Kosmopoliittisuus, monikulttuurisuus, kansainvälisyys. Kulttuurihistoriallisia näkökulmia

Vieraat kulttuurit ovat herättäneet sekä uteliaisuutta että pelkoa. Tämän kirjan artikkelit käsittelevät eurooppalaisten tapoja kohdata muita kulttuureja sekä Euroopan sisällä että sen rajojen ulkopuolella. Ajallisesti teksteissä liikutaan 1600-luvulta 2000-luvulle. Tuona aikana kosmopoliittisuus, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat ehtineet saada uusia sisältöjä ja tulkintoja. Siten tässä kokoelmassa ei luoda kattavaa kokonaiskuvaa niiden historiasta vaan teoksen avainkäsitteitä tarkastellaan monipuolisesti ja yllättävistä näkökulmista.

Kovatehoisen kestävyysharjoittelun vaikutus sotilaan suorituskykyyn

Sotilaan työssä fyysinen suorituskyky on tärkeässä roolissa. Työ ja tehtävät ovat fyysisiä ja niistä selviytyäkseen sotilaan on oltava hyvässä fyysisessä kunnossa. Fyysisen suorituskyvyn ylläpitoon on monia keinoja riippuen siitä mitä fyysisen suorituskyvyn osa-aluetta halutaan kehittää. Tutkielman tarkoituksena on selvittää kovatehoisen kestävyysharjoittelun vaikutuksia sotilaan suorituskykyyn. Kovatehoista kestävyysharjoittelua tutkielmassa kuvataan kovatehoisella intervalliharjoittelulla eli HIIT-harjoittelulla. Tutkielma on tehty kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman teoriaosuuden aineistona käytettiin liikuntatieteellistä kirjallisuutta sekä ulkomaisia artikkeleita. Lähdeaineisto koostui kansainvälisistä ja kotimaisista artikkeleista sekä kestävyysurheilua ja sotilaita koskevista tutkimuk-sista. Tutkielman tulosten analysointimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyy-siä. Kovatehoisen intervalliharjoittelun teho perustuu siihen, että harjoituksen aikana kyetään olemaan mahdollisimman kauan lähellä maksimaalista hapenottokykyä. Kovatehoisessa intervalliharjoittelussa kuormitusten tehoa ja kestoa, palautumisjaksoja sekä sarjojen määrää ja kestoa muuttamalla harjoitus kyetään muokkaamaan kehitettävän ominaisuuden mukaan. Kovatehoisella intervalliharjoittelulla on vaikutusta hengitys- ja verenkiertoelimistöön, lihas-solujakaumaan ja aineenvaihduntaan sekä kehon koostumukseen. Suurimmat vaikutukset ovat maksimaalisessa hapenottokyvyssä, jonka kasvua todettiin lähes kaikissa tutkimuksissa. Harjoittelulla todettiin olevan myös niin sanottuja terveysvaikutuksia, kun kehon massa pie-neni rasvamassan ja viskeraalimassan pienenemisen johdosta. Kovatehoisella intervalliharjoittelulla kyetään parantamaan sotilaan suorituskykyä. Sotilaan suorituskyvyn parantuessa kyetään tuottamaan tehokkaampia sodan ajan joukkoja. Ohjelmoitaessa sotilaille kestävyysharjoittelua, on otettava huomioon sotilaan muu toiminta, kuten taistelukoulutus sekä erilaiset harjoitukset. Tutkimustulosten perusteella voi kovatehoisen intervalliharjoittelun sanoa sopivan sotilaille, koska sen aikaansaamat positiiviset vaikutukset käytettävää aikaa kohden ovat hyvät. Esimerkiksi yhdellä kovatehoisella intervalliharjoitteella viikossa, kykenee sotilas kehittämään maksimaalista hapenottokykyä jo kuukauden aikana. Toisaalta näiden nopeiden vaikutusten pysyvyydestä ei ole tietoa. Kovatehoisen intervallihar-joittelun voi sanoa sopivan jokaiselle, niin huippu-urheilijoille kuin kuntoilijoille, koska harjoitusta kyetään muokkaamaan vaatimusten ja kuntotason mukaan.

Comparación: injerto libre o cierre primario más lente de contacto, en resección de tumores de conjuntiva limbar

INTRODUCCION: Existe controversia en cuanto a la técnica quirúrgica para el manejo de tumores del limbo conjuntival. El uso de cierre primario con uso de lente de contacto puede ofrecer una mejor cicatrización y tener ventajas adicionales sobre la técnica tradicional con el uso de plastia. OBJETIVOS: Comparar los resultados en cuanto a grado de dolor, picadas, prurito, porcentaje de epitelización y cicatrización, comodidad del paciente, grado de quemosis y tiempo de retorno a actividades diarias en ambas técnicas quirúrgicas. MATERIALES Y METODOS: Experimento clínico controlado aleatorizado en dos grupos: Al primer grupo se le realizó cirugía de resección de la lesión más plastia. Al segundo grupo se le practicó la resección de la lesión cierre primario y lente de contacto. El seguimiento se realizó al primer y cuarto día, y cada semana durante el primer mes de postoperatorio. Se utilizó el SPSS 20.0 ® para análisis estadístico de datos y se utilizó estadística no paramétrica. RESULTADOS: Se conto con 10 pacientes por grupo. El dolor y porcentaje de cicatrización al primer día postoperatorio fueron mayores en el grupo usando lente de contacto (p=0.048). Al cuarto día postquirúrgico se encontró un mayor porcentaje de cicatrización en el grupo usando lente de contacto. (p=0.075). CONCLUSIONES: El cierre por afrontamiento con uso de lente de contacto mostró dolor y picadas mayores al primer y cuarto día postoperatorio. Pero la epitelización y cicatrización fueron tempranas con un retorno corto a actividades cotidianas.

