Jauhatusparametrien vaikutus jauhatustuotteen partikkelikokoon ja suodattuvuuteen

Tämän diplomityön tarkoituksena on tutkia ensin jauhatusparametrien vaikutus rikastushiekan hienousasteeseen eli miten partikkelikokojakaumaa kuvaavat partikkelikoot muuttuvat. Tämän jälkeen tutkitaan miten rikastushiekan hienousasteen muuttuminen vaikuttaa jauhettujen rikastushiekkalietenäytteiden suodattuvuuteen. Partikkelikokojakauman variaatioista yritetään löytää yhteys suodinkakun ominaisvastuksen ja huokoisuuden välillä. Jauhatus suoritettiin laboratoriomittakaavan helmimyllyllä märkäjauhatuksena. Jauhatusta varten tehtiin kolmitasoinen faktorikoesuunnitelma, jossa muuttujina ovat lasihelmien halkaisija, jauhatusaika ja sekoitinelimen pyörimisnopeus. Suodatus toteutettiin vakiopainesuodatuksena kolmella eri suodatuspaineella Nutsche-suodattimella. Työn tuloksista saatiin selville, että partikkelikokojakauman leveys korreloi suodinkakun ominaisvastuksen kanssa. Kun partikkelikokojakauma leveys muuttui kapeammaksi, saatiin kakun ominaisvastus pienemmäksi ja suodatukseen kulunut aika lyheni. Kapein partikkelikokojakauman leveys saatiin suurimmalla helmen halkaisijalla, pisimmällä jauhatusajalla sekä suurimmalla sekoitusnopeudella.

Änkytyksen tilannekohtainen vaihtelu 6- ja 7-vuotiailla lapsilla

Tämän tutkielman tavoitteena oli kartoittaa, minkälaisia sujumattomuuksia 6- ja 7-vuotiaiden suomenkielisten änkyttävien lasten puheessa esiintyy. Sujumattomuuksista tarkasteltiin niiden tyyppiä, määrää sekä kestoa. Koehenkilöiden puheessa esiintyvien sujumattomuuksien kartoittamisen lisäksi tutkielmassa pyrittiin selvittämään, esiintyykö koehenkilöiden puheessa tilannekohtaista vaihtelua kahden tutkittavan puhetilanteen välillä. Tutkittavat puhetilanteet olivat henkilökohtaiseen kertomukseen kuuluva vapaamuotoinen keskustelu, sekä fiktiiviseen kerrontaan kuuluva kuvasta kerronta. Tutkimuksessa käytettiin Eira Jansson-Verkasalon vuosina 2012 - 2013 keräämää aineistoa. Tutkimusaineisto koostui seitsemästä yksikielisesti suomenkielisestä, änkyttävästä 6- ja 7-vuotiaasta pojasta. Aineiston analysointi perustui ortografiseen litterointiin sekä Praat- tietokoneohjelman avulla tehtävään akustiseen analyysiin. Tutkielman avulla saatiin rakennettua tarkka kuva siitä, minkälaisia sujumattomuuksia tutkittavien 6- ja 7-vuotiaiden puheessa esiintyy. Lisäksi tutkielman tulokset osoittivat, että kaikkien koehenkilöiden änkytyksessä esiintyi tilannekohtaista vaihtelua tutkittavien puhetilanteiden välillä. Tutkitut puhetilanteet erosivat toisistaan sekä sujumattomuuksien tyyppien, määrien että kestojen osalta. Koehenkilöiden puhe oli tutkielman tulosten mukaan sujumattomampaa henkilökohtaisen kertomuksen puhetilanteissa. Tutkielman tulokset antoivat alustavaa tietoa suomenkielisten 6- ja 7- vuotiaiden änkyttävien lasten puheessa esiintyvistä sujumattomuuksista, sekä änkytyksen tilannekohtaisesta vaihtelusta. Tutkielman tulokset ovat pienen koehenkilömäärän vuoksi kuitenkin pelkästään suuntaa antavia. Tutkimusta tarvitaan siis lisää, jotta saadaan luotua tarkka kuva suomenkielisten änkyttävien lasten puheessa esiintyvistä sujumattomuuksista sekä änkytyksen tilannekohtaisesta vaihtelusta.

