Bessat, Hubert (2010): Le patois et la vie traditionnelle aux Contamines-Montjoie. I. La nature, les activités agro-pastorales et forestières. Grenoble: ELLUG / Universitat de Grenoble, 321 p.

En aquesta monografia Hubert Bessat ens presenta la primera part del seu estudi sobre el parlar de les Contamines-Montjoie. El poble de les Contamines-Montjoie (departament de l"Alta Savoia) està situat al sud del Montblanc, en una vall oberta al nord, en el territori francoprovençal de França a tocar de la Vall d"Aosta, aquesta ja a Itàlia.

Macrofossils in Raraku Lake (Easter Island) integrated with sedimentary and geochemical records towards a palaeoecological synthesis for the last 34,000 years

Macrofossil analysis of a composite 19 m long sediment core from Rano Raraku Lake (Easter Island)was related to litho-sedimentary and geochemical features of the sediment. Strong stratigraphical patterns are shown by indirect gradient analyses of the data. The good correspondence between the stratigraphical patterns derived from macrofossil (Correspondence Analysis) and sedimentary and geochemical data (Principal Component Analysis) shows that macrofossil associations provide sound palaeolimnological information in conjunction with sedimentary data. The main taphonomic factors in fluencing the macrofossil assemblages are run-off from the catchment, the littoral plant belt, and the depositional environment within the basin. Five main stages during the last 34,000 calibrated years BP (cal yr BP) are characterised from the lithological, geochemical, and macrofossil data. From 34 to 14.6 cal kyr BP (last glacial period) the sediments were largely derived from the catchment, indicating a high energy lake environment with much erosion and run-off bringing abundant plant trichomes, lichens, and mosses into the centre of Raraku Lake.

34

In the past 2 decades, there has been an increase in both basic science research detailing the anatomy and biomechanics of the native posterior cruciate ligament (PCL) and outcome studies evaluating manage- ment of the ruptured PCL. While the methodology of the latter continues to improve, results based on the current level of evidence must be interpreted cautiously (18). The focus of many recent studies has been double-bundle versus single-bundle reconstruction techniques. The theoretical advantage goes to double-bundle techniques, but a clinical difference in outcome has not been consistently demonstrated (8,17). Some biomechanical studies have reported improved control of posterior laxity with double-bundle reconstruc- tion; however, results appear to be more dependent on tunnel position and graft tensioning (13). In acute isolated symptomatic PCL injuries in which the posteromedial bundle and the meniscofemoral ligament remain intact, a single-bundle augmentation procedure may be the preferred surgical technique. In more complex PCL ruptures with associated injuries involving the posterolateral structures (PLS) or medial collateral ligament, more benefit may be derived from double-bundle reconstruction. Again, cadaveric testing of double-bundle PCL reconstruction has not consistently outperformed single-bundle techniques in combined PCL/PLS injury (3). Multi-ligamentous injuries are commonly associated with PCL rupture (15), and their management should be considered carefully in the decision to reconstruct one or both of the functionally dis- tinct PCL bundles. However, the technical complexity of double-bundle reconstruction, the longer surgical time required, as well as the inconclusive clinical outcome are all factors that must be weighed carefully.

Avaliação do comprimento do colo uterino em gestantes normais entre 20 e 34 semanas de gestação por meio da ultrassonografia endovaginal

OBJETIVO: Avaliar o comprimento do colo uterino pela ultrassonografia transvaginal em uma população de gestantes normais e construir uma curva de normalidade no período de 20 a 34 semanas de gestação. MATERIAIS E MÉTODOS: Estudo de corte transversal, incluindo 145 gestantes normais, com feto único, vivo, sem enfermidades, entre 20 e 34 semanas de gravidez, examinadas nos serviços de ultrassonografia do Hospital Universitário Júlio Müller e de uma clínica privada. As gestantes foram submetidas a ultrassonografia endovaginal, com registro do comprimento cervical. Critérios de exclusão foram: parto prematuro, rotura prematura pré-termo das membranas, placenta prévia, uso de fármacos tocolíticos e/ou progesterona, cerclagem ou qualquer intervenção cirúrgica prévia no colo. A associação entre o comprimento do colo uterino e a idade gestacional foi examinada por regressão linear. RESULTADOS: O comprimento cervical diminuiu progressivamente em 0,8 mm a cada semana, à medida que a idade gestacional progrediu (r = -0,351; p < 0,001). As mulheres que tiveram afunilamento cervical apresentaram colo mais curto que as demais (p = 0,001). A interpolação dos percentis 5, 50 e 95 provê gráfico passível de ser utilizado como referência. CONCLUSÃO: O comprimento médio cervical em gestantes normais diminui 0,8 mm por semana, entre a 20ª e a 34ª semanas de gestação.

