923 resultados para PAZ, OCTAVIO, 1914-1998
Resumo:
The memoir contains poems, eulogies and family photos and was written in 1995 in Connecticut. Recollections of the author's childhood in an orthodox Jewish family in the Leopoldstadt, the second district in Vienna. He was the third of four children. His father was a businessman who was dealing with clothing and textile. Kurt was enrolled in the same class as his older brother Hans at Gymnasium. Memories of his Bar Mitzvah celebration. Cello lessons and concerts with his brother Hans. After graduation Kurt started to study medicine at the Anatomic Institute of Julius Tandler at the Vienna University. Member of the liberal medical students' union "Wiener Mediziner". Acquaintance with his future-wife Greta. Skiing trip in the mountains. Antisemitic attacks at University, particularly within the faculties of law and medicine. Arrest under the false accusation of distributing illegal literature. In January 1938 Greta and Kurt Tauber were married. Worsening of political situation and rising of the illegal Nazi movement in Austria. Recollections of the "Anschluss" (Nazi take-over) in March 1938. Affidavit for Greta and Kurt from her brother in the United States. In June 1938 they went to London, where they waited for their visas to the US. Fervent attempts to arrange exit permits for their families in Vienna. Greta and Kurt Tauber arrived in New York in October of 1938. Difficult start at the beginning. Kurt started to work in a bakery. Greta and Kurt moved to a small apartment in the Lower East Side. Move to Queens with Greta's parents. Kurt's parents arrived in 1940 and moved to Washington Heights. Kurt and Greta started a baking business in Kew Gardens, Queens. Birth of their daughters Judy in 1941 and Ellen in 1944. Recollections of Passover family celebrations and vacations in the mountains and at Fleischmann's in the Catskills. Description of business encounters and family events, such as the birth of their grandchildren. Journey to Israel. Retirement and
Resumo:
Childhood in traditional Jewish atmosphere; description of general and Jewish life in Frankfurt am Main; family life; education in Jewish school "Philantropin"; university education in Heidelberg, Leipzig, Munich, Berlin and Marburg; military service prior to World War I.
Resumo:
Obverse: Emblem of the Israel Government Coins and Medal Corporation. Reverse: Stylized menorah with number fifty in the middle part.
Resumo:
Charles Leigh, 1992, 1994, 1999
Resumo:
Correspondence with individuals: Jacob Ben-Ami, Ossip Dymow, Ovsei Liubomirskii, Kalman Marmor, Nachman Meisel, Melech Ravitch, Dov Sadan, Michael Weichert and Zalman Zylbercweig. Correspondence with organizations: Hebrew Actors' Union, IKUF, YIVO. Manuscripts of plays collected by Mestel as director, including adaptations by Mestel. Mestel's writings: manuscripts of poems, plays, essays, articles, notes, translations. Theater production materials: scripts with Mestel's direction notes, prop and set design notes. Miscellaneous theater materials, including course notes, theater programs. Clippings: Mestel's writings, biographical articles, reviews of performances. Family correspondence and personal papers including papers of Sara Kindman-Mestel. Photographs relating to Yiddish theater in New York, 1930s-1950s.
Resumo:
Correspondence, memoranda, minutes, reports, official documents and other similar materials pertaining to Kraft's long career in Jewish Social Service at the JWB, the JDC and related organizations.
Resumo:
Autographs: Postcards and picture postcards (all photocopies) written by luminaries such as Richard Beer- Hofmann, Otto Brahm, Josef Floch to Paula Schmidl-Speyer, Anton Hanak, Theodor Herzl, Wilhelm Mueller-Hofmann, Arthur Schnitzler, Julius Wagner-Jauregg, Jakob Wassermann, and David Wolfson.