Caracterización de las variantes anatómicas de las venas pulmonares en pacientes candidatos a aislamiento de venas pulmonares en Colombia

Introducción y objetivos: El conocimiento de la anatomía de las venas pulmonares y de la aurícula izquierda es fundamental para la planeación y prevención de posibles complicaciones durante la ablación de las venas pulmonares, procedimiento realizado para el manejo de la fibrilación auricular. Este estudio pretende caracterizar la anatomía (tamaño y forma) de las venas pulmonares y determinar las variantes anatómicas más comunes de las mismas. Métodos: Se analizaron 277 estudios de angioresonancia tridimensional y tomografía computarizada realizados previo al procedimiento de aislamiento de venas pulmonares. Se evaluaron los diámetros de la aurícula izquierda, de los ostia de las venas pulmonares y se determinaron la presencia de venas pulmonares comunes, accesorias y ramificaciones tempranas. Resultados: 75% de nuestros pacientes presentaron la anatomía normal de dos venas pulmonares derechas y dos izquierdas. En un 10,1% de los casos se encontraron venas supernumerarias y en un 11,2% se encontró un tronco común. En un 61% de los pacientes se encontraron ramas ostiales, las cuales en un 39,4% de los casos se presentaron en la vena pulmonar inferior derecha. Conclusiones: La evaluación de la morfología de la aurícula derecha y las venas pulmonares por medio de angioresonancia o tomografía computarizada, es necesaria para la realización de ablación por radiofrecuencia dada la alta frecuencia de variantes anatómicas y presencia de ramas ostiales.

A novel alpha-galactosidase from I'ifidobacterium bifidum with transgalactosylating properties: gene molecular cloning and heterologous expression

A genomic library of Bifidobacterium bifidum (NCIMB 41171) DNA was constructed in Escherichia coli RA11r (melA(-)B(+)) and one alpha-galactosidase encoding gene was isolated. Conceptual translation combined with insertional mutagenesis analysis indicated an open reading frame (ORF) of 759 amino acid (aa) residues encoding an alpha-galactosidase (named as MelA) of 82.8 kDa. Partial purification and characterisation showed that the enzyme had an apparent native molecular mass of a parts per thousand 243 kDa and a subunit size of a parts per thousand 85 kDa. The enzyme belongs to glycosyl hydrolases 36 family with high aa sequence similarities (a parts per thousand 73%) to other known alpha-galactosidases of bifidobacterial origin. Under optimum pH conditions for activity (pH 6.0) and high melibiose concentration (40% w/v), the enzyme was able to form oligosaccharides with degree of polymerisation (DP) a parts per thousand yen3 at higher concentration than DP = 2, with a total yield of 20.5% (w/w).

Methylmercury localization in Danio rerio retina after trophic and subchronic exposure: A basis for neurotoxicology

Methylmercury is a known neurotoxic organometal which affects visual functions and few studies concerns to wild fish are available. The autometallography mercury distribution in the retina of Danio rerio was mapped using light and electron microscopy. Abundant mercury deposits were found in the photoreceptor layer (outer and inner segments of the photoreceptors) and in the inner and outer nuclear layers. Occasionally, the presence of mercury deposits in plexiform layers was observed and very rarely in the ganglion cell layer. Also the occurrence of mercury deposits in cells from the disc region was observed, but not in the nerve fiber layer. An interesting difference was found between mercury accumulation in the central and peripheral regions of the retina. These results demonstrate that mercury after trophic exposure to Danio rerio is able to cross the blood-retina barrier and accumulate in the cells of the retina even under subchronic exposure. (C) 2010 Elsevier Inc. All rights reserved.

Effects of mercury intoxication on the response of horizontal cells of the retina of thraira fish (Hoplias malabaricus)

