Puolueiden keskustelutilaisuuksista mediatapahtumiksi. Television vaaliohjelmat ja niihin liittynyt sanomalehtijulkisuus 1960-luvulta 1980-luvulle

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan television vaaliohjelmia ja niihin liittynyttä sanomalehtijulkisuutta 1960-luvun alusta 1980-luvun lopulle. Tarkastelun kohteena ovat sekä eduskunta- että presidentinvaalien vaaliohjelmat. Tutkimusaineisto koostuu Yleisradion hallinto- ja ohjelmaneuvostojen pöytäkirjoista, vaaliohjelmien televisiotallenteista sekä vaaliohjelmia käsittelevistä sanomalehtikirjoituksista. Lehtiaineisto on kerätty Helsingin Sanomista, Ilta-Sanomista, Iltalehdestä, Aamulehdestä, Kansan Uutisista, Suomenmaasta sekä Suomen Sosialidemokraatista. Sanomalehtiaineistoa on täydennetty Yleisradion leikearkistoon kerätyillä lehtileikkeillä. Tutkimuksessa on analysoitu toisaalta television vaaliohjelmien kehitystä ja toisaalta vaaliohjelmiin liittynyttä sanomalehtikirjoittelua. Television vaaliohjelmien kehityksen osalta tutkimuksessa on kuvattu, millä tavoin vaaliohjelmia on eri aikoina tehty ja millaisia poliittisia kiistoja niiden tekemiseen on liittynyt. Sanomalehtiaineiston analyysissa on tarkasteltu sitä, mihin seikkoihin vaaliohjelmia käsittelevissä kirjoituksissa on kiinnitetty huomiota, millä tavoin lehdet ovat suhtautuneet ohjelmien toteutukseen ja millainen rooli ohjelmilla on nähty olleen vaalikampanjoinnissa. Väitöskirjan näkökulma on historiallinen, mikä merkitsee ajallisten kontekstien keskeisyyttä analyysissa. Tutkimuksessa on kiinnitetty huomiota sekä poliittisessa kulttuurissa että mediamaisemassa tapahtuneisiin muutoksiin. Vaaliohjelmat olivat 1960-luvulla tarkkaan säänneltyjä puolueiden välisiä keskustelutilaisuuksia, joissa toimittajilla ei ollut näkyvää roolia. Ohjelmien toteutuksesta vastasivat puoluemandaateilla toimineet Yleisradion ohjelma- ja hallintoneuvoston jäsenet, joten ohjelmien toteutuksen yksityiskohdista vastasivat puolueet. Puolueet riitelivät usein vaaliohjelmien toteutuksesta, mikä osoittaa, että puolueille television vaaliohjelmat olivat tärkeitä poliittisia foorumeita jo 1960-luvulta lähtien. Vaaliohjelmat jakautuivat kahteen erilaiseen ohjelmaformaattiin; vaalitentteihin ja suureen vaalikeskusteluun. Vaalitenteissä kunkin puolueen edustajat olivat vuorollaan ”altavastaajina”, joille muiden puolueiden edustajat esittivät kysymyksiä. Suuri vaalikeskustelu oli perinteisempi paneelikeskustelu, jossa poliitikot selvittivät vuorotellen kantojaan ajankohtaisiin poliittisin kysymyksiin. 