Re-strengthening 20th century architectural heritage : A case study of Brisbane City Hall restoration

Restoring old buildings to conform the current building policies and standards is a great challenge to engineers and architects. The restoration of the Brisbane City Hall, a heritage building listed by the State of Queensland in Australia, developed an innovative approach to upgrade the building using the method called ‘concrete overlay’ following the guidelines of both the International Council on Monuments and Sites and the Burra Charter of Australia. Concrete overlay is a new method of structural strengthening by drilling new reinforcement and placing new concrete on top of the existing structure, akin to a bone transplant or bone grafting in the case of a human being. This method is popularly used for newer bridges which have suffered load stresses. However, this method had never been used on any heritage buildings which were built on different conditions and standards. The compatibility of this method is currently being monitored. Most of the modern historic buildings are rapidly deteriorating and require immediate interventions in order to be saved. As most of these heritage buildings are on the stage of advanced deterioration, significant attempts are being made and several innovations are being applied to upgrade these structures to conform with the current building requirements. To date, the knowledge and literature in regarding ‘concrete cancer’ in relation to rehabilitating these reinforced concrete heritage structures is significantly lacking. It is hoped that the method of concrete overlay and the case study of Brisbane City Hall restoration will contribute to the development of restoration techniques and policies for Modern Heritage Buildings.

Re-strengthening Brisbane City Hall

The restoration of Brisbane City Hall is an indication of a society that acknowledges the significance of cultural heritage. Preserving this historical icon required significant funding support, so the rehabilitation process must be thoroughly analysed and validated.

Effect of coffee combining green coffee bean constituents with typical roasting products on the Nrf2/ARE pathway in vitro and in vivo

This study investigated Nrf2-activating properties of a coffee blend combining raw coffee bean constituents with 5-O-caffeoylquinic acid (CGA) as a lead component with typical roasting products such as N-methylpyridinium (NMP). In cell culture (HT29) the respective coffee extract (CN-CE) increased nuclear Nrf2 translocation and enhanced the transcription of ARE-dependent genes as exemplified for NAD(P)H:quinone oxidoreductase and glutathione-S-transferase (GST)A1, reflected in the protein level by an increase in GST enzyme activity. In a pilot human intervention study (29 healthy volunteers), daily consumption of 750 mL of CN-coffee for 4 weeks increased Nrf2 transcription in peripheral blood lymphocytes on average. However, the transcriptional response pattern of Nrf2/ARE-dependent genes showed substantial interindividual variations. The presence of SNPs in the Nrf2-promoter, reported recently, as well as the detection of GSTT1*0 (null) genotypes in the study collective strengthens the hypothesis that coffee acts as a modulator of Nrf2-dependent gene response in humans, but genetic polymorphisms play an important role in the individual response pattern.

Re-strengthening Brisbane City Hall : a case study of heritage engineering

Upgrading old buildings with the evolution of building requirements, this project investigates new approaches that can be applied to strengthen our own heritage buildings using historical and comparative analysis of heritage building restorations locally and abroad. Within the newly developing field of Heritage Engineering, it evaluates the innovative Concrete Overlay technique adapted to building restoration of the Brisbane City Hall. This study aims to extend the application of Concrete Overlay techniques and determine its compatibility specifically to heritage buildings. Concrete overlay involves drilling new reinforcement and placing concrete on top of the existing structure. It is akin to a bone transplant or bone grafting in the case of a human being and has been used by engineers to strengthen newer bridges.

