseissa ei ole niin merkittäviä eroja, mitkä selittäisivät Kymin pidemmät hiontatuotannon läpimenoajat. Tämän takia muototoleransseja ei ole päädytty muuttamaan työn aikana, mutta käyttökokemusten mukaan pinnankarheusvaatimusta voidaan laskea. Telahiontaprosessin muotohiontavaihe on suurin hiontatuotannon läpimenoaikaan ja kustannuksiin vaikuttava tekijä. Hiontamenetelmien ja hionta-arvojen optimoimisella, hiontatyökalujen lastuamiskyvyn ylläpitämisellä, telahiontatuotannon yliprosessoinnin ehkäisyllä ja laatutoleransseihin tyytymisellä voidaan lyhentää kymmeniä tunteja telahiomon tuotannon läpimenoaikaa. Mittausraporttien mukaan merkittävin muutos telahiontaprosessin kustannuksiin ja hiontatuotannon läpimenoaikaan saadaan noudattamalla laatutoleransseja. Telojen kunnossapitoon liittyviä kustannuksia syntyy turhaan lisää, kun vaihdetaan ja hiotaan käyttökelpoisia teloja sekä uudelleen pinnoitetaan teloja, joiden pinnoitepaksuus on vielä riittävä. Pinnoitepaksuuden seurannalla voidaan minimoida telojen ennenaikaiset uudelleenpinnoitukset. Mittalaitteiden avulla pystyy optimoimaan telojen hiontavälit. Hiontavälien optimointi lyhentää myös hiontajonoa. Tällöin voidaan hyödyntää suunnitellun hiontajärjestyksen tuomia etuja tehokkaammin ja saavuttaa nopeampia tuotannon läpimenoaikoja.

Paperikoneen kuivatusosan olosuhteiden vaikutus viiranjohtotelojen vaipan materiaalin ja pinnoitteen valintaan korroosiovaurion ehkäisemiseksi

Diplomityön tavoitteena on löytää UPM Kymin paperikone 8:n ensimmäisen kuivatusryhmän johtoteloihin kulumis- ja korroosiokestävämpi materiaali ja pinnoite vallitsevaan olosuhteeseen. Teloihin muodostuu pistemäistä korroosiota ja korroosioalue on paikallinen. Korroosiota syntyy kuivatusviiran alueella, jossa ei ole paperirainaa. Työssä suoritetaan kuivatusosan olosuhdemittauksia ja tutkitaan niiden vaikutuksia korroosion muodostumiseen. Suoritettavat olosuhdemittaukset ovat huuvan ilmatase, paineen 0-taso sekä lämpötilat ja kosteudet eri huuvan osissa. Savukaasumittauksen avulla tutkitaan huuvan ilmankiertoa ensimmäisen kuivatusryhmän viiranjohtotelojen läheisyydessä. Kuivatusviiran ilmanläpäisymittauksen avulla saadaan tietoa viiran ilmanläpäisykyvystä. Hypoteesina viiran tukkeutuminen johtuu pölyävästä kuivaus-prosessista ja kosteudesta. SEM/EDS-alkuainemittauksen avulla pystytään analysoimaan korrosiivisia alkuaineita niin korroosioalueella kuin ympäristössä. Työn tutkimuksen perusteella korroosion muodostuminen aiheutuu tukkeutuneen viiran muodostamasta happipitoisuuseroalueesta. Viiran saostumat sisältävät korrosiivisia kemikaaleja, kuten kloridia, rikkiä ja mangaania. Nämä kiihdyttävät korroosiota happipuutosalueella. Huuvan olosuhdemittauksien perusteella huuvan paineen 0-taso on vino. Savukaasu- ja kosteusmittauksien avulla huomattiin kostean ilman jäävän telojen läheisyyteen. Työssä kehitettiin paineilmapuhdistin viiran reuna-alueen puhdistamiseen. Kaavattaviin telapositioihin valittiin kobolttikromiseostettu volframikarbidipinnoite PTFE -fluoripolymeeritiivistyksellä. Muihin telapositioihin valittiin ETFE –fluori-polymeeripinnoite korroosion ehkäisemiseksi. Pinnoitteiden ja paineilmapuhdistimen avulla telojen käyttöaika nousee nykyisestä kahdesta vuodesta tavoiteltuun 10 vuoteen.

