Efficacy and safety of a multifactor intervention to improve therapeutic adherence in patients with chronic obstructive pulmonary disease (COPD): protocol for the ICEPOC study.

Low therapeutic adherence to medication is very common. Clinical effectiveness is related to dose rate and route of administration and so poor therapeutic adherence can reduce the clinical benefit of treatment. The therapeutic adherence of patients with chronic obstructive pulmonary disease (COPD) is extremely poor according to most studies. The research about COPD adherence has mainly focussed on quantifying its effect, and few studies have researched factors that affect non-adherence. Our study will evaluate the effectiveness of a multifactor intervention to improve the therapeutic adherence of COPD patients.

Efficacy of prescribed injectable diacetylmorphine in the Andalusian trial: Bayesian analysis of responders and non-responders according to a multi domain outcome index.

BACKGROUND The objective of this research was to evaluate data from a randomized clinical trial that tested injectable diacetylmorphine (DAM) and oral methadone (MMT) for substitution treatment, using a multi-domain dichotomous index, with a Bayesian approach. METHODS Sixty two long-term, socially-excluded heroin injectors, not benefiting from available treatments were randomized to receive either DAM or MMT for 9 months in Granada, Spain. Completers were 44 and data at the end of the study period was obtained for 50. Participants were determined to be responders or non responders using a multi-domain outcome index accounting for their physical and mental health and psychosocial integration, used in a previous trial. Data was analyzed with Bayesian methods, using information from a similar study conducted in The Netherlands to select a priori distributions. On adding the data from the present study to update the a priori information, the distribution of the difference in response rates were obtained and used to build credibility intervals and relevant probability computations. RESULTS In the experimental group (n = 27), the rate of responders to treatment was 70.4% (95% CI 53.287.6), and in the control group (n = 23), it was 34.8% (95% CI 15.354.3). The probability of success in the experimental group using the a posteriori distributions was higher after a proper sensitivity analysis. Almost the whole distribution of the rates difference (the one for diacetylmorphine minus methadone) was located to the right of the zero, indicating the superiority of the experimental treatment. CONCLUSION The present analysis suggests a clinical superiority of injectable diacetylmorphine compared to oral methadone in the treatment of severely affected heroin injectors not benefiting sufficiently from the available treatments. TRIAL REGISTRATION Current Controlled Trials ISRCTN52023186.

Symmetristen komponenttien mallinnus

Tässä insinöörityössä suunniteltiin Helsingin ammattikorkeakoululle jakeluverkoissa tapahtuvien oikosulkujen symmetristen komponenttien laskutavan havainnollistamiseen sopiva sijaiskytkentä. Sijaiskytkennässä tärkeitä huomioitavia asioita olivat mm. jännitetaso, havainnollistavien muuntajien oikosulkukestoisuus, jatkokäyttö laboratoriotyönä ja yleinen havainnollistavuus. Työssä on aluksi perehdytty symmetristen komponenttien ja jakeluverkoissa tapahtuvien oikosulkujen teoriaan. Tämän jälkeen mitoitettiin tarvittavan kytkennän komponenttien jännite- ja virtakestoisuudet mahdolliset lisäkäytöt huomioiden. Näiden rajoitusten mukaan perusteella työtä ruvettiin toteuttamaan. Työssä tilattiin sähkön 40 V:n pääjännitetasolle alentava muuntaja syöttämään oikosulun kestävää muuntajaa, jolla simuloitiin jakeluverkon yleisimpiä vikatyyppejä. Jälkimmäiselle muuntajalle mitoitettiin ja hankittiin sisäistä impedanssia vastaava induktanssi. Tämän avulla rakennettiin kokonaisuus, jonka avulla voidaan simuloida kaikkia tapahtuvia oikosulkuja vastaavat sijaiskytkennät. Työhön jätettiin kehittämisvaraa ja muita laboratoriotyön rakentamismahdollisuuksia tulevien insinööritöiden tekijöille.

