Yhtenäisyyden pyhä ideologia. Yhteisön rakentuminen 1600-luvun ruotsalaisessa kirkollisessa kansankasvatuksessa

Tarkastelen tutkielmassani yhteisön ja sen yhtenäisyyden vaatimusten rakentumista 1600-luvun ruotsalaisen kirkollisen kansankasvatuksen teksteissä. Pääosan tutkielman lähteistä muodostavat Turun ja Viipurin hiippakunnissa pidetyt saarnat. 1600-luku oli Ruotsissa puhdasoppisuuden ja valtion keskittymisen aikaa, minkä myötä yhteisöjen rajat ja sisäinen yhtenäisyys korostuivat myös kirkollisessa kansankasvatuksessa. Saarnoilla ja muulla kirkossa tapahtuneella kasvatuksella oli 1600-luvulla tärkeä asema esivallan edustaman ideologian esittämisessä ja yleisessä tiedonvälityksessä. Tarkastelen yhteisön rakentumista sosiaalisena konstruktiona erityisesti diskursiivisella tasolla. Tutkin, kuinka yhteisöä käsitteenä ja muita yhteisöön viittaavia merkityksiä kuten kollektiivisuutta tuotettiin saarnoissa. Kiinnitän erityisesti huomiota diskurssin uskonnollisuuteen ja ideologisuuteen tarkastelemalla saarnojen sanoman legitimointia ja sen ylläpitämiä valtasuhteita. Johtoajatukseni on ollut arvioida “yhtenäisyyden pyhän ideologian” mahdollisuutta. Kontekstualisoin kirkollisen kansankasvatuksen historiallisesti. Saarnoissa jatkettiin luterilaisuuden rakentamista 1500-luvun reformaation jäljiltä ja taisteltiin symbolisesti muita uskontunnustuksia vastaan. Ajalle tyypillinen yhteiskunnallisen hierarkian korostus ja kuuliaisuuden hyve näkyivät myös yhteisöopetuksessa. Saarnat voi tulkita myös omanlaisekseen sivilisointiprosessiksi, jossa koko kansan tavat haluttiin puhdistaa. Kirkollinen kansankasvatuksen opetus yhteisöstä perustui syvän kollektiivisuuden tunteeseen. Koko luterilainen seurakunta muodosti Raamatun ajoista periytyvän yhteisön, jonka oli yhteisesti valvottava synnittömyyttään ja toisaalta itse kunkin oli pidettävä huolta omasta hurskaudestaan. Synnin teeman vuoksi kollektiivisuuteen liittyi ehdoton elämäntavallinen yhtenäisyys. Saarnoissa pyrittiin estämään kaikkinainen erilaisuus maailmankuvaan ja tärkeisiin rituaaleihin ja pyhäpäiviin liittyen. Kaikkein tärkeimmäksi yhteisön perustaksi nähtiin luterilainen usko, josta poikkeamista ei sallittu juuri missään tapauksessa. Uskontunnustusta vasten rakentui myös vahva toiseuskuvasto vääräuskoisista ja vaarallisista luterilaisten vastustajista, mikä vahvisti käsitystä ruotsalaisista oikeaoppisena ja pelastuvana yhteisönä. Ihanteellinen yhteisö nähtiin hierarkkisena ja harmonisen muuttumattomana. Tässä mielessä yhtenäisyys tarkoitti kuuliaisuutta ja yhteiskuntajärjestyksen kyseenalaistamattomuutta. Kirkollisen esivallan sanoma vahvisti sen omaa asemaa pyhäksi ymmärretyn tiedon haltijoina ja jakajina. Uskonnollisuus oli läsnä yhteisöä ja yhtenäisyyttä koskevassa opetuksessa alati ja ihanteet esitettiin poikkeuksetta joko Jumalan ilmoittamina tai muuten Jumalan vihalta säästävinä tai synnin välttämisessä edesauttavina.

