Yhteiskunnan muutos ja armeija : diskurssianalyysi 2010-luvun asevelvollisuuskeskustelusta

Yhteiskunnan muutoksen myötä käsitykset turvallisuudesta ovat muuttuneet. 1900-luvun maatalous- ja teollisuusyhteiskunnassa turvallisuus käsitettiin vielä hyvin valtiojohtoisesti. Nykyisessä tieto- ja hyvinvointiyhteiskunnassa turvallisuus merkitsee kaikkea yksilöiden turvallisesta arjesta yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin suojeluun. Samalla kun suomalainen yhteiskunta on muuttunut, myös suomalainen asevelvollisuus on rakentanut omaa tarinaansa. Yhteiskunnan muutoksen myötä myös asevelvollisuutta on alettu arvostella ja sen oikeutusta kritisoida. Suomessa on alettu keskustella siitä, mikä merkitys asevelvollisuudella on nyky-yhteiskunnan turvallisuuden tuottajana. Tämän tutkielman tavoitteena oli analysoida 2010-luvun julkista asevelvollisuuskeskustelua. Analyysi kohdistui niihin merkityksiin, mitä asevelvollisuudelle on annettu suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden tuottajana. Kysymys oli siis siitä, miten suomalainen yhteiskunta näkee asevelvollisuuden turvallisuuden tuottajana 2010-luvulla. Lisäksi havainnoitiin yhteiskunnan muutoksen vaikutusta näihin merkityksiin. Tutkielman ylempänä teoreettisena viitekehyksenä toimi sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan kieli rakentaa ja uusintaa sosiaalista todellisuutta sekä merkityksiä. Näitä kielen rakentamia merkityksiä pyrittiin tarkastelemaan kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Kriittisen diskurssianalyysin konteksti muodostettiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman aineisto oli kaksiosainen. Ensimmäisen osan muodosti alan tutkimuskirjallisuu-den lisäksi valtiohallinnon julkaisemat asiakirjat. Näistä merkittävimpinä olivat Suomen tur-vallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot. Aineiston toisen osan muodosti 2010-luvun julkinen asevelvollisuuskeskustelu, joka kerättiin Suomen kymmenen suurimman sanomalehden internetarkistoista. Lisäksi aineiston toisen osan muodostivat tasavallan presidentin puheet, puolustusvoimien komentajan puheet, maavoimien tiedotuskampanja syksyltä 2013, valtiohallinnon asevelvollisuutta kehittävät raportit sekä ”ohi on” –kampanjan tukijoiden ja kampanjaan osallistuneiden järjestöjen kannanotot. Tutkielman perusteella 2010-luvun asevelvollisuuskeskustelussa käydään valtakamppailua ideologioiden välillä. Perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen mukainen sotilaallinen ideologia on yleisen asevelvollisuuden kannattajien keskuudessa merkityksellinen. Yhteiskunnan muutoksen vuoksi asevelvollisuutta kuitenkin perustellaan enenevässä määrin sen yksilöä ja yhteiskuntaa hyödyttävillä vaikutuksilla. Tällä tavoin pyritään rakentamaan yleinen asevelvollisuus legitiimiksi sosiaaliseksi ja poliittiseksi instituutioksi. Valtakamppailun toisen puolen muodostavat yleisen asevelvollisuuden kritisoijat, jotka kritisoivat asevelvollisuutta yksilön ja yhteisöjen turvallisuuden kautta. Heidän turvallisuuskäsitykseensä pakkoon perustuva yleinen asevelvollisuus ei sovi. Tästä johtuen he ehdottavat asevelvollisuudesta luopumista ja sen korvaamista vapaaehtoisuuteen perustuvalla maanpuolustusmallilla.

Suomen maantiede kansalaisille: Suomalaisen Kirjallisuuden seuran antaman toimen johdosta kirjoitettu - 1, Yleinen katsaus maahan ja kansaan

Kartoilla ja kuvilla varustettu

Yleinen suhteellisuusteoria : Albert Einsteinin mestariteos

Referee-artikkeli

Yleinen katsaus Suomen ulkomaiseen merenkulkuun ja kauppaan.

Called "Kolmas jakso."

”Mä en oo kässää”. Yleinen kouluviihtyvyys ja käsityöviihtyvyys peruskoulun neljännen, kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilailla

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten neljännen, kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilaat viihtyvät yleisesti koulussa, eri oppitunneilla ja erityisesti käsityön oppiaineessa. Tarkoituksena oli myös selvittää käsityön oppitunnilla viihtymisen yhteyttä yleiseen kouluviihtyvyyteen. Vertailimme eri luokka-asteen eroja sekä eroa tyttöjen ja poikien välillä. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhdestä satakuntalaisesta yhtenäiskoulusta syyslukukaudella 2015. Tutkimukseen osallistui 110 oppilasta, 53 poikaa ja 57 tyttöä. Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin tilastollisia ja laadullisia menetelmiä. Tilastolliseen analyysiin käytettiin SPSS- ja Professional statistics -tilasto-ohjelmia. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin oppilaskyselyä, joka toteutettiin verkkoympäristössä tehtävällä Webropol-lomakkeella. Oppilaskysely toteutettiin oppilaiden koulupäivän aikana heidän käytössään olevilla tablettitietokoneilla. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan alakoululaiset viihtyivät koulussa paremmin kuin yläkoululaiset. Aiemmista tutkimuksista poiketen yläkoulun tytöt viihtyivät koulussa poikia huonommin. Alakoulussa erot tyttöjen ja poikien välillä olivat pienemmät. Tulosten mukaan tutkitut oppilaat viihtyivät valtakunnallisesti ja maakunnallisesti keskivertoa paremmin koulussa. Käsityön oppiaineessa viihtymisen kokeminen ei ollut tulosten mukaan suoraan yhteydessä oppilaiden kokemaan yleiseen kouluviihtyvyyteen. Huolimatta oppilaan yleisen kouluviihtyvyyden alhaisuudesta, saattoi käsityön oppiaineen tuoma mielekkyys olla korkea. Taito- ja taideaineissa koettu mielekkyys oli korkeampaa verrattuna reaaliaineisiin sekä käsityön oppiaineeseen. Oppilaiden erot kouluviihtyvyydessä selittyvät luokka-asteen muuttuessa korkeammaksi. Haasteena opettajille ja opetussuunnitelman laatijoille on kehittää opetusta siten, että oppilaiden kokema kouluviihtyvyys saataisiin pidettyä korkealla tasolla läpi koko peruskoulun. Kouluviihtyvyys on tärkeä tekijä oppilaiden kouluvalintojen, tulevan koulutuspolkujen ja ammattiuran kannalta.