Pluralité des corps. 1. Les corps de La medicine [Multifaceted body. I. The bodies of medicine].

Le corps humain est l'objet privilégié d'action de la médecine, mais aussi réalité vécue, image, symbole, représentation et l'objet d'interprétation et de théorisation. Tous ces éléments constitutifs du corps influencent la façon dont la médecine le traite. Dans cette série de trois articles, nous abordons le corps sous différentes perspectives : médicale (1), phénoménologique (2), psychosomatique et socio-anthropologique (3). Ce premier article traite des représentations du corps en médecine, dont nous décrivons quatre types distincts, qui renvoient à autant de démarches scientifiques spécifiques et de formes de légitimité clinique : le corps-objet de l'anatomie, le corps-machine de la physiologie, le corps cybernétique de la biologie et le corps statistique de l'épidémiologie. The human body is the object upon which medicine is acting, but also lived reality, image, symbol, representation and the object of elaboration and theory. All these elements which constitute the body influence the way medicine is treating it. In this series of three articles, we address the human body from various perspectives: medical (1), phenomenological (2), psychosomatic and socio-anthropological (3). This first article discusses four distinct types of representation of the body within medicine, each related to a specific epistemology and shaping a distinct kind of clinical legitimacy: the body-object of anatomy, the body-machine of physiology, the cybernetic body of biology, the statistical body of epidemiology.

Ideas, Possibilities and Limitations of Sustainable Economic Policy – the Example of Ecological Economics

A mesura que el suport del creixement econòmic constitueix un objectiu fonamental de la formulació de polítiques econòmiques, cal assenyalar que aquest tipus de creixement està limitat naturalment per un planeta finit. Aquest article argumenta que, des del punt de vista de la justícia intergeneracional, la realització d'un concepte de desmaterialització i, com a efecte, d'una economia que no creix (en el sentit de dissociació absoluta del creixement econòmic i consum d'energia i materials) es pot justificar. Per tant, el creixement pot ser també entesa com la millora de la qualitat de vida sobretot en comptes d'ampliar quantitats escarpats de sortida. Per tant, una dràstica reducció del cabal de material es necessita, sobretot en els països d'alts ingressos. Després de presentar alguns crítica de les propostes, en el focus d'aquest article es dibuixen en els arguments de per què la política econòmica en el futur han de ser etiquetats com "ecològic" i, a continuació, les opcions de posar en acció les idees del teòric presentat marc en tasques manejables polítiques seran discutides. En aquest cas, s'argumentarà que l'enfocament clàssic de internalització d'efectes externs sovint seguides de decisions de política econòmica ortodoxa no és completament capaç de reflectir canvis ecològics en les estructures de preus dels mercats. Per tant, formal (industrial i l'establiment de la política de consum) i institucions informals (llars) representen punts clau de la política econòmica sostenible, assenyalant l'individu com així com la responsabilitat col · lectiva per omplir aquest buit substancial.

On the origin and scope of the second language speech production disadvatage

Los hablantes bilingües tienen un acceso al léxico más lento y menos robusto que los monolingües, incluso cuando hablan en su lengua materna y dominante. Este fenómeno, comúnmente llamado “la desventaja bilingüe” también se observa en hablantes de una segunda lengua en comparación con hablantes de una primera lengua. Una causa que posiblemente contribuya a estas desventajas es el uso de control inhibitorio durante la producción del lenguaje: la inhibición de palabras coactivadas de la lengua actualmente no en uso puede prevenir intrusiones de dicha lengua, pero al mismo tiempo ralentizar la producción del lenguaje. El primer objetivo de los estudios descritos en este informe era testear esta hipótesis mediante diferentes predicciones generadas por teorías de control inhibitorio del lenguaje. Un segundo objetivo era investigar la extensión de la desventaja bilingüe dentro y fuera de la producción de palabras aisladas, así como avanzar en el conocimiento de las variables que la modulan. En lo atingente al primer objetivo, la evidencia obtenida es incompatible con un control inhibitorio global, desafiando la idea de mecanismos específicos en el hablante bilingüe utilizados para la selección léxica. Esto implica que una explicación común para el control de lenguaje y la desventaja bilingüe en el acceso al léxico es poco plausible. En cuanto al segundo objetivo, los resultados muestran que (a) la desventaja bilingüe no tiene un impacto al acceso a la memoria; (b) la desventaja bilingüe extiende a la producción del habla conectada; y (c) similitudes entre lenguas a diferentes niveles de representación así como la frecuencia de uso son factores que modulan la desventaja bilingüe.   

