Tieto- ja viestintätekniikan käyttö maantieteen opetuksessa

Tieto- ja viestintätekniikan avulla tapahtuvan oppimisen pitäisi nykyään olla arkipäivää suomalaisessa koulumaailmassa. Kuitenkin opettajien, koulujen ja koulutuksen järjestäjien välillä on tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytössä suuria eroja. Tämän takia oppilaat ja opiskelijat joutuvat usein eriarvoiseen asemaan. Maantieteen opetus on ala, jolla tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön pitäisi olla luontevaa, koska se on oppiaineena jatkuvasti muuttuva ja uutta tutkimustietoa saadaan koko ajan. Keskeinen osa maantiedettä ovat myös paikkatieto ja erilaiset paikkatietojärjestelmät, jotka ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kehittyneet nopeasti. Paikkatieto ja paikkatietojärjestelmät tulisi ottaa huomioon myös kouluopetuksessa. Tämän tutkielman tarkoituksena on lisätä tietoa suomalaisten maantieteen opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstä, paikkatiedon opetuksesta, paikkatiedon oppimisympäristön PaikkaOpin käytöstä ja soveltuvuudesta kouluopetukseen sekä lukion maantieteen opetuksen tavoitteiden saavuttamisesta. Tutkielma on tehty yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Tutkielma koostuu kahdesta eri osiosta, kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Kvantitatiivisessa osuudessa maantieteen opettajille tehtiin verkkokysely, jossa selvitettiin heidän opetuksessaan käyttämäänsä tieto- ja viestintätekniikkaa, paikkatiedon opetusta sekä lukion opetussuunnitelman tavoitteiden toteutumista. Kvalitatiivisessa osuudessa edellä mainituista tutkimusaiheista saatuja tietoja syvennettiin tekemällä kuusi teemahaastattelua, joissa haastateltavilta kysyttiin tarkempia tietoja heidän tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöstään sekä paikkatiedon opetuksestaan. Tutkielman keskeisiksi tuloksiksi nousivat seuraavat seikat: maantieteen opettajat ovat melko edistyksellisiä tieto- ja viestintätekniikan käyttäjiä ja paikkatietoa käytetään opetuksessa. Yleisesti kuitenkin opetussuunnitelman perusteiden maantieteen tavoitteiden toteutuminen ja saavuttaminen koetaan melko hankalaksi. Lisäksi helppokäyttöiselle paikkatiedon verkko-oppimisympäristölle on selvä tarve suomalaisessa kouluopetuksessa.

Vuorovaikutustaitojen kehitys osana lääkäriopiskelijan ammatillista kasvua

Tässä laadullisessa pitkittäistutkimuksessa tarkastelemme miten lääkäriopiskelijan vuorovaikutustaidot kehittyvät potilaan kohtaamisessa lääkärikoulutuksen aikana osana ammatillista kasvua. Tutkimme lääkärikoulutuksen opetusta sekä oppimista. Tutkimus on osa LeMEx (Learning Medical Expertise) - tutkimusprojektia. Tutkimuksemme syntyy tarpeesta ymmärtää ammatillisen kasvun kehitystä koulutuksen aikana erityisesti vuorovaikutustaitojen näkökulmasta. Työelämässä sosiaalisten valmiuksien merkitys korostuu, jonka seurauksena myös lääkärin rooli on muuttunut. Kyky kohdata potilas, keskustella ja haastatella potilasta, ovat tärkeä osa lääkärin arkea. Vuorovaikutustaidoista on tullut keskeinen ammatillisen osaamisen osa-alue eikä näitä valmiuksia voida ymmärtää työelämän vaatimusten kannalta vain yleissivistyksenä. Potilaat tietävät omista sairauksistaan yhä enemmän ja lääkärin on haettava yhteistyössä potilaan kanssa ratkaisua terveysongelmaan. Lääkäriopiskelijan on opittava käyttämään tätä vahvuutena omassa työssään, sillä omasta terveydestään kiinnostuneet potilaat ovat hyviä yhteistyökumppaneita. Tutkimusaineistona käytämme kyselylomaketta, jonka samat Turun lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat ovat täyttäneet koulutuksen alussa, puolessa välissä ja koulutuksen lopussa, vuosina 2006–2012. Kyselylomake sisältää potilastapauksen, jossa lääkäriopiskelijaa pyydetään pohtimaan ja tarkastelemaan, mitä ajatuksia annettu vastaanottotilanne hänessä herättää. Toisena aineistona käytämme Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opinto-oppaita vuosina 2006–2012. Tutkimustuloksista ilmenee, että koulutuksen myötä lääkäriopiskelijan vuorovaikutustaidot ammatillistuvat. Koulutuksen ja kehityksen myötä suhtautumistapa potilaaseen ja omaiseen muuttuu laadultaan. Koulutuksen alussa lääkäriopiskelijat viivyttelevät yhteistyön kentällä ja antavat aikaa vuorovaikutukselle monipuolisemmin. He suhtautuvat tuolloin omaiseen ja potilaaseen positiivisesti. Koulutuksen lopussa lääkäriopiskelijan empaattisuus vähenee ja omaista kohtaan välittyy eniten negatiivisia ilmauksia. Lääkäriopiskelijat siirtyvät tuolloin nopeasti ongelmanratkaisuun, josta kantavat selkeämmin vastuuta. Koulutuksen lopussa lääkäriopiskelijat osaavat parhaiten huolehtia yhteistyön jatkosta sekä tehdä moniammatillista yhteistyötä. Koko koulutuksen aikana moniammatillista yhteistyötä esiintyy jokatapauksessa hyvin vähän.