Resumo:
World War I diary of the physician Nathan Wolf
Resumo:
Tutkielmassa tarkastellaan yhtä kansainvälisten suhteiden ja diplomatian lähihistorian pulmallisinta haastetta, kysymystä Kosovon asemasta vuosina 1998–2010. Se oli yksi keskeisimmistä 1990-luvun Jugoslavian hajoamissotien solmukohdista ja suhtautuminen siihen jakaa edelleen kansainvälisen yhteisön rivejä maailmanlaajuisesti. Tapaus on erityisen mielenkiintoinen myös nationalismin ja historiapolitiikan kannalta, sillä Kosovo on sekä albaanien että serbien kansallisen identiteetin ydinaluetta. Varhaishistorian myytit ja etnohistorialliset kertomukset ovat olleet tärkeässä asemassa lukuisissa aluetta koetelleissa konflikteissa. Tutkimuksen lähtökohtana on historiapolitiikan lähestymistavan välttämättömyys kansainvälisesti politisoituneen ”Kosovon kysymyksen” ymmärtämisessä. Historiapolitiikan teoreettisen viitekehyksen soveltuvuuden koettelu diplomatian argumentaation ja kansainvälisten suhteiden analysoinnissa on olennainen osa tutkimuksen tehtävänasettelua, sillä varsinkaan Suomessa ei vastaavaa tutkimusta ole ennen tehty. Samalla tutkimuksen tavoitteena on luokitella, analysoida ja vertailla eri valtioiden diplomaattisten historia-argumenttien käyttöä Kosovon kysymyksen yhteydessä sekä tarkastella näiden argumenttien kautta suhtautumista kansallisiin etnohistorian tulkintoihin ja niiden käyttöön 1990-luvun retoriikassa. Tutkielman tärkeimpiä alkuperäislähteitä ovat YK:n turvallisuusneuvoston Kosovoa käsittelevien istuntojen pöytäkirjat vuosilta 1998–2010 sekä huhti- ja heinäkuussa 2009 YK:n kansainväliselle tuomioistuimelle (ICJ) toimitetut, Kosovon itsenäisyysjulistuksen lainmukaisuutta käsittelevät, kirjalliset lausunnot ja kommentit. Tutkimuskirjallisuuden osalta tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat muun muassa Oliver Jens Schmittin, Marc Wellerin ja Pekka Visurin teokset sekä monet albaanien ja serbien kansallisia historiakäsityksiä ilmentävät teokset. Tutkielman metodologisena apuvälineenä on sovellettu suomalaisessa tutkimuksessa aikaisemmin hyvin vähän käytettyä Karl-Georg Faberin mallia historian poliitisen käytön kategorisoimiseksi. Faberin mallia käytetään paitsi historia-argumenttien luokittelun kehikkona, myös ajattelua ohjaavana historianfilosofisena kolmitasoisena mallina. Sitä on täydennytty Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan retoriikan tutkimuksen teorialla. Tutkimuksen tärkeimpiä johtopäätöksiä on historiapolitiikan näkökulman ja Faberin mallin hedelmällisyyden toteaminen diplomatian argumentaation analysoinnissa. Samalla tutkimus osoittaa, että historia-argumenteilla oli (ja on edelleen) Kosovon kysymyksessä oma erityinen roolinsa, joka vaihteli ajallisesti ja teemoittain. Toisaalta kansalliset historiakäsitykset, kuten käsitys omasta kansasta uhrina, näkyivät argumenteissa selvästi, toisaalta pyrkimyksenä oli vältellä nationalistiseksi tulkittavia historia-argumentteja. Lisäksi monissa argumenteissa vaaditiin väkivaltaisen historian jättämistä taakse eurooppalaisen tulevaisuuden toivossa.
Resumo:
UNTAES oli YK:n kriisinhallintaoperaatio Kroatiassa vuosina 1996 1998, jonka tarkoitus oli auttaa Kroatian sodan jälkeen Kroatian valtiota ja Itä-Slavonian serbiyhteisöä Erdutin rauhansopimuksen täytäntöönpanossa, ja järjestää väliaikaishallinto Itä-Slavonian, Baranjan ja Länsi-Sirmiumin alueella siihen saakka kunnes alue, osa sodanaikaista serbitasavaltaa, olisi hallinnollisesti liitetty osaksi Kroatian valtiota. Useissa lähteissä on väitetty UNTAES-operaatiota onnistuneeksi kriisinhallintaoperaatioksi. Tämän tutkimuksen tavoite on tarkastella onnistumisväitteelle esitettyjä perusteita vertailemalla toisiinsa YK:n pääsihteerin raporteissa ja Kroatian hallituksen YK:lle osoittamissa kirjeissä esitettyjä näkökulmia operaation etenemisestä. Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää kriisinhallinnan käsitteen määrittelyn, konfliktin jälkeisten kehitysvaiheiden ja väliaikaishallinnon järjestämisen teoreettisen tarkastelun sekä Kroatian sodan historiallisen taustoituksen. Myös etnisten ryhmien ja monikansallisten kriisinhallintatoimijoiden kulttuurista kohtaamista käsitellään lyhyesti. Aineisto koostuu yhteensä kymmenestä YK:n pääsihteerin raportista, joista kunkin pituus on 5-18 sivua, sekä yhdestätoista Kroatian pysyvän YK-suurlähettilään välittämästä tai kirjoittamasta kirjeestä, joista kunkin pituus on liitteineen 2-40 sivua. Aineiston analyysiprossessissa on neljä eri vaihetta: aineiston luokittelu ja taulukointi, narratiivien koostaminen aineistosta, eri toimijoiden poimiminen aineistosta ja sijoittaminen A.J. Greimasin aktanttimallin kaavioon ja aktanttimallin soveltaminen ja tulkitseminen tutkimuskysymyksen näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tulos on, että teknisesti Itä-Slavonian reintegraatiota voidaan perustellusti pitää onnistuneena, mutta UNTAES-operaation mandaattiin kirjatut operatiivisia tavoitteita laajemmat tavoitteet multietnisen yhteisön luomisesta eivät täysin toteutuneet operaation aikana. Aineiston mukaan eri toimijoiden välisessä yhteistyössä ja rauhansopimukseen täytäntöönpanossa on ollut puutteita. Pakolaisia on palannut sodan jälkeen alueelle odotuksia vähemmän, ja etnisten ryhmien väliset suhteet olivat jännitteiset operaation loputtua 1998. YK:n mandaattiin kirjatut tavoitteet multietnisen yhteiskunnan luomisesta olivat idealistisia siihen nähden että alueella asuvat serbit ja kroaatit olivat sotineet toisiaan vastaan vain joitakin kuukausia ennen UNTAES-operaation alkamista.