Muutos ja pysyvyys Turun Akatemian luonnonfilosofiassa 1600-luvulla

Kirjallisuusarvostelu

Aidaton maanpäällinen taivas. Gerrard Winstanleyn englantilaisuus ja ehdotus kansakunnasta 1600-luvun puolenvälin Englannissa

Tarkastelen tutkielmassani 1600-luvulla eläneen Gerrard Winstanleyn käsityksiä englantilaisuudestaan sekä hänen ehdotustaan uudenlaisesta Englannin kansakunnasta. Winstanley oli valtaeliitin ulkopuolinen kauppias. Hän joutui muiden aikansa englantilaisten tavoin pohtimaan kansalaisuuttaan ja uskollisuutensa kohdetta tilanteessa, jossa kuningas ja parlamentti taistelivat vallasta asein ja hakivat kannatusta asioilleen myös painotuottein. Sisällissodan aikana painotuotteita pystyi julkaisemaan muun muassa kuningashuoneen sensuurikoneiston hiljentymisen myötä poikkeuksellisen vapaasti. Keskustelua Englannin tulevaisuudesta, oikeasta hallintomallista sekä uskonnosta käytiin vilkkaasti ja siihen osallistui englantilaisia yhteiskunnan kaikista kerroksista. Winstanley toimi paremmaksi kokemansa Englannin puolesta hänelle avointen hallintoelinten lisäksi kirjallisesti ja suoraan. Hän perusti samanmielistensä kanssa siirtokunnan, jossa he toteuttivat joutomaata viljelemällä päävaatimustaan kaikkien englantilaisten oikeudesta maahan. Ryhmittymää kutsuttiin diggerseiksi. Alkuperäisaineistonani on Winstanleyn kuusitoista vuosina 1648-1652 julkaistua pamflettia. Tarkastelen sitä, miten hän esitti ja millaiseksi hän koki englantilaisuutensa ja Englannin kansakunnan sekä miten hän hyödynsi niitä perustellessaan yhteiskunnallisia vaatimuksiaan. Suhteutan niitä aikalaislähteiden sekä Winstanleyn elämää, sisällissodan yhteiskunnallista tilannetta ja uuden ajan alun englantilaista kansallisuusaatetta käsittelevän tutkimuskirjallisuuden avulla hänen ympäristönsä tarjoamiin mahdollisuuksiin ja rajoihin toimia sekä kirjoittaa. Tutkielmani sijoittuu englantilaisen kansallisuusaatteen ja kansallisten identiteettien tutkimukseen. Ymmärrän englantilaisuuden osaksi Winstanleyn identiteettiä, joka oli rakentunut koko hänen elämänsä aikana ja jota hän rakensi myös teksteissään. Lähestyn Englannin kansakuntaa symbolina, jonka sisällön määrittelystä sekä käytöstä omien tavoitteiden ajamiseen kamppailtiin eri ihmisten ja ryhmien kesken sisällissodankin aikana. Englantilaisuus ja Englannin kansakunta olivat hallitsijan ja uskonnon sijaan Winstanleyn identiteetin keskiössä. Sisällissota-ajan Englannissa oli mahdollista identifioitua ensisijaisesti kansakuntaan. Vallitsevia käytäntöjä ja uskonnollisia näkemyksiä saattoi haastaa laillisuudeltaan tulkinnanvaraisin keinoin ilman yhteiskuntakelpoisuuden tai hengen menettämistä.

Alkeisoppikirjan käsikirjoitus 1600-luvulta

Kirjallisuusarvostelu

De mundo (1681)

Variantti A.

De virtute heroica (1681)

Invokaatio: Q.B.V.

Matkalla 1600-luvun Pohjois-Euroopassa

Kirjallisuusarvostelu

Pappi, lukkari, talonpoika, kolonialisti - Pohjois-Amerikan siirtokuntalaisten luontokäsitys narratiiveissa 1600-luvulla

