Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Travels through Sweden, Finland, and Lapland, to the North Cape, in the years 1798 and 1799 : by Joseph Acerbi. In two volumes. Illustrated with seventeen elegant engravings. Vol. I[-II].

Vol. I: Portrait of Joseph Acerbi. Painted by P. Violet, engr. by P. W. Tomkins.

Travels through Sweden, Finland, and Lapland, to the North Cape, in the years 1798 and 1799 : by Joseph Acerbi. In two volumes. Illustrated with seventeen elegant engravings. Vol. I[-II].

Vol. I: Portrait of Joseph Acerbi. Painted by P. Violet, engr. by P. W. Tomkins.

The Structure and Function of αI Domains in Collagen Receptor and Leukocyte Integrins

Integrins are heterodimeric, signaling transmembrane adhesion receptors that connect the intracellular actin microfilaments to the extracellular matrix composed of collagens and other matrix molecules. Bidirectional signaling is mediated via drastic conformational changes in integrins. These changes also occur in the integrin αI domains, which are responsible for ligand binding by collagen receptor and leukocyte specific integrins. Like intact integrins, soluble αI domains exist in the closed, low affinity form and in the open, high affinity form, and so it is possible to use isolated αI domains to study the factors and mechanisms involved in integrin activation/deactivation. Integrins are found in all mammalian tissues and cells, where they play crucial roles in growth, migration, defense mechanisms and apoptosis. Integrins are involved in many human diseases, such as inflammatory, cardiovascular and metastatic diseases, and so plenty of effort has been invested into developing integrin specific drugs. Humans have 24 different integrins, four of which are collagen receptor (α1β1, α2β1, α10β1, α11β1) and five leukocyte specific integrins (αLβ2, αMβ2, αXβ2, αDβ2, αEβ7). These two integrin groups are quite unselective having both primary and secondary ligands. This work presents the first systematic studies performed on these integrin groups to find out how integrin activation affects ligand binding and selectivity. These kinds of studies are important not only for understanding the partially overlapping functions of integrins, but also for drug development. In general, our results indicated that selectivity in ligand recognition is greatly reduced upon integrin activation. Interestingly, in some cases the ligand binding properties of integrins have been shown to be cell type specific. The reason for this is not known, but our observations suggest that cell types with a higher integrin activation state have lower ligand selectivity, and vice versa. Furthermore, we solved the three-dimensional structure for the activated form of the collagen receptor α1I domain. This structure revealed a novel intermediate conformation not previously seen with any other integrin αI domain. This is the first 3D structure for an activated collagen receptor αI domain without ligand. Based on the differences between the open and closed conformation of the αI domain we set structural criteria for a search for effective collagen receptor drugs. By docking a large number of molecules into the closed conformation of the α2I domain we discovered two polyketides, which best fulfilled the set structural criteria, and by cell adhesion studies we showed them to be specific inhibitors of the collagen receptor integrins.

Becoming Locals in a Borderland of Exiles. Sense of Place in the Stories of Lithuania Minor Dwellers

This thesis deals with sense of place, the relation that we construct with our dwelling and the surrounding environment. The topic belongs to the field of human geography. Sense of place is deeply intertwined with the ideas of feeling at home and having a place where to return. I argue that narratives of life experience help us relate to the places we inhabit, go through, leave. My analysis concerns Lithuania Minor, the Lithuanian region lying by the border with Kaliningrad, and focuses in particular on Vilkyškiai, a village in the municipality of Pagėgiai. Most of the area’s original population disappeared in the war. After 1945, people from all over the country and the USSR settled here. This raised the prickly question of who belongs to the borderland. Refugees, migrants and settlers allow us to observe closely the development of sense of place and its main constituents. Through this analysis, I challenge the idea of people’s natural rights to places and shows how time, engagement in local-based cultural activities and recollection help foreigners become locals. To grasp the locals’ sense of place, I collected open, light-structured interviews and applied some elements of semantic analysis to interpret the materials. From my research, it emerges that the cultivation of the region’s cultural heritage and the practice of storytelling were crucial in making the respondents feel at home. Leaving aside all legalistic claims concerning the issue, I suggest that people belong to the land they dwell. I believe that their sense of place deserves consideration from the State and the other actors seeing them as migrants.

