Itse tehtyjen identiteettien klassikko

Kirjallisuusarvostelu

Välskärin kertomuksia. 2 jakso, Kapinassa omaa onneaan vastaan ; Noita-akka ; Mainiemen linna

Zacharias Topeliuksen Fältskärns berättelser oli alkanut ilmestyä jatkokertomuksena Helsingfors Tidningarissa vuonna 1851. Viisiosainen teos julkaistiin kirjoina vuosina 1853-1867. Tämä suosittu romaanisarja kertoo Suomen ja Ruotsin historiasta Kustaa II Aadolfin ajoista Kustaa III:n aikoihin asti. Vaiherikkaissa tarinoissa suuret historialliset tapahtumat ja aikakaudet elävöityvät yksilöiden elämänkohtaloiden kautta. Suomen osuus Ruotsin valtakunnan historiassa nousee tärkeään asemaan. Kyseinen VÄLSKÄRIN KERTOMUKSIA on Juhani Ahon suomennos seitsemännestä ruotsinkielisestä painoksesta. Teoksen ovat kuvittaneet Albert Edelfelt ja Carl Larsson.

Peruskoulun neljäsluokkalaisten lukuharrastus ja luovan kirjoittamisen taidot

Tämä tutkimus on pääosin kvantitatiivinen tutkimus peruskoulun neljäsluokkalaisten lukuharrastuksesta ja luovan kirjoittamisen taidoista. Tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon ja mitä tutkimusjoukkoon kuuluvat neljäsluokkalaiset lukevat sekä minkälaisia kirjoitelmia he kirjoittavat. Tavoitteena on myös tutkia, miten lukuharrastuneisuudelta erilaisten oppilaiden kirjoitelmat eroavat toisistaan. Lisäksi halutaan saada tietää, poikkeavatko tyttöjen ja poikien lukemisharrastukset, lukemiskulttuurit ja kirjoitelmat toisistaan. Tutkimusjoukkoon kuuluu 68 oppilasta yhteensä kolmesta peruskoulun neljännestä luokasta. Kaikki koulut ovat Pirkanmaan alueella. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ja oppilaiden kirjoitelmista. Tutkimuksen tulosten mukaan tytöt lukevat kirjoja ja lehtiä enemmän kuin pojat. Poikiin verrattuna tytöt myös lukevat useammin kavereiden tai sisarusten kanssa. Sekä poikien että tyttöjen lempikirjoja ovat vitsikirjat, sarjakuvakirjat ja -lehdet sekä kirjasarjat. Vastaajat lukevat paljon myös erilaisia tietokirjoja. Tutkimukseen osallistuneet oppilaat etsivät ja valitsevat luettavansa mieluiten itse. Tässä tutkimuksessa neljäsluokkalaisten kirjoitelmissa yleisin piirre on havainnollisuus, joka ilmenee hahmojen ja tapahtumien tarkkana kuvailuna. Tytöt suoriutuivat kirjoitelmien kirjoittamisesta paremmin kuin pojat. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ne, jotka lukevat paljon taitavat kirjoittamisen paremmin kuin ne, jotka lukevat vähän. Tutkimuksen tulokset nostavat esiin kysymyksen siitä, miten pojat tai muuten vähän lukevat saataisiin lukuharrastuksen piiriin ja siten kehittämään omaa kielenkäyttötaitoaan sekä keskusteluin että kirjoittamalla.

Kohti uutta uljasta ihmistä – näkemyksiä kansallissosialistisesta kasvatusideologiasta

Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut ensinnäkin tarkastella kansallissosialistisen kasvatusideologian kehittymistä saksalaisen aatehistorian ja poliittisen historian kontekstissa. Toiseksi tavoitteenani on ollut nostaa esille kansallissosialistisen kasvatusideologian kannalta keskeisiä aihekokonaisuuksia. Kolmanneksi tutkielman pyrkimyksenä on analysoida kansallissosialistisen kasvatusideologian keskeistä sisältöä. Tutkielmani neljäs tutkimuskysymys on ollut, voidaanko kansallissosialistisesta kasvatuksesta ylipäätään käyttää nimitystä pedagogiikka vai olisiko sen yhteydessä perustellumpaa olla puhumatta pedagogiikasta ollenkaan? Käyttämäni lähdeaineisto on muodostunut asiakirjajulkaisuista ja aikalaiskirjallisuudesta, joita on leimannut pyrkimys vaikuttaa kasvatustodellisuuteen. Tutkimuskirjallisuus käsittää vuoden 1945 jälkeen tehdyt aihealueeseen liittyvät niin kasvatushistorialliset kuin sitä tukevat tutkimukset. Muu käytetty kirjallisuus on ollut muistelmakirjallisuutta. Suomalaista aihealueen kasvatuksen tutkimusta on vähän. Kansallissosialistisen kasvatusajattelun ideologiset juuret voi jäljittää 1700-luvun lopun ja 1900-luvun alun ajatusmaailmaan. Sen ideologisina esikuvina toimivat tuon ajan romantiikan, spekulatiivisen ja irrationaalisen filosofian edustajat. Kansallissosialistinen pedagogiikan voi sanoa olleen valistuksen ja modernin antiteesi. Sen pedagogiikan keskeisiä ainesosia olivat demokratianvastaisuus, anti-individualismi ja antisemitismi. Vaikka Adolf Hitleriä voi kasvatuskysymyksissä pitää suunnannäyttäjänä, niin systemaattista kasvatusteoriaa hän ei luonut. Kansallissosialistinen pedagoginen ajattelu ei perustunut yhteen ainoaan pedagogiikan teoriaan, vaan monenlaisiin kasvatuksellisiin näkemyksiin. Myös opettajien ja pedagogien merkitys kansallissosialistisen kasvatusjärjestelmän luomisessa voi sanoa olleen merkittävä. Kansallissosialistisen pedagogiikan tavoitteena oli luoda uusi kansallissosialistisen mielenlaadun omaava sankarillinen ihminen. Sen pedagogiikka perustui näkemykseen rotujen ja ihmisten erilaisuudesta, voimakkaamman oikeudesta heikompaan nähden, yksilön toissijaisuudesta kansanyhteisöön nähden sekä tunteen ja tahdon ensisijaisuudesta ajatteluun ja järkeen nähden. Kansallissosialistisen pedagogiikan ei voi sanoa olleen pedagogiikkaa lainkaan, vaan se oli pedagogiikan pseudokaapuun puettua, yhden puolueen poliittista indoktrinaatiota, joka ei tähdännyt kasvavan omakohtaiseen henkiseen jalostumiseen, hänen tietojensa, taitojensa ja tunteidensa laaja-alaiseen kehittymiseen. Sen tavoitteena ei ollut sivistynyt ihminen, vaan kova, rasismin ja antisemitismin sisäistänyt, sotilaallista taistelua ihannoiva ”herrakansan” valioyksilö, joka oli valmis uhrautumaan johtajansa aggressiivisen politiikan puolesta niin kotirintamalla kuin miehitetyillä alueilla.