THE COSTS OF RAISING EQUITY RATIO FOR BANKS Evidence from publicly listed banks operating in Finland

The solvency rate of banks differs from the other corporations. The equity rate of a bank is lower than it is in corporations of other field of business. However, functional banking industry has huge impact on the whole society. The equity rate of a bank needs to be higher because that makes the banking industry more stable as the probability of the banks going under will decrease. If a bank goes belly up, the government will be compensating the deposits since it has granted the bank’s depositors a deposit insurance. This means that the payment comes from the tax payers in the last resort. Economic conversation has long concentrated on the costs of raising equity ratio. It has been a common belief that raising equity ratio also increases the banks’ funding costs in the same phase and these costs will be redistributed to the banks customers as higher service charges. Regardless of the common belief, the actual reaction of the funding costs to the higher equity ratio has been studied only a little in Europe and no study has been constructed in Finland. Before it can be calculated whether the higher stability of the banking industry that is caused by the raise in equity levels compensates the extra costs in funding costs, it must be calculated how much the actual increase in the funding costs is. Currently the banking industry is controlled by complex and heavy regulation. To maintain such a complex system inflicts major costs in itself. This research leans on the Modigliani and Miller theory, which shows that the finance structure of a firm is irrelevant to their funding costs. In addition, this research follows the calculations of Miller, Yang ja Marcheggianon (2012) and Vale (2011) where they calculate the funding costs after the doubling of specific banks’ equity ratios. The Finnish banks studied in this research are Nordea and Danske Bank because they are the two largest banks operating in Finland and they both also have the right company form to able the calculations. To calculate the costs of halving their leverages this study used the Capital Asset Pricing Model. The halving of the leverage of Danske Bank raised its funding costs for 16—257 basis points depending on the method of assessment. For Nordea the increase in funding costs was 11—186 basis points when its leverage was halved. On the behalf of the results found in this study it can be said that the doubling of an equity ratio does not increase the funding costs of a bank one by one. Actually the increase is quite modest. More solvent banks would increase the stability of the banking industry enormously while the increase in funding costs is low. If the costs of bank regulation exceeds the increase in funding costs after the higher equity ratio, it can be thought that this is the better way of stabilizing the banking industry rather than heavy regulation.

Ne bis in idem -periaate ympäristörikosoikeudessa – Hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisen rangaistuksen suhde

Tutkielma käsittelee ne bis in idem -periaatteen toteutumista kotimaisen ympäristörikosoikeuden alalla, etenkin hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisten rangaistusten välisissä suhteissa. Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen kautta Suomenkin lainkäyttöön ja -säädäntöön vaikuttava periaate estää syyttämisen ja rankaisemisen kahdesti samasta teosta. Periaate on kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön myötä viime vuosina, minkä vuoksi Suomessakin on jouduttu muuttamaan käsityksiä sanktioiden rangaistusluonteesta, saman asian käsitteestä ja päätöksen lopullisuudesta. Myös tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan kantaa ympäristörikosoikeuden ne bis in idem -väitteisiin. Tutkielmassa arvioidaan ne bis in idem -periaatteen kehittymistä ja uutta tulkintaa sekä niiden vaikutusta erityisesti ympäristöoikeuden hallintosanktioista öljypäästömaksun ja jätelain laiminlyöntimaksun sekä hallintopakon alalta uhkasakon rangaistusluonteisiin. Tutkimuskysymystä lähestytään lainopillisesti sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden että relevanttien oikeustapausten kautta. Keskeisimmäksi lopputulemaksi muodostuu, että ympäristöoikeuden hallintosanktiot ja hallintopakko saattavat tietyin edellytyksin yhdessä rikosoikeudellisen rangaistuksen kanssa aiheuttaa ne bis in idem -tilanteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uuden tulkintakäytännön myötä. Periaatteen ollessa yhä kehittymässä niin ympäristöllisten kuin muidenkin hallintosanktioiden ja hallintopakon osalta periaatteen toteutuminen näyttäytyy yhä epäselvänä. Tutkimuskysymys sijoittuu ympäristöoikeuden, rikosoikeuden, prosessioikeuden ja hallinto-oikeuden rajapinnalle, joten tutkielma on oikeudenalat ylittävä. Ympäristöoikeuden esimerkkien kautta näkökulmaa laajennetaan myös muiden hallintosanktioiden kokonaisuuteen sekä tarkoitukseen ne bis in idem -näkökulmasta. Tutkielman lopussa esitetyissä de lege ferenda -näkemyksissä esitetään erityisesti, että hallinnollisia sanktioita tulisi tarkastella lainsäädännössä kokonaisuutena sekä oikeusturvan että tehokkaan ympäristönsuojelun takaamiseksi, ja että rikosoikeuden havaittuihin ongelmiin tulisi ensisijaisesti puuttua hallinnollisten keinojen sijaan rikosoikeudellisilla keinoilla.