1970-luvun puolivälissä vaalitenttien toteutuksessa tapahtui suuria muutoksia, kun toimittajat syrjäyttivät poliitikot vaalitenttien kyselijöinä. Suuri vaalikeskustelu säilyi ennallaan. Sanomalehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin oli 1960- ja 1970-luvuilla huomattavasti pidättyvämpää kuin poliitikkojen. Sanomalehdistön näkökulmasta television vaaliohjelmien tärkeimpänä tehtävänä oli puolueiden poliittisten linjausten esittely. Vaaliohjelmia käsittelevissä teksteissä esiteltiin pääasiassa poliitikkojen ohjelmissa pitämiä puheenvuoroja. Puoluelehdissä puheenvuorojen sisältöä arvioitiin aatteellisista lähtökohdista, sitoutumattomissa sanomalehdissä neutraalimmin. Vaaliohjelmien toteutukseen liittynyt kritiikki kohdistui toisaalta poliitikkojen puoluepropagandaan, toisaalta poliitikkojen liialliseen varovaisuuteen. Sanomalehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin säilyi ennallaan myös 1970-luvulla, jolloin vaaliohjelmia alettiin tehdä toimittajavetoisesti. Ainoa muutos liittyi vaaliohjelmakritiikkiin, joka kohdistui nyt poliitikkojen ohella myös toimittajiin, joiden katsottiin olleen ohjelmissa liian hyökkääviä. Suurin muutos vaaliohjelmiin liittyneessä kirjoittelussa tapahtui 1980-luvulla. Vaaliohjelmia käsitteleviä kirjoituksia julkaistiin sanomalehdistössä monikertainen määrä 1970-lukuun verrattuna. Samalla myös vaaliohjelmia käsittelevien kirjoitusten näkökulmat alkoivat muuttua, kun ohjelmin visuaalinen ulottuvuus alkoi olla yhä näkyvämmin esillä sanomalehtiin laadituissa analyyseissa. Lehdet alkoivat teettää säännöllisesti erilaisia tutkimuksia poliitikkojen pärjäämisestä ohjelmissa ja kirjoittaa vaalikeskusteluiden voittajista ja häviäjistä. Lisäksi lehtijutuissa arvioitiin poliitikkojen esiintymistä ja vaaliohjelmista välittyviä vaikutelmia. Vuoden 1982 presidentinvaaleissa uusista näkökulmista kirjoittivat erityisesti iltapäivälehdet, mutta vuosikymmenen jälkipuoliskolla samankaltaisia lähestymistapoja omaksuivat myös Helsingin Sanomat ja Aamulehti. Niiden vaaliohjelmia käsittelevissä uutisissa kiinnitettiin yhä useammin huomiota poliitikkojen esiintymiseen, pukeutumiseen ja tunnetiloihin. Puoluelehtien suhtautuminen vaaliohjelmiin säilyi kuitenkin ennallaan, ja myös vaaliohjelmakritiikki säilyi suurelta osin muuttumattomana. 1980-luvun aikana television vaaliohjelmat muuttuivat lehdistön käsittelyssä puolueiden tavoitteita esittelevistä keskustelutilaisuuksista poliitikkojen ja puolue johtajien henkilökohtaisia ominaisuuksia mittaaviksi esiintymiskokeiksi ja suuriksi mediatapahtumiksi, joiden katsottiin toisinaan jopa ratkaisseen vaalin tuloksen. Nostaessaan television vaaliohjelmat kampanjajournalisminsa ytimeen, sanomalehdet vahvistivat television poliittista roolia.