Sense of modern heritage

As the society matures, there was an increasing pressure to preserve historic buildings. The economic cost in maintaining these important heritage legacies has become the prime consideration of every state. Dedicated intelligent monitoring systems supplementing the traditional building inspections will enable the stakeholder to carry out not only timely reactive response but also plan the maintenance in a more vigilant approach; thus, preventing further degradation which was very costly and difficult to address if neglected. The application of the intelligent structural health monitoring system in this case studies of ‘modern heritage’ buildings is on its infancy but it is an innovative approach in building maintenance. ‘Modern heritage’ buildings were the product of technological change and were made of synthetic materials such as reinforced concrete and steel. Architectural buildings that was very common in Oceania and The Pacific. Engineering problems that arose from this type of building calls for immediate engineering solution since the deterioration rate is exponential. The application of this newly emerging monitoring system will improve the traditional maintenance system on heritage conservation. Savings in time and resources can be achieved if only pathological results were on hand. This case study will validate that approach. This publication will serve as a position paper to the on-going research regarding application of (Structural Health Monitoring) SHM systems to heritage buildings in Brisbane, Australia. It will be investigated with the application of the SHM systems and devices to validate the integrity of the recent structural restoration of the newly re-strengthened heritage building, the Brisbane City Hall.

Inferring molecular function: contributions from functional linkages

In the current era of high-throughput sequencing and structure determination, functional annotation has become a bottleneck in biomedical science. Here, we show that automated inference of molecular function using functional linkages among genes increases the accuracy of functional assignments by >= 8% and enriches functional descriptions in >= 34% of top assignments. Furthermore, biochemical literature supports >80% of automated inferences for previously unannotated proteins. These results emphasize the benefit of incorporating functional linkages in protein annotation.

Osallistuminen ja läpinäkyvyys kuntatasolla : tapaustutkimus Nicaraguasta

In this Master's thesis I go through the principals of the good governance. I apply these principals to the Nicaraguan context and especially in two rural municipalities in Chontales department. I clarify the development of the space of participation in Nicaraguan municipal level. I start my examination from the period when Somoza dictatorship ended and first open elections were held, and I end it to the municipal eleccions held in November 2008. These elections were robbed in 33 municipalities and because of this there started a crisis in Nicaragua and among the actors of development cooperation. As a methods of research I use two types of interview in the thesis, the interviews for the citizens and interviews for the experts. These interviews answer to my questions of the methods of participation. I also review the level of the trust of a citizen to an authority by asking if s/he voted in the municipal eleccions in November 2008. Furthermore, I define the work of municipal government in the point of view of the citizen. I also find out if a citizen wants to take more part in the decision making in her/his municipal. I have classified the types of citizens by the interviews I made. Due to this classification I explain how many people actually have opportunity to participate the dialogue of the municipal decision making and how many can follow the activity of the municipal governance. The result is that after the elections in November 2008 only one typed group can freely take part in the dialogue. This does not apply the principals of good governance, especially in subterms of participation and transparency. The incidents after the municipal elections have affected strongly on the co-operation of Finland and Nicaragua. Because of the fault of the elections Finland like the other co-operative countries brought down the directly paid budget support. This has caused a great economical crisis in Nicaragua which the covering will take a long time. The Master's thesis is a case study of two rural municipalities called Santo Tómas and Villa Sandino. Santo Tómas has a sandinista municipal government which is not legitimate. In Villa Sandino the government is liberal and legitimate.

Ennalta arvaamatonta: Kehitysdiskurssin suhde suomalaisten kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin

Viime vuosina Suomessa on puhuttu yhä painokkaammin laadusta julkisella sektorilla. Ajan henkeen kuuluu tarkkailla panosten ja tuotosten suhdetta ja vaatia mitattavia tuloksia. Myös Suomen kehitysyhteistyöhallintoa ohjaavat tuottavuusohjelmat. Kehitysavun tavoite on ollut tehdä itsensä tarpeettomaksi, mutta koska näin ei ole käynyt, on kritiikki kehitysapua kohtaan lisääntynyt. Tämä Pro Gradu -tutkielma käsitelee kysymystä, miksei kehitysyhteistyö näytä toimivan. Tutkielman tutkimuskohteena on Suomen Ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöhankkeiden hanketukijärjestelmä. Esimerkkitapauksena tutkielmassa käytetään Suomen ja Indonesian WWF:n yhteistyönä toteuttamaa Borneon sydän -hanketta, jonka ensimmäinen tukikausi oli 2008–2010. Tutkielman ote on diskursiivinen ja siinä analysoidaan ensisijaisesti Borneon sydän -hankkeen hankehakemusta ja Suomen kehityspoliittista linjausta vuodelta 2007. Lisäksi aineistona käytetään haastatteluja ja nauhoituksia eri tilaisuuksista vuodelta 2011. Teoreettisen pohjan tutkielmaan luo Arturo Escobarin ajatus, jonka mukaan kehitys tulisi ymmärtää historiallisesti tuotettuna diskurssina. Tutkielmassa tuodaankin esille, että Antropologia voi korostaa kehitysdiskurssin tutkimisessa kulttuurin merkitystä. Tutkielmassa tuodaan esille, että Suomen kehityspolitiikassa kansalaisjärjestöhankkeilla nähdään olevan tärkeä rooli kehitysavun kokonaisuudessa ja niiden ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan kehitysmaan kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen. Hankkeiden laadun takaamiseksi korostetaan suunnittelun tärkeyttä. Tutkielmassa otetaan kuitenkin esille, että Ulkoasiainministeriö tarjoaa suunnittelutukea minimaalisesti. Tästä syystä on mahdollista, että paikallista ongelmakenttää ei huomioida hankkeissa tarpeeksi hyvin. Tutkielmassa myös kyseenalaistetaan, kuinka on mahdollista vahvistaa kehitysmaan kansalaisyhteiskuntaa järjestelmän, joka rajoittaa yhteistyön kolmeen vuoteen, puitteissa. Tutkielmassa esitetäänkin että paljolti rahoitusjärjestelmän takia, voidaan pikemminkin puhua suomalaisten järjestöjen työstä kehitysmaissa kuin kehitysyhteistyöstä. Tutkielmassa tulee myös esille, että sekä Ulkoasiainministeriössä että kansalaisjärjestökentällä on huomioitu riskit, jotka liittyvät tuottavuusnäkökulmaan. Ensinnäkin, jos mitattavuudesta puhutaan liikaa, voi toiminta suuntautua pelkästään sinne, mistä saadaan mitattavia tuloksia. Toiseksi, kun Suomessa puhutaan laadusta, vedetään usein suoraan yhtäläisyysmerkit laadun ja hyvin hoidetun hallinnon välille, mikä suosii suuria järjestöjä. Kolmanneksi yksittäisten kehitystoimien vaikutusten osoittaminen on vaikeaa koska toimintakenttä on hyvin monimutkainen. Tutkielmassa esitetäänkin, että on aiheellista kysyä, onko koko panos-tuotos -ketjun mielekkyys kehitysyhteistyössä kyseenalaista. Historia on osoittanut, että ei voida tietää, onko kulloinenkin kehitysinterventio toimiva vai ei. Pääväitteenä tutkielmassa onkin, että pohja kehitysajattelulle on syvällä eurooppalaisessa ajatteluperinteessä. Näin ollen kehitys ei tarkoita vain arvoa, vaan tavallaan ruudukkoa, jonka kautta tieto maailmasta jäsennetään. Ruudukko ohjaa myös sitä, mikä määritellään kehityksen tavoitteeksi ja mitkä keinoiksi. Kehitysyhteistyön keinot näyttävätkin toimivilta vain niin kauan kuin niiden suhteesta tavoitteeseen ollaan yksimielisiä. Tutkielmassa esitetäänkin, että kehitysyhteistyö ei näytä toimivan koska tavoitteiden, keinojen ja tulosten mitattavuuden välillä vallitsee jatkuva ristiriita. Lopulta tutkielmassa kysytäänkin, tulisiko kehitykseen suhtautua uudella tavalla, ja kansalaisjärjestöhankkeiden kohdalla korostaa tavoitteena kehitysyhteistyön jälkimmäistä sanaa: yhteistyötä. Näin myös siinä mielessä, että motiivi kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin on tutkielman mukaan usein vaikuttamishalu virallisista tavoitteista riippumatta.