Työstä poissaolot ja niihin vaikuttavat tekijät teollisuuden organisaatiossa – Vertaileva tapaustutkimus vaneritehtailla

Työntekijöiden poissaolot työstä ovat monitahoinen ilmiö, jota esiintyy vaihtelevissa määrin jokaisessa yrityksessä. Poissaoloihin kohdistuu vähentämispaineita yhteiskunnan ja yritysten tahoilta, sillä ne aiheuttavat sosiaalikustannusten nousua ja yritysten tuottavuuden laskua. Teollisuuden alalla työntekijöiden poissaolot ovat erityisen ongelmallisia, sillä tuotantoprosessin tehokas eteneminen vaatii jokaiselle työpisteelle työntekijän. Näin ollen poissaolot varsinkin runsaasti esiintyvänä aiheuttavat merkittävän työn organisoinnin haasteen teollisuuden organisaatioissa. Vaikka teollisuudessa poissaolojen määrä on yleensä korkeampi kuin muilla aloilla, on teollisuuden alaa tutkittu poissaolojen näkökulmasta verrattain vähän. Tutkimuksen kohteena ovat kaksi UPM-Kymmene Oyj:n vaneriliiketoiminnan tuotantoyksikköä, joiden poissaolojen määrät ovat selkeästi eri tasolla. Tutkimuksessa lähestytään poissaoloja kolmen teoreettisen näkökulman avulla ja tarkastellaan empiirisen vertailevan asetelman kautta näiden näkökulmien selitysvoimaa kahdessa poissaolojen määriltä toisistaan eroavassa vanerituotantoyksikössä. Tutkimus toteutetaan vertailevana tapaustutkimuksena laadullisella tutkimusotteella. Tutkimuksessa yhdistetään kolme aineistolähdettä: UPM-Kymmene Oyj:n vuosikertomuksia, havainnointeja vaneritehtailla sekä teemahaastatteluja. Haastateltavina on 24 vanerityöntekijää, joista kahdeksan toimii työnjohtotehtävissä. Vertailevan tapaustutkimuksen periaatteita noudattaen aineistosta pyritään sisällönanalyysiä avuksi käyttämällä löytämään teollisuuden alalla poissaoloihin vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tulokset antavat viitteen siitä, että työntekijöiden kokema päätösvalta ja yksikössä käytössä olevat työaikajoustot vaikuttavat poissaolojen määrään organisaatiossa. Työntekijöiden mahdollisuus tehdä itsenäisiä päätöksiä työn suorittamiseen liittyen sekä vaikuttaa itseään koskeviin asioihin työpaikalla lisäävät päätösvallan tunnetta, mikä on yhteydessä poissaolojen vähäisempään määrään. Kaiken kaikkiaan poissaoloihin vaikuttaa se sosiaalinen viitekehys, jossa ne tapahtuvat. Organisaatiossa saattaa muodostua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ainutlaatuisia käytäntöjä poissaolojen hallinnalle. Nämä tilannesidonnaiset toimintatavat saattavat olla syynä siihen, miksi samankaltaisissa tuotantoyksiköissä poissaolojen määrät voivat erota merkittävästikin toisistaan.

Changes in canola plant architecture and seed physiological quality in response to different sowing densities

The aim of this study was to evaluate changes in canola yield components and seed physiological quality in response to different sowing densities. The study was made in a greenhouse at the REIPESOL Company Technological Center, Madrid - Spain, with the commercial "Toccata" hybrid variety. The initial sowing density was 360,000 plants/ha and the plant population was later thinned down to include treatments of 250 and 180 thousand plants/ha. Harvested seeds were sent to the Seed Technology Center Laboratory (CATES) at the Madrid Polytechnic University (UPM) to evaluate changes in plant architecture and yield components, as well as the seed physiological quality of different plant parts. Results demonstrated that canola plants showed changes in morphology and yield components in response to different sowing densities. The population of 250,000 plants/ha showed the best seed yield demonstrating that maximum yield is directly related to a correct sowing density. The number of pods/plant was the most important component for increased seed yield/plant and seed yield/area. The spatial distribution of canola seeds in the plant and canola sowing density did not affect seed physiological quality.