Supplier codes of conduct: Acting responsibly in global supply chains

Nowadays the Western companies are considered responsible for the social and environmental issues in their whole supply chains. To influence the practices of their suppliers the Western companies have created suppliers codes of conduct (SCCs) which express their requirements. Suppliers’ compliance with the SCCs is checked through audits. The purpose of this thesis is to analyze SCCs as a means for Western companies to ensure socially and environmentally responsible actions in their global supply chains, and the sub-objectives are to find out 1) how well do the SCCs and their auditing work at suppliers’ production sites and 2) how can possible problems related to SCCs and their auditing be solved. This is a qualitative research carried out in the form of a case study with two case companies. In this study both primary and secondary data is used. The primary data is collected in the form of interviews of the case company representatives and three external experts. Based on a theoretical framework of previous research in the fields of corporate social responsibility and supply chain management, a model with eleven factors, which influence the success of SCC implementation and the auditing of SCC –implementation, is drafted. Also several different best-practices to help to solve and avoid possible problems related to SCC -implementation and auditing have been identified from previous research. Based on the findings of this study the theoretical model has been updated adding two new influential factors. It seems that how well the SCC and its auditing work at suppliers’ production sites depends on the joint effect of thirteen influential factors: buyer’s purchasing policy, supplier’s motivation, buyer’s commitment, the solving of agency problems, the contents of the SCC, supplier’s role and the buyer-supplier –relationship, complexity of supply chain, the limitations of the smaller buyers, cooperation through a business association or multi-stakeholder system, the role of supplier’s employees, SCC –related communication and supplier’s understanding, cheating in audits and the auditors. The possible problems related to SCCs and their auditing can be solved by adopting best-practices. Nine of the theoretical best-practices stand out from the findings of this study: 1) two-way communication and collecting feedback from suppliers, 2) the philosophy of continuous improvement, 3) long-term business relationships with the supplier, 4) informing the supplier about the advantages of SCC –compliance, 5) rewarding code-compliant suppliers, 6) building collaborative, good buyer-supplier relationships, 7) supporting and advising the supplier, 8) joining a business association or multi-stakeholder system and 9) interviewing supplier’s employees as a part of the audits.

Late-acting self-incompatibility in Capparis retusa (Capparaceae), a species of Chaco woodland in NE Argentina

The reproductive biology of Capparis retusa was studied by means of controlled pollination experiments and fluorescence microscopy observations of post-pollination events. Self-pollinated flowers mostly failed to form fruits despite the fact that self-pollen tubes grew to the ovary and penetrated ovules within 24 h. Since embryo development to globular stage was observed in some self-fertilized ovules it was concluded that control of self-fertilization in this species occurs by some kind of post-zygotic mechanism.

iTV : television paarialuokkaa?

Teemanumero: Tv-viihde.

Kun telkkari astui nykyaikaan : Kolmoskanava ja television televisualisoituminen Suomessa

Teemanumero: Tv-viihde.

Women or Girls in Reality Television? Translating References to Females in the Reality Dating Show Love Connection

Tässä sivuaineen tutkielmassa tarkastellaan, miten naisiin viittaavat sanat on käännetty suomalaisen, mutta pääosin englanniksi puhutun Love Connection -tosi-tvohjelman suomenkielisissä tekstityksissä. Tavoitteena on selvittää, millä tavoin suomen ja englannin puhekielen erot naispuolisiin henkilöihin viitattaessa näkyvät ruututeksteissä, ja millaisia käännösstrategioita ohjelman kääntäjä on sarjaa suomentaessaan käyttänyt. Lisäksi tv-ohjelmassa tehtyjä naisiin kohdistuvia viittauksia verrataan ohjelman englanninkielisessä mainoslehtisessä käytettyihin naisiin viittaaviin sanoihin. Tutkimuksen primäärimateriaali koostui Love Connection -tv-sarjan 12 osasta sekä niiden suomenkielisestä tekstityksestä, ohjelman Yhdysvaltoihin suunnatusta mainoslehtisestä sopivien osallistujien löytämiseksi sekä sarjan kääntäjän haastattelusta. Tutkimus toteutettiin sekä kvalitatiivisin että kvantitatiivisin menetelmin. Tv-ohjelman jaksoista litteroitiin englanninkielinen puhe ja suomenkielinen tekstitys niiltä osin kuin vähintään toisessa esiintyi viittaus naispuoliseen henkilöön, kuten woman/nainen tai girl/tyttö. Aineistosta poimitut viittaukset sijoitettiin lähdekirjallisuuden pohjalta luotuihin kategorioihin sen mukaan, millaista käännösstrategiaa niihin oli sovellettu. Lisäksi tarkasteltiin, millaisia eroja sovelletuissa käännösstrategioissa ilmeni ohjelman osallistujien tekemien viittausten välillä sekä toisaalta yksilöhaastattelujen ja keskustelutilanteiden välillä. Analyysi ja kääntäjän haastattelu osoittivat, että suurin osa viittauksista käännettiin suomeksi lähimmällä semanttisella vastineella, mutta myös poistoja ja korvauksia esimerkiksi pronominilla oli tekstityksen vaatimien tila- ja aikarajoitusten vuoksi käytetty runsaasti. Merkittävin tutkimushavainto oli, että joissakin yhteyksissä englannin kielen sana girl oli käännetty suomeksi sanalla nainen suoran käännösvastineen sijasta, koska suomen kielen sana tyttö ei kyseisissä konteksteissa olisi soveltunut käytettäväksi aikuisesta naisesta puhuttaessa. Suomalaisten tuottajien laatimassa englanninkielisessä mainoksessa esiintyi suurelta osin kuvaannollisia, sukupuolineutraaleja henkilöviittauksia, eikä girl-sanaa käytetty kertaakaan. Audiovisuaalisten käännösten kautta välittyvää naiskuvaa viihdegenren televisioohjelmissa on toistaiseksi tutkittu vähän, joten jatkotutkimusten kannalta vaihtoehtoja on runsaasti. Tulosten laajemman sovellettavuuden arvioimiseksi naisten puhuttelua voisi tutkia tarkemmin muissa, kansainvälisesti tunnetuissa tositv-formaateissa esimerkiksi vertailemalla eri maissa esitettäviä ohjelmaversioita.