A estação arqueológica de Salamansa (ilha de São Vicente, República de Cabo Verde)

Apresentam‑se os principais resultados obtidos nas duas missões arqueológicas patrocinadas pelo Centro Português de Actividades Subaquáticas (CPAS) à ilha de São Vicente (República de Cabo Verde), em 1998 e em 2005. Em 1998, confirmou‑se o efectivo interesse arqueológico do sítio, localizado sobre o mar, em local abrigado da vasta baía de Salamansa, situada na parte setentrional da ilha, tendo‑se registado a respectiva extensão e estratigrafia e procedido à colheita de amostras para datação. Embora os resultados dessa campanha tivessem sido publicados, indicando estação de carácter habitacional, revelada pela notável acumulação de conchas, acompanhada de abundantes fragmentos de cerâmicas manuais, de produção africana, mantinha‑se indefinida a sua verdadeira natureza. Impunha‑se, assim, proceder à escavação integral da área que ainda subsistia da estação — sujeita de forma contínua a forte erosão marinha — bem como à colheita de novos materiais para datação, de forma a confirmar as conclusões preliminares anteriormente obtidas, objectivos que se concretizaram em 2005. Deste modo, foi possível concluir que, contrariando a hipótese, de início considerada, de poder corresponder a um testemunho da ocupação da ilha em época anterior à chegada dos Portugueses — hipótese que já as primeiras datas de radiocarbono contradiziam — se trata de um sítio onde uma unidade habitacional construída por muros de pedra seca, de planta ortogonal, revela inspiração europeia, aliás sublinhada pelos materiais exumados, onde estão representados produtos com tal origem, como cachimbos de caulino, vidros, faianças portuguesas, e projécteis de armas de fogo, a par de objectos oriundos do Extremo Oriente, num quadro dominado pelas produções cerâmicas africanas. Esta situação evidencia um estabelecimento cuja ocupação se centrou no século XVII, conforme indicam os materiais recolhidos e os resultados das datações obtidas, francamente aberto aos contactos de longa distância, apesar do isolamento do local escolhido. Os restos faunísticos recolhidos, com a presença deburro e de boi, sugerem um estacionamento sedentário, sendo a alimentação assegurada essencialmente pela captura de tartarugas, pela pesca e pela recolecção de moluscos marinhos (especialmente grandes lapas) e complementada pelo consumo de cabra, que poderia ser doméstica ou caçada, dado o estado selvagem a que retornou ali esta espécie. na última parte do trabalho, discutem‑se as diversas hipóteses susceptíveis de explicar esta estação — desde um entreposto comercial relacionado com a exploração agro‑pecuária da ilha de Santo Antão, passando por pequeno estabelecimento especializado de apoio à navegação, com a produção de carne salgada de tartaruga, até ter constituído refúgio relacionado com a intensa pirataria vigente à época no arquipélago, tendo presente os elementos históricos conhecidos, que, aliás, indicam que o início da ocupação permanente de São Vicente só se produziu a partir da segunda década do século XIX. Seja como for, a forte componente cultural africana revelada pelo espólio destes primeiros ocupantes da ilha expressa‑se também pelos rituais que terão envolvido o abandono do estabelecimento, com o enterramento de dois vasos emborcados sob o chão da habitação explorada, e a deposição de uma pequena taça, nas mesmas circunstâncias, junto à parede da mesma, do lado externo.

Fluoride supplements (tablets, drops, lozenges or chewing gums) for preventing dental caries in children.