Efecto de las TIC's en la mejora del conocimiento y capacidad de análisis del juego en las asignaturas de deportes de la FCCAFYD - INEF

El presente estudio pretende analizar la utilidad de las nuevas tecnologías para mejorar el proceso de enseñanza – aprendizaje en las asignaturas referidas a los fundamentos de los deportes en la Facultad de Ciencias de la Actividad Física y del Deporte (INEF-Madrid). Para ello, se ha llevado un estudio comparativo de resultados entre tres grupos de alumnos que han utilizado diferentes metodologías: a) NULA UTILIZACIÓN DE TIC´S (Gr.0; n=35): clases magistrales, sin utilización de la plataforma institucional de la UPM, ni realización de trabajos relacionados con las nuevas tecnologías. b) UTILIZACIÓN FRECUENTE DE TIC´S AUNQUE DE FORMA PASIVA (Gr.1; n=33): clases con medios audiovisuales, acceso a los contenidos de la asignatura mediante la plataforma virtual institucional de la UPM y no realizaron de trabajos con nuevas tecnologías. c) UTILIZACIÓN FRECUENTE DE TIC´S Y DE FORMA ACTIVA (Gr.2; n=43): similar al grupo anterior con la inclusión de trabajos y tareas complementarias relacionadas con las nuevas tecnologías. Se evaluó a los tres grupos al comienzo y final del cuatrimestre, tras el proceso metodológico diferenciado, en dos bloques: conocimiento de contenidos (Cto.) y capacidad perceptiva y de análisis (PA). Los resultados confirmaron una mejora en ambos bloques en los tres grupos analizados, sin embargo se observaron diferencias según la metodología utilizada. Los valores correspondientes al examen inicial fueron similares en los tres grupos mientras que en el examen final las diferencias fueron significativas en todos los grupos y bloques (p≤0,01). El Grupo 2 obtuvo las mejores puntuaciones (Cto=6,51 ± 1,61; PA=6,53 ± 1,09), con significativas diferencias respecto a los grupos cuya utilización de nuevas tecnologías había sido menor. El Grupo 1 obtuvo valores significativamente superiores (Cto=5,03 ± 0,73; PA=5,36 ± 0,96) a los obtenidos por el Grupo 0 (Cto=4,43 ± 0,77; PA=3,03 ± 0,89). Teniendo en cuenta que los valores iniciales fueron similares en los tres grupos, se observó que el grado de mejora (pretest y test) fue muy superior en los grupos que utilizaron TIC´s que en el grupo que no las utilizó. En los tres casos y en ambos bloques, las diferencias entre los valores del pretest y del test fueron significativas (p≤0,01). Estos resultados permiten afirmar que el uso de las nuevas tecnologías repercute de forma directa en el resultado del aprendizaje del alumno universitario de balonmano: cuanta más tecnología se utiliza, más se aprende

Plan de orientación y acogida para un nuevo título de grado acorde al EEES en la Facultad de Informática de la Universidad Politécnica de Madrid

El alumno percibe una gran diferencia entre la educación secundaria y la educación universitaria al comenzar sus estudios de grado. Los programas de orientación que ayudan a afianzar la integración social y académica de los alumnos de nuevo ingreso contribuyen a evitar el abandono de los estudios iniciados en un centro universitario. La Facultad de Informática de la Universidad Politécnica de Madrid (FI-UPM) cuenta con cuatro años de experiencia en la implantación de un programa de mentoría para la orientación y acogida de alumnos de nuevo ingreso, contribuyendo, junto a otras medidas, a una disminución notable de la tasa de abandono. Este bagaje ha permitido la definición de un Plan de Orientación y Acogida para el nuevo título acorde con el Espacio Europeo de Educación Superior (EEES), que incluye tres acciones de carácter complementario. En primer lugar, el Proyecto de Inicio para Alumnos de Nuevo Ingreso, el cual combina los aspectos de orientación y acogida con la realización de un proyecto en equipo en los primeros cuatro días del curso que permite la evaluación de las competencias de trabajo en equipo y presentación oral. En segundo lugar, el Plan de Acción Tutorial tiene como objetivo orientar al alumno a lo largo de toda la carrera universitaria, en especial en lo referente a la matriculación, para aumentar la eficiencia del alumno en los créditos superados frente a los matriculados. Como tercera acción, el Proyecto Mentor se complementa con las dos anteriores al proporcionar una orientación entre iguales, la cual tiene que acomodarse a las nuevas condiciones en las que se desarrollan los planes de estudio acordes al EEES