Kammottu ja kaivattu kosketus

Kirjallisuusarvostelu

Sukupuolipopulismi ja maskulinistinen standpoint-empirismi

Pohjautuu Rovaniemen yliopistossa sukupuolentutkimuksen ja kulttuurintutkimuksen päivillä 2013 pidettyyn esitelmään Totuuksien politiikat.

Elämä omin kuvin ja sanoin. Omaelämäkerrallisuus, identiteetti ja subjekti Ulli Lustin sarjakuvassa Heute ist der letzte Tag vom Rest deines Lebens

Ulli Lustin omaelämäkerrallinen Heute ist der letzte Tag vom Rest deines Lebens (2009) (suom. Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä, 2013) on 2000-luvun kansainvälisesti menestynein saksankielinen sarjakuva. 1980-luvulle sijoittuva teos kuvaa nuoren punkkari-Ullin vaiheikasta matkaa Wienistä Italiaan ja sen halki. Matkakertomus syvenee kasvukertomukseksi, sillä matkan tapahtumat saavat Ullin tarkastelemaan maailmaa ja itseään uusin silmin. Teos edustaa taidesarjakuvaa viime vuosikymmeninä hallinnutta elämäkerrallisen ja dokumentaarisen sarjakuvan kautta. Fiktion rajojen ylittäminen on nähty pyrkimyksenä laajentaa sarjakuvan ilmaisurepertuaaria ja vahvistaa sarjakuvan arvostusta kulttuurin kentällä. Ei-fiktiivisen sarjakuvan aalto on vaikuttanut myös sarjakuvatutkimukseen, jonka piirissä elämäkerrallisuus ja dokumentaarisuus ovat tämän hetken tutkituimpia ilmiöitä. Tutkielmani asettuu osaksi omaelämäkerrallisen sarjakuvan tutkimusta, mutta pyrin huomioimaan analyysissani myös modernin omaelämäkerran laajemman, aina modernin ajan alkuun ulottuvan kirjoittamisen ja tutkimisen perinteen. Tarkastelen erityisesti sitä, miten teos kertoo omaelämäkerrallisen tarinan ja miten se käsittelee omaelämäkertalajille keskeisiä identiteetin, itseymmärryksen ja autonomisen toimijuuden kysymyksiä. Yhdistän sarjakuvailmaisun analyysin tutkielmassani kulttuurihistorialliseen ja sosiologiseen otteeseen. Ymmärrän sarjakuvan omalakisena ilmaisumuotonaan, mutta hyödynnän analyysissani tarpeen mukaan myös kirjallisuuden ja elokuvan tutkimusta. Osoitan tutkielmassani, että teoksen monimuotoinen kerronta korostaa sekä omaelämäkerran kykyä käsitellä erityisiä ja henkilökohtaisia kokemuksia että sen kykyä kurottaa kohti kulttuurien jaettuja ymmärtämisen ja kokemisen tapoja. Ullin identiteetti kiinnittyy teoksessa 1980-luvun vastakulttuureihin, joita kuvataan dokumentaarisen tarkasti. Subjektiivista kokemusmaailmaa, joka kulkee kerronnassa historiallisen todellisuuden rinnalla, lähestytään puolestaan ekspressiivisin ilmaisukeinon. Teoksen lähtökohtana ovat tekijän henkilökohtaiset kokemukset, mutta kerronta punoo tarinan kulttuurimme yhteisiin kertomusmalleihin ja myytteihin. Omaelämäkerrallinen tarina tarjoaa keinon käsitellä tekijän minuuden lisäksi myös historiallis-sosiaalista todellisuutta ja maailmasta kertomisen tapoja. Tässä piilee omaelämäkerran poliittinen potentiaali, jota myös Lustin teos hyödyntää kommentoidessaan sukupuolten välistä epätasa-arvoa.