Is pancreas development abnormal in the non-obese diabetic mouse, a spontaneous model of type I diabetes?

Despite extensive genetic and immunological research, the complex etiology and pathogenesis of type I diabetes remains unresolved. During the last few years, our attention has been focused on factors such as abnormalities of islet function and/or microenvironment, that could interact with immune partners in the spontaneous model of the disease, the non-obese diabetic (NOD) mouse. Intriguingly, the first anomalies that we noted in NOD mice, compared to control strains, are already present at birth and consist of 1) higher numbers of paradoxically hyperactive ß cells, assessed by in situ preproinsulin II expression; 2) high percentages of immature islets, representing islet neogenesis related to neonatal ß-cell hyperactivity and suggestive of in utero ß-cell stimulation; 3) elevated levels of some types of antigen-presenting cells and FasL+ cells, and 4) abnormalities of extracellular matrix (ECM) protein expression. However, the colocalization in all control mouse strains studied of fibroblast-like cells (anti-TR-7 labeling), some ECM proteins (particularly, fibronectin and collagen I), antigen-presenting cells and a few FasL+ cells at the periphery of islets undergoing neogenesis suggests that remodeling phenomena that normally take place during postnatal pancreas development could be disturbed in NOD mice. These data show that from birth onwards there is an intricate relationship between endocrine and immune events in the NOD mouse. They also suggest that tissue-specific autoimmune reactions could arise from developmental phenomena taking place during fetal life in which ECM-immune cell interaction(s) may play a key role.

The association of ACE gene D/I polymorphism with cardiovascular risk factors in a population from Rio de Janeiro

Our aim was to determine the frequencies of the angiotensin-converting enzyme (ACE) gene alleles D and I and any associations to cardiovascular risk factors in a population sample from Rio de Janeiro, Brazil. Eighty-four adults were selected consecutively during a 6-month period from a cohort subgroup of a previous large cross-sectional survey in Rio de Janeiro. Anthropometric data and blood pressure measurements, echocardiogram, albuminuria, glycemia, lipid profile, and ACE genotype and serum enzyme activity were determined. The frequency of the ACE*D and I alleles in the population under study, determined by PCR, was 0.59 and 0.41, respectively, and the frequencies of the DD, DI, and II genotypes were 0.33, 0.51, and 0.16, respectively. No association between hypertension and genotype was detected using the Kruskal-Wallis method. Mean plasma ACE activity (U/mL) in the DD (N = 28), DI (N = 45) and II (N = 13) groups was 43 (in males) and 52 (in females), 37 and 39, and 22 and 27, respectively; mean microalbuminuria (mg/dL) was 1.41 and 1.6, 0.85 and 0.9, and 0.6 and 0.63, respectively; mean HDL cholesterol (mg/dL) was 40 and 43, 37 and 45, and 41 and 49, respectively, and mean glucose (mg/dL) was 93 and 108, 107 and 98, and 85 and 124, respectively. A high level of ACE activity and albuminuria, and a low level of HDL cholesterol and glucose, were found to be associated with the DD genotype. Finally, the II genotype was found to be associated with variables related to glucose intolerance.

Troponin I serum levels predict the need of dialysis in incident sepsis patients with acute kidney injury in the intensive care unit