BACKGROUND: Dietary fluoride supplements were first introduced to provide systemic fluoride in areas where water fluoridation is not available. Since 1990, the use of fluoride supplements in caries prevention has been re-evaluated in several countries. OBJECTIVES: To evaluate the efficacy of fluoride supplements for preventing dental caries in children. SEARCH METHODS: We searched the Cochrane Oral Health Group's Trials Register (to 12 October 2011), the Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL) (The Cochrane Library 2011, Issue 3), MEDLINE via OVID (1950 to 12 October 2011), EMBASE via OVID (1980 to 12 October 2011), WHOLIS/PAHO/MEDCARIB/LILACS/BBO via BIREME (1982 to 12 October 2011), and Current Controlled Trials (to 12 October 2011). We handsearched reference lists of articles and contacted selected authors. SELECTION CRITERIA: We included randomised or quasi-randomised controlled trials comparing, with minimum follow-up of 2 years, fluoride supplements (tablets, drops, lozenges) with no fluoride supplement or with other preventive measures such as topical fluorides in children less than 16 years of age at the start. The main outcome was caries increment measured by the change in decayed, missing and filled tooth surfaces (DMFS). DATA COLLECTION AND ANALYSIS: Two review authors, independently and in duplicate, assessed the eligibility of studies for inclusion, and carried out risk of bias assessment and data extraction. In the event of disagreement, we sought consensus and consulted a third review author. We contacted trial authors for missing information. We used the prevented fraction (PF) as a metric for evaluating the efficacy of the intervention. The PF is defined as the mean caries increment in controls minus mean caries increment in the treated group divided by mean caries increment in controls. We conducted random-effects meta-analyses when data could be pooled. We assessed heterogeneity in the results of the studies by examining forest plots and by using formal tests for homogeneity. We recorded adverse effects (fluorosis) when the studies provided relevant data. MAIN RESULTS: We included 11 studies in the review involving 7196 children.In permanent teeth, when fluoride supplements were compared with no fluoride supplement (three studies), the use of fluoride supplements was associated with a 24% (95% confidence interval (CI) 16 to 33%) reduction in decayed, missing and filled surfaces (D(M)FS). The effect of fluoride supplements was unclear on deciduous or primary teeth. In one study, no caries-inhibiting effect was observed on deciduous teeth while in another study, the use of fluoride supplements was associated with a substantial reduction in caries increment.When fluoride supplements were compared with topical fluorides or with other preventive measures, there was no differential effect on permanent or deciduous teeth.The review found limited information on the adverse effects associated with the use of fluoride supplements. AUTHORS' CONCLUSIONS: This review suggests that the use of fluoride supplements is associated with a reduction in caries increment when compared with no fluoride supplement in permanent teeth. The effect of fluoride supplements was unclear on deciduous teeth. When compared with the administration of topical fluorides, no differential effect was observed. We rated 10 trials as being at unclear risk of bias and one at high risk of bias, and therefore the trials provide weak evidence about the efficacy of fluoride supplements.

Early use of TIPS in patients with cirrhosis and variceal bleeding.

Background Patients with cirrhosis in ChildPugh class C or those in class B who have persistent bleeding at endoscopy are at high risk for treatment failure and a poor prognosis, even if they have undergone rescue treatment with a transjugular intrahepatic porto - systemic shunt (TIPS). This study evaluated the earlier use of TIPS in such patients. Methods We randomly assigned, within 24 hours after admission, a total of 63 patients with cirrhosis and acute variceal bleeding who had been treated with vasoactive drugs plus endoscopic therapy to treatment with a polytetrafluoroethylene-covered stent within 72 hours after randomization (early-TIPS group, 32 patients) or continuation of vasoactive-drug therapy, followed after 3 to 5 days by treatment with propranolol or nadolol and long-term endoscopic band ligation (EBL), with insertion of a TIPS if needed as rescue therapy (pharmacotherapyEBL group, 31 patients). Results During a median follow-up of 16 months, rebleeding or failure to control bleeding occurred in 14 patients in the pharmacotherapyEBL group as compared with 1 patient in the early-TIPS group (P=0.001). The 1-year actuarial probability of remaining free of this composite end point was 50% in the pharmacotherapyEBL group versus 97% in the early-TIPS group (P<0.001). Sixteen patients died (12 in the pharmacotherapyEBL group and 4 in the early-TIPS group, P=0.01). The 1-year actuarial survival was 61% in the pharmacotherapyEBL group versus 86% in the early-TIPS group (P<0.001). Seven patients in the pharmacotherapyEBL group received TIPS as rescue therapy, but four died. The number of days in the intensive care unit and the percentage of time in the hospital during follow-up were significantly higher in the pharmacotherapyEBL group than in the early-TIPS group. No significant diferences were observed between the two treatment groups with respect to serious adverse events. Conclusions In these patients with cirrhosis who were hospitalized for acute variceal bleeding and at high risk for treatment failure, the early use of TIPS was associated with signif icant reductions in treatment failure and in mortality. (Current Controlled Trials number, ISRCTN58150114.)

Combined written and oral information prior to gastrointestinal endoscopy compared with oral information alone: a randomized trial.