Uusi Saksa, uusi Eurooppa – uusi ulkopolitiikka? Suomi ja Saksan kysymys 1989−1990.

Tämä tutkielma käsittelee Suomen ulkoasianhallinnon suhtautumista Saksojen yhdistymisprosessiin 1989−1990. Jaetusta Saksasta oli vuosien saatossa tullut niin olennainen osa kylmän sodan voimatasapainoa Euroopassa, että vastaus Saksan kysymyksen vaati myös ratkaisua siitä, miten koko Euroopan turvallisuus tulevaisuudessa järjestettäisiin ja kenen tai minkä toimesta tämä tapahtuisi. Siksi yhdistyminen olikin monipolvinen prosessi, jossa erilaiset visiot Euroopan tulevaisuudesta kamppailivat. Voittajaksi selviytyi lopulta Länsi-Saksan liittokanslerin Helmut Kohlin ja Yhdysvaltain ajama malli, jossa DDR liitettiin osaksi Länsi-Saksaa ja yhdistynyt Saksa jäi sekä EY:n että Naton jäseneksi. Suomalaisdiplomaatit suhtautuivat Saksojen kysymyksen kehitykseen alusta asti varsin varovaisesti. Toisen maailmansodan jälkeisen perinnön selvittäminen ja Saksan kysymyksen ratkaiseminen vastasi Suomen tavoitteita poistamalla jännitystä ylläpitäneen tekijän Euroopassa. Lisäksi Saksojen yhdistymiskehitys näytti suomalaisarvioiden mukaan vahvistavan Suomelle tärkeän Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen, Etykin, roolia. Suomen suhtautumista Saksan kysymyksen ratkaisuun voidaankin kuvata Etyk-optimismiksi. Suomalaisten Etyk-optimismi koostui kahdesta osasta, joista ensimmäinen koski turvallisuuspoliittisessa ympäristössä tapahtuneen muutoksen laajuutta: Berliinin muurin murruttua koko toisen maailmansodan jälkeinen Euroopan kahtiajakoon perustunut Jaltan järjestys oli kaatumassa ja edessä oli koko eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän muutos. Ajattelun toinen osa koski ”Jaltan” korvaajaa, joka suomalaisten arvioiden ja toiveiden mukaan rakentuisi Etykin pohjalle. Suomalaisilla olikin koko Saksan yhdistymisprosessin ajan vahva usko siihen, että juuri Etyk on se järjestys, jonka perusteella uusi Eurooppa rakennettaisiin. Saksan kysymyksen ratkaisun synnyttämä uusi turvallisuuspoliittinen ympäristö loi Suomelle myös mahdollisuuden muuttaa asemaansa. Syntyi Operaatio PAX, salainen suunnitelma, jonka avulla Suomi tulkitsi syksyllä 1990 uudelleen Pariisin rauhansopimusta sekä YYA-sopimusta. Operaatio oli irtiotto vanhoista ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjoista ja siten myös Suomessa 1990-luvulla tapahtuneen ulkopoliittisen suunnanmuutoksen ensimmäinen askel. Sen avulla Suomi asemoi itseään uuteen kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen.