The structural nature of perceptual experiences

Intuitively, we think of perception as providing us with direct cognitive access to physical objects and their properties. But this common sense picture of perception becomes problematic when we notice that perception is not always veridical. In fact, reflection on illusions and hallucinations seems to indicate that perception cannot be what it intuitively appears to be. This clash between intuition and reflection is what generates the puzzle of perception. The task and enterprise of unravelling this puzzle took, and still takes, centre stage in the philosophy of perception. The goal of my dissertation is to make a contribution to this enterprise by formulating and defending a new structural approach to perception and perceptual consciousness. The argument for my structural approach is developed in several steps. Firstly, I develop an empirically inspired causal argument against naïve and direct realist conceptions of perceptual consciousness. Basically, the argument says that perception and hallucination can have the same proximal causes and must thus belong to the same mental kind. I emphasise that this insight gives us good reasons to abandon what we are instinctively driven to believe - namely that perception is directly about the outside physical world. The causal argument essentially highlights that the information that the subject acquires in perceiving a worldly object is always indirect. To put it another way, the argument shows that what we, as perceivers, are immediately aware of, is not an aspect of the world but an aspect of our sensory response to it. A view like this is traditionally known as a Representative Theory of Perception. As a second step, emphasis is put on the task of defending and promoting a new structural version of the Representative Theory of Perception; one that is immune to some major objections that have been standardly levelled at other Representative Theories of Perception. As part of this defence and promotion, I argue that it is only the structural features of perceptual experiences that are fit to represent the empirical world. This line of thought is backed up by a detailed study of the intriguing phenomenon of synaesthesia. More precisely, I concentrate on empirical cases of synaesthetic experiences and argue that some of them provide support for a structural approach to perception. The general picture that emerges in this dissertation is a new perspective on perceptual consciousness that is structural through and through.

Political representation in Switzerland : democratic or plutocratic ?

Les inégalités économiques se traduisent-elles dans des inégalités politiques à travers le processus de représentation électorale? Telle est la question centrale de cette thèse qui s'attache, par ailleurs, à investiguer les mécanismes qui tendent à produire une représentation biaisée des préférences politiques des citoyens en fonction de leur statut économique. Focalisé sur le cas de la Suisse et faisant usage des données de l'enquête postélectorale Selects de 2007, ce travail démontre que sur les rares sujets qui divisent les citoyens selon des clivages économiques - la redistribution des richesses et la sécurité sociale en particulier - les élus à l'Assemblée fédérale ont des préférences qui reflètent mieux les opinions des citoyens les plus riches. Cette sous-représentation des opinions des citoyens modestes et de ceux faisant partie du centre de la distribution des revenus peut en partie être attribuée à des différences dans les taux de participation et de connaissance politiques entre ces groupes de citoyens. La thèse met également en évidence le rôle joué par la représentation descriptive - autrement dit, la similitude en termes de statut économique entre les représentants et les représentés - dans la représentation des opinions et intérêts des citoyens. Par ailleurs, la structure du système partisan en Suisse ne reflétant pas la multidimensionnalité des préférences politiques des citoyens, les électeurs ne parviennent pas à traduire la complexité de leurs préférences politiques dans un choix de vote, ce qui, dans la configuration actuelle des forces politiques, tend à favoriser l'élection de représentants aux opinions proches de la droite sur les questions économiques. Enfin, une analyse de la représentation politique au niveau cantonal tend à soutenir la thèse selon laquelle le manque de régulation en matière de financement des partis en Suisse pourrait partiellement expliquer les inégalités dans la représentation des opinions politiques des citoyens aux revenus distincts. - Do economic inequalities translate into political inequalities through electoral representation? This is the central research question of this thesis, which also investigates the mechanisms that lead to potential economically based inequalities in the representation of citizens' policy preferences. Focusing on the case of Switzerland and making use of data provided by the post- electoral survey Selects 2007, this research demonstrates that regarding the rare policy domains in which the preferences of citizens are clearly linked to economic cleavages - redistribution and social security in particular - members of the Federal Assembly have policy preferences that best reflect the policy preferences of richer citizens. The under-representation of the opinions of relatively poor citizens and of those being the in the middle of the income distribution can be to some extent be explained by differences in political participation and political information across income groups. The thesis also puts forward the role played by descriptive representation - the similarity between representatives and represented in terms of their socioeconomic status - for the representation of citizens' preferences and interests. In addition, the structure of the party system in Switzerland does not reflect the multidimensionality of policy preferences among citizens who, as a result, have a hard time translating their complex preferences into a vote choice. Given the configuration of political actors, this tends to favour the election of representatives from the right who do not represent the preferences of their voters on economic issues. Finally, an analysis of representation at the cantonal level tends to confirm that the lack of party finance regulations in Switzerland may partially explain inequalities in the representation of citizens with different levels of income.