Methyl mercury (MeHg) is highly neurotoxic, affecting visual function in addition to other central nervous system functions. The effect of mercury intoxication on the amplitude of horizontal cell responses to light was studied in the retina of the fish Hoplias malabaricus. Intracellular responses were recorded from horizontal cells of fish previously intoxicated with MeHg by intraperitoneal injection (IP group) or by trophic exposure (T group). Only one retina per fish was used. The doses of MeHg chloride administered to the IP group were 0.01, 0.05, 0.1, 1.0, 2.0, and 6.0 mg/kg. The amplitudes of the horizontal cell responses were lower than control in individuals exposed to 0.01 (N = 4 retinas), 0.05 (N = 2 retinas) and 0.1 mg/kg (N = 1 retina), whereas no responses were recorded in the 1.0, 2.0, and 6.0 mg/kg groups. T group individuals were fed young specimens of Astyanax sp previously injected with MeHg corresponding to 0.75 (N = 1 retina), 0.075 (N = 8 retinas) or 0.0075 (N = 4 retinas) mg/kg fish body weight. After 14 doses, one every 5 days, the amplitude of the horizontal cell response was higher than control in individuals exposed to 0.075 and 0.0075 mg/kg, and lower in individuals exposed to 0.75 mg/kg. We conclude that intoxication with MeHg affects the electrophysiological response of the horizontal cells in the retina, either reducing or increasing its amplitude compared to control, and that these effects are related to the dose and/or to the mode of administration.

Caracterização citomorfológica, cultural, molecular e patogênica de Rhizoctonia solani Kühn associado ao arroz em Tocantins, Brasil

No Estado do Tocantins, no Norte do Brasil, a incidência de rizoctoniose no arroz é importante, causando danos significativos em lavouras de arroz irrigado. O principal objetivo deste trabalho foi determinar o grupo de anastomose (AG) de isolados de R. solani associados ao arroz naquela região, testando a hipótese de que esses isolados pertencem ao grupo padrão de anastomose AG-1 IA, que também é o agente causal da mela em soja em áreas úmidas do Norte do Brasil. Todos os quatro isolados de arroz foram caracterizados, através de fusão de hifas, como AG-1 IA. A caracterização cultural, em função das temperaturas basais (mínimas, máximas e ótimas), evidenciou que os isolados de R. solani de arroz apresentaram perfis semelhantes aos padrões AG-1 IA, AG-1 IB e AG-1 IC. Os isolados de arroz foram caracterizados como autotróficos para tiamina assim como os isolados padrões AG-1 IA, IB, IC, AG-4 HGI e o isolado da mela da soja. O teste de patogenicidade em plantas de arroz cultivar IRGA-409 e de patogenicidade cruzada à cultivar IAC-18 de soja (suscetível à mela), indicou que além de causar a queima da bainha em arroz, esses isolados causam mela em soja. da mesma forma, o isolado SJ-047 foi patogênico ao arroz. As seqüências de bases de DNA da região ITS-5.8S do rDNA dos isolados do arroz foram similares às seqüências do AG-1 IA, depositadas no GenBank® - NCBI. A filogenia do ITS-rDNA indicou um grupo filogenético comum formado pelos isolados do arroz, o isolado da soja e o isolado teste do AG-1 IA. Assim, com base em características citomorfológicas, culturais, filogenéticas e patogênicas, foi confirmada a hipótese de que os isolados de R. solani patógenos de arroz do Estado do Tocantins pertencem ao grupo de anastomose AG-1 IA, além da indicação de que esses isolados podem também causar a mela em soja.

Incompatibilidade somática em Rhizoctonia solani AG-1 IA da soja

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Variação genética e adaptabilidade evolutiva de Rhizoctonia solani AG-1 da soja sob condições de estresse

Conselho Nacional de Desenvolvimento Científico e Tecnológico (CNPq)

Resistência de cultivares de feijoeiro, dinâmica populacional de Bemisia tabaci (Genn., 1889) (Hemiptera: Aleyrodidae) e incidência de mosaico dourado

Coordenação de Aperfeiçoamento de Pessoal de Nível Superior (CAPES)

Caracterização citomorfológica, cultural, molecular e patogênica de Rhizoctonia solani Kühn associado a soja no Brasil

Fundação de Amparo à Pesquisa do Estado de São Paulo (FAPESP)

Magmatism and fenitization in the Cretaceous potassium-alkaline-carbonatitic complex of Ipanema So Paulo State, Brazil

The Ipanema alkaline-carbonatitic complex is part of the Meso-Cenozoic alkaline magmatism located within the southeastern part of the Brazilian Platform. Drill-core and field sampling have indicated the occurrence of glimmerites, with subordinate shonkinites (mela-syenites), clinopyroxene-bearing glimmerites, diorites and syenites. The glimmerites are cross-cut by lamprophyric dykes and calciocarbonatites. Fenitization has deeply affected the country rocks, originating dioritic and syenitic rocks. The Ipanema rocks show a distinct potassic affinity. The initial Sr-Nd- isotopic composition of the Ipanema rocks ((87)Sr/(86)Sr = 0.70661-0.70754 and (143)Nd/(144)Nd = 0.51169-0.51181) is similar to that of tholeiitic and potassium-rich-alkaline rocks of the Eastern Paraguay. Stable isotope data for the Ipanema calciocarbonatite suggest interaction with fluids at temperatures typical of hydrothermal stages, as hypothesized for other carbonatite complexes from southeastern Brazil. The chemical differences between the lamprophyre, glimmerites, carbonatites, apatitites and magnetitites, and the absence of marked REE enrichment in the evolved lithologies, all indicate that fractional crystallization and accumulus of liquidus phases in a magma reservoir, likely coupled with liquid immiscibility processes, may have played an important role in the genesis of the Ipanema rocks.