Luokanopettajien palautteenanto ja sen merkitys alkuopetusryhmissä

Palaute on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Opettaja voi omalla kiinnostuksellaan ja positiivisella palautteenannolla vaikuttaa merkittävästi pienten oppilaiden oppimisen mielekkyyteen ja motivaatioon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida luokanopettajien antamaa suullisen palautteen määrää ja laatua oppitunneilla. Lisäksi tutkittiin opettajien kokemuksia palautteenannon merkityksestä oppilaan koulutyöskentelyyn ja oppimiseen koulussa. Tämä tutkimus toteutettiin observoimalla kolmea alkuopetusryhmää ja haastattelemalla kyseisten ryhmien opettajia. Observoitavia tunteja oli yhteensä 12 ja ne koostuivat äidinkielen ja matematiikan oppitunneista. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 65 % opettajan antamasta suullisesta palautteesta oppitunneilla oli yleistä, ei-kohdistettua palautetta. Palautteesta 20 % oli kehuvaa palautetta ja 15 % negatiivista prosessipalautetta. Negatiivista oppilaan kykyihin tai persoonallisuuteen kohdistuvaa palautetta ei esiintynyt yhtään oppituntien aikana. Opettajat kokivat palautteen olevan tärkeä osa oppilaan oppimisen ja motivaation tukemista. Haastatteluissa ilmeni, että palautetta annettiin oppilaalle yksilöllisesti, jotta sen vaikutukset oppimiselle ja oppilaalle itselleen olisivat mahdollisimman hyvät. Pohdinnassa tarkastellaan observoinnin ja haastattelun yhteyksiä. Tutkimus toi esiin uutta tietoa negatiivisen palautteen jakautumisesta kyky- ja prosessipalautteeseen, jota ei aiemmin luokkahuoneobservoinnissa ole vielä tarkemmin luokiteltu. Tutkimus on hyödynnettävissä valmistuneiden ja vielä opiskelevien opettajien keskuudessa. Tutkimus antaa lisää tietoa siitä, mitä hyvä palautteenanto opetuksessa tulisi olla. Tulosten avulla voidaan tukea oppilaiden hyvää oppimista ja koulutyöskentelyä, jossa palaute on keskiössä.

Luokanopettajien palautteenanto ja sen merkitys alkuopetusryhmissä

Palaute on osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Opettaja voi omalla kiinnostuksellaan ja positiivisella palautteenannolla vaikuttaa merkittävästi pienten oppilaiden oppimisen mielekkyyteen ja motivaatioon. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida luokanopettajien antamaa suullisen palautteen määrää ja laatua oppitunneilla. Lisäksi tutkittiin opettajien kokemuksia palautteenannon merkityksestä oppilaan koulutyöskentelyyn ja oppimiseen koulussa. Tämä tutkimus toteutettiin observoimalla kolmea alkuopetusryhmää ja haastattelemalla kyseisten ryhmien opettajia. Observoitavia tunteja oli yhteensä 12 ja ne koostuivat äidinkielen ja matematiikan oppitunneista. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että 65 % opettajan antamasta suullisesta palautteesta oppitunneilla oli yleistä, ei-kohdistettua palautetta. Palautteesta 20 % oli kehuvaa palautetta ja 15 % negatiivista prosessipalautetta. Negatiivista oppilaan kykyihin tai persoonallisuuteen kohdistuvaa palautetta ei esiintynyt yhtään oppituntien aikana. Opettajat kokivat palautteen olevan tärkeä osa oppilaan oppimisen ja motivaation tukemista. Haastatteluissa ilmeni, että palautetta annettiin oppilaalle yksilöllisesti, jotta sen vaikutukset oppimiselle ja oppilaalle itselleen olisivat mahdollisimman hyvät. Pohdinnassa tarkastellaan observoinnin ja haastattelun yhteyksiä. Tutkimus toi esiin uutta tietoa negatiivisen palautteen jakautumisesta kyky- ja prosessipalautteeseen, jota ei aiemmin luokkahuoneobservoinnissa ole vielä tarkemmin luokiteltu. Tutkimus on hyödynnettävissä valmistuneiden ja vielä opiskelevien opettajien keskuudessa. Tutkimus antaa lisää tietoa siitä, mitä hyvä palautteenanto opetuksessa tulisi olla. Tulosten avulla voidaan tukea oppilaiden hyvää oppimista ja koulutyöskentelyä, jossa palaute on keskiössä.

