Correlational study: illness representations and coping styles in caregivers for individuals with schizophrenia.

BACKGROUND: Caring for individuals with schizophrenia can create distress for caregivers which can, in turn, have a harmful impact on patient progress. There could be a better understanding of the connections between caregivers' representations of schizophrenia and coping styles. This study aims at exploring those connections. METHODS: This correlational descriptive study was conducted with 92 caregivers of individuals suffering from schizophrenia. The participants completed three questionnaires translated and validated in French: (a) a socio-demographic questionnaire, (b) the Illness Perception Questionnaire for Schizophrenia and (c) the Family Coping Questionnaire. RESULTS: Our results show that illness representations are slightly correlated with coping styles. More specifically, emotional representations are correlated to an emotion-focused coping style centred on coercion, avoidance and resignation. CONCLUSION: Our results are coherent with the Commonsense Model of Self-Regulation of Health and Illness and should enable to develop new interventions for caregivers.

Determinants of the effect of existential behavioral therapy for bereaved partners: a qualitative study.

BACKGROUND: Informal caregivers of palliative patients took part in existential behavioral therapy (EBT), a group intervention comprising mindfulness exercises to reduce psychological distress and improve quality of life. OBJECTIVES: This study examined what the participants perceived as helpful to cope with their loss during the first year of bereavement, particularly with regard to the EBT intervention. DESIGN: Sixteen problem-centered, semi-structured interviews were evaluated with content analysis. RESULTS: Two main categories were found: social support and self-regulation. Social support includes sense of belonging as well as emotional, cognitive, and practical help experienced from others. Mindfulness and acceptance, a clear focus on the positive, and orientation toward the future were helpful strategies of self-regulation; these were also part of the EBT intervention. Mindfulness was understood as permitting emotions and acceptance of one's inner processes, even if they were not pleasant, and was found to be helpful to stop ruminative thinking. CONCLUSIONS: The categories considered as being helpful parallel core elements of EBT and recent grief theories. The intervention was found to be supportive and met the needs of the participants. The interviewees appreciated the continuity of EBT support from palliative care into bereavement.

Seminario Administración pública y gestión de riesgos

Reseña del seminario organizado desde los Estudios de Derecho y Ciencia Política de la UOC por el Dr. Marc Tarrés. La actividad se realizó bajo el auspicio de la Escuela de Administración Pública de Cataluña y tuvo lugar en el Salón de Grados de la Universidad de Barcelona (UB), los días 19 y 20 de noviembre del 2008. El seminario contó con la presencia de reconocidos especialistas procedentes de los ámbitos académico y judicial, quienes expusieron ante una nutrida concurrencia el papel de los poderes públicos ante situaciones de riesgo. Los ponentes fueron el Dr. José Esteve Pardo, catedrático de Derecho Administrativo de la UB, el Dr. Juan Antonio Carrillo Donaire, profesor titular de Derecho administrativo de la Universidad de Sevilla, el Dr. Gabriel Doménech, profesor de Derecho administrativo del CEU - San Pablo de Valencia, el Ilmo. Sr. Manuel Táboas Bentanachs, magistrado de la Sala Contenciosa Administrativa del TSJ de Cataluña, y el Dr. Francesc Rodríguez Pontón, profesor titular de Derecho administrativo de la UB. En el transcurso de dos jornadas se abordaron especialmente los casos relacionados con la seguridad de los alimentos, la biotecnología y la protección medioambiental. En todos esos sectores se analizó la operatividad del principio de precaución, la responsabilidad de las administraciones públicas, el papel del procedimiento administrativo y la autorregulación.