Protective effects of centrally acting sympathomodulatory drugs on myocardial ischemia induced by sympathetic overactivity in rabbits

It is recognized that an imbalance of the autonomic nervous system is involved in the genesis of ventricular arrhythmia and sudden death during myocardial ischemia. In the present study we investigated the effects of clonidine and rilmenidine, two centrally acting sympathomodulatory drugs, on an experimental model of centrally induced sympathetic hyperactivity in pentobarbital-anesthetized New Zealand albino rabbits of either sex (2-3 kg, N = 89). We also compared the effects of clonidine and rilmenidine with those of propranolol, a ß-blocker, known to induce protective cardiovascular effects in patients with ischemic heart disease. Central sympathetic stimulation was achieved by intracerebroventricular injection of the excitatory amino acid L-glutamate (10 µmol), associated with inhibition of nitric oxide synthesis with L-NAME (40 mg/kg, iv). Glutamate triggered ventricular arrhythmia and persistent ST-segment shifts in the ECG, indicating myocardial ischemia. The intracisternal administration of clonidine (1 µg/kg) and rilmenidine (30 µg/kg) or of a nonhypotensive dose of rilmenidine (3 µg/kg) decreased the incidence of myocardial ischemia (25, 14 and 25%, respectively, versus 60% in controls) and reduced the mortality rate from 40% to 0.0, 0.0 and 12%, respectively. The total number of ventricular premature beats per minute fell from 30 ± 9 in the control group to 7 ± 3, 6 ± 3 and 2 ± 2, respectively. Intravenous administration of clonidine (10 µg/kg), rilmenidine (300 µg/kg) or propranolol (500 µg/kg) elicited similar protective effects. We conclude that clonidine and rilmenidine present cardioprotective effects of central origin, which can be reproduced by propranolol, a lipophilic ß-blocking agent.

Effects of centrally acting antihypertensive drugs on the microcirculation of spontaneously hypertensive rats