Koulujen ja urheiluseurojen välinen yhteistyö yläkoulussa – tavoitteet, toteuttaminen ja kehittämishaasteet

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomessa sijaitsevan keskisuuren kaupungin X yläkoulujen ja urheiluseurojen välistä yhteistyötä, sen tavoitteita, toteuttamista ja kehittämishaasteita. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, onko koululiikunnan ja urheiluseuran välisellä yhteistyöllä merkitystä nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksen kohteena ovat kaupungin X neljä yläkoulun liikunnanopettajaa ja neljä urheiluakatemian valmentajaa. Tutkimuksen tuloksia voitaisiin hyödyntää kaupungin liikuntakulttuurin kehitykseen. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja haastatteluaineiston analysoinnissa käytettiin teoriaohjaavaa sisällön analyysiä. Tutkimuksessa nousi esiin koululiikunnan ja urheiluseurojen välisen yhteistyön tavoitteista mm. nuoren mahdollisuus kehittyä urheilijaksi, nuoren mahdollisuus harjoitella omaa lajiaan koulupäivän aikana, tietoa seuratoiminnasta, eri lajeista sekä innostua harrastamaan. Tavoitteet jakaantuivat liikunnanopettajien ja valmentajien kesken siten, että valmentajien kertomat tavoitteet koskivat pääosin urheiluakatemian tavoitteita, jotka ovat tarkoitettu kilpaurheilua harjoittaville oppilaille ja opettajien kertomat tavoitteet koskivat heidän opetukseen osallistuvien oppilaiden liikuttamista/ liikuntatunteja koskeviin järjestelyihin. Tutkimuksessa yhteistyömuodoista nousi esiin valmentajien puheista urheiluakatemia ja liikunnanopettajat nostivat esiin mm. urheiluseurojen lajiesittelyn koululla/ harrastepaikoissa. Yhtenä yhteistyön haasteena koettiin olevan raha. Sen koettiin olevan esteenä mm. liikunnan mahdollisuudesta vaikuttaa sairauksiin. Kehitysehdotuksista nousi esiin mm. yhteistyön aloitus jo alakoulusta. Esimerkiksi yhteistyön aloittaminen vasta yläkoulusta nähtiin ongelmaksi, koska yläkoululaisten ajateltiin olevan huonoja aloittamaan liikuntaa siinä vaiheessa. Tutkimuksessa havaittiin, että yhteistyötä kaivattiin lisää molempien tahojen puolelta ja kehitysehdotuksena esitettiin myös keskustelufoorumia koskien nuorten liikuttamista. Valmentajien ja liikunnanopettajien vastauksista ilmeni, että keskustelua tulisi käydä sekä nuorten liikuttamisen edistämiseksi että urheiluakatemian kehittämiseksi. Kaikki haastateltavat olivat tietoisia tutkimuksista, joiden mukaan murrosikäisten liikunta-aktiivisuuden määrä on vähentynyt. Asia herätti haastateltavissa huolestuneisuutta ja molempien niin liikunnanopettajien kuin valmentajien vastauksista nousi esiin usko siihen, että koulun ja urheiluseuran välisellä yhteistyöllä voitaisiin vaikuttaa nuorten liikunta-aktiivisuuden määrään. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että yhteistyötä lisäämällä on mahdollista saada uusia nuoria motivoitumaan liikkumiseen, uusien harrastusten pariin ja vaikuttaa positiivisesti kaupungin liikuntakulttuuriin.

Turkulaisten kuudesluokkalaisten suomenkielisten ja S2-oppijoiden lounaismurteiden piirteet puheessa ja kirjoituksessa