But Marriage itself is no Party : Angela Carter's Translation of Charles Perrault's La Belle au bois dormant.

AbstractThis article demonstrates the importance of Angela Carter's translations of Charles Perrault's contes into English and argues for their profound influence on her subsequent literary career. Against feminist critics who rejected fairy tales as conservative and informed by patriarchal structures and values, Carter reclaimed Perrault for feminism by recovering the critical edge and emancipating potential of his Histoires ou contes du temps passé, Avec des Moralités. This essay shows, through a comparative reading of "La Belle au bois dormant" and "The Sleeping Beauty in the Wood," that Carter opposed the worldly "politics of experience" that she found in Perrault to the Disneyfied imagery of the Sleeping Beauty myth and modernized the critique of early marriages already contained in Perrault's Moralités. The subversive power of Carter's work, therefore, is not directed against Perrault but rather toward cultural and commercial appropriations of the fairy tale, which promote a naïve view of marriage.Recommended CitationHennard Dutheil de la Rochère, Martine. ""But marriage itself is no party": Angela Carter's Translation of Charles Perrault's "La Belle au bois dormant"; or, Pitting the Politics of Experience against the Sleeping Beauty Myth." Marvels & Tales 24.1 (2010).

Représentations institutionnelles du cancer [Institutional representations of cancer]

Current institutional and official representations of cancer are: coordination, integration, team approaches, quality management, full informed consent, patient centered communication and empowerment. Web access, comprehensive care plan summaries patient centered healthcare interactions and evidence-based programs are different ways of delivering the comprehensive care and follow-up cancer survivors deserve. The question remains, how to best explore and respect, in the meantime, more subjective dimensions such as patient beliefs, values, the meaning of the illness, preferences and needs. These aspects are fundamental elements in the construction of a trusting relationship, so as to find common ground, to be open to discuss anxiety and doubts and to provide information tailored to suit the patient's level of understanding, in order to reduce vulnerability to the feeling of being "lost in transition".

The social disembedding of business theory and practice. A (neo-)institutional analysis of the homo economicus and corporate social responsibility, and the inherent responsibility of business scholars