Net Neutrality: Measuring the Problem, Assessing the Legal Risks

Network neutrality is a growing policy controversy. Traffic management techniques affect not only high-speed, high-money content, but by extension all other content too. Internet regulators and users may tolerate much more discrimination in the interests of innovation. For instance, in the absence of regulatory oversight, ISPs could use Deep Packet Inspection (DPI) to block some content altogether, if they decide it is not to the benefit of ISPs, copyright holders, parents or the government. ISP blocking is currently widespread in controlling spam email, and in some countries in blocking sexually graphic illegal images. In 1999 this led to scrutiny of foreclosure of Instant Messaging and video and cable-telephony horizontal merger. Fourteen years later, there were in 2013 net neutrality laws implemented in Slovenia, the Netherlands, Chile and Finland, regulation in the United States and Canada , co-regulation in Norway, and self-regulation in Japan, the United Kingdom and many other European countries . Both Germany and France in mid-2013 debated new net neutrality legislation, and the European Commission announced on 11 September 2013 that it would aim to introduce legislation in early 2014. This paper analyses these legal developments, and in particular the difficulty in assessing reasonable traffic management and ‘specialized’ (i.e. unregulated) faster services in both EU and US law. It also assesses net neutrality law against the international legal norms for user privacy and freedom of expression

Interdependency management in universities: a case study

There remains uncertainty in scientific discussions regarding the governance of universities in new public management regimes in terms of who actually 'rules' in the university. Apparently, a strengthened management leadership is confronted with continuing elements of academic self-regulation and professional autonomy in knowledge production and diffusion. Organisational and academic rationales coexist in today's management of universities. This article endeavours to clarify some of the ambiguities pertaining to the coexistence of two authorities by demonstrating the working of 'interdependency management' that is taking place within universities. For this purpose, the authors have scrutinised research, teaching and recruitment policies in one Swiss university that is subject to such ambiguities. The study confirms existing research in that a command-and-control system is not applied. Policymaking in universities is instead based on a mix of negotiations in faculties that are taking place in the 'shadow of hierarchy', negotiated bargaining between faculties and leaders and occasional unilateral decisions of leaders. This mitigates latent conflicts between management and the academic community: strategic orientations of the university are generally accepted by the academic community while the academic community has influence on policy formulation and maintains defining powers over policy substance.

Reflective Learning in Higher Education: A Comparative Analysis

A descriptive, exploratory study is presented based on a questionnaire regarding the following aspects of reflective learning: a) self-knowledge, b) relating experience to knowledge, c) self-reflection, and d) self-regulation of the learning processes. The questionnaire was completed by students studying four different degree courses (social education, environmental sciences, nursing, and psychology). Specifically, the objectives of a self-reported reflective learning questionnaire are: i) to determine students’ appraisal of reflective learning methodology with regard to their reflective learning processes, ii) to obtain evidence of the main difficulties encountered by students in integrating reflective learning methodologies into their reflective learning processes, and iii) to collect students’ perceptions regarding the main contributions of the reflective learning processes they have experienced

”Jos tietää, mitä haluaa.” Seurantatutkimus lukio-opiskelijoiden itsesäätelystä, opiskelun kulusta ja odotusten toteutumisesta

Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää lukio-opiskelijoiden käsityksiä oppimisensa itsesäätelystrategioista. Lukiokoulutuksessa toteutetut muutokset kuten valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen ovat antaneet lukio-opiskelijoille kasvaneen mahdollisuuden omanlaisensa lukio-opiskelupolun suunnitteluun ja yksilölliseen tavoitteenasetteluun. Työssä tarkastellaan myös lukio-opiskelijoiden opintojen kulkua, erilaisia opiskeluodotuksia ja niiden toteutumista sekä näiden yhteyttä itsesäätelyyn. Tutkimus toteutettiin seurantatutkimuksena, jossa kyselylomakkeilla kerättiin tietoa syksyllä 2004 Turun kaupungin suomenkielisissä päivälukioissa (10 koulua) opintonsa aloittavilta opiskelijoilta kahdesti; ensimmäisenä ja kolmantena opiskeluvuotena. Tutkimuksessa oli mukana 245 opiskelijaa, 142 tyttöä ja 103 poikaa. Tutkimuksen vastausprosentti oli 84 %. Kyselylomakkeiden itsesäätelyä ja oppimisorientaatioita koskevat kysymykset pohjautuivat Jan Vermuntin ILS-oppimistyylimittariin (Inventory of Learning Styles) (Vermunt 1994; 1996). Lisäksi haastateltiin 15 tutkimuksessa mukana ollutta opiskelijaa. Kyselylomakeaineisto analysoitiin ristiintaulukoinneilla, korrelaatiokertoimilla, t-testeillä ja erilaisilla varianssianalyyseillä. Itsesäätelystrategiamittarin neljän summamuuttujan oletus testattiin erikseen mittauksissa 1 ja 2 konfirmatorisen faktorianalyysin avulla. Tutkimuksessa identifioitiin klusterianalyysillä tehdyssä ryhmittelyssä neljä erilaista lukio-opiskelijaryhmää: menestyvät navigoijat, tavalliset tasapainoilijat, säätelemättömät kulkeutujat ja ylikuormittuneet avuntarvitsijat. Navigoijille on tyypillistä niin prosessin/ tulosten kuin sisällön suhteen korkea itsesäätely. Tyypillinen piirre navigoijien kohdalla on myös ulkoisen säätelyn korkea taso. Avuntarvitsijat eroavat muista ryhmistä selkeästi korkeampien puutteellisten säätelystrategioidensa perusteella, vaikka heidän itsesäätelynsä on suhteellisesti niihin ja muihin ryhmiin nähden melko korkealla tasolla. Tasapainoilijat sijoittuvat itsesäätelyn ja ulkoisen säätelyn osalta ryhmien keskitasolle. Kulkeutujien itsesäätely samoin kuin ulkoinen säätely ovat ryhmien matalinta tasoa. Tuloksista nähdään, että kehittyneemmällä itsesäätelyllä on selvä yhteys lukio-opintojen sujuvuuteen ja opintomenestykseen, mutta noin kolmasosalle opiskelijoista itsesäätelevä, suunnitelmallinen tavoitteenasettelu on vaikeaa. Navigoijilla ja tasapainoilijoilla opiskelu on sekä heille itselleen mielekästä että ulkoisesti arvioituna tehokasta. Joidenkin opiskelijoiden erityisesti avuntarvitsijoiden ja kulkeutujien keskuudessa opintojen kulku sen sijaan hapuilee. Lukiolaisten opiskeluun kohdistuvien odotusten voidaan tämän tutkimuksen tuloksen perusteella katsoa ennustavan todellista opintojen kulkua ja opintomenestystä melko hyvin. Eroja on sekä tavoitetasossa, opiskeluprosessiin liittyvissä kokemuksissa että jatko-opintosuunnitelmissa ja ne ovat yhteydessä sukupuoleen, isän sosioekonomiseen asemaan, erikoislinjalla opiskeluun sekä lukion alun itsesäätelyryhmiin.

Kansainvälisen kaupan arvoketjujen sääntely. Yhteiskuntavastuun ja ennakoivan oikeuden tarkastelua

