Kutsu uudelleen kirjoittaa lesbolainen ruumis ja kieli

Kirjallisuusarvostelu

Synecological comparisons sustained by ecophysiological fingerprinting of intrinsic photosynthetic capacity of plants as assessed by measurements of light response curves

In some literature variations in photosynthetic rates are considered to be of little relevance for individual fitness. This depends among other things on how one defines fitness, i.e. if one takes strictly Darwinian fitness as seed production or if one needs to evaluate particular traits and consider plant establishment. It also matters if one takes the Darwinian "organism individual" as the central entity in evolution ("individual fitness") or the "species individual" in a modified "Structure of Evolutionary Theory" sensu Stephen Jay Gould. A phenotypically expressed trait like photosynthetic rate, even if intra- and interspecific differences may be small, can matter in habitat performance and niche acquisition. Light dependence curves (LCs) of photosynthetic rates are now readily measured under field conditions using miniaturized equipment of pulse amplitude modulated fluorometers. In contrast to actual momentary measurements of quantum yield of photosynthesis under actually prevailing ambient conditions, LC measurements reflect the expressed intrinsic capacity of photosynthesis. In this review we explore the power of LC measurements yielding cardinal points such as maximum apparent electron transport rate of photosystem II (ETRmax) and saturating photosynthetically active radiation (PARsat) in making intra- and interspecific comparisons of plant performance and synecological fingerprinting in ecophysiological studies across species, sites, habitats and ecosystems.

Tykkäävä ja kommentoiva kansanedustaja. Facebook-sivut suomalaisen poliittisen viestinnän välineenä

Analysoin tutkielmassani suomalaisten kansanedustajien poliitikko-sivujen soveltumista kansanedustajien viestintävälineeksi. Pyrin selvittämään, valjastavatko perinteiset poliittiset toimijat samoja sosiaalisen median toimintoja, joita erityisesti epähierarkkiset, uusyhteisölliset ja spontaanit kansalaisliikkeet ovat pystyneet käyttämään poliittiseen mobilisaatioon 2000-luvulla, ja miten he ottavat huomioon käyttämänsä Web 2.0 –ympäristön yleiset ominaisuudet. Apunani aineiston erittelyssä käytän Jay David Bolterin ja Richard Grusinin jo 1990-luvulla lanseeraamaa remediaation teoriaa sekä Axel Brunsin esittämiä käyttäjätuotannon perusperiaatteita. Bruns haastaa perinteisestä tuotantomallista hyötyvät sisällöntuottajat analyysillään käyttäjätuotannosta ja sen aiheuttamista muutoksista tulevaisuuden poliittisessa toimintakulttuurissa. Hän kategorisoi Web 2.0 –ajan teknologioiden myötä syntyneiden julkaisumahdollisuuksien seurauksia perinteiselle hierarkkiselle sisällöntuotannolle käyttäjätuotannon neljän perusperiaatteen avulla. Bolter ja Grusin taas analysoivat mediaympäristöä remediaation kautta esittäen, että jokainen mediamuoto lainaa ja remedioi aikaisempien medioiden sisältöjä ja ominaisuuksia pyrkiessään kohti välittömämpää ja hypermedioituneempaa ilmaisua. Teorioiden avulla sekä kuvaan sosiaalisen median toiminnallisia ominaisuuksia että kategorisoin poliittisen viestinnän tuotteita sekä niiden takana piileviä motiiveja. Tutkielman materiaalina käytän kahdeksantoista suosituimman kansanedustajan poliitikko-sivujen sisältöjä. Perehdyn sekä sivuille julkaistuun alkuperäissisältöön että niiden aikaansaamaan keskusteluun kansanedustajien osalta. Kohtaan tutkielman aikana historiografisia ongelmia dynaamisten ja muuttuvien sisältöjen kanssa työskennellessäni, mistä johtuen erittelen myös digitaalisen historiantutkimuksen erityispiirteitä. Bolterin ja Grusinin sekä Brunsin teorioihin sisältyvien teemojen lisäksi otannasta erottuu toistuvia aihepiirejä, joista merkittävimmät ovat poliitikon julkisuuden ja yksityisyyden välinen jännite, perinteisen vahvan poliitikon roolin kohtaamat haasteet puoluepoliittisten toimijoiden piirin ulkopuolelta, jatkuvan kampanjoinnin tarve sosiaalisen median aikakautena sekä rajattujen yleisöjen katoaminen verkkoviestinnän avoimuuden ja esteettömyyden takia. Tutkielma osoittaa, että vaikka aktiivisimmat poliitikko-sivut imitoivat joissain määrin Brunsin esittämää käyttäjätuotantoa kommunikoidessaan palvelun käyttäjien kanssa, ne eivät tunnusta kaikkia Brunsin käyttäjätuotantoprojekteille asettamia perusperiaatteita. Eduskuntalaitoksen hierarkkisuuteen ja kansanedustajakauden aikaiseen työrauhaan ei pystytä vaikuttamaan viestinnän kautta. Tutkielma osoittaa myös, että poliitikko-sivut hyväksikäyttävät remediaatiota välittääkseen Facebookin käyttäjille haluamiansa sisältöjä muista digitaalisista lähteistä ja luodakseen niiden ympärille oman viestintänsä kannalta heitä hyödyttävän näkökulman. Molemmat teoriat soveltuvat hyvin tutkittujen poliitikkojen viestinnän erittelyyn. Tutkielman aikana havaitsen kolme erilaista suhtautumistapaa Facebookiin. Autioiden sivujen omistajat eivät käytä sivujaan viestintävälineenä. Passiiviset sisällön tuottajat välittävät sivujensa kautta sisältöä vertikaalisesti kuitenkaan ottamatta kontaktia käyttäjiin. Aktiiviset sisältöihin osallistujat käyttävät Facebookia monipuolisesti keskustelemalla ja argumentoimalla sisällöissään käyttäjien kanssa sekä antamalla näille tunnustusta sen ollessa perusteltua.

ALBUM AMICORUM de Jean Durand (1583-1592). In-8 de 2 f. lim. et 380 p., mar. r., comp. de mos. de mar. v., riche dorure à petits fers, tr. dor. et ciselée. (Rel. du XVIe siècle.)

Durand (Jean). Album amicorum (1583-1592)

Mérinval . Drame. Par M. d'Arnaud

Comprend : Effets de la vengeance. Relation d'un religieux

Mélanges d'alchimie.

Contient : « Ce jourd'hui 7e jour de septembre 1550, jay soubzsigné ay voulu escripre de ma main ce present livre intitulé : La vraye science de philosophie... » de Raymond Lull ; « L'oeuvre d'une duchesse de Bretaigne, prins iceluy livre aux livres de maistre Anthoine Noel, parisien, donné le 20 de febvrier 1551 »

Palamon et Arcita, en vers, par Anne de Graville.

Début : « A La Royne [Claude]. « Si jay empris, ma souveraine dame, Comme ignorante et peu sçavante femme... » Devise-anagramme d'Anne de Graville, « J'en garde un léal », et livre de raison portant les dates du mariage de sa fille Jeanne avec le sire d'Urfé et des naissances de ses petits enfants, 1532-1542 (fol. 3). On lit au fol. 98 : « A[cheté] chez Seneuse, le... octobre 1708, 3 l. », en réalité 55 sous, selon une lettre de La Monnoye à Gaignières (fol. 1).