Successful domino liver transplantation in maple syrup urine disease using a related living donor

Maple syrup urine disease (MSUD) is an autosomal recessive disease associated with high levels of branched-chain amino acids. Children with MSUD can present severe neurological damage, but liver transplantation (LT) allows the patient to resume a normal diet and avoid further neurological damage. The use of living related donors has been controversial because parents are obligatory heterozygotes. We report a case of a 2-year-old child with MSUD who underwent a living donor LT. The donor was the patient's mother, and his liver was then used as a domino graft. The postoperative course was uneventful in all three subjects. DNA analysis performed after the transplantation (sequencing of the coding regions of BCKDHA, BCKDHB, andDBT genes) showed that the MSUD patient was heterozygous for a pathogenic mutation in the BCKDHB gene. This mutation was not found in his mother, who is an obligatory carrier for MSUD according to the family history and, as expected, presented both normal clinical phenotype and levels of branched-chain amino acids. In conclusion, our data suggest that the use of a related donor in LT for MSUD was effective, and the liver of the MSUD patient was successfully used in domino transplantation. Routine donor genotyping may not be feasible, because the test is not widely available, and, most importantly, the disease is associated with both the presence of allelic and locus heterogeneity. Further studies with this population of patients are required to expand the use of related donors in MSUD.

Relationship between salt consumption measured by 24-h urine collection and blood pressure in the adult population of Vitória (Brazil)

High salt intake is related to an increase in blood pressure and development of hypertension. However, currently, there are no national representative data in Brazil using the gold standard method of 24-h urine collection to measure sodium consumption. This study aimed to determine salt intake based on 24-h urine collection in a sample of 272 adults of both genders and to correlate it with blood pressure levels. We used a rigorous protocol to assure an empty bladder prior to initiating urine collection. We excluded subjects with a urine volume <500 mL, collection period outside of an interval of 23-25 h, and subjects with creatinine excretion that was not within the range of 14.4-33.6 mg/kg (men) and 10.8-25.2 mg/kg (women). The mean salt intake was 10.4±4.1 g/day (d), and 94% of the participants (98% of men and 90% of women) ingested more than the recommended level of 5 g/d. We found a positive association between salt and body mass index (BMI) categories, as well as with salt and blood pressure, independent of age and BMI. The difference in systolic blood pressure reached 13 mmHg between subjects consuming less than 6 g/d of salt and those ingesting more than 18 g/d. Subjects with hypertension had a higher estimated salt intake than normotensive subjects (11.4±5.0 vs 9.8±3.6 g/d, P<0.01), regardless of whether they were under treatment. Our data indicate the need for interventions to reduce sodium intake, as well the need for ongoing, appropriate monitoring of salt consumption in the general population.

Urine beta2-microglobulin is an early marker of renal involvement in LPI. (Virtsan beta2-mikroglobuliini on varhaisen vaiheen markkeri LPI-taudin munuaiskomplikaatioiden havaitsemisessa.)

Lysinurinen proteiini-intoleranssi (LPI) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva kationisten aminohappojen, arginiinin, ornitiinin ja lysiinin, kuljetushäiriö suolen ja munuaistubulusten basolateraalisilla kalvoilla. Arginiinin ja ornitiinin puute aiheuttaa häiriöitä ureasyklin toiminnassa, aterian jälkeistä hyperammonemiaa ja proteiiniaversiota. Lysiinin puute vaikuttaa mm. kasvuun ja puolustusmekanismeihin. Hoidossa keskeistä on vähäproteiininen ruokavalio ja L-sitrulliinilisä, joka parantaa ureasyklin toimintaa. Koska LPI-tauti on kuvattu vasta 1960-luvulla, sen luonnollinen kulku tunnetaan vielä huonosti. Tautiin liittyvistä komplikaatioista vakavimmat ovat toistaiseksi tuntemattomalla mekanismilla kehittyvä keuhkojen alveolaarinen proteinoosi ja munuaisongelmat. Suomalaisista LPI-potilaista noin kolmanneksella on havaittu merkkejä munuaisten vajaatoiminnasta, ja muutamilla potilailla munuaisongelmat ovat edenneet loppuvaiheen munuaistautiin (ESRD) saakka. Potilaiden munuaisongelmia tutkittiin viimeksi vuonna 2007. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko LPI-potilaiden munuaisfunktio olennaisesti muuttunut seuranta-aikana 2007-2013. LPI-potilaiden seuranta on valtakunnallisesti keskitetty Turun yliopistollisen keskussairaalan (Tyks) lastenklinikan aineenvaihduntapoliklinikalle. Seurannassa on 41 potilasta, jotka käyvät Tyks:ssä 1—2 kertaa vuodessa. Tässä tutkimuksessa analysoitiin näiden LPI-potilaiden sairaskertomuksia ja laboratoriotutkimuksia. Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti verenpaine, munuaisten toimintatestit, virtsan proteiini- ja aminohappopitoisuudet ja plasman sitrulliinipituisuus. Munuaisten vajaatoiminnan kehitystä arvioitiin seuraamalla seerumin kystatiini C:n, kreatiniinipitoisuuksien ja virtsan beta2-mikroglobuliinipitoisuuksien muutoksia ajan funktiona. Tutkimuksessa havaittiin, että seuranta-ajan loppuun mennessä suurimmalla osalla potilaista oli merkkejä munuaisten vajaatoiminnasta ja osalle potilaista oli kehittynyt vakava munuaisvaurio, joka vaati dialyysihoitoa tai munuaissiirron. Munuaisongelmien määrä oli lisääntynyt seuranta-aikana, vaikka potilaiden munuaisfunktiota oli seurattu säännöllisesti ja riskitekijöitä hoidettu. Sitrulliiniannostuksella ei näyttänyt olevan yhteyttä munuaisten vajaatoiminnan kehittymiseen. Munuaissiirtopotilaista yksi potilas menetti siirrännäisen, muutoin elinsiirtopotilaiden munuaisfunktio on säilynyt tyydyttävänä. Lisäksi havaittiin, että virtsan beeta-2-mikroglobuliinimäärityksellä pystytään havaitsemaan munuaisten vajaatoiminta varhaisessa vaiheessa tässä potilasryhmässä.

Purple urine bag syndrome in end-stage chronic kidney disease

Introduction: When faced with violet, purple or purplish-blue urine, clinicians should consider urinary tract infection in their differential diagnosis. Case report: A 60-year-old woman with end-stage kidney disease and non-adherence to renal replacement therapy was admitted to our hospital for placement of hemodialysis catheter. During her hospitalization she had purple urine, and purple urine bag syndrome (PUBS) was diagnosed. She was effectively treated with antibiotics and her urine returned to a dark yellow color. Discussion: Although this condition is often easily treated, diagnosing PUBS in chronic renal patients probably means an increased serum concentration of indoxyl sulfate, metabolite that is involved in the progression of both CKD and cardiovascular disease. Conclusion: Hence, in the context of our renal patients, perhaps PUBS is not as benign as supposed.