Aim Structure of the Thesis In the first article, I focus on the context in which the Homo Economicus was constructed - i.e., the conception of economic actors as fully rational, informed, egocentric, and profit-maximizing. I argue that the Homo Economicus theory was developed in a specific societal context with specific (partly tacit) values and norms. These norms have implicitly influenced the behavior of economic actors and have framed the interpretation of the Homo Economicus. Different factors however have weakened this implicit influence of the broader societal values and norms on economic actors. The result is an unbridled interpretation and application of the values and norms of the Homo Economicus in the business environment, and perhaps also in the broader society. In the second article, I show that the morality of many economic actors relies on isomorphism, i.e., the attempt to fit into the group by adopting the moral norms surrounding them. In consequence, if the norms prevailing in a specific group or context (such as a specific region or a specific industry) change, it can be expected that actors with an 'isomorphism morality' will also adapt their ethical thinking and their behavior -for the 'better' or for the 'worse'. The article further describes the process through which corporations could emancipate from the ethical norms prevailing in the broader society, and therefore develop an institution with specific norms and values. These norms mainly rely on mainstream business theories praising the economic actor's self-interest and neglecting moral reasoning. Moreover, because of isomorphism morality, many economic actors have changed their perception of ethics, and have abandoned the values prevailing in the broader society in order to adopt those of the economic theory. Finally, isomorphism morality also implies that these economic actors will change their morality again if the institutional context changes. The third article highlights the role and responsibility of business scholars in promoting a systematic reflection and self-critique of the business system and develops alternative models to fill the moral void of the business institution and its inherent legitimacy crisis. Indeed, the current business institution relies on assumptions such as scientific neutrality and specialization, which seem at least partly challenged by two factors. First, self-fulfilling prophecy provides scholars with an important (even if sometimes undesired) normative influence over practical life. Second, the increasing complexity of today's (socio-political) world and interactions between the different elements constituting our society question the strong specialization of science. For instance, economic theories are not unrelated to psychology or sociology, and economic actors influence socio-political structures and processes, e.g., through lobbying (Dobbs, 2006; Rondinelli, 2002), or through marketing which changes not only the way we consume, but more generally tries to instill a specific lifestyle (Cova, 2004; M. K. Hogg & Michell, 1996; McCracken, 1988; Muniz & O'Guinn, 2001). In consequence, business scholars are key actors in shaping both tomorrow's economic world and its broader context. A greater awareness of this influence might be a first step toward an increased feeling of civic responsibility and accountability for the models and theories developed or taught in business schools.

Pluralité des corps. 1. Les corps de La medicine [Multifaceted body. I. The bodies of medicine].

Le corps humain est l'objet privilégié d'action de la médecine, mais aussi réalité vécue, image, symbole, représentation et l'objet d'interprétation et de théorisation. Tous ces éléments constitutifs du corps influencent la façon dont la médecine le traite. Dans cette série de trois articles, nous abordons le corps sous différentes perspectives : médicale (1), phénoménologique (2), psychosomatique et socio-anthropologique (3). Ce premier article traite des représentations du corps en médecine, dont nous décrivons quatre types distincts, qui renvoient à autant de démarches scientifiques spécifiques et de formes de légitimité clinique : le corps-objet de l'anatomie, le corps-machine de la physiologie, le corps cybernétique de la biologie et le corps statistique de l'épidémiologie. The human body is the object upon which medicine is acting, but also lived reality, image, symbol, representation and the object of elaboration and theory. All these elements which constitute the body influence the way medicine is treating it. In this series of three articles, we address the human body from various perspectives: medical (1), phenomenological (2), psychosomatic and socio-anthropological (3). This first article discusses four distinct types of representation of the body within medicine, each related to a specific epistemology and shaping a distinct kind of clinical legitimacy: the body-object of anatomy, the body-machine of physiology, the cybernetic body of biology, the statistical body of epidemiology.

Représentations sociales et représentations intimes de la maladie. Quelques réflexions d'un clinicien [Social and private representations of cancer. A clinician's point of view]

This paper discusses social representations in scientific communications and private ones that are linked to the individual imagination. Social representations, in a limited sense, are useful for the development of preventive messages, but of little benefit to clinical work. We highlight some non-explicit aspects of scientific discourse that impact on treatment: projected beliefs and values. We tackle the relationship between the concepts of representation, imagination, identity and temporality in the individual approach of the cancer patient.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

Book review of Consciousness by Christopher Hill

Christopher S. Hill advances a theory of conscious experience that employs the idea of representation to unify and explain a wide range of subjective phenomena, including emotions and pain. The theory shows the relevance of philosophical thought in a multidisciplinary view of the mind.

