Wellness-trendin hyödyntäminen elintarvikemainonnassa

Ihmisten kiinnostus omaa hyvinvointia kohtaan on kasvanut ja omasta hyvinvoinnista koetaan yhä suurempaa vastuuta. On alettu puhua wellnessistä eli kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, johon liittyy fyysisen, psyykkisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapaino. Kuluttajille tarjotaan erilaisia tuotteita ja palveluita, joiden avulla voi lisätä omaa hyvinvointia. Wellness näkyy kuluttajien ja yritysten toiminnassa sekä mediassa niin selkeästi, että voidaan puhua wellness-trendistä. Wellness-trendi tarjoaa yrityksille mahdollisuuden mainostaa erilaisia tuotteita wellnessiin vedoten. Tutkimuksessa perehdytään wellness-trendiin mainonnan näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten wellness-trendiä hyödynnetään elintarvikemainonnassa. Tutkimuksen tarkoitus on jaettu kahteen osaongelmaan, joissa haetaan vastauksia siihen, millaisia wellnessin elementtejä elintarvikemainonnassa esiintyy, ja millaisilla sanomastrategisilla keinoilla wellness esitetään elintarvikemainonnassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu wellnessin ja mainonnan teorioista. Wellnesiä käsittelevässä teoriaosuudessa esitellään wellness-malleja, wellnessiä toimialana sekä wellness-kuluttajia. Luvussa pyritään kuvaamaan, millaisia erilaisia elementtejä wellnessiin sisältyy. Mainonnan teoriaosuudessa käsitellään mainontaa viestintäprosessina, aikakauslehtiä mainonnan välineenä sekä perehdytään erityisesti mainonnan vaikuttamisen keinoihin sanomastrategian näkökulmasta. Tutkimusmetodina käytetään sisällönanalyysia ja tutkimuksen aineistoksi kerättiin elintarvikemainokset vuoden 2014 Kauneus & Terveys -lehdistä. Aineistoa analysoitiin teorian pohjalta rakennetun luokittelukaavion avulla. Wellness-trendi näkyy elintarvikemainonnassa hyvinvoinnin kokonaisvaltaisuutena, jossa kuitenkin painottuvat fyysinen hyvinvointi ja terveys, liikunta, aktiivisuus ja hedonismi. Sanomastrategisesti elintarvikemainonnassa hyödynnetään eniten juuri niitä keinoja, joiden on todettu olevan tehokkaita hyvinvointiin liittyvien mielikuvien ja merkitysten luomisessa sekä elintarvikkeiden myynnin lisäämissä. Mainosviesti esitetään yleisimmin rationaalisilla argumenteilla ja ravitsemusväitteillä. Tehokeinoina käytetään etenkin informatiivisuutta sekä imagoon ja elämäntyyliin viittaamista. Tutkimuksen perusteella elintarvikemainonnassa hyödynnetään wellness trendiä paljon, mutta ei kuitenkaan niin laajasti kuin olisi mahdollista. Mainostajilla olisi mahdollisuus hyödyntää wellness-trendiä enemmän liittämällä tuotteisiin kuluttajien arvostamia ja wellnessiin yhdistämiä elementtejä esimerkiksi henkisen ja psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueilta

Kotipalvelut ikääntyneen arjen apuna – tiedonsaanti omaisten näkökulmasta

Väestö ikääntyy ja julkisia palveluita supistetaan. Omaiset ovat entistä enemmän läsnä ikääntyneen arjessa, ja heidän näkymättömäksikin kutsuttua hoivatyötään pitäisi pystyä tukemaan nykyistä paremmin. Ikääntyneet eivät ole tottuneita ostamaan palvelua, ja he tarvitsevat usein avustusta sekä opastusta ostopäätöksissään. Julkisen säästöpaineen myötä tarvitaan lisää kohtuuhintaisia palveluita, jotta ikääntyneiden hyvinvointi ja hyvä elämä kotona voitaisiin taata laajalti myös jatkossa. Tässä tutkimuksessa havainnollistetaan kotihoidon palvelukokonaisuutta ja palvelujen markkinointia kotihoidon kontekstissa. Tarkastelun kohteena ovat kotihoidon tukipalvelut, joihin ei tarvita sairaanhoidollista ammattipätevyyttä. Tutkimuksessa on selvitetty millainen kohderyhmä ikääntyneiden omaiset ovat kotipalvelujen markkinoinnille. Tutkimusongelmaan vastataan kartoittamalla, mitä palveluita ikääntyneen kotiin omaisen näkökulmasta tarvitaan. Tämän lisäksi tutkitaan omaisen roolia ikääntyneen ostopäätösprosessissa ja sitä, miten markkinoija tavoittaa omaiset parhaiten. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja empiirinen aineisto kerättiin ryhmäkeskusteluina loka- ja marraskuun 2015 aikana Helsingissä. Aineisto kerättiin teemahaastattelun keinoin ennalta määriteltyjen teemojen mukaisesti. Keskusteluihin osallistui yhteensä 15 omaista, jotka auttoivat ikääntynyttä läheistään arkisissa askareissa. Heistä 14 oli naisia ja yksi mies. Kolme vastaajista kuului ikäluokkaan 36–45, kahdeksan ikäluokkaan 46–55 ja neljä ikäluokkaan 56–65-vuotiaat. Ikääntyneistä yksitoista kuului ikäluokkaan 76–85 ja muut ikäluokkiin 65–76 sekä 86–95-vuotiaat. Tutkimus toteutettiin osana Postin uusien kotipalvelujen kehityshanketta. Tutkimuksessa saatiin tärkeää tietoa omaisista, jotka eivät kuulu omaishoidon piiriin. Omaiset ovat merkittävässä roolissa ikääntyneen arjessa ja tehdyissä ostopäätöksissä. Omaisten antama apu on usein hyvin kokonaisvaltaista ja omaisilla on monenlaisia avuntarpeita. Keskeisin ostopäätökseen vaikuttava yksittäinen tekijä on luotettavuus. Kotipalvelujen markkinoinnissa tulee huomioida sekä ikääntyneet että omaiset. Yksityisiä tukipalveluja kaivataan täydentämään nykyistä palvelutarjontaa sekä keventämään omaisten hoivataakkaa. Erityisen merkillepantavaa on, etteivät palveluntarjoajat ole lähestyneet omaisia lähes millään tapaa. Omaiset eivät olleet saaneet riittävästi tai ollenkaan tietoa tarjolla olevista palveluista. Palveluista ja palveluntarjoajista haluttaisiin enemmän tietoa. Perinteisemmät massamediakanavat näyttävät tavoittavan omaiset edelleen jokseenkin hyvin, mutta internetin välityksellä markkinoija tavoittaa omaiset ylivoimaisesti parhaiten. Tutkimuksen tulosten perusteella on luotu internetpohjainen malli, jota kutsutaan ikääntymisen tietopankiksi