BACKGROUND: Little is known about how to most effectively deliver relevant information to patients scheduled for endoscopy. METHODS: To assess the effects of combined written and oral information, compared with oral information alone on the quality of information before endoscopy and the level of anxiety. We designed a prospective study in two Swiss teaching hospitals which enrolled consecutive patients scheduled for endoscopy over a three-month period. Patients were randomized either to receiving, along with the appointment notice, an explanatory leaflet about the upcoming examination, or to oral information delivered by each patient's doctor. Evaluation of quality of information was rated on scales between 0 (none received) and 5 (excellent). The analysis of outcome variables was performed on the basis of intention to treat-analysis. Multivariate analysis of predictors of information scores was performed by linear regression analysis. RESULTS: Of 718 eligible patients 577 (80%) returned their questionnaire. Patients who received written leaflets (N = 278) rated the quality of information they received higher than those informed verbally (N = 299), for all 8 quality-of-information items. Differences were significant regarding information about the risks of the procedure (3.24 versus 2.26, p < 0.001), how to prepare for the procedure (3.56 versus 3.23, p = 0.036), what to expect after the procedure (2.99 versus 2.59, p < 0.001), and the 8 quality-of-information items (3.35 versus 3.02, p = 0.002). The two groups reported similar levels of anxiety before procedure (p = 0.66), pain during procedure (p = 0.20), tolerability throughout the procedure (p = 0.76), problems after the procedure (p = 0.22), and overall rating of the procedure between poor and excellent (p = 0.82). CONCLUSION: Written information led to more favourable assessments of the quality of information and had no impact on patient anxiety nor on the overall assessment of the endoscopy. Because structured and comprehensive written information is perceived as beneficial by patients, gastroenterologists should clearly explain to their patients the risks, benefits and alternatives of endoscopic procedures. Trial registration: Current Controlled trial number: ISRCTN34382782.

Thymostimulin versus placebo for palliative treatment of locally advanced or metastasised hepatocellular carcinoma: a phase III clinical trial.

BACKGROUND: Thymostimulin is a thymic peptide fraction with immune-mediated cytotoxicity against hepatocellular carcinoma (HCC) in vitro and palliative efficacy in advanced HCC in two independent phase II trials. The aim of this study was to assess the efficacy of thymostimulin in a phase III trial. METHODS: The study was designed as a prospective randomised, placebo-controlled, double-blind, multicenter clinical phase III trial. Between 10/2002 and 03/2005, 135 patients with locally advanced or metastasised HCC (Karnofsky >or=60%/Child-Pugh <or= 12) were randomised to receive thymostimulin 75 mg s.c. 5x/week or placebo stratified according to liver function. Primary endpoint was twelve-month survival, secondary endpoints overall survival (OS), time to progression (TTP), tumor response, safety and quality of life. A subgroup analysis according to liver function, KPS and tumor stage (Okuda, CLIP and BCLC) formed part of the protocol. RESULTS: Twelve-month survival was 28% [95%CI 17-41; treatment] and 32% [95%CI 19-44; control] with no significant differences in median OS (5.0 [95% CI 3.7-6.3] vs. 5.2 [95% CI 3.5-6.9] months; p = 0.87, HR = 1.04 [95% CI 0.7-1.6]) or TTP (5.3 [95%CI 2.0-8.6] vs. 2.9 [95%CI 2.6-3.1] months; p = 0.60, HR = 1.13 [95% CI 0.7-1.8]). Adjustment for liver function, Karnofsky status or tumor stage did not affect results. While quality of life was similar in both groups, fewer patients on thymostimulin suffered from accumulating ascites and renal failure. CONCLUSIONS: In our phase III trial, we found no evidence of any benefit to thymostimulin in the treatment of advanced HCC and there is therefore no justification for its use as single-agent treatment. The effect of thymostimulin on hepato-renal function requires further confirmation. TRIAL REGISTRATION: Current Controlled Trials ISRCTN64487365.

Taajuusmuuttajan häviöidensimulointityökalun kehitys

Diplomityössä on kehitetty kaksitasoisen jännitevälipiirillisen taajuusmuuttajan häviöiden simulointiin käytettävä simulointimalli osaksi säädettävän sähkömoottorikäytön simulointityökalua, jolla voidaan analysoida eri säätöalgoritmien, kuormituksen ja kytkentätaajuuden vaikutusta taajuusmuuttajan häviöihin. Aluksi on selvitetty yksityiskohtaisesti taajuusmuuttajan häviölähteet ja häviöiden fysikaalinen tausta. Taajuusmuuttajassa käytettäville komponenteille on esitetty simulointimalleja. Taajuusmuuttajan malli ja häviöiden laskenta-algoritmit on toteutettu C-kielellä. Taajuusmuuttajan malli vastaa perusrakenteeltaan ACS800-02-0260-5 - taajuusmuuttajaa. ACS800-02-0260-5 -taajuusmuuttajan häviöitä on simuloitu erilaisissa kuormitustilanteissa, ja simulointien tueksi taajuusmuuttajan häviöt on pyritty selvittämään laboratoriomittauksin.