Quintet in F minor, op. 34

The Hollywood String Quartet: Slatkin, Felix, viulu ; Shure, Paul, viulu ; Robyn, Paul, alttoviulu ; Aller, Eleanor, sello.

Sonata in G Minor, Op. 34, No. 2

Soitinnus: Piano.

Potilasohjauksen opetus hoitotyön koulutusohjelmissa - Hoitotyön opettajien käsityksiä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitotyön opettajien käsityksiä potilasohjauksen opetuksesta suomenkielisissä hoitotyön koulutusohjelmissa ammattikorkeakouluissa. Tutkimukseen osallistui 103 (n) hoitotyön opettajaa kymmenestä ammattikorkeakoulusta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa potilasohjauksen opetuksen perustasta, sisällöstä ja menetelmistä. Tutkimus oli kuvaileva kyselytutkimus, jossa käytetty kyselylomake laadittiin kyseistä tutkimusta varten. Tutkimuksen vastausprosentiksi muodostui 32 % (N = 321). Aineiston strukturoitujen kysymysten vastaukset analysoitiin tilastollisesti ja puolistrukturoitujen ja avoimien kysymysten vastaukset analysoitiin sisällön erittelyllä. Tilastollinen analyysi toteutettiin SPSS 16.0 -tilastonkäsittelyohjelmalla. Tulosten mukaan potilasohjauksen opetus perustui ammatilliseen tietoon, hoitotieteelliseen tutkimustietoon, käypä hoito -suosituksiin ja ohjausteorioihin. Potilasohjauksen opetus sisälsi potilaan voimavaroja tukevan ohjauksen opetusta, potilaan ohjaustarpeiden kartoittamisen opetusta ja ohjausprosessin sekä vuorovaikutustaitojen harjoittelua. Potilasohjausta harjoiteltiin ohjaamalla potilasta lääkehoitoon liittyvissä asioissa, valmistamalla potilasta hoitoon tai tutkimuksiin ja keskustelemalla potilaan kanssa jatkohoidosta. Potilasohjauksen menetelmistä harjoiteltiin yksilöohjausta ja ryhmäohjausta. Opettajien käsityksen mukaan potilasohjauksen opetuksen jälkeen opiskelijat huomioivat potilaan ohjaustarpeet, varmistavat potilaan ymmärtäneen ohjatun asian oikein ja kirjaavat potilasohjauksen sairauskertomukseen. Opettajien määritelmissä potilasohjauksessa korostuivat potilaan tarpeet, vuorovaikutus ja ohjauksen tavoitteellisuus. Potilasohjauksen opetusta koskevat kehittämisehdotukset kohdentuivat potilasohjauksen opetukseen varattujen resurssien lisäämiseen, opetussuunnitelmatyöhön ja potilasohjauksen opetuksen profiilin nostamiseen. Potilasohjauksen opetus oli pääasiassa integroitu ammatillisten aineiden opetukseen ja sen systemaattinen eteneminen toteutui vain osassa ammattikorkeakouluja. Potilasohjauksen opetuksen yhteydessä tulee potilaan elämänhallintaa tukevia tiedollisia osa-alueita harjoitella kattavasti ja lisätä nykyaikaisten sekä monipuolisten ohjausmenetelmien opetusta.

Vanhasta Testamentista : [orkesterisarja, 1955] [op. 34/b?]

Soitinnus: orkesteri.

Masurkka, Op.34 nro.3

Soitinnus: Piano.

Harpunsoittaja, Op. 34 no. 8

Soitinnus: Piano.

Intervalles, op. 34

Digitoitu 29. 5. 2008.