Tausta Kansainvälinen kauppa on globaalia toimintaa, jossa tavaroiden ja palveluiden tuottaminen ja kuluttaminen on jakautunut maapallon eri osiin. Arvoketjukäsitteellä korostetaan eri toimijoiden panosta lopputuotteen valmistamiseksi, sekä yhteisten tavoitteiden merkitystä. Toimijaverkostot ovat moni-ilmeisiä ja monimutkaisia. Globaalin kaupan toinen tärkeä piirre on yhteiskuntavastuu, joka tulee esiin niin yksityisen kuin julkisen sektorin toiminnassa. Sen toteuttaminen asettaa suuria haasteita sekä yksityisen että julkisen sektorin toimijoille. Kansallisvaltion mahdollisuudet hallita globaaleja kaupan arvoketjuja julkisella sääntelyllä on osoittautunut ongelmalliseksi. Tutkimuskysymykset Tämä tutkimus on oikeustieteen alaan kuuluva sääntelytutkimuksen artikkeliväitöskirja, joka on tutkimusotteeltaan poikkitieteellinen. Tutkimus pyrkii kaikkiaan valaisemaan yksityisen sääntelyn käyttömahdollisuuksia ja rajoituksia elinkeinotoiminnassa. Keskeisessä roolissa oikeustieteen rinnalla on liiketaloustieteen tutkimus. Tutkimuskysymykset ovat ensinnäkin, mistä nousee kansainvälistä kauppaa koskeva yksityisen sääntelyn tarve ja toiseksi, mikä motivoi yrityksiä yksityiseen sääntelyyn tai itsesääntelyyn. Lopuksi pohditaan, miten lainsäätäjän tulisi suhtautua yksityiseen sääntelyyn. Tutkimuskysymyksiin vastaamalla syvennetään ja täsmennetään oikeustieteen piirissä tehtävää tutkimusta ennakoivasta oikeudesta. Menetelmät ja aineistot Tutkimus on oikeusvertaileva tutkimus, jossa pääpaino on yksityisessä sääntelyssä. Tutkimusaineisto nojautuu eri tieteenaloilla tehtyihin sekä kvalitatiivisiin että kvantitatiivisiin empiirisiin sääntelyjärjestelmien käyttöä ja toimivuutta koskeviin tutkimuksiin sekä tutkijan tekemään 42:en, metsäsektorin, elintarvikealan, vaatetusalan sekä vähittäiskaupan piirissä käytössä olevan sääntelyjärjestelmän analyysiin. Johtopäätökset Yksityisen sääntelyn tarve nousee tarpeesta hallita globaaleja arvoketjuja kohti yhteisiä tavoitteita. Tulevan lainsäädännön uhan sijasta yrityksiä motivoi yksityiseen sääntelyyn kilpailuedun tavoitteluun liittyvät tekijät. Koska kilpailuetuun yhä yleisemmin sisältyy yhteiskuntavastuullisuus, ovat yritysten tavoitteet ja julkisen sektorin tavoitteet lähentyneet. Erilaisten kansalaisjärjestöjen rooli kasvaa koko ajan. Ne osallistuvat vahvasti niin yksityisen sääntelyn laadintaan kuin myös sääntöjen valvontaan. Yksityisen sääntelyn tavoitteet ovat aiemmin liittyneet ympäristönsuojelun painottamiseen ja elintarviketurvallisuuteen erityisesti metsäsektorilla ja elintarvikealalla, myöhemmin sosiaalisen vastuullisuuden parantaminen on myös tullut painokkaammin esiin. Kansainvälisen kaupan piirissä syntynyttä yksityisen sääntelyn ilmiötä kuvataan tässä ennakoiva oikeus –käsitteellä. Aiempi tutkimus rajoittui tarkastelemaan ilmiötä vain ennakoivana lähestymistapana oikeuteen. Tässä painopiste on sen sijaan ennakoivan lähestymistavan avulla aikaansaaduissa sääntelyn välineissä ja lopputuloksissa: mahdollistavassa, valtaistavassa, dynaamisessa ja käyttäjäystävällisessä oikeudessa, jonka avulla luodaan mahdollisuuksia, ennalta ehkäistään ja hallitaan riskejä eikä pelkästään ratkaista jo syntyneitä ongelmia. Käsitteen sisältöä avataan tutkimuksessa sekä sääntelyjärjestelmien sisällöllisen tarkastelun että prosessiin liittyvän tarkastelun avulla.

Laadukkaan yliopisto-opiskelun osatekijät : lähestymistavat oppimiseen, itsesäätely, kiinnostus sekä kognitiiviset ajattelu- ja toimintastrategiat

Annamari Heikkilän väitöskirja University student's approaches to learning, self-regulation, and cognitive and attributional strategies : connections with well-being and academic success (Helsingin yliopisto 2011).