Issuant views of hell in contemporary Anglo-American theology

This problem of hell is a specific form of the problem of evil that can be expressed in terms of a set of putatively incompatible statements: 1. An omnipotent God could create a world in which all moral agents freely choose life with God. 2. An omnibenevolent God would not create a world with the foreknowledge that some (perhaps a significant proportion) of God’s creatures would end up in hell. 3. An omniscient God would know which people will end up in hell. 4. Some people will end up forever in hell. Since the late twentieth century, a number of British and North American philosophical theologians, inspired by C.S. Lewis, have developed a new approach to answering the problem of hell. Very little work has been done to systematize this category of perspectives on the duration, quality, purpose and finality of hell. Indeed, there is no consensus among scholars as to what such an approach should be called. In this work, however, I call this perspective issuantism. Starting from the works of a wide range of issuantist scholars, I distill what I believe to be the essence of issuantist perspectives on hell: hell is a state that does not result in universal salvation and is characterized by the insistance that both heaven and hell must issue from the love of God, an affirmation of libertarian human freedom and a rejection of retributive interpretations of hell. These sine qua non characteristics form what I have labeled basic issuantism. I proceed to show that basic issuantism by itself does not provide an adequate answer to the problem of hell. The issuantist scholars themselves, however, recognize this weakness and add a wide range of possible supplements to their basic issuantism. Some of these supplemented versions of issuantism succeed in presenting reasonable answers to the problem of hell. One of the key reasons for the development of issuantist views of hell is a perceived failure on the part of conditionalists, universalists and defenders of hell as eternal conscious torment to give adequate answers to the problem of hell. It is my conclusion, however, that with the addition of some of the same supplements, versions of conditionalism and hell as eternal conscious torment can be advanced that succeed just as well in presenting answers to the problem of hell as those advanced by issuantists, thus rendering some of the issuantist critique of non-issuantist perspectives on hell unfounded.

Of empty thoughts and blind intuitions Kant's answer to McDowell

This paper examines the relation between intuition and concept in Kant in light of John McDowell's neo-Kantian position that intuitions are concept-laden.2 The focus is on Kant's twofold pronouncement that thoughts without content are empty and that intuitions without concepts are blind. I show that intuitions as singular representations are not instances of passive data intake but the result of synthetic unification of the given manifold of the senses by the power of the imagination under the guidance of the understanding. Against McDowell I argue that the amenability of intuitions to conceptual determination is not due some pre-existing, absolute conceptuality of the real but to the "work of the subject."3 On a more programmatic level, this paper seeks to demonstrate the limitations of a selective appropriation of Kant and the philosophical potential of a more comprehensive and thorough consideration of his work. Section 1 addresses the unique balance in Kant's philosophy between the work on particular problems and the orientation toward a systematic whole. Section 2 outlines McDowell's take on the Kantian distinction between intuition and concept in the context of the Kant readings by Sellars and Strawson. Section 3 exposes McDowell's relapse into the Myth of the Given. Section 4 proposes a reading of Kant's theoretical philosophy as an epistemology of metaphysical cognition. Section 5 details Kant's original account of sensible intuition in the Inaugural-Dissertation of 1770. Section 6 presents the transition from the manifold of the senses to the synthesis in the imagination and the unification through the categories in the Critique of pure reason (1781 and 1787). Section 7 addresses Kant's formalism in epistemology and metaphysics.

The conclusion of the deduction of taste in the dialectic of the power of judgment aesthetic in Kant

In this paper, it is argued that only in the section on dialectic in the Critique of Judgment does Kant reach a definitive and conclusive version of deduction, after discovering the concept of the supersensible. In the section on the deduction of pure aesthetic judgments, Kant does not satisfactorily explain the critical distinction between the sensible nature of humanity and the supersensible nature of human reason presupposed in the concept of universal communicability. While the concept of the supersensible illustrates this distinction, it is only through this concept that Kant that can justify the specific possibility of claiming subjective validity in taste. The priority of the solution found in the dialectic is illustrated not only by a comparative analysis of the two sections, but also by a historical reconstruction of the process of the formation of the work, which shows that the first formulation of the concept of validity coincides with the use of the concept of the supersensible.