Celebrating Creative Consciousness: Insights Into Oscar Wilde’s Aesthetics

Tutkielmani valottaa irlantilaisen kirjailijan Oscar Wilden (1854-1900) vähemmän tunnettua työtä ja ajattelua taidekriitikkona fin de sièclen ja modernismin välisen siirtymävaiheen estetiikassa. Wilden voidaan sanoa olleen edellä aikaansa estetiikkakäsityksensä suhteen: Hän käsittelee taidekritiikissään teemoja, jotka tulivat keskeisiksi modernismin ja postmodernismin myötä – esimerkiksi kielen pettävyyttä, sellaisten käsitteiden kuin ’todellisuus’, ’luonto’ tai ’yhteiskunta’ sattumanvaraisuutta sekä yhteisön ja yksilön identiteettien fragmentoitumista. Wilde myös kyseenalaistaa – paradoksien, kielellisten nokkeluuksien ja ironian avulla – monia länsimaisessa filosofiassa ’normatiivisina’ pidettyjä arvoja, kuten totuuteen pyrkimisen. Lisäksi hän haastaa taiteenkritiikin akateemisen tradition hylkäämällä sellaiset sen hyveinä pitämät piirteet kuin johdonmukaisuus ja ristiriidattomuus. Tarkastelen Wilden estetiikkakäsitystä pääasiassa esseekokoelman Intentions (1891), etenkin esseen Valehtelun rappio, sekä De Profundis –teoksen (1905) kautta. Tekstejä analysoimalla ja vertaamalla osoitan miten 1890-luvun alkupuolen ja vankilatuomiotaan istuvan Wilden estetiikkakäsitys muuttui ja kehittyi. Wilden kohdalla on syytä puhua taidefilosofiasta taiteenteorian sijaan. Hänen kriittiset esseensä eivät tähtää ’harmonisen’ kokonaisuuden luomiseen tai pragmaattis-loogisen mallin rakentamiseen taiteen ymmärtämiseksi vaan tulvivat ironiaa ja ristiriitaisuuksia. Wildella taideteoksen tarkasteluun liittyy aina eettisiä, ontologisia ja metafyysisiä kysymyksiä, jotka syventävät mutta myös monimutkaistavat esteettistä kokemusta. Keskeinen teema Wildelle onkin taiteen ja elämän vastakkainasettelu sekä niiden välisen yhteyden tunnistaminen ja tunnustaminen: taide on sekä autonomista että subjektiivista. Tämä paradoksi kulminoituu esteettisessä kokemuksessa. Wildelle luomistyö ja vastaanottajan elämys ovat tiedostamattomia prosesseja – tietoista luovuutta ei ole. Esteettinen kuitenkin voidaan yhdistää tietoisuuteen, mutta se edellyttää että myös tietoisuuden on oltava luovaa. Siksipä lähestyäkseen taidetta kritiikin on tultava enemmän taiteen kaltaiseksi – epänormatiiviseksi ja epäloogiseksi. Tässä prosessissa paradokseilla on merkittävä tehtävä: ne muistuttavat siitä, että puhuttaessa taiteesta ei ole oikeita vastauksia, on vain hyviä kysymyksiä.

Metroasema Pariisissa

Pariisi. Metro kulkee asemalta toiselle, puheen sorinaa, merkkiääni ovien sulkeutumisesta.

Aseet

Laukaus, jonka jälkeen konetuliaseen ääntä.

Metroasema Pariisissa

Pariisi. Matkalla metroasemalle. Liikenteen ääniä, puheen sorinaa, metron saapuminen ja sisään astuminen.

Vesipisaroita

Vesipisaroiden tippumista, käsiteltyä ääntä.

Vessa

Vessa. Veden valuminen. Oven avaaminen ja sulkeminen. Vessan vetäminen.

Lentoasema

Lentoasema. Taustahälyä. Kuulutus Finnairin lennolle Kemiin.

Moottorivene

Moottorivene lähestyy ja ajaa ohi. Etualalla aallokkoa.

Kirjapaino

Kirjapaino, tehdassali. Hansaprint, Turku

Lentokenttä

Helsinki-Vantaan lentokenttä. Erikielistä puheensorinaa.

Tesomajärvi

Ääniä Tesomajärven ympäristöstä. Lintu kavahtaa lentoon, sorsan ääniä, koiran haukkumista, puhetta, jääkiekon pelaamista ja jään ritinää.

Tuuli

Voimakas vinkuva myrskytuuli.

Portti

Oviportti auki ja kiinni. Ulkoa sisään.

Ovi

Ovi avataan ja tullaan sisään. Kaksi erilaista sisääntuloa.

Puutavaran kuljetus

Puutavaraa siirretään vinssillä vuoristossa, kolahduksia ja vaijerin ääntä. Cembra, Italia.