The nature of communication structures of university students in an international web-based computer-supported collaborative learning (CSCL) course

Communication, the flow of ideas and information between individuals in a social context, is the heart of educational experience. Constructivism and constructivist theories form the foundation for the collaborative learning processes of creating and sharing meaning in online educational contexts. The Learning and Collaboration in Technology-enhanced Contexts (LeCoTec) course comprised of 66 participants drawn from four European universities (Oulu, Turku, Ghent and Ramon Llull). These participants were split into 15 groups with the express aim of learning about computer-supported collaborative learning (CSCL). The Community of Inquiry model (social, cognitive and teaching presences) provided the content and tools for learning and researching the collaborative interactions in this environment. The sampled comments from the collaborative phase were collected and analyzed at chain-level and group-level, with the aim of identifying the various message types that sustained high learning outcomes. Furthermore, the Social Network Analysis helped to view the density of whole group interactions, as well as the popular and active members within the highly collaborating groups. It was observed that long chains occur in groups having high quality outcomes. These chains were also characterized by Social, Interactivity, Administrative and Content comment-types. In addition, high outcomes were realized from the high interactive cases and high-density groups. In low interactive groups, commenting patterned around the one or two central group members. In conclusion, future online environments should support high-order learning and develop greater metacognition and self-regulation. Moreover, such an environment, with a wide variety of problem solving tools, would enhance interactivity.

[Kirjallisuutta]

Kirjallisuusarvostelu

Utilising student profiles in mathematics course arrangements

This thesis develops a method for identifying students struggling in their mathematical studies at an early stage. It helps in directing support to students needing and benefiting from it the most. Thus, frustration felt by weaker students may decrease and therefore, hopefully, also drop outs of potential engineering students. The research concentrates on a combination of personality and intelligence aspects. Personality aspects gave information on conation and motivation for learning. This part was studied from the perspective of motivation and self-regulation. Intelligence aspects gave information on declarative and procedural knowledge: what had been taught and what was actually mastered. Students answered surveys on motivation and self-regulation in 2010 and 2011. Based on their answers, background information, results in the proficiency test, and grades in the first mathematics course, profiles describing the students were formed. In the following years, the profiles were updated with new information obtained each year. The profiles used to identify struggling students combine personality (motivation, selfregulation, and self-efficacy) and intelligence (declarative and procedural knowledge) aspects at the beginning of their studies. Identifying students in need of extra support is a good start, but methods for providing support must be found. This thesis also studies how this support could be taken into account in course arrangements. The methods used include, for example, languaging and scaffolding, and continuous feedback. The analysis revealed that allocating resources based on the predicted progress does not increase costs or lower the results of better students. Instead, it will help weaker students obtain passing grades.

Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen: Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat -interventiosta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sopeutumattomien erityisoppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittymistä Aggression portaat -interventio-ohjelman avulla kolmen vuoden tutkimusjakson aikana. Käsite sopeutumaton oppilas ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan yleisopetussuunnitelman mukaan opiskelevaa oppilasta, joka käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi on saanut siirron erityisopetuksen oppilaaksi ja saa enintään 10 oppilaan opetusryhmässä erityistä pedagogista tukea. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä oli tutkia, onko tunne- ja itsesäätelytaitojen opettamisesta hyötyä sopeutumattomien oppilaiden tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen itsesäätelyn kannalta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Rose-Krasnorin (1997) malli yksilön sosioemotionaalisesta kompetenssista täydennettynä muiden tutkijoiden näkemyksillä. Sosioemotionaalinen kompetenssi on yläkäsite, johon kuuluvat alakäsitteinä tunne- ja itsesäätelytaidot, sosiokognitiiviset taidot ja sosiaaliset taidot. Lisäksi sosioemotionaaliseen kompetenssiin vaikuttavat kiintymyssuhteet ja osallisuus sekä tavoitteet vuorovaikutuksessa ja konteksti. Tässä tutkimuksessa keskitytään tunne- ja itsesäätelytaitoihin. Interventioryhmän (N=36) muodostivat Varsinais-Suomen alueella opiskelevat sopeutumattomien oppilaiden erityiskoulun 8-13-vuotiaat oppilaat, joille opetettiin tunne- ja itsesäätelytaitoja Aggression portaat -opetusmateriaaliin (Cacciatore 2007) pohjautuvan intervention avulla. Kontrolliryhmän (N=26) oppilaat olivat interventioryhmän oppilaiden ikäisiä ja he opiskelivat Varsinais-Suomen alueen kouluissa pienluokissa myös käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi. Kontrolliryhmän oppilaat eivät saaneet tutkimusjakson aikana interventio-ohjelman mukaista opetusta. Interventioryhmän oppilaat kävivät erityiskoulua, jossa kaikilla oppilailla oli sopeutumisongelmia ja kontrolliryhmän oppilaat opiskelivat yleisopetuksen koulujen yhteydessä olevilla sopeutumattomien oppilaiden pienluokilla. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2010-2012. Tutkimusmetodeina olivat sekä oppilaille että opettajille laaditut Webropol-alustaiset kyselyt ja oppilaiden kirjoittamat väkivalta-aiheiset tekstit. Tutkimus- ja kontrolliryhmän oppilaille pidettiin ”Tunteiden hallinta ja käyttäytyminen”- kyselyn avulla alkumittaus syksyllä 2009 ja mittaus toistettiin keväällä 2010, 2011 ja 2012. Kyselyiden avulla selvitettiin, miten oppilaiden tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen sekä tunteiden hallinta ja käyttäytymisen itsesäätely muuttuivat tutkimusjakson aikana. Kyselyssä kartoitettiin myös oppilaiden kokemuksia kiusaamisena ilmenevästä väkivallasta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla selvitettiin oppilaiden kirjoitelmista heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään väkivallasta ja ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Keväällä 2012 interventioryhmän oppilaille ja opettajille laadittujen erillisten kyselyiden avulla selvitettiin sekä oppilaiden että opettajien arvioita ja kokemuksia oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen muutoksesta interventio-ohjelman avulla. Lisäksi oppilaat ja opettajat arvioivat pidettyjen tunnetaitotuntien hyödyllisyyttä oppilaille. Interventioryhmän opettajat arvioivat myös Aggression portaat -interventiomateriaalin käyttökelpoisuutta. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitetyt velvoitteet opettaa kouluissa oppilaille tunne- ja vuorovaikutustaitoja edellyttävät tietoa konkreettisista käytänteistä ja tutkimusperustaisista interventio-ohjelmista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että interventioryhmän muodostaneet sopeutumattomat oppilaat hyötyivät Aggression portaat -interventiosta. Heidän tunne- ja itsesäätelytaidoissaan tapahtui myönteistä kehitystä etenkin myönteisten tunnekokemusten lisääntymisen ja toisiin kohdistuneen fyysisen väkivallan vähenemisen osalta. Myös suhtautuminen väkivaltapelien ikärajoihin oli merkittävästi myönteisempää kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla kielteinen asenne lisääntyi selvästi tutkimusjakson aikana. Lisäksi interventioryhmän oppilailla oli keinoja itsensä rentouttamiseksi, päinvastoin kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla keinottomuuden kokemus jopa lisääntyi. Interventioryhmän oppilaat suhtautuivat hyvin kielteisesti toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon ja kirjoittivat enemmän ajatuksiaan väkivallasta tuoden esille runsaasti ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Myös oppilaat ja opettajat kokivat interventio-ohjelman oppilaiden kehityksen kannalta hyödylliseksi ja opettajat myös interventiomateriaalin käyttökelpoiseksi.