Härkäpapulisäyksen merkitys jauhelihapihvien aistittaviin ominaisuuksiin

Härkäpapu (Vicia faba) on hernekasvien heimoon kuuluva palkokasvi, jota kasvatetaan sekä ravinnoksi että rehuksi. Se sisältää noin 30 % proteiinia kuivapainosta ja on kasviproteiinin lähteenä lupaava kotimainen vaihtoehto soijapavulle, joka on maailman käytetyin palkokasvilajike. Palkokasvit yksinään eivät kuitenkaan sisällä riittävästi kaikkia välttämättömiä aminohappoja ihmisen tarpeeseen, joten niiden ohella proteiinia on saatava myös muista lähteistä. Työn tavoitteena on selvittää härkäpavun ja umamin lisäämisen vaikutusta jauhelihapihvien aistittavien ominaisuuksien muuttumiseen, kun osa jauhelihasta korvataan. Vertailunäytteenä härkäpavulle käytettiin soijaa. Aistittavan laadun tutkimukset jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensimmäisen osion aistinvaraisissa arvioinneissa osallistujilta kysyttiin esikokeissa valituista näytteistä sanallisia kuvailuja sekä miellyttävyyttä. Toisessa osassa koulutettiin 10-henkinen analyyttinen arviointiraati. Arvioijat osallistuivat koulutuksiin, joissa valittiin arvioitavat ominaisuudet ja niille vertailunäytteet, sekä sovittiin arviointiasteikkojen ankkuroinnista. Raati koulutettiin arvioimaan lihaisaa hajua, papumaista hajua, rakeisuutta, tummuutta, suolaisuutta, umamia, rasvaisuutta, jauhoisuutta ja mehevyyttä. Koulutuksen jälkeen raati osallistui arviointeihin, joissa näytteinä olivat kaksi täysjauhelihapihviä, joista toiseen oli lisätty umamia lisäävää hiivauutetta, neljä härkäpapupihviä, joissa jauhelihaa oli korvattu 25 % tai 50 % ja joissa osaan oli lisätty hiivauutetta tai natriumglutamaattia, sekä soijapihvi, jossa korvausosuus oli 50 %. Arvioinnit toistettiin kolme kertaa kullekin osallistujalle ja niissä käytettiin samoja näytteitä satunnaistetussa järjestyksessä. Härkäpapu lisäsi erityisesti jauhoista suutuntumaa ja vaalensi pihvien väriä. Rasvaisuus ja mehevyys laskivat hieman verrattuna täysjauhelihapihveihin. Soijaa sisältänyt jauhelihapihvi erosi muista näytteistä varsinkin papumaisen hajun sekä miedomman umamin puolesta. Toisaalta 25 % korvatut härkäpapupihvit koettiin ensimmäisissä arvioinneissa miellyttävämpinä kuin täysjauhelihapihvi tai 50 % korvatut pihvit. Jauhelihan osittainen korvaaminen pavulla muutti aistittavia ominaisuuksia, mutta miellyttävyys ei kärsinyt ennen kuin korvausaste oli puolet. Tuotekehitystä kuitenkin tarvitaan, minkä lähtökohtana voisi pitää 25 %:n korvausosuutta, jossa miellyttävyys ja aistinvaraiset ominaisuudet kohtaavat.

Luokanopettajien ammatin vaihtamiseen liittyviä tekijöitä Suomessa

Opettajat vaihtavat ammattia. Syitä ammatinvaihtoon on tutkittu eri maissa, mutta Suomessa vain vähän. Aikaisemmat kansainväliset tutkimukset ammatin vaihtamiseen liittyvistä tekijöistä osoittavat, että erityisesti johtamiseen ja hallintoon liittyvät tekijät vaikuttavat ammatinvaihtoon. Suomen koulujärjestelmä on kuitenkin muihin maihin verrattuna erilainen muun muassa hallinnon osalta. Siksi on tärkeää tutkia muissa tutkimuksissa osoitettujen tekijöiden roolia suomalaisella aineistolla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat yhteydessä luokanopettajan aikomukseen vaihtaa ammattia Suomessa. Lisäksi tutkitaan, miten luokanopettajaopiskelijoiden ja luokanopettajien näkemykset ammatin vaihtamiseen vaikuttavista tekijöistä eroavat toisistaan. Tutkimuksen aineisto kerättiin neljän satakuntalaisen koulun luokanopettajilta ja Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikön opiskelijoilta kyselylomakkeella. Aikaisempiin tutkimuksiin pohjautuva kyselylomake sisälsi 5 avointa vastausta ja 50 strukturoitua kysymystä. Opettajat vastasivat lisäksi 46 strukturoituun kysymykseen liittyen koulun tämänhetkiseen työviihtyvyyteen. Tutkimukseen osallistui 51 vastaajaa, joista 14 oli luokanopettajia ja 37 luokanopettajaopiskelijoita. Tutkimuksen mukaan joka neljäs opettaja on harkinnut ammatinvaihtoa silloin tällöin tai useammin. Tärkeimmät syyt ammatinvaihtoon ovat henkinen kuormittavuus ja palkkataso. Opettajien ammatinvaihto on suuri ongelma muissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa, ja sitä tulee ehkäistä myös Suomessa. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että opettajien henkistä kuormittavuutta pitäisi pienentää ja palkkatasoa parantaa suhteessa työn määrään. Opettajat ja opiskelijat näyttävät kaipaavan erityisesti työn kuormittavuuteen liittyviä ohjeita ja opintoja. Opiskelijoiden ja opettajien välillä oli myös eroja. Opettajat pitävät kiireettömyyttä, palkkaa ja työn sopivaa määrää tärkeämpänä kuin opiskelijat. Opiskelijat kokivat sen sijaan opettajia tärkeämmäksi oppilaiden osaamisen ja käyttäytymisen. Opettajat kokivat kiireen olevan myös todennäköisempi syy vaihtaa ammattia.