Venäjän talouden vaikutukset venäläisten matkailuun Etelä-Karjalassa

Etelä-Karjala on viime vuosina saanut osakseen merkittävää kasvua venäläisistä matkailijoista. Tax free -myynti on Lappeenrannassa Suomen toiseksi suurinta, heti Helsingin jälkeen. Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää, mitkä muuttujat vaikuttavat venäläisten ostoskäyttäytymiseen Etelä-Karjalan alueella. Muuttujien selvittyä niiden pohjalta rakennettiin neljä skenaariota, jotka kuvaavat vuoden 2014 tilannetta liittyen venäläisten matkailuun Etelä-Karjalassa. Työssä tutkittiin myös tax free -myyntitilastoja, etsien muutoksia ja trendejä venäläisten ostoskäyttäytymisessä. Tax free -myynnissä ja venäläisten yöpymismäärissä oli havaittavissa useita selviä ja toistuvia trendejä. Esimerkiksi ruokaa myydään vähemmän vuoden lopussa suhteessa käyttötavaroihin. Yöpymismäärät olivat selvästi korkeampia loppukesästä ja vuoden vaihteessa. Venäläisten matkailu Etelä-Karjalaan on kasvanut voimakkaasti vuoden 2005 jälkeen. Työssä havaittiin, että yksi merkittävin tekijä tälle on ruplan reaalinen vahvistuminen, joka alkoi vuoden 2005 aikana. Tämän jälkeen kasvu jatkui erittäin vahvana aina vuonna 2008 alkaneeseen taantumaan asti. Toinen merkittävä seikka, jonka vuoksi venäläiset ostosmatkailijat saapuvat Suomeen ostoksille, on tuotteiden ja palveluiden laatu. Näiden kahden asian pohjalta rakennettiin nelikenttämatriisi, jonka tuloksena oli neljä skenaariota.

Taajuusmuuttajaohjattu kestomagneettitahtikone opetuslaboratoriokäytössä

Kestomagneettien kehittyminen on mahdollistanut sähkökoneen rakentamisen perinteisistä menetelmistä poiketen ja on samalla luonut uudenlaisia ominaisuuksia ja käyttökohteita. Erityisesti kestomagneettitahtikone (PMSM) on kasvattanut suosiota hyvän hyötysuhteen ja luotettavuuden myötä. Työssä esitellään kestomagneettitahtikonetta sen rakenteen ja toimintaperiaatteen avulla. Tarkastellaan kestomagneettien kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä. Perehdytään myös taajuusmuuttajaan, mitä käytetään yleensä kestomagneettitahtikoneen ohjaukseen. Lisäksi esitetään taajuusmuuttajan erilaisia säätötapoja. Työn kokeellisessa osuudessa yliopiston opetuslaboratorioon kehitetään koneikko, jonka avulla tutkitaan kestomagneettitahtikoneen toimintaan osana sähkökäyttöä. Työn tavoitteena on selvittää PMSM:n ominaisuuksia sekä suunnitella sähkötekniikan työkurssille soveltuva mittaussarja, mikä johdattaa opiskelijat tässä työssä käsiteltyihin aihealueisiin.

Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden arvioimana

Potilaan hoitamisessa korostuvat mm. triagen tekeminen, potilaan voinnin seuranta ja hoitoa koskevien päätösten tekeminen nopeasti potilaan voinnin mukaan sekä potilaan jatkohoidon turvaaminen. Tämä kaksivaiheinen koulutustutkimus kohdistui päivystyshoitotyön osaamiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa määriteltiin päivystyshoitotyön osaaminen ja toisessa vaiheessa arvioitiin valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista ja osaamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Osaamisen arvioinnin suorittivat opiskelijat itse ja vertailuperustana opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamiselle käytettiin ammatissa toimivien sairaanhoitajien päivystyshoitotyön osaamista. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioinnin perusteella määrittää päivystyshoitotyön osaamisen nykytaso ja tehdä tarvittavat ehdotukset päivystyshoitotyön osaamisen kehittämiseen. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (2006–2012) tiedonkeruumenetelminä oli kirjallisuuskatsaus ja asiantuntija-arviointi hyödyntäen delphi-menetelmää. Kirjallisuuskatsauksen perusteella muodostettiin päivystyshoitotyön osaamista kuvaavat pääkategoriat, yläkategoriat ja alakategoriat.Alakategoriat (n=61) annettiin asiantuntijoille (sairaanhoitajat, opettajat, ylihoitajat) arvioitavaksi.Kaksivaiheisen asiantuntija-arvioinnin perusteella muodostui 92 päivystyshoitotyön osaamista kuvaavaa alakategoriaa. Tutkimuksen toisessa vaiheessa (2007–2012) valmistuvien suomalaisten sairaanhoitaja-opiskelijoiden (N=382, n=208, vastausprosentti 55 %) päivystyshoitotyön osaamista arvioitiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä mittarilla (Päivystyshoitotyön osaaminen -mittari). Mittari perustui tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa muodostettuun määrittelyyn päivystyshoitotyön osaamisesta. Osaamista mitattiin VAS-janalla (asteikko 0–100) arvon 100 ollessa optimaalinen taso, johon pyrittiin. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tavoiteltavaksi osaamisen tasoksi asetettiin 80 olettaen opiskelijoiden osaamisen vielä kehittyvän työkokemuksen myötä. Ammatissa toimivien sairaanhoitajien (N=586, n=280, vastausprosentti 48 %) itsearvioitua osaamista käytettiin vertailuperustana opiskelijoiden osaamiselle. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvioitu päivystyshoitotyön osaaminen oli alle tavoiteltavan osaamisen tason. Opiskelijoilla oli mielestään eniten eettistä osaamista sekä vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista ja vähiten päätöksenteko-osaamista ja kliinistä osaamista. Myös ammatissa toimivilla sairaanhoitajilla oli mielestään eniten vuorovaikutus- ja yhteistyöosaamista. Vähiten heillä oli ohjausosaamista ja päätöksenteko-osaamista. Sairaanhoitajilla oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän päivystyshoitotyön osaamista kuin opiskelijoilla. Opiskelijoiden päivystyshoitotyön osaamista selitti eniten aikaisempi terveysalan tutkinto. Päivystyshoitotyön osaamisen kehittämisehdotukset kohdistuvat ammatillisen peruskoulutuksen ja täydennyskoulutuksen opetuksen sisältöihin ja määrään, opetus- ja opiskelumenetelmiin, osaamisen arviointiin sekä urasuunnitteluun. Jatkotutkimusehdotukset kohdistuvat päivystyshoitotyön osaamisen määrittelyn ja osaamista arvioivan mittarin edelleen kehittämiseen, erilaisten arviointimenetelmien kehittämiseen sekä osaamiseen yhteydessä olevien tekijöiden edelleen tutkimiseen.

Julkisen terveydenhuollon työnantajakuva lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden

Ikääntyvä väestö lisää terveyspalveluiden kysyntää ja samalla aiheuttaa haasteita terveydenhuollon työvoiman saatavuudelle. Julkinen terveydenhuolto kärsii jo nyt työvoimapulasta ja tilanne tulee kiristymään lähivuosina, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Työnantajakuva on tärkeä vetovoimatekijä, jonka avulla organisaatiot voivat houkutella osaavaa työvoimaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla millainen on julkisen terveydenhuollon havaittu työnantajakuva lääkäri- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden näkökulmasta. Teoriassa käsiteltiin työnantajakuvaa ja mielikuvien muodostumista. Työnantajakuvaa tarkastellaan instrumentaalis-symbolisen viitekehyksen kautta. Työnantajakuvan ominaisuudet voidaan jakaa instrumentaalisiin ja symbolisiin ulottuvuuksiin niiden luonteen perusteella. Tutkielman empiirinen osuus toteutettiin sähköisenä Internet-kyselynä. Tutkimuksessa tutkittiin mistä tietolähteistä opiskelijat saavat tietoa julkisen terveydenhuollon työnantajakuvasta ja mikä tietolähde vaikuttaa eniten oman työnantajakuvan muodostumiseen. Julkinen terveydenhuolto jaettiin perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Työnantajakuva jaettiin 18 eri väittämään ja lisäksi opiskelijoilla oli mahdollisuus kertoa omista kokemuksistaan. Aineiston analysoinnissa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Kysely lähetettiin 14 ammattikorkeakouluun ja viiteen yliopistoon. Tutkimuksen otoskooksi muodostui 1073. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat saivat tietoa julkisen terveydenhuollon työnantajakuvasta useista eri tietolähteistä ja pitivät tärkeimpänä tietolähteenä omia kokemuksiaan. Julkisen terveydenhuollon jakaminen perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon antoi syvällisempää tietoa julkisen terveydenhuollon työnantajakuvasta, kuin jos julkista terveydenhuoltoa olisi tarkasteltu yhtenä kokonaisuutena. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnantajakuvat erosivat selvästi toisistaan. Erikoissairaanhoidon työnantajakuvaa voidaan pitää perusterveydenhuoltoa positiivisempana. Instrumentaalis-symbolinen viitekehys soveltui käytettäväksi julkisen terveydenhuollon työnantajakuvatutkimuksessa. Instrumentaalis-symbolisen viitekehyksen avulla muodostettiin monipuolinen kuva työnantajakuvan ominaisuuksista. Tutkimustulosten perusteella muodostettiin aikaisempaan teoriaan pohjautuva instrumentaalissymbolinen malli julkisen terveydenhuollon työnantajakuvasta. Julkisen terveydenhuollon työnantajakuva tarjoaa myös jatkotutkimusmahdollisuuksia. Erityisesti nykyisten ja potentiaalisten työntekijöiden välisiä työnantajakuvan eroavaisuuksia olisi hyödyllistä tutkia.

Arvojen merkitys KTM-opiskelijoiden työpaikan valinnassa

Vielä muutamia vuosikymmeniä aiemmin työtä tehtiin Suomessa pääasiallisesti toimeentulon takia. Nykyään kuitenkin työelämässä yhä useampi yksilö toivoo tekevänsä toimeentulon ohella itselleen merkityksellistä työtä ja pyrkii sen avulla myös toteuttamaan itseään. Työelämä elääkin tällä hetkellä sukupolvenvaihdosta kun vuosina 1980–1990 syntyneet henkilöt, eli Y-sukupolvi, astuu työelämään tuoden väistämättä muutoksia mukanaan. Työtehtävien ja työelämän kehittyessä jatkuvasti, myös työntekijät odottavat yhä enemmän työnantajiltaan ja työltään. Nykypäivänä organisaatioiden eettisyys, arvot ja moraali ovatkin nousseet yhteiskunnassa yhdeksi keskeiseksi asiaksi. Työn merkityksen muuttumista ja sen tarjoamaa mahdollista sisältöä elämälle voidaankin pitää osittain tämän tutkimuksen alulle panevana tekijänä. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja selvittää, mikä on arvojen merkitys KTM-opiskelijoiden työpaikan valinnassa. Osaongelmien myötä pyritään selvittämään, mitkä tekijät KTM-opiskelijat kokevat tärkeiksi työelämässä ja mikä on KTM-opiskelijoiden ja tulevan työnantajan arvojen vastaavuuden tai eroavuuden painoarvo työpaikkaa valittaessa. Tutkimusongelmia lähestyttiin haastattelemalla Turun Yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön pro gradu -vaiheessa olevia laskentatoimen ja rahoituksen sekä markkinoinnin KTM-opiskelijoita. Aineisto kerättiin yhdeksän teemahaastattelun kautta. Tutkimuksen perusteella voidaan arvoilla todeta olevan merkitystä työpaikan valinnassa. KTMopiskelijat kokivat tärkeänä, että organisaation arvot ovat sellaiset, että niihin pystytään samaistumaan. Arvot eivät kuitenkaan ole empiirisen aineiston perusteella tärkein tekijä tulevaisuuden työpaikkaa valittaessa. Arvoja tärkeämpänä työpaikan valinnassa KTM-opiskelijat painottivat mielenkiintoisia ja haastavia työtehtäviä, henkilökohtaisia kehitysmahdollisuuksia sekä työn merkityksellisyyttä ja mielenkiintoisuutta. Organisaatioiden näkökulmasta on kaikesta huolimatta ensisijaista ymmärtää, että KTM-opiskelijat vaativat tulevaisuuden työpaikaltaan eettistä ja vastuullista liiketoimintaa. Eettisen liiketoiminnan kulmakivenä toimivat yrityksen arvot, ohjaten organisaation toimintaa.