Franz Liszt, Brustbild, nebst Notenauszug

Signatur des Originals: S 36/G04589

Franz Liszt, Hüftbild

Signatur des Originals: S 36/G04590

Franz Liszt, Brustbild

Signatur des Originals: S 36/G04591

Franz Liszt, Hüftbild, nebst Notenauszug

Signatur des Originals: S 36/G04592

Franz Liszt, Brustbild

Signatur des Originals: S 36/G04619

Faust = La damnation de Faust : a dramatic legend composed and dedicated to Franz Liszt : op. 24 /

For solo voices (SATB), chorus (SATB), and piano.

Evocations of Nature in the Piano Music of Franz Liszt and the Seeds of Impressionism

Thesis (D.M.A.)--University of Washington, 2016-06

Sonata Development at the Turn of the Century: From Liszt to Stravinsky

The sonata began to lose its position of predominance among compositions in the middle of the 19th century. Having been the platform for harmonic and thematic development of music since the late baroque period the sonata entered a process of reevaluation and experimentation with form. As a result fewer sonatas were being composed with some composers dropping the genre completely. This dissertation looks at the different approaches taken by the German, French and Russian schools of composition and compares the solo and chamber music applications of the sonata form. In the German tradition Franz Liszt's Sonata in b minor sets the standard for the revolutionary approach to form while the Berg Sonata is a very conservative application of form to an innovative use of extended chromaticism. Both composers chose to write one movement through composed pieces with Liszt working with a very expansive use of form and Berg being extremely compact and efficient. Among the Russian composers, Prokofieff's third sonata is also a one movement sonata, but he falls between Liszt and Berg in terms of the length of the piece and the use of innovative musical language. Scriabin uses a two movement approach, but keeps the element of a through composed piece with the same important material spanning both movements. Stravinsky is the most conservative of these with a three movement sonata that uses a mix of chromaticism and baroque and classical style influences. The French almost stopped composing true sonatas except for chamber music where Franck and Fauré write late romantic sonatas, while Debussy is very innovative within a three movement sonata. Estampes, by Debussy, are taken in almost as an afterthought to illustrate the direction Debussy takes in his piano solo music. While Estampes is by definition a set of character pieces they function like a sonata with three movements.

Franz Liszt’s Piano Sonata in B Minor: Precedents for an Analytical Evolution

Franz Liszt has all too often been discarded as the virtuosic showman, despite the fact that his several of works have often gained great praise and attracted scholarly engagement. However, one also finds striking development of formal design and tonal harmony in many of the works for his principal composition medium, the piano. This paper seeks to explore the practical application of James A. Hepokoski and Warren Darcy’s 'Sonata Theory' upon Liszt’s magnum opus for the instrument, the Sonata in B Minor.

I shall first consider the historical analyses placed upon the work that deal with structural design, as it pertains to the paradigm of Classical sonata-form. Previous research reveals two main theoretical camps; those in favour of a multi-movement analysis (with conflicting hypotheses therein) and those in favour of a single movement sonata-form. An understanding of these historical conceptions of the piece allows one to then highlight areas of conflict and offer a new solution.

Finally, I shall use Sonata Theory to survey the Sonata in B Minor’s landscape in a new light. The title ‘Sonata’ has clear generic implications, many of which are met by Liszt; 'Sonata Theory' provides a model with which to outline the compositional deformations employed by the composer and the implications of this practice. In particular, I offer new perspectives on the validity of the double-function form, insight into the rhetorical layout of a rotational discourse, and propose a nuanced analysis befitting of this striking work.

Das Übersetzen von Texten der Musikgattung Lied : am Beispiel von zehn Liedern aus dem Zyklus Winterreise von Franz Schubert und deren Übersetzungen