Relation of temperament and authoritative parenting on subtypes of adolescent behaviour

Over the years, researchers have investigated direct, conditional, and meditational pathways of adolescent aggression in relation to both temperament and parenting behaviours. However, no study to date has considered these relations with respect to a measure of aggression differentiated by form (e.g., overt, relational) and function (e.g., proactive, reactive). The present study examined the differential association of adolescent temperament and authoritative parenting on four subtypes of aggression. Participants included mothers, fathers, and one adolescent (between the ages of 10-19) from 663 families, recruited through random digit dialing. Parents reported on their child's temperament and occurrence of aggressive behaviours in addition to the perception of their own authoritative parenting. Adolescents reported on their own temperament and aggressive behaviours as well as on both their mother and father's authoritative parenting. Multiple regression analyses confirmed predictions that some aspects of temperament and authoritative parenting provide motivation towards the engagement of different aggressive behaviours. For example, higher negative affect was related to reactive types of aggression, whereas a strong desire for novel or risky behaviours related to proactive aggression. However, differences in effortful control altered the trajectory for both relationships. Higher levels of self-regulation reduced the impact of negative affect on reactive-overt aggression. Greater self-regulation also reduced the impact of surgency on proactive-overt aggression when age was a factor. Structural equation modeling was then used to assess the process through which adolescents become more or less susceptible to impulsive behaviours. Although the issue ofbi-directionality cannot be ruled out, temperament characteristics were the proximal correlate for aggression subtypes as opposed to authoritative parenting dimensions. Effortful control was found to partially mediate the relation between parental acceptancelinvolvement and reactive-relational and reactive-overt aggression, suggesting that higher levels of warmth and support as perceived by the child related to increased levels of self-regulation and emotional control, which in tum lead to less reactive-relational and less reactive-overt types of aggression in adolescents. On the other hand, negative affect partially mediated the relation between parental psychological autonomy granting and these two subtypes of aggression, supporting predictions that higher levels of autonomy granting (perceived independence) related to lower levels of frustration, which in tum lead to less reactive-relational and reactive-overt aggression in adolescents. Both findings provide less evidence for the evocative person-environment correlation and more support for temperament being an open system shaped by experience and authoritative parenting dimensions. As one of the first known studies examining the differential association of authoritative parenting and temperament on aggression subtypes, this study demonstrates the role parents can play in shaping and altering their children's temperament and the effects it can have on aggressive behaviour.

The form and function of aggressive subtypes: Relations with the goodness of fit between adolescent temperament and parent personality

The current research investigated whether the interaction between adolescent temperament and parent personality, consistent with the goodness of fit perspective, differentially predicted overt (e.g., kicking, punching, insulting) and relational (e.g., gossiping, rumour spreading, ostracising) forms of reactive (e.g., provoked, a response to goal blocking, unplanned and emotional) and proactive (e.g., unprovoked, goal-directed, deliberate and relatively unemotional) aggression. Mothers, fathers and their adolescent child (N = 448, age 10-17) from southern Ontario, Canada filled out questionnaires on adolescent temperament (i.e., frustration, fear, and effortful control) and aggression. Parents reported on their own personality traits (i.e., agreeableness, conscientiousness, and emotional stability). The form and function of aggression not encompassed by the subtype under investigation were controlled in each regression analysis. Consistent with the hypothesis, results indicated that a poor fit between adolescent temperament vulnerabilities and lower parent personality traits, including agreeableness, conscientiousness and emotional stability, was predictive of greater levels of differentiated aggression. For instance, lower father conscientiousness strengthened the relation between higher frustration and reactive overt aggression. Unexpectedly in some cases, temperament risk factors were more strongly associated with aggression subtypes when personality scores were at higher levels, particularly agreeableness and conscientiousness, traits normally considered to be at the optimal end of the dimension. For example, higher father agreeableness strengthened the relation between higher frustration and reactive relational aggression. At the main effects level, low fearfulness was significantly associated with only the overt subtypes of aggression, and unexpectedly, higher frustration and lower effortful control were related to both proactive and reactive subtypes of aggression. A temperamentally vulnerable adolescent was also at greater risk of displaying aggressive behaviour when the father lacked emotional stability, but not the mother. These results are broadly consistent with the prediction that temperament risk factors are more strongly associated with aggression subtypes when an adolescent predisposition does not fit well with parent personality traits. Mechanisms pertaining to stress in the family environment and the fostering of self-regulation abilities are discussed with respect to why a poor fit between temperament and parent personality is predictive of adolescent differentiated aggression.