Puupolttoaineen varastonhallinta- ja hankintamalli

Työssä luodaan energiapuun varastonhallintamalli ja hankintamalli energiantuotantolaitoksen näkökulmasta sekä kuvataan kustannustehokkaita ja toimitusvarmoja vaihtoehtoja puupolttoaineen varastoinnille ja haketukselle. Varastonhallintamallissa keskitytään varastotason hallintamenetelmiin toimintaympäristössään. Hankintamalli määrittää oman varaston ja suoran laitostoimituksen suhteen sekä auttaa pohtimaan strategisen hankinnan merkitystä hankinnan toteuttamiseen ja hankintakanavien valintaan. Työ antaa vastauksia koko hankintatoiminnan toteutukseen ja hallitsemiseen. Varastonhallintamallin skenaariotarkastelussa selvisi, että yrityksen oma varasto vaatii 18 – 37 % varmuusvaraston suhteessa käyttövarastoon. Hankintamallin mukaan oman varaston kannattavimman puupolttoainejakeen hankintaetäisyys voisi olla keskimäärin korkeintaan 96 km. Tarpeen, saatavuuden, jakeiden kustannustasojen ja toimintaympäristön mahdollisuuksien ollessa selvillä, on mahdollista tehdä päätöksiä hankintakanavista ja varmuusvarastoista kustannustehokkuuden perusteella. Yrityksen polttoainemäärien ohjauksen toteutukseen vaaditaan kehittämistoimia. Oman toimintaympäristön vakiointi ja toimintamallien dokumentointi on tärkeää tiedonjaon, toimitussopimusten mitoittamisen ja toiminnan kehittämisen kannalta. Toiminnan pullonkaulojen vähentäminen ja puupolttoaineen ohjaaminen kustannustehokkaimpien haketusketjujen kautta mahdollisimman tehokkaasti synnyttävät kustannussäästöjä toimitusketjussa.

Yhdenvertaisuusperiaate korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa.

Tämä tutkielma käsittelee hallinto-oikeudellista yhdenvertaisuusperiaatetta korkeimman hallinto-oikeuden perusteluissa. Tarkoituksena on ollut selvittää, miten KHO perustelee yhdenvertaisuusperiaatetta koskevat ratkaisunsa. Kysymys kiinnittyy toisaalta oikeudellisen perustelemisen teoriaan ja toisaalta oikeussäännöistä ja oikeusperiaatteista käytyyn keskusteluun. Tutkimusaineiston muodostavat vuosina 2003–2015 Finlex-tietokannassa julkaistut suomenkieliset vuosikirjaratkaisut (n=28). Aineisto valikoitui päätösten asiasanojen perusteella. Tutkimusaineisto on luokiteltu perustelujen laadun mukaan neljään kategoriaan. Yhdensuuntaisen punninnan kategoriaan kuuluvat ne korkeimman hallinto-oikeuden päätökset, joissa on tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella erilaisten tosiasioiden vallitessa asiassa olisi voitu päätyä toisenlaiseen lopputulokseen. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisista punnintaperusteluista siinä mielessä, että päätöksissä olisi esitetty aitoja contra-argumentteja tai dialogia perustelujen ja vastaperustelujen välillä. Kumulatiivisten perustelujen kategoriaan kuuluvat päätökset, joissa KHO perustelee ratkaisuaan kumulatiivisesti useilla eri argumenteilla. Yhden argumentin kategoriaan kuuluvat ne tuomioistuimen päätökset, joista löytyy yksi yhdenvertaisuusratkaisua perusteleva pro-argumentti. Mekaanisten perustelujen kategoriassa korkein hallinto-oikeus ottaa kantaa yhdenvertaisuusperiaatteeseen ainoastaan muodollisesti perustelematta ratkaisuaan sisällöllisesti. Tutkielmassa osoitetaan, ettei periaateratkaisujen perusteleminen ole aina punnintaa. Valtaosa tutkimusaineiston päätöksistä sijoittuu mekaanisten perustelujen kategoriaan. Monissa tapauksissa yhdenvertaisuusperiaatetta koskeva ratkaisu on tuomioistuimelle selvä, eikä vastakkaista lopputulosta perustelevia näkökulmia ole ollut esitettävissä. Toisinaan korkein hallinto-oikeus kuitenkin esittää perustelut mekaanisesti myös kiperissä tulkintatilanteissa, joissa olisi perusteltua odottaa avoimia ja dialogisia perusteluja. Tämä herättää kysymyksen perustelujen uskottavuudesta. Puutteellisesti perustellut päätökset eivät myöskään ole omiaan ohjaamaan toivotulla tavalla alempien viranomaisten toimintaa.