Arvokeskustelu Chilen aborttilain muutoksesta. Diskurssianalyysi el Mercurio -sanomalehdessä vuosina 2014 - 2015 julkaistuista kirjoituksista

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan sitä, minkälaisin diskurssein abortista puhutaan ja mitä merkityksiä abortti saa aborttia ja aborttilainsäädäntöä koskevissa kirjoituksissa. Abortti on asia, joka nostattaa voimakkaita tunteita ja mielipiteitä, ja siihen liitetään erilaisia arvoja, myös pyhyyttä. Abortti toimii laukaisijana, joka aktivoi kulttuurisia erotteluja ja rajanvetoja. Tutkimusaineisto on kerätty el Mercurio -sanomalehden aborttiin liittyvistä kirjoituksista ajanjaksona (toukokuu) 2014 - 2015 (toukokuu). Tämä lehti on yksi vaikutusvaltaisimmista lehdistä Chilessä. Aborttikuvan rakentumista tutkitaan seuraavalla tutkimuskysymyksellä, joka jakaantuu kahdeksi alakysymykseksi: 1 Miten arvoja jäsennetään ja miten niitä erotetaan toisistaan? 1.1 Mitä arvoja diskursseista tuodaan esille? 1.2 Miten pyhyyttä käytetään arvojen perustelussa? Tutkimuksen metodina on käytetty diskurssianalyysiä, jonka avulla on etsitty aborttilain muutoksen käynnistämästä keskustelusta arvodiskursseja chileläisessä kulttuurissa. Aineistosta on erotettu neljä diskurssia, jotka ovat oikeus-, hyvinvointi-, samanarvoisuuden- ja tahdonvapaudendiskurssi. Nämä hahmotellut diskurssit ovat muodostuneet merkityksellisten arvojen ympärille, ja näitä ovat autonomia, elämä, terveys, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Näiden arvodiskurssien suhdetta on tutkittu maan sosiokulttuuriseen ja uskonnolliseen kontekstiin. Tämän tutkimuksen perusteella uskonto ja katolinen kirkko ovat edelleen tärkeä osa kansallista identiteettiä, etenkin maan varakkaamman väestön keskuudessa. Lehtikirjoittelun perusteella näyttää siltä, ettei chileläinen yhteiskunta ole sekularisoitumassa. Elämä ja kuolema paikallistuvat tässä tutkimuksessa keskeisiksi rajapinnoiksi, joihin pyhä määrittyy. Nämä arvot ovat yhteisöelämän järjestyksen perustana. Abortin dekriminalisointi uhkaa kansakuntaa ja sen identiteettiä kristillisenä yhteiskuntana.