Abstract Introduction: Sepsis, an extremely prevalent condition in the intensive care unit, is usually associated with organ dysfunction, which can affect heart and kidney. Objective: To determine whether the cardiac dysfunction and the Troponin I forecast the occurrence of acute renal failure in sepsis. Methods: Cardiac dysfunction was assessed by echocardiography and by the serum troponin I levels, and renal impairment by AKIN criteria and the need of dialysis. Twenty-nine patients with incident sepsis without previous cardiac or renal dysfunction were enrolled. Results and Discussion: Patients averaged 75.3 ± 17.3 years old and 55% were male. Median APACHE II severity score at ICU admission was 16 (9.7 - 24.2) and mortality rate in 30 days was 45%. On the fifth day, 59% had ventricular dysfunction. Troponin serum levels on day 1 in the affected patients were 1.02 ± 0.6 ng/mL compared with 0.23 ± 0.18 ng/mL in patients without heart dysfunction (p = 0.01). Eighteen out of 29 patients (62%) underwent renal replacement therapy (RRT) and the percent of patients with ventricular dysfunction who required dialysis was higher (94% vs. 16%, p = 0.0001). Values of troponin at day 1 were used to develop a ROC curve to determine their ability to predict the need of dialysis. The area under the curve was 0.89 and the cutoff value was 0.4 ng/mL. Conclusion: We found that an elevation in serum troponin levels, while guarding a relationship with ventricular dysfunction, can be a precious tool to predict the need for dialysis in sepsis patients.

Lolium multiflorum seeds in the soil: I. Soil seed bank dynamics in a no til system

The objective of the study was to characterize annual ryegrass seed population dynamics, managed for natural re-sowing, in no til systems in rotation with soybean, in different chronosequences An area was cultivated for two years with soybean, left as fallow land for the next two years and then cultivated again with soybean for the next two years. The four chronosequences represented different management periods, two with soybean (6 and 8 years old) and the other two resting (3 and 9 years old). Soil samples were taken every month during one year and divided into two depths (0-5 and 5-10 cm). Vegetation dynamics were also evaluated (number of plants, inflorescences and seedlings). Soil seed bank (SSB) dynamics showed structural patterns in time, with a "storage period" in summer, an "exhausting period" during autumn and a "transition period" in winter and spring. Pasture establishment by natural re-sowing was totally dependent on the annual recruitment of seeds from the soil. The influence of the management practices on the SSB was more important than the number of years that these practices had been implemented. Places where soybean was sown showed the largest SSBs. Most of the seeds overcame dormancy and germinated at the end of the summer and beginning of the autumn, showing a typically transitory SSB, but with a small proportion of persistent seeds

Beyond child's play : wealth, status, and the death of children in the MH-LH I periods of the Argolid, Greece

This study explores the mortuary remains of children from the MH-LH I periods of the Argolid, Greece. This examination concentrates on how the child in death acted as a tool for wealth and status display. Here, children are understood to have perpetuated, maintained, and reinforced status distinctions between families in their community. The analysis of one hundred child burials that date to these periods illustrates how the burials of children were important opportunities used by the families of children to display wealth and status. Thus, children can be viewed as important factors in the reorganization of social structure in the transition from the Middle to Late Helladic.

Welland Canal survey of the property of Jacob I. Ball in 1826

A detailed description of land purchased by the Welland Canal Company from Jacob I. Ball for the construction of the first Welland Canal. Noteable features include; line between Ker and Shaver properties, canal, road. Surveyor notes are seen in pencil on the map.

“You Know What I Mean?”- Language and Cultural Retention in Luso-Canadian Mothers in the Greater Toronto Area

The Portuguese community is one of the largest diasporic groups in the Greater Toronto Area and the choice of retention and transmission of language and culture to Luso-Canadians is crucial to the development and sustainability of the community. The overall objective of this study is to learn about the factors that influence Luso-Canadian mothers’ inclination to teach Portuguese language and cultural retention to their children. To explore this topic I employed a qualitative research design that included in-depth interviews conducted in 2012 with six Luso-Canadian mothers. Three central arguments emerged from the findings. First, Luso-Canadian mothers interviewed posses a pronounced desire for their children to succeed academically, and to provide opportunities that their children that they did not have. Second, five of the mothers attempt to achieve this mothering objective partly by disconnecting from their Portuguese roots, and by disassociating their children from the Portuguese language and culture. Third, the disconnection they experience and enact is influenced by the divisions evident in the Portuguese community in the GTA that divides regions and hierarchically ranks dialects, and groups. I conclude that the children in these households inevitably bear the prospects of maintaining a vibrant Portuguese community in the GTA and I propose that actions by the community in ranking dialects influence mothers’ decisions about transmitting language and culture to their children.