Pienvesivoimalanmallinnus ja jakeluverkkovaikutusten tarkastelu

Tässä työssä simuloitiin Valkealassa sijaitsevaa Tirvan pienvesivoimalaitosta ja sen vaikutusta sähkönjakeluverkkoon. Pienvesivoimalaitos mallinnettiin PSCAD-ympäristöön verkko- ja voimalaitostietojen perusteella. Sähköverkko kuvattiin malliin koko 110 kV:n siirtävän verkon ja Tirvan pienjänniteverkon väliltä. Mallin avulla tehtiin sarja hajautettua sähköntuotantoa koskevia tarkasteluita. Tarkasteluissa huomattiin voimalaitoksen verkkoonliitynnän aiheuttavan standardien ylärajoilla olevan transienttisen muutoksen voimalaitoksen jännitteisiin. Työssä tehtiin yksityiskohtaisempi jännitehäviöiden mittaus voimalaitoksen pullonkaulana toimivalle pienitehoiselle jakelumuuntajalle. Tuotannon lisäämisen yhteydessä näkyvän yllättävän jännitteen laskun syyt paikannettiin muuntajalla tapahtuviin loistehon siirrosta johtuviin ylimääräisiin jännitehäviöihin. Voimalaitoksella ei ole merkittävää vaikutusta vikatilanteiden virtoihin.

Virranmittausanturin suunnittelu ja simulointi taajuusmuuttajakäyttöön

Virranmittausantureita tarvitaan monenlaisissa käyttökohteissa, joissa ne mittaavat sekä virran suuruuttaettä laatua ja toimivat osana niiden säätelyjärjestelmää. Virranmittausantureita tarvitaan myös vikatilanteiden määrittämiseen erilaisissa suojauspiireissä. Taajuusmuuttajissa virranmittaus on hyvin tärkeää ja suurista virroista sekä taajuuksista johtuen se täytyy suunnitella huolella. Tässä diplomityössä käsitellään ja tutkitaan eri virranmittausmenetelmiä, joiden avulla taajuusmuuttajan luotettava virranmittaus voidaan toteuttaa. Työssä tutkitaan eri menetelmiä virranmittauksen toteuttamiseksi, minkä jälkeen niistä valitaan sopiva menetelmä ja tutkitaan sen eri toteutusvaihtoehtoja. Sopivan toteutusvaihtoehdon valinnan jälkeen työssä suunnitellaan oma virranmittausanturi, joka sopii nimenomaisesti taajuusmuuttajakäyttöön. Suunnitellun anturin ominaisuuksia tutkitaan lopuksi simuloimalla, jonka jälkeen arvioidaan sen soveltumista käytännön sovelluksiin sekä arvioidaan erilaisia keinoja sen parantamiseksi.

Mitta-anturin mittauselektroniikan kehittäminen teräksen puutislepinnoituksen ohjaukseen

Työn tarkoituksena oli kehittää mittauselektroniikka puutislepinnoitusprosessin ohjaukseen. Mittauselektroniikalla on tarkoitus mitata pikoampeeriluokan virtoja mittaanturilta, jossa virtaa kuuma, noin 250 ºC asteinen kaasu. Mitta-anturin toiminta perustuu ioniliikkuvuusspektrometriaan. Työssä tutkitaan pikoampeeriluokan virtojen mittaamista sekä mittauskytkennöissä käytetyn virta-jännitemuuntimen ominaisuuksia ja mitoittamista. Työ tarkastelee myös T-kytkennän käyttöä vahvistimen takaisinkytkennässä. Jännitekertojakytkentöjä käsitellään teoreettisesti mitta-anturin biasjännitteiden luomiseksi vähäisellä piirilevypinta-alalla. Työssä suunniteltiin mittauselektroniikan esivahvistinprototyypit sekä mitta-anturin biasjännitekytkentä. Mitta-anturin kuumien olosuhteiden vuoksi on mittauselektroniikka siirrettävä etäämmäksi mitta-anturista. Prototyyppikytkennöillä sekä laboratoriomittauksilla selvitettiin mittauselektroniikan esivahvistimien siirtämiseen liittyviä ongelmia. Biasjännitekytkennän suunnittelussa pyrittiin kytkentä toteuttamaan mahdollisimman vähällä piirilevypinta-alalla. Mittauselektroniikka todettiin laboratoriomittausten perusteella toimivaksi puutislepinnoitusprosessissa suoritettavia koemittauksia varten.

