Optimizing preventative maintenance strategies for linear assets

Linear assets are engineering infrastructure, such as pipelines, railway lines, and electricity cables, which span long distances and can be divided into different segments. Optimal management of such assets is critical for asset owners as they normally involve significant capital investment. Currently, Time Based Preventive Maintenance (TBPM) strategies are commonly used in industry to improve the reliability of such assets, as they are easy to implement compared with reliability or risk-based preventive maintenance strategies. Linear assets are normally of large scale and thus their preventive maintenance is costly. Their owners and maintainers are always seeking to optimize their TBPM outcomes in terms of minimizing total expected costs over a long term involving multiple maintenance cycles. These costs include repair costs, preventive maintenance costs, and production losses. A TBPM strategy defines when Preventive Maintenance (PM) starts, how frequently the PM is conducted and which segments of a linear asset are operated on in each PM action. A number of factors such as required minimal mission time, customer satisfaction, human resources, and acceptable risk levels need to be considered when planning such a strategy. However, in current practice, TBPM decisions are often made based on decision makers’ expertise or industrial historical practice, and lack a systematic analysis of the effects of these factors. To address this issue, here we investigate the characteristics of TBPM of linear assets, and develop an effective multiple criteria decision making approach for determining an optimal TBPM strategy. We develop a recursive optimization equation which makes it possible to evaluate the effect of different maintenance options for linear assets, such as the best partitioning of the asset into segments and the maintenance cost per segment.

Leveraging the repository infrastructure to curate institutional heritage materials, learning objects and data assets

Developing and maintaining a successful institutional repository for research publications requires a considerable investment by the institution. Most of the money is spent on developing the skill-sets of existing staff or hiring new staff with the necessary skills. The return on this investment can be magnified by using this valuable infrastructure to curate collections of other materials such as learning objects, student work, conference proceedings and institutional or local community heritage materials. When Queensland University of Technology (QUT) implemented its repository for research publications (QUT ePrints) over 11 years ago, it was one of the first institutional repositories to be established in Australia. Currently, the repository holds over 29,000 open access research publications and the cumulative total number of full-text downloads for these document now exceeds 16 million. The full-text deposit rate for recently-published peer reviewed papers (currently over 74%) shows how well the repository has been embraced by QUT researchers. The success of QUT ePrints has resulted in requests to accommodate a plethora of materials which are ‘out of scope’ for this repository. QUT Library saw this as an opportunity to use its repository infrastructure (software, technical know-how and policies) to develop and implement a metadata repository for its research datasets (QUT Research Data Finder), a repository for research-related software (QUT Software Finder) and to curate a number of digital collections of institutional and local community heritage materials (QUT Digital Collections). This poster describes the repositories and digital collections curated by QUT Library and outlines the value delivered to the institution, and the wider community, by these initiatives.

New Generation Rollingstock Depot: Case Study Report

This report summarises the findings of a case study on Queensland’s New Generation Rollingstock (NGR) Project carried out as part of SBEnrc Project 2.34 Driving Whole-of-life Efficiencies through BIM and Procurement. This case study is one of three exemplar projects studied in order to leverage academic research in defining indicators for measuring tangible and intangible benefits of Building Information Modelling (BIM) across a project’s life-cycle in infrastructure and buildings. The NGR is an AUD 4.4 billion project carried out under an Availability Payment Public-Private Partnership (PPP) between the Queensland Government and the Bomabardier-led QTECTIC consortium comprising Bombardier Transportation, John Laing, ITOCHU Corporation and Aberdeen Infrastructure Investments. BIM has been deployed on the project from conceptual stages to drive both design and the currently ongoing construction at the Wulkuraka Project Site. This case study sourced information from a series of semi-structured interviews covering a cross-section of key stakeholders on the project. The present research identified 25 benefits gained from implementing BIM processes and tools. Some of the most prominent benefits were those leading to improved outcomes and higher customer satisfaction such as improved communications, data and information management, and coordination. There were also a number of expected benefits for future phases such as: • Improved decision making through the use of BIM for managing assets • Improved models through BIM maturity • Better utilisation of BIM for procurement on similar future projects • New capacity to specify the content of BIM models within contracts There were also three benefits that were expected to have been achieved but were not realised on the NGR project. These were higher construction information quality levels, better alignment in design teams as well as project teams, and capability improvements in measuring the impact of BIM on construction safety. This report includes individual profiles describing each benefit as well as the tools and processes that enabled them. Four key BIM metrics were found to be currently in use and six more were identified as potential metrics for the future. This case study also provides insights into challenges associated with implementing BIM on a project of the size and complexity of the NGR. Procurement aspects and lessons learned for managers are also highlighted, including a list of recommendations for developing a framework to assess the benefits of BIM across the project life-cycle.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Indigenous cultural landscapes: Equitably defining the 'authenticity' of the intangible

Over hundreds of generations, indigenous groups around the world have passed down their traditional landscape associations, a number of which are intangible and therefore unquantifiable. Yet, these associative relationships with nature have been, and continue to be, pivotal in cultural evolution. Determining the authenticity of intangible landscape associations has caused much controversy, and in recent decades, indigenous groups have begun seeking protection of their places of significance. In response, the United Nations Educational, Scientific and Cultural Organisation (UNESCO) World Heritage Committee (WHC) developed a criterion that intended to assist in the identification and protection of cultural landscapes. The WHC has therefore become the global authority responsible for determining the authenticity of cultural landscapes, including those with intangible associations rather than material cultural evidence. However, even with the support of the United Nations, UNESCO and the WHC, it is unlikely that every tangible cultural landscape will be sufficiently recognised and protected. Therefore, this research paper explores the effectiveness of current approaches to gauging authenticity in instances where multiple landscapes are valued according to similar characteristics. Further, this work studies the inherent relationship between the indigenous Maori population of the South Island of New Zealand, in particular Kai Tahi peoples, and their significant landscape features, as a means of considering the breadth and depth of historic intangible associations. In light of these findings, this research challenges the appropriateness of the term 'authenticity' when analysing not only the subjective, but more pressingly, the intangible. It therefore questions the role of empirical data in demonstrating authenticity, while recognising that a prolific list of such intangible cultural landscapes has the potential to diminish integrity. This, this paper addresses an urgent need for increased social research in this area, namely in identifying cultural landscape protection methods that empower all local indigenous communities, not just those which are the most critically acclaimed.

Case study: Digital learning assets for engineering

Case study on how Furness College are collaborating with BAE Systems to co-develop an interactive learning package to support the delivery of the performing engineering operations qualification.

The Equivalency Principle for Discounting the Value of Natural Assets: An Application to an Investment Project in the Basque Coast

25 p.

Selecting a multi-agent system development tool for industrial applications: A case study of self-serving aircraft assets

Industrialists have few example processes they can benchmark against in order to choose a multi-agent development kit. In this paper we present a review of commercial and academic agent tools with the aim of selecting one for developing an intelligent, self-serving asset architecture. In doing so, we map and enhance relevant assessment criteria found in literature. After a preliminary review of 20 multiagent platforms, we examine in further detail those of JADE, JACK and Cougaar. Our findings indicate that Cougaar is well suited for our requirements, showing excellent support for criteria such as scalability, persistence, mobility and lightweightness. © 2010 IEEE.