Arvonluontimalli mikroyrityksen liiketoimintamallin kehittämisen välineenä

Meriteollisuuden rakennemuutos sekä kotimaisilla että ulkomaisilla markkinoilla on lisännyt alalla olevien yritysten tarvetta uudistaa toimintaansa sekä kehittää kilpailukykyään. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida arvonluontimallin soveltuvuutta meriteollisuudessa alihankkijana toi-mivan mikroyrityksen liiketoimintamallin kehittämiseen. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tapaus-yrityksen kautta. Arvonluontimallien soveltuvuutta tapausyrityksen liiketoimintamallin kehit-tämisessä analysoitiin mikroyrityksen, meriteollisuuden sekä alihankintayrityksen näkökulmasta. Tutkimusongelmaan haettiin vastausta seuraavien osa-ongelmien avulla: 1. Mitkä ovat mikroyrityksen liiketoimintamallin keskeisimmät elementit? 2. Miten mikroyrityksen liiketoimin-tamallia voidaan kehittää erilaisten arvonluontiprosessien avulla? Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään liiketoimintamallien keskeisimpiä elementtejä sekä liiketoimintamallien uudistamista arvonluonnin näkökulmasta. Osa tutkimuksen aineistosta kerättiin haastattelemalla tapausyrityksen toimitusjohtajaa. Tämän lisäksi analysoitiin yrityksen sisäisiä arkistomateriaaleja sekä havaintoaineistoa. Tapausyrityksen liiketoimintamallissa on piirteitä sekä arvoketjumallista että arvopajamallista ja yrityksen on mahdollista kehittää toimintaansa kumpaankin suuntaan. Tulosten perusteella voidaan todeta, että arvopajamalli sopii tapausyrityksen liiketoimintamallin kehittämiseen parhaiten, sillä yrityksen toiminta perustuu asiantuntijuuteen ja ratkaisujen tarjoa-miseen. Arvoketjumallin käyttö edellyttäisi yrityksen toimintaan joitakin suurempia muutoksia, mutta ne ovat kaikki käytännössä mahdollisia. Arvoverkkomallin hyödyntäminen on tapaus-yritykselle tällä hetkellä haasteellisinta, sillä yrityksen koko asettaa rajoituksia mallin käytölle. Meriteollisuuden alihankintayritysten on mahdollista soveltaa kaikkia arvonluontimallin arvon-luontiprosesseja liiketoimintamalliensa kehittämiseen.

Kaupan toimittajasuhteiden arviointi

Toimittajasuhteisiin liittyvässä päätöksenteossa toimittajan arvioinnilla on hyvin merkittävä rooli. Tutkimusten perusteella perinteinen toimittajan arviointi ei kuitenkaan ole paras tapa analysoida pitkäjänteisiä ja tiiviitä toimittajasuhteita, koska siinä keskitytään yksipuolisesti toimittajan suorituskykyyn mittaukseen. Tämän tutkimuksen teoriaosuuden keskeisin väittämä on, että yrityksen tulee arvioida sen kilpailukyvyn kannalta merkittäviä ja kriittisiä toimittajia yksipuolista suorituskyvyn mittausta syvällisemmin. Tässä tutkimuksessa on korostetusti nostettu esiin se, että tärkeimpiä toimittajasuhteita arvioitaessa on olennaista kiinnittää huomio nimenomaan suhteeseen, eikä jompaankumpaan osapuoleen. Lisäksi toimittajasuhteiden arvioinnissa tulisi käyttää yritysten välistä suhdetta kuvaavia muuttujia kvantitatiivisen suorituskyvyn mittareiden tukena. Tämän tutkimuksen ensisijaisena tarkoituksena on arvioida erään keskisuuren urheilukaupan toimijan kolmen tärkeimmän toimittajasuhteen nykytilaa sekä tunnistaa niiden tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin tapauskohtaisesti avoimilla haastatteluilla asiakas-toimittajasuhteiden rajapinnassa työskenteleviltä henkilöiltä. Aineiston keruuta ja analyysia ohjasi tutkimuksen arviointimalliksi valittu viitekehys, jonka avulla jokainen tutkimuksen kohteena ollut tapaus luokiteltiin toimittajasuhdetta kuvaavien elementtien avulla joko kartoitusvaiheeseen, kehitysvaiheeseen tai vakiintumisvaiheeseen. Tulosten perusteella mitään valituista toimittajasuhteista ei voida luokitella kokonaisuudessaan vakiintuneeseen vaiheeseen, vaikka yhdessä valitusta tapauksista oli muutamia tälle vaiheelle ominaisia piirteitä. Toimittajasuhteiden merkittävimmät kehityskohteet havaittiin yhteisöllisyydessä ja yhteistyössä. Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan osapuolten tavoitteiden ja strategioiden yhdenmukaisuutta. Yhteistyöllä kuvataan niitä toimenpiteitä, joita osapuolet tekevät rinnakkain saavuttaakseen yhteisiä tavoitteita. Yksi tärkeimmistä yhteistyön muodoista on tiedon jakaminen, jonka puutteet korostuivat tämän tutkimuksen kohteina olevissa tapauksissa. Tutkimuksen toissijaisena tarkoituksena on testata Leen ja Johnsenin (2012) liikesuhteen kehitysmallin soveltuvuutta kaupan toimittajasuhteiden arvioinnin työkaluna. Haasteista huolimatta, valittu viitekehys soveltui pääosin hyvin valittujen kaupan toimittajasuhteiden arviointiin ja sen avulla oli mahdollista antaa kehitysehdotuksia asiakasyrityksen toimittajasuhteiden kehittämiseen tulevaisuudessa. Tutkimus kuitenkin osoitti, että Leen ja Johnsenin mallin kehitysvaiheet eivät aina vastaa toimittajasuhteen haluttua kehityssuuntaa. Ennen mallin käyttöönottoa yritysjohdon tulee määritellä oma halunsa yhteistyön kehittämiseen tarkasteltavissa toimittajasuhteissa, jotta voidaan varmistua mallin oikeellisuudesta tulevaisuuden tahtotilan suunnan näyttäjänä.