1000 V sähkönjakelujärjestelmän teknistaloudellisen kannattavuuden tarkastelu

Tässä työssä tutkitaan 1000 V pienjännitejakelun taloudellista kannattavuutta. Tutkimus perustuu teoreettiseen tarkasteluun, jossa noudatetaan yleisiä verkostosuunnittelun periaatteita. EU-lainsäädäntö mahdollistaa 1000 V pienjänniteportaan sijoittamisen nykyisen keskijänniteverkon ja pienjänniteverkon väliin lisäten kolmannen jakelujänniteportaan nykyään käytettävien 20 kV ja 0,4 kV väliin. Jakeluverkkojen kehittämiseksi on etsittävä ratkaisu, joka on taloudellinen sekä asiakkaiden että verkonhaltijoiden kannalta. Tällaiset ratkaisut pienentävät verkon käytön kokonaiskustannuksia ja parantavat sähkön laatua. Lisättäessä jakeluverkkoon kolmas jänniteporras, keskijänniteverkon johtopituus lyhenee ja varsinkin lyhyiden haarajohtojen määrä vähenee. Tämä vähentää keskijänniteverkossa esiintyvien keskeytysten määrää ja pienentää keskeytyskustannuksia. Kilovoltin järjestelmä on kannattava korvattaessa sillä osa keskijänniteverkkoa, tai estettäessä perinteisellä järjestelmällä tarvittava muuntopiirin jakaminen. Osana varsinaista pienjänniteverkkoa ei kilovoltinjärjestelmä ole kannattava. Tässä työssä kolmijänniteportaista jakeluverkkoa tutkitaan teoreettisilla verkkosuunnitelmilla, joita tehdään muutamille perusverkkotopologioille. Taloudellista kannattavuutta tutkitaan vertaamalla perinteistä kaksijänniteportaista ja kolmijänniteportaista verkkoratkaisua kustannusten suhteen teknisten reunaehtojen puitteissa. 1000 V pienjännitejakelu vaatii uudenlaisia verkostokomponentteja. Näistä on erityisesti käsitelty 1/0,4 kV pienjännitemuuntajaa. Muuntajasuunnittelun lähtökohtana on 1000 V verkon käyttäminen keskijänniteverkon jatkeena maasta erotettuna verkkona.

Reaaliaikainen Clarken muunnos

Työssä suunniteltiin ja rakennettiin laite, joka suorittaa reaaliaikaisen Clarken muunnoksen kolmivaiheiselle mittaussignaalille. Kolmivaiheisella mittaussignaalilla tarkoitetaan tässä kolmivaiheisesta järjestelmästä mitattuja vaihevirtoja tai -jännitteitä. Lähtö tuottaa kaksivaiheisen mittaussignaalin, jota voidaan tutkia oskilloskooppia. Käyttämällä oskilloskooppia xy-moodissa näytölle piirtyy virta- tai jänniteympyrä. Laitetta voidaan käyttää esimerkiksi taajuusmuuttajien testauksen apuvälineenä, jolloin parametrien muuttamisen vaikutus laitteen tuottaman sähkön laatuun nähdään välittömästi.

Tasajännitetason nosto polttokennosovelluksessa

Polttokennojen, erityisesti SOFC-kennojen, tutkimuksessa on viime vuosina saavutettu merkittäviä edistysaskelia ja mahdollisuudet kennojen laajamittaiseen hyödyntämiseen paranevat koko ajan. Polttokennojen yleistyessä tarvitaan tehoelektroniikkaa muokkaamaan kennojen tasajännite verkkoon sopivaksi vaihtojännitteeksi. Verkkovaihtosuuntaaja vaatii korkeamman jännitetason, kuin polttokennosta on saatavissa, joten tasajännitetasoa on ensin nostettava. Tässä diplomityössä esitellään kolme eri hakkuritopologiaa ja perehdytään kokosiltahakkurin optimointiin. Hakkurin pääasialliset häviölähteet olivat toision diodisilta ja transistorit. Diodien vaihtaminen piidiodeista piikarbididiodeihin ei parantanut hyötysuhdetta, koska toision jännite tarkastellussa sovelluksessa oli matala. Muuntajan käämiminen litz-johtimella paransi hyötysuhdetta merkittävästi.