Ne bis in idem -periaate ympäristörikosoikeudessa – Hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisen rangaistuksen suhde

Tutkielma käsittelee ne bis in idem -periaatteen toteutumista kotimaisen ympäristörikosoikeuden alalla, etenkin hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisten rangaistusten välisissä suhteissa. Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen kautta Suomenkin lainkäyttöön ja -säädäntöön vaikuttava periaate estää syyttämisen ja rankaisemisen kahdesti samasta teosta. Periaate on kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön myötä viime vuosina, minkä vuoksi Suomessakin on jouduttu muuttamaan käsityksiä sanktioiden rangaistusluonteesta, saman asian käsitteestä ja päätöksen lopullisuudesta. Myös tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan kantaa ympäristörikosoikeuden ne bis in idem -väitteisiin. Tutkielmassa arvioidaan ne bis in idem -periaatteen kehittymistä ja uutta tulkintaa sekä niiden vaikutusta erityisesti ympäristöoikeuden hallintosanktioista öljypäästömaksun ja jätelain laiminlyöntimaksun sekä hallintopakon alalta uhkasakon rangaistusluonteisiin. Tutkimuskysymystä lähestytään lainopillisesti sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden että relevanttien oikeustapausten kautta. Keskeisimmäksi lopputulemaksi muodostuu, että ympäristöoikeuden hallintosanktiot ja hallintopakko saattavat tietyin edellytyksin yhdessä rikosoikeudellisen rangaistuksen kanssa aiheuttaa ne bis in idem -tilanteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uuden tulkintakäytännön myötä. Periaatteen ollessa yhä kehittymässä niin ympäristöllisten kuin muidenkin hallintosanktioiden ja hallintopakon osalta periaatteen toteutuminen näyttäytyy yhä epäselvänä. Tutkimuskysymys sijoittuu ympäristöoikeuden, rikosoikeuden, prosessioikeuden ja hallinto-oikeuden rajapinnalle, joten tutkielma on oikeudenalat ylittävä. Ympäristöoikeuden esimerkkien kautta näkökulmaa laajennetaan myös muiden hallintosanktioiden kokonaisuuteen sekä tarkoitukseen ne bis in idem -näkökulmasta. Tutkielman lopussa esitetyissä de lege ferenda -näkemyksissä esitetään erityisesti, että hallinnollisia sanktioita tulisi tarkastella lainsäädännössä kokonaisuutena sekä oikeusturvan että tehokkaan ympäristönsuojelun takaamiseksi, ja että rikosoikeuden havaittuihin ongelmiin tulisi ensisijaisesti puuttua hallinnollisten keinojen sijaan rikosoikeudellisilla keinoilla.