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on edistää ja kehittää saksalaisen liedmusiikin suomennosten tutkimusta. Tutkimusaineistona on käytetty kymmentä laulua Franz Schubertin säveltämästä laulusarjasta Winterreise (1827), joka pohjautuu Wilhelm Müllerin runoihin, ja Kyllikki Solanterän suomennoksia (1960) kyseisistä lauluista. Lähtökohtana oli lähtökielinen teksti, johon suomennosta verrattiin. Hypoteesina oli, että tavulukujen merkitys liedmusiikin kääntämisessä on suurempi kuin muiden lingvististen tai semanttisten ominaisuuksien, koska musiikki ja nuotit asettavat tiukat rajat käännökselle, eikä kääntäjä voi muuttaa kappaleen musiikillista rakennetta. Sanatarkan käännöksen sijaan kääntäjän tulee pyrkiä säilyttämään kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma riimejä unohtamatta. Aluksi kerrotaan taustatietoja säveltäjästä, sanoittajasta, teoksesta, liedmusiikista ja kääntäjästä. Teoriaosiossa kartoitetaan, mihin kategorioihin liedtekstien kääntäminen voidaan luokitella kuuluvaksi. Analyysi pohjautuu Wittbrodtin luokitteluun (1995). Teoriaosiossa käsitellään myös ekvivalenssia, adekvaattisuutta, näennäiskäännöksiä, tyyliä, uskollisuutta alkuperäisteokselle, vapaan kääntämisen rajoja ja käännösvirheitä tutkittavasta materiaalista valikoitujen esimerkkien pohjalta. Esimerkkejä edeltää aina teoriaosuus. Varsinainen vertailuosio, jossa vertaillaan lähtö- ja kohdetekstejä, on jaettu kuuteen osioon: säe- ja säkeistöluvut, sanaluvut, tavuluvut, kirjaimien poisjättö, suorat ja epäsuorat kysymykset sekä kappaleiden nimet. Sana- ja tavulukujen eroavaisuuksista esitetään myös taulukot. Sana- ja tavulukujen kohdalla pohditaan, mistä erot johtuvat. Kaiken kaikkiaan pohditaan myös, ovatko käännösratkaisut onnistuneita, ja miten kääntäjä on niihin päätynyt. Laulettavuutta käsittelevässä osiossa esitetään ensin aikaisempia pohdintoja ja tutkimustuloksia kyseisestä aiheesta. Lopuksi teen Mannilan Blueprint-metodin (2005) mukaiset testit. Metriikkatestin teen esimerkinomaisesti yhdelle säkeistölle ja musikaalisen testin teen kaikille kymmenelle laululle. Musikaalisessa testissä analysoidaan tarkemmin lähtökielisiä säkeitä ja niiden suomenkielisiä vastineita, joiden tavuluvut eroavat toisistaan. Loppupäätelmiä edeltävässä luvussa esitetään vielä suomalaisen lauluntekijän ajatuksia sanoittamisesta. Hypoteesi tavuluvuista osoittautui oikeaksi. 146 säkeestä vain viidessä eivät lähtö- ja kohdetekstin tavuluvut olleet identtiset, mikä todistaa sen, että kääntäjä pyrkii säilyttämään kappaleen rytmin. Kääntäjä on myös säilyttänyt kappaleiden riimit, mikä vaikuttaa osaltaan rytmin säilymiseen. Sanalukujen kohdalla taas vain 16 säkeellä oli identtiset sanaluvut, mikä kertoo siitä, että niitä tärkeämpää on säilyttää kappaleen semanttinen sisältö ja tunnelma. Käännösten voidaan katsoa kuuluvan useaan kategoriaan. Kappaleiden käännökset ovat suurimmalta osin ekvivalentteja, mutta osittain ne voidaan luokitella näennäiskäännöksiksi. Tyyli ei ole säilynyt virheettömänä aivan jokaisessa käännöksessä, mutta yhtään kääntäjän puutteellisesta kieli- tai kääntämistaidosta johtuvaa käännösvirhettä kappaleissa ei ole. Suomentaja ei ole tuottanut yhtään täydellisen sanatarkkaa käännöstä, vaikka leksikaalinen ero on osittain vain hiuksenhieno. Tämä osoittaa sen, että vapaan kääntämisen aste on liedmusiikin suomennoksissa suhteellisen korkea. Kaiken kaikkiaan Solanterän käännöksiä voi pitää suhteellisen onnistuneina.

Studio portrait of Franz Matthiesen; London Portraits Men

Digital Image

Portrait of Franz Matthiesen; London Portraits Men

Digital Image

Portrait of Franz Catzenstein with his uncle Ernst Gottschalk.

Digital Image