Tutkin 21 turkulaisen S2-oppijan lounaismurteisia piirteitä puhutussa ja kirjoitetussa kielessä. Vertaan heitä 20:een suomea äidinkielenä puhuvaan informanttiin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena tutkimuksessani ovat toisen kielen oppijoiden alueellisen variaation piirteet. Olen kerännyt aineiston kahdesta Turun alakoulusta kolmelta eri luokalta. Tutkimusmenetelmänä hyödynnän ensisijaisesti laadullista tutkimusta, mutta taustalla on myös määrällistä tutkimusta. Tutkimuksessani tarkastelen, millaisia Turun murteen ominaispiirteitä (Rapola 1969; Grönholm 1988) informantit käyttävät puheessaan ja kirjoituksessaan ja millaisia eroja tai yhtäläisyyksiä aineistojen välillä on. Lisäksi tarkastelen S2-informanttien kaksikielisyyttä Li Wein (2000: 6‒7) kaksikielisyyden määritelmien avulla. Aineistoni koostuu suullisesta ja kirjallisesta aineistosta. Aineistonkeruutehtäviin sisältyi kerrontatehtävä imperfektissä neljästä kuvasta sekä vapaamuotoinen kerronta menneestä tapahtumasta. Tutkimukseni yleisimmät imperfektiesiintymät ovat molemmilla informanttiryhmillä verbeissä katsoa, leikkiä, nukkua, istua, imuroida ja ruokkia kuvallisten aineistonkeruutehtävien vaikutuksesta. Eri informanttiryhmät käyttävät toisiinsa nähden lounaismurteiden si-imperfektiä puhutussa kielessä lähes saman verran. Suurin ero informanttiryhmien välillä onkin nimenomaan kirjallisen aineiston imperfektiesiintymissä, sillä S2-oppijat käyttävät kirjoituksessaan huomattavasti enemmän lounaismurteiden si-imperfektiä kuin S1-oppijat: S2-oppijoiden kirjallisessa aineistossa on yhteensä 33 lounaismurteiden si-imperfektiesiintymää, kun taas S1-oppijoiden aineistossa niitä on kaiken kaikkiaan vain 6. Eri ryhmien kirjallisessa aineistossa on kuitenkin selvä yhteneväisyys: lounaismurteiden si-imperfektiä käytetään eniten leikkiä-verbistä, mikä mielestäni viittaa S2-oppijoiden kohdalla Wein (2000: 6‒7) määrittelemään luontaiseen ja varhaiseen kaksikielisyyteen. Alueellisen variaation analyysini perusteella olen jakanut molemmat informanttiryhmät seuraavasti eri ryhmiin: suomenkieliset informantit yleiskielisiin (35 %) ja yleiskielen lisäksi lounaismurteiden piirteitä käyttäviin (65 %) sekä vastaavasti S2-informantit yleiskielisiin (24 %) ja yleiskielen lisäksi lounaismurteiden piirteitä käyttäviin (76 %). Vertikaalista kaksikielisyyttä (Wei 2000: 7) edustaa vain kaksi S2-oppijaa, sillä he käyttävät murrepiirteitä ainoastaan puheessaan. Tutkimukseni antaa viitteitä siitä, että turkulaisten kuudesluokkalaisten suomenkielisten ja S2-oppijoiden lounaismurteiden si-imperfekti kuuluu elävään puhekielisyyteen.

Wood density of trees in black water floodplains of Rio Jaú National Park, Amazonia, Brazil

The Jaú National Park is the largest protected forested area in the world. The Vitória Amazônica Foundation is working towards understanding its ecosystem, to which this paper contributes. Wood density was analysed in 27 common tree species growing in the blackwater flood-plains of the Rio Jaú, an affluent of the Rio Negro (Amazonia, Brazil). Wood was sampled with an increment borer. Mean wood density of the analysed species ranged from 0.35 to 0.87 g cm-3. The mean of all sampled species was 0.67 g cm-3 (st. dev. 0.13). Lowest density was found for Hevea spruceana with 0.32 g cm-3 and highest for Crudia amazonica with 0.9 g cm-3.

Estudo antropométrico da população infantil da calha do Rio Negro, Amazonas, Brasil. III - parque nacional do Jaú

Foi realizado no Parque Nacional do Jaú (1999) estudo transversal, onde avaliou-se o estado nutricional de 49 pré-escolares e 130 escolares, adotando-se os critérios propostos pela OMS (1986). Segundo estes critérios, 23,9% dos pré-escolares e 9,4% dos escolares apresentavam inadequação no indicador "altura/idade" (desnutrição crônica). A inadequação no indicador "peso/altura" (desnutrição aguda) foi constatada em apenas 2,2% dos pré-escolares e 1,6% dos escolares. Estes resultados evidenciam as precárias condições de saúde e nutrição da referida população.