We investigated the acute effects of centrally acting antihypertensive drugs on the microcirculation of pentobarbital-anesthetized spontaneously hypertensive rats (SHR). The effects of the sympatho-inhibitory agents clonidine and rilmenidine, known to activate both alpha2-adrenoceptors and nonadrenergic I1-imidazoline binding sites (I1BS) in the central nervous system, were compared to those of dicyclopropylmethyl-(4,5-dimethyl-4,5-dihydro-3H -pyrrol-2-yl)-amine hydrochloride (LNP 509), which selectively binds to the I1BS. Terminal mesenteric arterioles were observed by intravital microscopy. Activation of the central sympathetic system with L-glutamate (125 µg, ic) induced marked vasoconstriction of the mesenteric microcirculation (27 ± 3%; N = 6, P < 0.05). In contrast, the marked hypotensive and bradycardic effects elicited by intracisternal injection of clonidine (1 µg), rilmenidine (7 µg) and LNP 509 (60 µg) were accompanied by significant increases in arteriolar diameter (12 ± 1, 25 ± 10 and 21 ± 4%, respectively; N = 6, P < 0.05). The vasodilating effects of rilmenidine and LNP 509 were two-fold higher than those of clonidine, although they induced an identical hypotensive effect. Central sympathetic inhibition elicited by baclofen (1 µg, ic), a GABA B receptor agonist, also resulted in vasodilation of the SHR microvessels. The acute administration of clonidine, rilmenidine and LNP 509 also induced a significant decrease of cardiac output, whereas a decrease in systemic vascular resistance was observed only after rilmenidine and LNP 509. We conclude that the normalization of blood pressure in SHR induced by centrally acting antihypertensive agents is paralleled by important vasodilation of the mesenteric microcirculation. This effect is more pronounced with substances acting preferentially (rilmenidine) or exclusively (LNP 509) upon I1BS than with those presenting important alpha2-adrenergic activity (clonidine).

Inviting the Audience – Interactive, Participatory, and Social Television in Finland

The television and the ways it has invited the audience to take part have been changing during the last decade. Today’s interaction, or rather participation, comes from multiplatform formats, such as TV spectacles that combine TV and web platforms in order to create a wider TV experience. Multiplatform phenomena have spread television consumption and traditional coffee table discussions to several different devices and environments. Television has become a part of the bigger puzzle of interconnected devices that operates on several platforms instead of just one. This thesis examines the Finnish television (2004–2014) through the notion of audience participation and introduces the technical, thematic, and social linkages as three different phases, interactive, participatory, social, and their most characteristic features in terms of audience participation. The aim of the study is also to focus on the idea of a possible change by addressing the possible and subtler variations that have taken place through the concept of digital television. Firstly, Finnish television history has gone through numerous trials, exploring the interactive potential of television formats. Finnish SMS-based iTV had its golden era around 2005, when nearly 50% of the television formats were to some extent interactive. Nowadays, interactive television formats have vanished due to their negative reputation and this important part of recent history is mainly been neglected in the academic scope. The dissertation focuses also on the present situation and the ways television content invites the audience to take part. “TV meets the Internet” is a global expression that characterises digital TV, and the use of the Web combined with television content is also examined. Also the linkages between television and social media are identified. Since television can nowadays be described multifaceted, the research approaches are also versatile. The research is based on qualitative content analysis, media observation, and Internet inquiry. The research material also varies. It consists of primary data: taped iTV formats, website material, and social media traces both from Twitter and Facebook and secondary data: discussion forums, observations from the media and Internet inquiry data. To sum up the results, the iTV phase represented, through its content, a new possibility for audiences to take part in a TV show (through gameful and textual features) in real-time. In participatory phase, the most characteristic features from TV-related content view, is the fact that online platform(s) were used to immerse the audience with additional material and, due to this, to extend the TV watching enjoyment beyond the actual broadcast. During the Social (media) phase, both of these features, real-timeness, and extended enjoyment through additional material, are combined and Facebook & Twitter, for example, are used to immerse people in live events (in real-time) via broadcast-related tweets and extra-material offered on a Facebook page. This thesis fills in the gap in Finnish television research by examining the rapid changes taken place on the field within the last ten years. The main results is that the development of Finnish digital television has been much more diverse and subtle than has been anticipated by following only the news, media, and contemporary discourses on the subject of television. The results will benefit both practitioners and academics by identifying the recent history of Finnish television.