THE COSTS OF RAISING EQUITY RATIO FOR BANKS Evidence from publicly listed banks operating in Finland

The solvency rate of banks differs from the other corporations. The equity rate of a bank is lower than it is in corporations of other field of business. However, functional banking industry has huge impact on the whole society. The equity rate of a bank needs to be higher because that makes the banking industry more stable as the probability of the banks going under will decrease. If a bank goes belly up, the government will be compensating the deposits since it has granted the bank’s depositors a deposit insurance. This means that the payment comes from the tax payers in the last resort. Economic conversation has long concentrated on the costs of raising equity ratio. It has been a common belief that raising equity ratio also increases the banks’ funding costs in the same phase and these costs will be redistributed to the banks customers as higher service charges. Regardless of the common belief, the actual reaction of the funding costs to the higher equity ratio has been studied only a little in Europe and no study has been constructed in Finland. Before it can be calculated whether the higher stability of the banking industry that is caused by the raise in equity levels compensates the extra costs in funding costs, it must be calculated how much the actual increase in the funding costs is. Currently the banking industry is controlled by complex and heavy regulation. To maintain such a complex system inflicts major costs in itself. This research leans on the Modigliani and Miller theory, which shows that the finance structure of a firm is irrelevant to their funding costs. In addition, this research follows the calculations of Miller, Yang ja Marcheggianon (2012) and Vale (2011) where they calculate the funding costs after the doubling of specific banks’ equity ratios. The Finnish banks studied in this research are Nordea and Danske Bank because they are the two largest banks operating in Finland and they both also have the right company form to able the calculations. To calculate the costs of halving their leverages this study used the Capital Asset Pricing Model. The halving of the leverage of Danske Bank raised its funding costs for 16—257 basis points depending on the method of assessment. For Nordea the increase in funding costs was 11—186 basis points when its leverage was halved. On the behalf of the results found in this study it can be said that the doubling of an equity ratio does not increase the funding costs of a bank one by one. Actually the increase is quite modest. More solvent banks would increase the stability of the banking industry enormously while the increase in funding costs is low. If the costs of bank regulation exceeds the increase in funding costs after the higher equity ratio, it can be thought that this is the better way of stabilizing the banking industry rather than heavy regulation.

LMS tables for waist circumference and waist-to-height ratio among Colombian children and adolescents: The FUPRECOL study

Background: Indices predictive of central obesity include waist circumference (WC) and waist-to-height ratio (WHtR). The aims of this study were 1) to establish a Colombian youth smoothed centile charts and LMS tables for WC and WHtR and 2) to evaluate the utility of these parameters as predictors of overweight and obesity. Method: A cross-sectional study whose sample population comprised 7954 healthy Colombian schoolchildren [boys n=3460 and girls n=4494, mean (standard deviation) age 12.8 (2.3) years old]. Weight, height, body mass index (BMI), WC and WHtR and its percentiles were calculated. Appropriate cut-offs point of WC and WHtR for overweight and obesity, as defined by the International Obesity Task Force (IOTF) definitions, were selected using receiver operating characteristic (ROC) analysis. The discriminating power of WC and WHtR was expressed as area under the curve (AUC). Results: Reference values for WC and WHtR are presented. Mean WC increased and WHtR decreased with age for both genders. We found a moderate positive correlation between WC and BMI (r= 0.756, P < 0.01) and WHtR and BMI (r= 0.604, P < 0.01). The ROC analysis showed a high discrimination power in the identification of overweight and obesity for both measures in our sample population. Overall, WHtR was slightly a better predictor for overweight/obesity (AUC 95% CI 0.868-0.916) than the WC (AUC 95% CI 0.862-0.904). Conclusion: This paper presents the first sex- and age-specific WC and WHtR percentiles for both measures among Colombian children and adolescents aged 9–17.9 years. By providing LMS tables for Latin-American people based on Colombian reference data, we hope to provide quantitative tools for the study of obesity and its comorbidities.

Waist-to-height Ratio Percentiles And Cutoffs For Obesity: A Cross-sectional Study In Brazilian Adolescents.