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen oli 1600-luvun Pohjois-Amerikan siirtokuntalaisten luontokäsitys. Tutkimuksen alue on Pohjois-Amerikan koillisosat ja tutkittavana populaationa siirtokunnissa asuneet tai niistä kirjoittaneet englantilaiset ja hollantilaiset. Tutkielman metodi on sisällönanalyysi. Tutkin laajan joukon alueen siirtokuntalaisten narratiiveja. Pääasiallinen alkuperäislähteeni on kirjasarja Original Narratives of Early American History. Poimin narratiiveista luontoa käsitteleviä representaatioita. Jaoin representaatiot edelleen luokkiin ja alaluokkiin, jonka jäl-keen representaatiot pystyi pelkistämään. Vertasin luokitteluani valikoimaani aikaisempaan tutkimukseen, jonka mukaan siirtokuntalaisten luontokäsitys perustui joko perinteisiin kristilliseen luontokäsitykseen tai oli modernimpi utilitaristinen. Sekä perinteiseen, että utilitaristiseen luontokäsitykseen sopivia representaatioita nousi esille. Luontokäsitykset olivat myös sekoittuneet. Erotin kolme toisistaan erottuvaa luontokäsitysten luokkaa. Ensimmäinen luokka koostui representaatioista, jotka korostivat luonnon paratiisimaisia ominaisuuksia. Toinen luokka korosti luonnon erämaisuutta. Kolmas luokka koostui muista representaatioista, joissa korostuivat työnteko, tieteellinen kuvailu tai kaupankäynti. Kaikilla luokilla oli määriteltävissä useita alaluokkia, yhteensä kuusitoista. Luokkien muodostamisen jälkeen pystyin päättelemään, että siirtokuntalaisille ei voinut määritellä vain yhtä tiettyä luontokäsitystä. Siirtokuntalaisten luontokäsityksessä oli piirteitä utilitaristisesta suhtautumisesta luontoon, mutta se säilytti sisällään vielä vanhoja piirteitä vanhasta perinteisestä luontokäsityksestä. Yleisiä tuloksia oli, että kaupallisten siirtokuntien asukkaat tunnistivat muokkaamattoman luonnon taloudellisen hyödyn, mutta uskonnolliset siirtokuntalaiset suhtautuivat muokkaamattomaan luontoon peläten. Myös osa kaupallisten siirtokuntien asukkaista suhtautui tällä tavalla. Sekä kaupallisten, että uskonnollisten siirtokuntien asukkailla näkyi merkkejä protestanttisen työmoraalin vaikutuksesta luontokuvaan.

Silmien kautta sydämeen – romanttinen rakkaus, parinvalinta ja sukupuoli 1600-luvun lopun Britanniassa

Käsittelen pro gradu -tutkielmassani 1600-luvun lopun brittiläisiä käsityksiä ja käytäntöjä rakkaudesta ja parinvalinnasta. Alkuperäisaineistonani käytän kahta parinvalinnassa neuvovaa käytösopasta. Tarkastelen alkuperäisaineistoani lähilukemalla erityisesti rakkauden ja parinvalinnan suhdetta sukupuoleen, ja samalla avaan laajemmin myös ajan oikeaoppisiksi ymmärrettyjä sukupuoli-identiteettejä. Alkuperäisaineistoni normatiivisen luonteen vuoksi sen voidaan nähdä samalla sekä kuvailevan että tuottavan esittämäänsä ihannetilannetta. Se ei siis niinkään anna kuvaa siitä, miten asiat ovat oikeasti olleet kuin siitä, miten niiden on toivottu olevan, samalla paljastaen ei-toivotun käytöksen. Lähestyn rakkauteen, parinvalintaan ja sukupuoleen liitettyjä käsityksiä moraalikäsitysten, ihanteellisen kumppanin piirteiden, rakkauden osoittamisen tapojen sekä miehille ja naisille parinvalinnassa asetettujen roolien kautta. Rakkauden nähtiin uuden ajan alun Britanniassa olevan lähes itsestään tapahtuva miehinen reaktio kauniiseen naiseen, kun naisen rakkaus taas oli vastarakkautta joka syntyi siitä, kun hän huomasi itseään rakastettavan. Ihanteellisen naisen määräävät piirteet olivat kauneus ja hyveellisyys, miehen taas järkevyys, urhoollisuus ja ansioituneisuus. Järjen määrittäessä käsitystä mieheydestä naisia taas pidettiin ailahtelevaisina ja tunteellisina, vaikka heidän rakkauttaan ei pidettykään miehen tavoin aktiivisena voimana yhteiskunnassa. Pohdin sukupuoli-identiteettejä erityisesti suhteessa passiivisuuteen, aktiivisuuteen sekä kontrolliin. Ihanteellinen mies nähtiin rakkausasioissa aktiivisena ja kontrollia itseen sekä ympäristöön pidettiin oikeaoppisena tapana toteuttaa miehuutta, kun nainen taas pikemminkin nähtiin passiivisena objektina joka herättää miehen rakkauden. Naisen harjoittamaa kontrollia pidettiin niin ikään luonnottomana ja miehen maskuliinisuutta vähentävänä. Tuon esille myös sen, miten nämä piirteet joskus sekoittuivat, ja samalla tarkastelen ihannekumppaneiden kautta myös ihanteen vastakohtaa.