This study aimed to describe the distribution of waist-to-height ratio (WHtR) percentiles and cutoffs for obesity in Brazilian adolescents. A cross-sectional study including adolescents aged 10 to 15 years was conducted in the city of São Paulo, Brazil; anthropometric measurements (weight, height, and waist-circumference) were taken, and WHtRs were calculated and then divided into percentiles derived by using Least Median of Squares (LMS) regression. The receiver operating characteristic (ROC) curve was used in determining cutoffs for obesity (BMI ≥ 97th percentile) and Mann-Whitney and Kruskal-Wallis tests were used for comparing variables. The study included 8,019 adolescents from 43 schools, of whom 54.5% were female, and 74.8% attended public schools. Boys had higher mean WHtR than girls (0.45 ± 0.06 vs 0.44 ± 0.05; p=0.002) and higher WHtR at the 95th percentile (0.56 vs 0.54; p<0.05). The WHtR cutoffs according to the WHO criteria ranged from 0.467 to 0.506 and 0.463 to 0.496 among girls and boys respectively, with high sensitivity (82.8-95%) and specificity (84-95.5%). The WHtR was significantly associated with body adiposity measured by BMI. Its age-specific percentiles and cutoffs may be used as additional surrogate markers of central obesity and its co-morbidities.

Evaluation Of Characteristic-to-total Spectrum Ratio: Comparison Between Experimental And A Semi-empirical Model.

Primary X-ray spectra were measured in the range of 80-150kV in order to validate a computer program based on a semiempirical model. The ratio between the characteristic and total air Kerma was considered to compare computed results and experimental data. Results show that the experimental spectra have higher first HVL and mean energy than the calculated ones. The ratios between the characteristic and total air Kerma for calculated spectra are in good agreement with experimental results for all filtrations used.

Impact Of Drug Formulation And Free Platinum/cisplatin Ratio On Hypersensitivity Reactions To Cisplatin: Formulation Matters.

Use of cisplatin can induce type I hypersensitivity reactions that may also be linked to the quality of the drug utilized. We observed cases of hypersensitivity that appeared to be associated with the brand of cisplatin used. The aim of this study was to compare two different brands of cisplatin in relation to type I hypersensitivity reactions. Brand A was used in a tertiary care teaching hospital until 2012, and use of brand B started from January 2013, when the first hypersensitivity cases were observed. Patients were categorized based on symptom. Cisplatin of both brands was analysed by high-performance liquid chromatography (HPLC) and high-resolution electrospray ionization mass spectrometry (ESI-(+)-MS) and characterized according to US Pharmacopeia. There were no cases of hypersensitivity associated with the use of cisplatin brand A, whereas four of 127 outpatients that used cisplatin brand B were affected. The two brands were in accordance with the US Pharmacopeia parameters, and there was no significant difference in the total platinum levels between the two brands when analysed by HPLC. However, high-resolution ESI-(+)-MS analyses show that brand B contains approximately 2.7 times more hydrolysed cisplatin than brand A. The increase in the hydrolysed form of cisplatin found in brand B may be the cause of the hypersensitivity reaction observed in a subset of patients. We present the first study of the quality of drugs by high-resolution ESI-(+)-MS. Drug regulatory agencies and manufacturers should consider including measurement of hydrolysed cisplatin as a quality criterion for cisplatin formulations.

Florivory and sex ratio in Annona dioica St. Hil. (Annonaceae) in the Pantanal at Nhecolândia, southwestern Brazil

Annona dioica St. Hil. is a species that grows to approximately 2 m tall and is very widespread in the cerrados. Individual plants of this androdioecious species produce numerous hermaphroditic or male flowers, but few fruits. The aim of this study was to determine the sex ratio among the plants and to compare the frequency of herbivory between male and hermaphroditic flowers. The fieldwork was done by studying flowering plants in grasslands used as pasture for cattle at Fazenda Nhumirim. One hundred and forty-seven male plants and 71 hermaphroditic plants were examined and produced a total of 194 and 94 flowers, respectively, during the study period. The male:hermaphrodite sex ratio was 2.07:1, and was similar to the male:hermaphrodite flower ratio of 2.06:1. The frequency of florivory rate in hermaphrodites was significantly higher than in male flowers (33.0%, n = 31, and 25.7%, n = 50, respectively; G = 14.83; d.f. = 1; p < 0.001). The mean fresh weights of male and hermaphroditic flowers were significantly different (8.38 ± 2.40 g vs. 6.93 ± 2.68 g, respectively; 0 ± SEM; n = 50 each; t = 2.479; d.f. = 49; p = 0.017). These results indicate that the low fruit set in this species can be explained by the sex ratio, the greater herbivory of hermaphroditic flowers and the probable absence of pollinators.